Eilen hämmästelin äitien ruokahuoltoa, mutta tänään kerron, mitä haluaisin itse tehdä, jos minulla olisi enemmän aikaa. Edelleen tiedän sen, että ehtisin jos vaikka mitä, jos vain tekisin valintani toisin. En ole niitä ihmisiä, jotka hokevat " sitten kun" vaan haluan elää päiväni sen suurempia katumatta tai valittamatta. En siinä täysin onnistu, mutta kukas meistä olisi täydellinen. Toiveita, haaveita ja unelmia täytyy olla, jotta elämä maistuisi makealtakin. Yksi haaveistani toteutuu piakkoin, mutta se ei estä minua haaveilemasta taas jostain muusta. Tällä kertaa haaveilen siitä, että minulla olisi mahdollisuus tehdä käsitöitä. Kyllä! Puutöitä, maalaamista, neulomista, virkkaamista ja jos jonkinlaista kurppaamista. Kurppaaminen on isäni termi naisten käsitöille. Aika osuvaa. Tulevana kesänä möyrin mullan keskellä, mutta ehkä jossain välissä pääsen tekemään jotain muutakin. Vaikka näitä äitien tekeleitä. Ainutlaatuisia sellaisia. Mummotauti iskee, olen valmis.
 |
| Kuva 1 |
 |
| Kuva 2 |
Kuvassa 1 on äitini tekemät tyynynpäällinen ja ikkunaverho sekä mieheni mummon virkkaama päiväpeitto.
Kuvassa 2 on anoppini tekemät sadetta kestävät pöytätabletit.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.