Kosmoksen kasvattaminen siemenestä

sunnuntai 28. helmikuuta 2016




Kun viime keväänä ostin kosmoskukan siemeniä, loin mieleeni kesästä tietynlaisen kuvan. Aurinkoisia päiviä, kukkaloistoa, surisevia kimalaisia ja viileää juomaa. Kosmoksen siemeniä kylväessä näin silmissäni niiden valloittaneen koko puutarhan. Kun taimet olivat kotona jo hyvässä kasvussa, ehdin epäillä sitäkin, että laitoinkohan kosmosta kasvamaan vähän turhan paljon. 

Siinä vaiheessa kun karaistin taimia ulos, kaikki oli hyvin. Kun olin siirtänyt taimet pysyvästi ulos, kävi tietysti huonosti. Kylmä kevät tuulineen palellutti suuren osan taimista harsosta huolimatta. Loput seisoivat ylvään vantterina emalivannassa pihamaalla ja odottivat auringon lämpöä. Vain yksi kitunen kukka puhkesi kukkaan. Saakelin kesä. Mutta kyllä, aion kasvattaa kosmoksia vastedeskin siemenistä asti. Todistettavasti ne kukkivat kyllä, kunhan sade ei tule sotkemaan tilannetta. Tänä keväänä ajattelin lykätä ne suoraan maahan enkä edes miettiä esikasvatusta. Tai sitten ostan ne puutarhalta niin kuin niin monena aiempanakin kesänä.

Tänään vaihdoin talvehtineisiin pelargonioihin mullat ja otin puutarhavihkon mökiltä mukaan. Kasvilaatikoiden sisältöä täytyy hieman suunnitella ja siemenvarastot täydentää, mutta muuten ajattelin yrittää mennä löysin rantein kaiken keväisen kiireen keskellä.  Panttaan innostumistani viimeiseen saakka.


Tarte tatin

perjantai 26. helmikuuta 2016





Ranskalainen omenapiirakka, tarte tatin on yksikertaisuudessaan jumalainen herkku. Ikävä kyllä sitä ei saa mistään (paitsi tietysti Ranskasta), joten yllätin itseni viikko sitten ja leivoin pitkästä aikaa. Tarte tatin on amerikkalaistyylisen omenapain lisäksi suuri suosikkini. Jestas miten hyvää!

Tarte Tatin 
(Priscan Tarte tatin -reseptiä mukaillen)

Pohja:
100 g pehmeää voita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl tomusokeria
1-2 rkl kylmää vettä

Täyte:
4-6 omenaa kuorittuna ja isoina paloina tai lohkoina (Granny Smith tai muu hapan ja kiinteä lajike)
100 g voita
2 dl sokeria
1 korkillinen vaniljauutetta
loraus brandya, calvadosta tai konjakkia

Mittaa pohjan ainekset kulhoon ja nypi voi jauhojen joukkoon tasaiseksi rakeeksi. Lisää lopuksi vesi ja muotoile taikinasta pallo. Lisää vielä tilkka vettä, jos taikina ei pysy kasassa. Pyöräytä se kelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään.

Valitse täytteen tekemiseen valurautapannu tai paistinpannu, jonka voi laittaa uuniin. Piirakka valmistetaan alusta loppuun pannussa. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Mittaa voi ja sokeri pannulle ja anna sulaa. Lisää omenat ja paista niitä kovalla lämmöllä. Anna omenoiden karamellisoitua, kunnes voi ja sokeri on muuttunut tumman karamellin väriseksi. Katso alla olevista kuvista kuinka täytteen väri/sokeri muuttuu tummemmaksi hiljalleen. Tähän menee noin 20-30 minuuttia. Kääntele omenia välillä ja mausta omenat halutessasi vaniljalla ja brandylla. Kun omenat ovat karamellisoituneet, ota pannu liedeltä ja anna niiden jäähtyä sen aikaa, että kiehuminen loppuu.




Kauli taikinasta kansi omenoiden päälle tai muotoile se litistämällä taikinaa käsien välissä. Paista tarte tatinia noin 20 minuuttia tai kunnes taikina on ruskistunut.

Anna piirakan jäähtyä hetken aikaa ja kumoa se tarjoiluastiaan. Voit jättää pannun piirakan päälle toviksi, jotta se jähmettyy. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä.

Tarjoile piirakka heti tai jäähtyneenä crème fraîchen tai vaniljajäätelön kera. Pidän itse tarte tatinista myös aivan kylmänä, jolloin siitä saa halutessaan tehtyä kauniimpia annoksia.

Tallinna III - ravintolat, hotelli ja laivabuffa

tiistai 23. helmikuuta 2016




Tallinnan ravintolatarjonta tuntuu olevan ehtymätön ja joka nurkan takaa löytyy jotain mielenkiintoista. Yhden päivän aloitimme hortoilemalla ja harhailemalla siellä täällä ja päädyimme Fabrikin ovelle. Koska emme olleet etukäteen tsekanneet mitään tietoja, huomasimme ravintolan ikävä kyllä olevan kiinni. Onneksi kahvila palveli ja nappasimme pientä suolaista kahvin kylkeen. Pöytään päästyämme paikallisia alkoi astella kahvilaan enemmänkin.








Telliskivessä riittää ravintolatarjonnan lisäksi tapahtumia, kirpputoreja ja kauppoja yllin kyllin. Olisikin mielenkiintoista nähdä kompleksi kokonaisuudessaan ja täydessä tohinassa kesäaikaan. Toki siellä nytkin oli porukkaa, mutta emme ehtineet omilta aikatauluiltamme hengaamaan siellä kovinkaan kauan. Napsimme lounaan viihtyisässä Frenchyssä kuunnellen ranskalaista musiikkia ja haaveilimme jo seuraavasta Tallinnan reissusta. Telliskivessäkin riittäisi katseltavaa ja nautittavaa tarpeeksi jo yhdelle viikonlopulle.

Kävelimme illalliselle Manna La Roosan kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevaan Tai Bohiin. Tämä aasialainen fuusioravintola on kyllä melkoinen elämys. Tuntuu kuin Intia kohtaisi Aasian ja enemmän. Sisustus on tässäkin ravintolassa puoli ruokaa. Väsymys ja päivän napostelut olivat vieneet terän ruokahalulta, joten söimme vain alkuruoat. Pöytään kannettiin parit erilaiset kanavartaat, dim sumit ja rapukakut. Jälkiruoaksi vielä drinkit ja olimme valmiit kaatumaan sänkyyn. Ruoassa olisi saanut enemmän makua, mutta ravintola on sen verran psykodeelinen ja valloittava, että uskallan suositella sitä. Pöytävaraus täytyy olla, sillä ravintola täyttyi pian sen jälkeen, kun olimme paikoillemme istuneet.








Poikkesimme reissulla drinkeillä myös Kohvik Must Puudelissa ja ginibaarissa Self baar. Molemmat raflat/kahvilat tarjoilevat myös ruokaa, mutta tällä kertaa emme ehtineet niitä maistelemaan.
Tallinna oli hurmaava ja antoi itsestään vain hieman. Mystinen kaupunki, joka houkuttelee puoleensa uudestaankin. Mikäli löydät Tallinnasta jotain kiinnostavaa, kerro ihmeessä, niin visiteeraan siellä ensi kerralla.

Hotelli Estorian aamiainen oli mukava yllätys ennen kaikkea hienostuneella tilallaan. Olin jo kauhuissani kuvitellut, millainen ruuhka aamiaisella on, kun samassa rakennuksessa on myös Viru-hotelli, mutta ei. Hotellien aamiaiset on jaettu eri tiloihin ja pöytien anneista sai nauttia kaikessa rauhassa. Valikoima oli kohtuullisen laaja ja kahvi tarjoiltiin suoraan pöytiin. Huoneessakin oli ihanan hiljaista, mitä ei välttämättä alakerran hulinasta uskoisi.




Paluumatkalla söimme vielä Eckerön tarjoaman lounasbuffan. Edellisestä laivan buffetista onkin yli 20 vuotta, joten oli mielenkiintoista nähdä tarjonta. Keskityin nauttimaan kylmästä pöydästä ja ennen kaikkea kaloista, mikä ei tullut mitenkään yllätyksenä. Mallikelpoinen suoritus. Buffet on uusiutumassa kevään aikana uusien keittiömestarien myötä. Hyvä, hyvä. Ruoka maistui ja uskallan vastedeskin astua buffan huomaan.



Lue myös:
Tallinna I - Manna La Roosa ja taidemuseo KUMU
Tallinna II - Veinirestoran Magus auk

Tallinna II - Veinirestoran Magus Auk

maanantai 22. helmikuuta 2016


Veinirestoran Magus Auk on lopettanut toimintansa.

*
Syy siihen, miksi lähdimme Tallinnaan reilu viikko sitten, löytyy tutustamme, joka avasi kumppaneidensa kanssa uuden ravintolan viime vuoden puolella. Tuolloin emme ehtineet paikalle, mutta onneksi sentään nyt. Peke Elorannan luotsaama Veinirestoran Magus Auk on Tallinnan uusia tulokkaita ja loistava sellainen. Ravintolan kanssa samaan konseptiin liittyy olennaisesti myös eestiläinen juomabrändi Luscher & Matiesen ja Toompeassa sijaitseva juomakulttuurimuseo. Vanha viinibrändi on herätetty henkiin ja yritys tuo maahan laatuviinejä. Lisäksi Peke on alkanut kasvattaa kumppaneidensa kanssa viiniä Muhun saarella ja siellä sijaitsee myös  viinimatkailutila Muhu Veinitalu, jossa voi tutustua viinin viljelyyn, järjestää juhlia ja viettää yöttömiä kesäöitä lomapäivistä nauttien. Olisipa kiva ehtiä vierailemaan myös siellä!





Osa illan seurueestamme oli jo aiemmin illallistanut Makeassa aukossa, joten päädyimme ravintolaan helposti. Ravintola sijaitsee aivan Tallinnan ytimessä, vaikkei sinne vahingossa eksykään. Jos suunnan ottaa Raatihuoneentorilta, ravintolaan löytää vaivattomasti.

Sisään astuessamme takka loi tilaan lämpöä ja ihanaa tunnelmaa. Taustalla loistava musiikki ja olimme aika lailla fiiliksissä. Olen aiemmin saanut nauttia takkatulen ritinästä vain eräässä Milanon ravintolassa, joten tuntui suorastaan ylelliseltä. Älä anna sanojen kuitenkaan hämätä, sillä kyseessä ei ole hifistelevä fine dining -ravintola vaan Peken sanojen mukaan nice dining. Allekirjoitan tämän täysin.


Alkuun nautimme sormisyötäväksi lämmintä häränhäntää ruisnapissa. Yksinkertaisuudessaan loistava aloitus. Juotavat olivat myös erittäin hyviä, mutta niistä en osaa kertoa yksityiskohtaisemmin. Peke on kouluttautunut sommelier, joten luotin ravintolan suosituksiin täysin. Lue viineistä enemmän Sivumaun sivuilta.

Varsinaisen neljän ruokalajin menun aloitin suolatulla siialla, jolle lisäsävyä antoivat piimä, tilliöljy, kurkku, avokado, mäti ja rapea leipä. Täydellisen raikasta ja ennen kaikkea täydellisen suolaista! Ei yhtään liian paljon eikä liian vähän. Pehmeää ja rapeaa. Suolainen ja hapan tasapainossa.



Maa-artisokkakeitto oli mukava yllätys paahteisuudellaan ja makeudellaan. Perinteisen vaalean keiton sijaan lautasella oli tumma keitto. Friteerattu sipuli täydensi annoksen ja mietin, että keittiössä taitaa häärätä kaltaiseni sipulin rakastaja. Ja leipä oli tietysti taivaallista!


Pääruokalautasen saavuttua pöytään pelästyin kaiken vihreän määrää, mutta suotta. Juureksia, salaattia ja yrttejä oli juuri sopivasti, sillä niitä riitti jokaiseen haarukalliseen ohrarisoton kanssa. Taisin syödä elämäni parhaan soton. Ja vaikka mies herkutteli vierellä maistuvalla hirviannoksella, ei annoskateus päässyt iskemään. Savustettu munakoiso risotossa pärjäsi erittäin hyvin.


Jälkiruoan kohdalla tein miehen kanssa vaihdon, koska en juurikaan pidä suklaasta. Maistoin toki suklaa-annostakin, mutta tyrnilautasellinen maistui paremmin. Jogurttimoussea, briossia, vadelmaa ja tyrnikastiketta. Hehkutin pöydässä taas sitä, miten ihanaa on, kun lautasella on maut ja raaka-aineet tasapainossa. Suolainen vaatii aina hippusen makeaa, pehmeä rapeaa, kylmä lämmintä jne. Peke sanoikin minun kuulostavan ihan Magus aukin kokilta, sillä Juuso kuulemma hokee samoja asioita. Hahaa, kyllä kokki kokin tuntee! Omat taidot ovat vuosien varrella ruostuneet enkä pystyisi tällaisia ihanuuksia valmistamaan, mutta klassisen ranskalaisen keittiön opit ovat porautuneet selkärankaan saakka.

Illallinen oli erittäin tasapainoinen kokonaisuus ja suuri suolan syöjä minussa hurrasi, sillä suola oli joka annoksessa kohdillaan. (Eikä tämä siis tarkoita, että se olisi muiden mielestä ollut suolaista.) Ruoan valmistuksessa huokui klassinen ote, mutta annoksissa oli yllätyksellisyyttä ja modernisuutta juuri sopivasti. Tutuista raaka-aineista oli saatu uudenlaisia kokonaisuuksia ja makuelämyksiä.

Ehdoton suositus! Yksi Tallinnan helmistä, jonka sinäkin voit kokea.



Veinireston Magus Auk
Pühavaimu 7
Tallinn
Pöytävaraukset:
+372 644 3019
info@magusauk.ee

***

Lue myös:
Tallinna I - Manna La Roosa ja taidemuseo KUMU
Tallinna III - ravintolat, hotelli ja laivabuffa

Tallinna I - Manna La Roosa ja taidemuseo KUMU

sunnuntai 21. helmikuuta 2016




Helsingissä asuville olen hieman kateellinen siitä, että he voivat hypätä laivaan milloin tahansa ja ottaa suunnaksi Tallinnan. Pyörähtää siellä päivän tai useammankin. Kovin kauaksi ei tarvitse matkustaa päästäkseen ulkomaan fiilikseen. Ehkä heille, joille Tallinna on jo läpeensä kaluttu, samanlaista fiilistä ei synny, mutta itselleni onneksi vielä.

Tällä kertaa matka taittui erittäin miellyttävästi Eckerö Linen loungessa. Laivayhtiö tarjosi matkan ja tutustutti meidät rentouttavaan loungeen. Loistava tapa matkata Tallinnaan silloin, kun haluaa olla rauhassa, tehdä töitä tai vältellä ihmisjoukkoa. Meille lounge oli loistava valinta myös siksi, että olimme menossa melkein suoraan Tallinnaan saavuttuamme lounaalle. Tarjolla oli sopivasti suolaisia leipiä, makeita piiraita, hedelmiä ja juotavia jos jonkinlaisia. Ilahduttavinta oli kenties kuitenkin iloinen asiakaspalvelija. Lounge maksaa suuntaansa 18 euroa, mikä ei mielestäni ole lainkaan paha hinta ottaen huomioon, että kahvilaan menisi todennäköisesti sama raha. Eli uskon meidän nauttivan loungesta ensi kerrallakin.


Suuntasimme Eckeröltä suoraan hotellille ja lounaalle Manna La Roosaan. Ellei ravintolaa olisi minulle suositeltu, tämä vihreä jouluvaloin koristeltu rakennus oli jäänyt kyllä väliin. Onneksi astuimme sisään, sillä sisustus vei saman tien uusiin tunnelmiin. Sanalla sanoen ihanaa päästä tällaisiin hulvattomasti ja runsaasti sisustettuihin ravintoloihin. Tampereella vastaavanlaisia ei juurikaan ole, mutta osaa Tallinnassa asuvista tämä jo kyllästyttää. Aina kun uusi ravintola aukeaa, sisustus kuulemma noudattelee samaa kaavaa ja kalusteita haalitaan sieltä sun täältä. Mutta meitsi tykkää!





Vapaiden kunniaksi korkkasimme lounaan proseccolla ja alkuruoaksi valitsin paahdettua kurpitsaa ja vuohenjuustoa (7 euroa). Lautasen nähtyäni yllätyin annoksen suuresta koosta ja osa ikävä kyllä jäikin syömättä, sillä halusin nauttia pääruoastakin. Maut olivat suhtkoht kohdallaan, mutta suolaa olisin kaivannut hurjasta juustomäärästä huolimatta lisää. Osan vuohenjuustosta voisi korvata kurpitsalla.


Pääruoaksi nautin todella kauniin värisen punajuuririsoton, jonka päällä oli viipaloitua keltajuurta (10 euroa). Tässäkin annoksessa oli vuohenjuustoa, mutta sitä ei juurikaan huomannut. Risotto maistui ja olin ilahtunut siitä, että ruoka oli täysin erilaista, mitä itse olen kotona valmistanut. Samoista raaka-aineista saa valmistettua todella eri makuista ruokaa.

Manna La Roosa oli ilahduttava kokemus ja sinne sopii poiketa niin päivällä kuin illallakin. Tarjoilijoiden järjestellessä pöytiä uuteen uskoon selväksi kävi se, että pöytä kannattaa olla varattuna, sillä harva se pöytä oli kansoitettu illallista varten. Ravintolasta saa kuulemani mukaan myös loistavia drinkkejä, mutta ne jäivät nyt ensi kertaan. Talon toisessa laidassa sijaitsee aasialaista ruokaa tarjoileva Tai Boh, mutta siitä on kuvia luvassa sitten seuraavassa kirjoituksessa.


Lounaan jälkeen nappasimme taksin taidemuseo Kumuun. Museoon pääsee kätevästi kyllä raitiovaunulla ja bussillakin, mutta emme jaksaneet etsiä ja odotella oikeaa tulevaksi. Rakennus tuo väistämättä mieleen Kiasman, vaikka niillä onkin eri suunnittelijat. Itse asiassa rakennus edustaa suomalaista arkkitehtuuria ja sen on suunnitellut Pekka Vapaavuori.

Kumu on kuulemma virolaisten taidemuseohaaveiden täyttymys enkä sano vastaan. Taidetta on esillä kolmessa eri kerroksessa ja sitä riittää moneen lähtöön. Kolmannessa ja neljännessä kerroksessa on virolaista taidetta 1700-luvulta tähän päivään, viidennessä virolaisen ja ulkomaisen nykytaiteen vaihtuvia näyttelyitä. Lisäksi Kumussa järjestetään paljon erilaisia tilaisuuksia, tapahtumia, konsertteja ja seminaareja. Ihana paikka! Kumussa sijaitsee myös loistava museokauppa ja kahvila, joka näytti olevan lounastajien suuressa suosiossa.

Kumun ympäristö on ehdottomasti paikka, johon kannattaa suunnata myös kesällä. Museota ympäröi Pariisia henkivä iso, Kadriorgin puisto, joka huutaa puoleensa synnyttäen mieleen kesäisen piknikin. Puistossa sijaitsee myös vanhaan, ulkomaiseen taiteeseen keskittyvä Kadriorgin museo, mutta sen anti jää seuraavaan Tallinnan lomaan.









Kierrettyämme museon melkein kokonaan huomasin pienen tytön hyppelehtivän näillä nojatuoleilla ja vasta tuolloin ymmärsimme, että niihin saa koskea ja ottaa itsekin ilon irti. Pientä hymyn karetta saatiin siis muidenkin huulille, kun mies kävi lepuuttamassa jalkojaan.



Manna La Roosa
Vana-Viru 15
Tallinna

Kumu, Viron taidemuseo 
Weizenbergi 34 / Valge 1
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.