Papuja viinissä

sunnuntai 16. helmikuuta 2020



Tässä ruoassa kanan sijaan pavut ovat pääosassa ja maistuivat niin taivaalliselta kanaliemeen tehtynä. Kyseessä ei siis ole täysin kasvisversio, mutta se johtui vain siitä, että olin keittänyt viikonloppuna luista ja pakastimeen kerätyistä kasvisten jämistä kanaliemen. Minulla on siis tapana kerätä varsisellereiden, porkkanoiden, sipuleiden, yrttien jne. päitä, kuoria ja huonompia osia pakastimeen liemien tekemistä varten. Teitpä sapuskan sitten kasvis- tai kanaliemeen, osta parasta mahdollista (ellet tee itse), sillä liemellä on varsin tärkeä rooli. Toinen asia on sitten se, haluatko syödä pavut patamaisen paksuna vai keittomaisena. Me valitsimme nestemäisemmän version, ehkä ensi kerralla sitten patamaisempaa papupataa juuresmuusin kera.

Puoliso oli bongannut reseptin New York Timesin ruokaosiosta - onneksi! Lämmin ja lempeä pata houkutteli alkuviikosta, kun kurkkukipu ilmoitti flunssa-aallon pyörähtäneen meidänkin kotiin.  Ruoka sopii täydellisesti hiihtolomapäiviin ja viikonlopun lounaisiin, vaikkei talvesta nyt varsinaisesti olekaan tietoa. Tätä nopeasti valmistuvaa kasvisruokaa tullaan meillä kokkailemaan vastedeskin!


Papuja viinissä eli haricots blancs au vin 4 annosta

öljyä tai voita paistamiseen
3 porkkanaa kuutioituna
5 salottisipulia hienonnettuna
suolaa, mustapippurilla
200 g (1 rasia) herkkusieniä paloiteltuna
timjamin oksia
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl tomaattipyrettä
5 dl kana- tai kasvislientä
1 dl punaviiniä
2 prk (4 dl) cannellini- tai valkopapuja
loraus konjakkia
1 rkl balsamicoa
tuoretta persiljaa hienonnettuna


Paista porkkanoita ja sipuleita 5 minuuttia öljyssä tai voissa, mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää herkkusienet joukkoon ja jatka paistamista, kunnes sienet saavat väriä ja kasvikset alkavat pehmentyä.

Lisää sen jälkeen valkosipulit, timjami, tomaattipyre ja viini mukaan. Anna viinin haihtua kokonaan  pois. Kaada lopuksi kanaliemi, pavut ja konjakki joukkoon ja anna ruoan muhia miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia.

Poista timjamin oksat ja mausta pavut lopuksi balsamicolla ja ripottele persiljat joukkoon. Maista ruokaa ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.


Gdanskin nähtävyydet

sunnuntai 2. helmikuuta 2020




Useista museoista ja kohteista huolimatta Gdanskin parhaat nähtävyydet löytyvät vanhasta kaupungista Glowne Miastolta, lähinnä Dlugalta ja Mariackalta. Sikäli mikäli siis pidät kauniin pastellisista ja koristeellista rakennuksista. Rakennukset pommitettiin toisen sodan aikana maan tasalle, mutta meidän kaikkien onneksi ne päätettiin rakentaa alkuperäiseen asuunsa uudestaan. Kulje siis katuja ristiin rastiin ja poikkea ihastuttaviin kahviloihin, jotka ovat auki puolille öin asti. Kaupunki antaa parastaan ja riittää, kun pidät silmät avoinna ja kiikaroit kaiken kauniin perään.

Vanhana hansakaupunkina myös satama ja Motwala-joen varsi ovat luonnollisestikin keränneet ihmisiä ympärilleen ja ympäristö on näin sisämaassa kasvaneena varsin mielenkiintoinen. Varaudu kuitenkin siihen, että kaupungin kaikki turistit parveilevat juuri täällä joenvarren ja Dlugan alueella.


Toisen maailmansodan museo on Gdanskin vaikuttavimpia museoita ja nähtävyyksiä ankeasta aiheestaan huolimatta. Uusi museo esittelee hyvin seikkaperäisesti sodan historiaa, joten mikäli haluat tänne, varaa aikaa kunnolla. Kaksi tuntia menee kuin varkain etkä ehdi kuin pintapuolisesti raapaista aihetta. Eli varaa enemmän aikaa ja vietä kahvilassa kunnon tauko jaksaaksesi keskittyä näyttelyyn. Ja mikäli ehdit Gdanskin-reissun aikana vain yhteen museoon, toisen maailmansodan museo on oikea valinta. Kovin monesta museosta minulla ei tällä kertaa olekaan kokemusta, sillä en päässyt käymään kansallismuseossa remontin vuoksi ja moneen muuhun en jaksanut jostain syystä lähteä.



Gdanskin kaupungin historiallinen museo on toiminut aikoinaan kaupungintalona ja sijaitsee aivan ytimessä Dlugan varrella Neptunus-lähteen kulmalla. Sisään kannattaa poiketa pelkästään näiden hengästyttävän upeiden kattojen vuoksi. (Itselle tuli näistä heti mieleen Pyhän Markuksen kirjasto "Sale monumentali della Biblioteca Marciana" Venetsiassa, johon pääsee tutustumaan Museo Correrin kautta.) Sisällä on myös kaupungin vanhaan kaupunkiin keskittyvä valokuvanäyttely ennen ja jälkeen toisen maailmansodan ja myös kaupungintalo tuhoutui sodan aikaan. Onneksi osa kattomateriaaleista ja ornamenteista säilyi pommitusten keskellä ja saatiin turvaan ennen kuin venäläiset ehtivät kaupunkiin. Parilla eurolla pääsee hyvin erilaisiin tunnelmiin ja kaupungintalon torniinkin pääsee kesäkautena ihastelemaan näkymiä. Historialliseen museoon kuuluvat myös Uphagen's House, meripihkamuseo ja postimuseo.







Uphagen's House eli kauppiaan talo tarjoaa niin historian havinaa kuin silmän iloakin. 1700-luvulla rakennettu kauppiaan talo on harvinaisuus siinä, että se on yleisölle avoinna. Museoksi rakennus avattiin jo 1911, mutta sille kävi niin kuin monelle muullekin upealle talolle Gdanskissa, se tuhoutui toisen maailmansodan aikaan. Sokkeloinen talo henkii aikansa henkeä huolimatta siitä, että materiaalit ovat uusia. Oikeanlaiseen tunnelmaan on päästy huonekaluilla, jotka ovat pääosin 1700-luvulta.







Gdanskissa riittää myös kirkkoja ihailtavaksi ja Pyhän Marian kirkko on niistä merkittävin. Keskellä vanhaa kaupunkia kirkko toimii myös loistavana maamerkkinä, mikäli suuntavaisto jossain vaiheessa katoaa. Ja vaikkei kirkot niin muuten innostaisikaan, kellotorniin kannattaa hyvällä säällä kiivetä, sillä sieltä aukea upeat näkymät yli Gdanskin. 



Marian kirkon takaa löytyy moderni suihkulähde, Four Quarters Fontain, joka on erityisesti lasten mieleen.


Lue myös:
Gdanskin ravintolasuosikit
Gdanskin tunnelmalliset kahvilat
Syysloma Gdanskissa

Samettinen kurpitsapasta

maanantai 27. tammikuuta 2020



Ulkonäöstään huolimatta tämä kurpitsapasta ihastutti ensimmäisestä haarukallisesta alkaen. Ja miten nyt voisikaan mennä pieleen, kun yhdistää myskikurpitsaa, salviaa ja juustoa! Samoista raaka-aineista on tullut aiemminkin kokkailtua, mutta koostumusta on helppo muuttaa suuntaan jos toiseen pelkästään kurpitsan käsittelyllä. Tähän pastaan vain raastoin myskikurpitsan, mutta yhtä hyvin sen voisi myös paahtaa uunissa paloina, kuten olen tehnyt tässä kurpitsa-lehtikaalipastassa.  Mutta sanonpahan vaan, että raastetuista tai soseutetuista kasviksista saa näppärän nopeasti valmistettua niin pastan kuin risoton. Ja mikä parasta, tämä pasta onnistuu yhtä hyvin porkkanasta, punajuuresta tai palsternakastakin. Väriä saa halutessaan nopeasti lisää, kun heittää kastikkeeseen mukaan herneitä, lehtikaalia tai pinaattia. 


Samettinen kurpitsapasta 4 annosta

300 g pastaa
1/2 myskikurpitsa siemenet poistettuna ja raastettuna
öljyä paistamiseen
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2-1 tl chilihiutaleita
1/2-1 tl fenkolinsiemeniä
loraus valkoviiniä
2 dl kermaa
parmesania raastettuna
tuoreita salvian lehtiä
suolaa, mustapippuria

Keitä pasta isossa kattilassa runsaasti suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Samalla kun pasta kypsyy, valmista kastike.

Kuullota valkosipuleita öljyssä, mutta varo polttamasta niitä. Lisää chilit ja fenkolinsiemenet joukkoon ja paista hetken aikaa. Lisää raastettu myskikurpitsa joukkoon ja paista, kunnes ne pehmenevät.

Kaada viini joukkoon ja anna sen haihtua pois. Kaada kerma mukaan ja mausta kastike salvianlehdillä ja parmesanilla. Anna kastikkeen porista hetki ja tarkista sekä maku että koostumus. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä, jos haluat kastikkeesta ohuempaa.


Amsterdamin ravintolatarjonta

tiistai 21. tammikuuta 2020




Viime keväisen Amsterdamin loman terävin kärki alkaa hälvetä muistista, joten on aika napata luonnosteksti työn alle ja julkaista se viimeinkin. Luvassa on pieni katsaus Amsterdamin ravintolatarjontaan. Vaikka kaikki ruoka ei hurmannutkaan, nämä ruokapaikat ovat sellaisia, joihin voisin helposti mennä uudestaankin. 

Reissun ensimmäinen rafla Seafood Bar Spui oli vähän hätäisesti valittu kaupungilla laukkujen kanssa pyöriessä, mutta onneksemme valinta ei olisi voinut olla paljoa parempi lounaalle. Iloitsimme kaloihin ja äyriäisiin keskittyvästä ravintolasta ja ihastelimme tiskin valikoimaa ja sen tuoreutta. Myöhemmin huomasimme, että Seafood Bareja on useampikin, joten jos eteen osuu, astu sisään vain. Paikallisten bisneslounastajien lisäksi ravintolassa oli huomattavan paljon aasialaisia turisteja edessään valtavat äyriäisvadit. Onneksi järki puhui tässä kohtaa, emmekä tehneet samaa valintaa. Valitsimme sen sijaan pienemmän lautasen kahdelle, jossa oli kahdenlaista kylmäsavulohta, savustettua taimenta, merirapua, rapusalaattia, katkarapuja, jättikatkarapuja ja lumirapua. Koko setti maksoi 44,50 euroa ja saimme syödäksemme.

The Seafood Bar (Spui 15)



Illalliselle suuntasimme reissun fiinimmälle ja pisimmälle menulle ravintola C Amsterdamiin. Meille Tampereella asuville ravintola C on entuudestaan tuttu, joten saman niminen paikka jossain muualla sai heti kiinnostumaan ravintolasta. C sijaitsee keskustan ulkopuolella ja vaikutti varmasti siihen, ettei ravintola parveillut turisteja täynnä. Amsterdamin paikka saa nimensä celsius-asteesta ja ruoat on jaoteltu valmistus- tai tarjoilulämpötilan mukaan. Hauska idea, mutta ei toiminut loppuun saakka. Ruoat  olivat hyviä ja maukkaita, mutta niiden tulemista sai odottaa turhan pitkään, vaikkei ravintola ollutkaan täynnä. Parhaiten maistui makrilli ja harissainen munakoisoannos. Ei ollut kympin ilta, mutta voisin mennä uudestaankin.

C, Amsterdam (Wibaustraat 125)







Entiseen ratavarikkoon rakennettu ruokahalli, Foodhallen, on helpoin valinta ravintolaa mietittäessä. Jos et tiedä mihin suuntaisi ja jos aikakin on kortilla, suuntaa Foodhalleniin. Saman katon alta löydät useamman maan ruokakulttuurit ja annoksia voi maistella niin monesta raflasta kuin napa vetää! Mikäli pidät aasialaisista mauista, Foodhallen on sinun paikkasi. Me maistelimme mm. japanilaisia dumplingeja, jotka olivat juuri niin maistuvia kuin odotimmekin. Meksikolaiset tacot olivat myös ihan jees, mutta totta puhuen mies on tehnyt kotona monta kertaa paljon herkullisempia kokonaisuuksia. Vietnamilaisilta kevätrullilta odotin paljon, mutta niissä olisi saanut olla paljon enemmän makua. Söimme myös hampurilaiset, mutta ne eivät mitään uusia elämyksiä tarjonneet. 

Vaikka kaipasin moneen suupalaan enemmän makua, suosittelen Foodhallenia kaikille! Suomesta tällaiset konseptit puuttuvat tyystin, mutta erityisesti eri-ikäisten ja kokoisten seurueiden kesken ruokahalli on oiva valinta, sillä valinnanvaraa on runsaasti. Gin tonicin ystäviä hellii asialle omistautunut baari ja vierestä saa ostettua vadillisen ostereita pieneksi palanpainikkeeksi. 

Foodhallen (Bellamyplein 51) 






Eräänä päivänä istuimme alas lounaalle Pulitzer-hotellin Jansziin. Upea sisääntulo hurmasi saman tien ja vanhahtavan kotoisa sisustus huokui ylellisyyttä. Ravintolassa oli erittäin mukava tunnelma ja seuranamme oli jälleen paikallisia lounastajia syöden suurimmaksi osaksi hampurilaisia. Me päädyimme kevyempään vaihtoehtoon ja lounastimme tartaria, kylmäsavulohileipiä ja ranskalaisia. Lounaslista ei ollut ihan sitä, mitä odotimme, mutta koska emme halunneet syödä joka päivä samoja ruokia, vaihtoehtoja ei jäänyt kovin montaa.

Jansz (Reestraat 8)





Yhdeksi museopäiväksi olimme varanneet pöydän aivan kulmilta, sillä vietimme päivän museokorttelissa emmekä halunneet seikkailla umpimähkään mihinkään. Momon bento boxit olivat juuri loistavan makuiset ja kokoiset lounaalle.

Momo (Hobbemastraat 1)



Olimme varanneet pöydän jo ennen matkalle lähtemistä vegaanisesta ravintolasta, jotta saisimme jonkinlaista tuntumaa Amsterdamin tarjonnasta. Mr. & Mrs. Watson ei päässyt yllättämään muutoin kuin erinomaisilla juustoillaan ja oli makujen puolesta varsin keskinkertainen. Nostan sen listalle kuitenkin juuri sen vuoksi, sillä aina ei tarvitse syödä sitä kaupungin fiineintä. Sen minkä ruokien maussa menetti, sai tunnelmassa takaisin.

Mr. & Mrs. Watson (Linnaeuskade 3h)




Mutta se mitä Amsterdamissa ei kannata jättää väliin, on indonesialainen ruoka. Surinamilaistakin ruokaa söimme, mutta en innostunut siitä niin paljon kuin indonesialaisesta makeuden takia. Indonesialaisia ravintoloita on useita, mutta kannattaa tutustua hieman etukäteen niihin, sillä ruoan laadussa tuntuu olevan paljonkin eroja. Mutta onneksemme majoituksemme kulmilla sijaitseva Tempo Doeloe oli järisyttävän mahtava! Pieni ravintola oli täpöten täynnä eikä sisään ole mitään asiaa ilman pöytävarausta. Melkein jokaisessa pöydässä hehkui kuumat levyt täynnä pieniä astioita mausteisia ruokia. Jotta indonesialaisesta ruoasta saa parhaan mahdollisimman käsityksen, kannattaa valita rijsttaffel eli "riisipöytä". Pöytään tuli kolme eri lautasta täynnä pikkuruokia eri tulisuuden asteilla. Ja voin kertoa, että tulinen on sitten todella tulinen, suorastaan räjähtävä. Moninaisista herkutteluhetkistä parhaiten jäi mieleen juuri tämä ravintola. Amsterdamissa riittää tarjontaa ja toivonkin, että maltan vielä joskus suunnata sinne uudestaan ruoan ja taiteen pariin!

Tempo Doeloe (Utrechtsestraat 75)





Lue myös Kevätloma Amsterdamissa.

Kanakorma pistaasipähkinällä

torstai 16. tammikuuta 2020




Tämä kanakorma on pehmeän täyteläistä currykastiketta, jonka vihreään väriin kiinnittää ensimmäisenä huomion. Omaleimaisen värin antaa pistaasipähkinä, vihreä chili ja ripaus kurkumaa. Täyteläisen maun viimeistelee vihreä, jauhettu kardemumma.

Niin paljon kuin pidänkin intialaisesta ruoasta ja niin monesti kuin olen kokannut sitä, olen ymmärtänyt jo kauan sitten, etten tiedä siitä oikeastaan mitään. Jokaisella kerralla tuntuu löytyvän jotain uutta, mikä on ihan luonnollista, sillä onhan Intiassa suuret maantieteelliset erot. Toisilla alueilla viljellään riisiä, toisilla vehnää ja rannikoilla syödään enemmän kalaa. Näin ollen myös keittokirjoissa ja netin ohjeissa löytyy eroja suuntaan jos toiseen.

Parasta intialaista ruokaa kokkaillessa onkin juuri tämä moninaisuus ja mausteiden muodostama mieletön tuoksu! Tulisuuden tasoa voi säädellä oman maun mukaan, mutta muistuttaisin kuitenkin, että kaikki intialainen ruoka ei todellakaan ole tulista, pikemminkin mausteista. Esimerkiksi tämä pistaasikanakorma on varsin lempeää, mutta lisäämällä loppuvaiheessa chiliä, saa kaivattua pippurisuutta hyvinkin nopeasti. Korma on lähtökohtaisesti hyvinkin kermaista, mutta tässä kermaa on vain loraus. Pehmeys syntyy pähkinöiden kautta. Kokeile ihmeessä! Mikäli aikaa ja viitseliäisyyttä riittää, tee oheen myös jumalaiset naanleivät pannulla.


Pistaasikanakorma 4 annosta

400-600 g luomubroileria paloina
100 g pistaasipähkinöitä
8 vihreää chiliä
3 rkl kermaa
rypsiöljyä paistamiseen
2 sipulia hienonnettuna
2-3 cm:n pituinen pätkä inkivääriä
6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl garam masalaa
ripaus kurkumaa
ripaus valkopippuria
1-2 tl fenkolinsiemeniä
2 laakerinlehteä
5 rkl paksua, maustamatonta jogurttia
3-5 dl kanalientä tai vettä
suolaa, mustapippuria
*
tarjoiluun jauhettua vihreää kardemummaa ja tuoretta korianteria


Hienonna kuoritut pistaasit ja puolet chileistä eli 4 tehosekoittimessa kerman kanssa tahnaksi.

Kuullota sipulit öljyssä pehmeiksi ja lisää mausteet joukkoon. Paista muutama minuutin ajan ja lisää sitten pistaasiseos mukaan. Jatka paistamista toiset pari minuuttia.

Lisää broilerit mukaan ja paista hetken aikaa. Lisää jogurtti, kanaliemi, loput 4 chiliä hienonnettuna ja ripaus suolaa. Kypsennä broileria 15-30 minuuttia, kunnes se on kypsää.

Keitä kanakorman lisukkeeksi basmatiriisiä ja paista naanleipää. Kun kanakorma on valmis, annostele se lautaselle ja ripottele päälle vielä vihreää kardemummaa ja tuoretta korianteria.

Aamiaisleivällä porkkanahummusta

sunnuntai 12. tammikuuta 2020



Olen jo pitkään halunnut tehdä porkkanahummusta leivän levitteeksi, mutta vasta nyt innostuin toteuttaakseni idean. Siihen nähden, miten paljon pidän erilaisista tahnoista ja levitteistä, teen niitä varsin harvoin. Rakastan esimerkiksi punajuurihummuksen väriä ja sen monimuotoisuutta. Saman tahnan voi levittää niin leivälle kuin dippailla siihen kasviksia, levittää kasvisbowlin pohjalle tai hampurilaisen väliin sekä maustaa hummuksen tähteillä pastan tai keiton. Itse taidan pitää eniten hummuksesta aamiaisleivällä dukkahin kera, paistetulla kananmunalla saa taas nopeasti täyttävämmän version. Alun perin hummus on valmistettu kikherneistä ja tahinista mausteiden kera, mutta kasviksia lisäämällä saa mukavaa vaihtelua ruokavalioon.


Porkkanahummus

3 porkkanaa kypsennettynä
1 prk kypsiä kikherneitä
2-3 rkl tahinia
1/2 dl öljyä
1 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
vettä tarpeen mukaan
(1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna, 1 tl jauhettua jeeraa)

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Lisää vettä, mikäli haluat tahnasta löysempää. Maista hummusta ja lisää tarvittaessa mausteita.


Nautimme ennen kaikkea suolaisesta aamiaisesta, mutta toisinaan tekee mieli testata myös jotain makeaakin. Paahtoleipä ricotalla, hunajalla ja pähkinöillä toimii varsin hyvin hillon korvikkeena. 



Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.