Kevätloma Saariselällä

perjantai 6. joulukuuta 2019



Tämä vuosi on ollut siitä poikkeuksellinen, että olen käynyt kahdesti Lapissa. Kahdesti! Miten mahtavaa. Viimeisin reissu suuntautui Hetta-Pallas -vaellusreitille, sitä edeltävä Saariselän upeille keväthangille. Olen käynyt pohjoisessa lukemattomia kertoja ja kohteena on useimmiten ollut hiihto- ja laskettelumaastot. Näin kun joulu alkaa hiipiä mieliin, muistin juuri olleeni kymmenen vuotta sitten viettämässä joulua Lapissa. Ah, se oli ihanaa! Lunta, pakkasta, pimeyttä ja jouluruokia. Pukista ei nähty vilaustakaan, vaikka lahjakassi oven takaa löytyikin. Lapin taikaa on metsästetty joskus kesäisinkin, mutta niistä reissuista on jo niin kauan, että kesämatkakin kutkuttelisi hieman. Mutta toisaalta ei niinkään, kun mietin sitä jumalatonta hyttysmäärää! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin Lapin laiskan pulleista lomista. Vaikka kyllä näillä kaikilla pohjoisen reissulla on saatu hiki pintaan! Niin myös viime huhtikuun kevätlomalla Saariselällä.

Veljen poppoo oli varannut seurueillemme komeat mökit puolen tunnin matkan päästä Saariselän keskustasta, me puolestamme suunnittelimme ruoat ja juomat tälle viikon ajalle.  Mökin sijainti oli täydellinen, sillä pihasta pääsi suoraan lähiladulle hiihtämään ja koirat saivat kirmata ja leikkiä ulkona kaikessa rauhassa. Sadan metrin päässä yöpyi joukkomme toinen puolikas ja iltaisin illallistettiin aina yhdessä. Olikin mukavaa tehdä ruokaa suuremmalle joukolle, kun enimmäkseen sitä tulee kokkailtua vain meille kahdelle. Tunne oli molemminpuolinen, sillä veljeni, kälyni ja kälyn veli perheineen olivat innoissaan ennen kaikkea siitä, ettei ruokia tarvinnut itse miettiä. Silloin tällöin pääsi istumaan valmiiseen pöytään, toisinaan sai osallistua itsekin ruoan valmistamiseen. Koko porukalle maistuivat erinomaisesti esimerkiksi nämä corn flakeseilla kuorrutetut kanapalat, burgundinpata hirvenlihasta sekä mökin vuokraajalta ostettu poronpaisti mustikka-portviinikastikkeella. Myös mustikkainen pannacotta nokipannukahvineen oli hitti! Ensimmäisen yhteisen illan pelastus oli raclette, johon ei tarvinnut muuta kuin pilkkoa ainekset pöytään.






Pääsiäisloma Saariselällä oli varsin monipuolinen ja laiskotellakin ehdittiin, vaikka sukset oli jalassa useampana päivänä. Hiihtämässä käytiin niin mökiltä lähtevällä lenkillä kuin Saariselän pidemmillä kierroksilla. Laskettelurinteeseen uskaltautui niin joukon pienimmäinen kuin vanhinkin! Meidän porukalle laskuista riitti vauhtia riittämiin enkä itse kyllä kovin jyrkkiin mäkiin enää uskaltaudukaan. Edellisestä laskusta oli varmaan kulunut pari vuosikymmentä, hah! Mutta kivaa tietysti oli ja talvella voisi suunnata vähän lähemmäksikin laskettelemaan. Mieheltäkin lähti iästä se parikymmentä vuotta, kun vuokrasi itselleen laudan alle.

Aivan keskustasta bongattiin myös Angry Bird Activity Park, joka oli pienimmän väen mieleen. Kylpyläänkin osa joukosta yritti suunnata, mutta poreilut jäi väliin, paikan auetessa vasta puolen päivän aikaan. Vaikka suuntaamme Lappiin luonnon ja ulkonaolon vuoksi, tälläkin reissulla sisäaktiviteetteja olisi löytynyt varsin monipuolisesti joogasta keilaukseen. Sen verran lomamoodissa oltiin tällä lomalla, että kylpylän lisäksi missattin myös kultamuseo, sillä emme tarkistaneet aukioloaikoja ajoissa.

Lomaviikon viimeiset sporttailut otettiin sitten Suomen pisimmässä pulkkamäessä! Vauhti kiihtyi todella hurjaksi pehmeästä sohjolumesta huolimatta, mutta 3-vuotias hihkui vain ilosta ensimmäisessä mäessä. Jaloilla sai todella hidastaa vauhtia, sillä aika ajoittain meinasi itseäkin hirvittää. 1200 metriä pitkä mäki laskettiin muutamaan otteeseen rennolla meininkillä, sillä meitä odotti alhaalla kuski, joka heitti meidät takaisin Kaunispään huipulle. Mäen alaosasta löytyi pulkkia, mutta osa oli varsin huonossa kunnossa. Jos siis suuntaat Saariselälle, nappaa oma pulkka mukaan, jos vain autoon mahtuu. Me vuokrasimme parit pulkat keskustasta mukaan, sillä emme tienneet pulkkien olemassaolosta ja kunnosta etukäteen mitään.

Aurinkoinen kevätloma teki tehtävänsä ja parasta oli tietysti yhdessäolo perheen kera! Sopivassa suhteessa liikuntaa ja lepoa, hyvää ruokaa, auringon lämmössä hengailua ja päivän päätteeksi saunomista. Lapin upeat tunturit ja maisemat jättivät melkoisen muistijäljen!

Toisille Lappi on huomattavasti tutumpi paikka kuin minulle, monet tuttuni sen sijaan eivät ole käyneet Lapissa koskaan. Tästä on aina yhtä hämmästyttävää kuulla, sillä pohjoiseen pääsee mielestäni varsin helposti melkein millä tahansa kulkuneuvolla. Toki ymmärrän sen, että lukemattomat suomalaiset suuntaavat ulkomaille valon ja lämmön perässä, mutta itsehän en oikein aurinkorannoilla viihdy. Matkustan mielelläni minne vain, mutta kaipaan lomilla muutakin tekemistä kuin makaamista ja lukemista. Ja vaikka vastaavasti itseltäni on moni eksoottinen maa ja ranta kokematta, uskallan sanoa Lapin olevan ihan yhtä kiehtova määränpää! Samaa sanovat ne tuhannet ulkomaalaiset, jotka lentävät Lappiin lumen, luonnon ja revontulien perässä. Toivoisinkin, että kaikki suomalaiset pääsisivät edes kerran elämänsä aikana kokemaan Lapin lumoavuuden. Vuodenajallakaan ei ole niin väliä, sillä luonto on todella ainutlaatuinen, kun matka jatkuu Rovaniemeltä pohjoiseen ja kohti vähemmän asutettuja alueita.












Gnocchit sienikastikkeella

keskiviikko 4. joulukuuta 2019



Gnocchit ovat alun perin Italiasta lähtöisin, mutta ovat onneksemme rantautuneet meillekin jo vuosia sitten. Nämä taikinapallerot tehdään yleensä perunoista, mutta olemme valmistaneet niitä myös palsternakasta ja bataatista. Kaupastakin olemme valmiit versiot muutamaan kertaan ostaneet sillä niistä saa pyöräytettyä varsin nopeasti arkiruoan. Jos nämä perunatyynyt ovat sinulle vielä tuntemattomia, testaa kerran ja huomaat, että ne hurmaavat pääsääntöisesti kaikki ruokapöydässä istuvat.

Gnocchit sopivat erittäin hyvin myös fiinimpään pöytään ja olemme tehneet niitä usein osaksi pidempää menukokonaisuutta. Gnocchit siis sopivat alku- tai väliruoaksi tai ihan arki-iltana pikaruoaksi kastikkeen kera tai paistokseksi uuniin tomaattikastikkeen ja mozzarellan kera. Vaihtoehtoja on niin paljon kuin keksit, mutta omia suosikkisoosejani ovat gorgonzola- ja pähkinäkastike sekä erilaiset yrttipestot. Ja jos kastikkeita ja lisukkeita voi vaihdella mielin määrin, sama pätee myös taikinaan. Taikinan voi tehdä pelkästään tähteeksi jääneestä muusista ja jauhoista ja jättää munat ja juuston pois. Tärkeintä on, että taikina on muovattavissa eikä se ole kumimaista tai irtonaista.

Taikinasta tulee varsin hulppea määrä gnoccheja, joten näistä riittää isommallekin porukalle alkuruoaksi tai lisukkeeksi. Toinen vaihtoehto on pakastaa keitetyt gnocchit ja näin niistä pääsee sitten myöhemminkin nauttimaan varsin helposti.

Perunagnocchit sienikastikkeella

1 kg jauhoisia perunoita
4 keltuaista
suolaa
2-4 dl vehnäjauhoja
2-3 dl parmesania

Keitä tai paahda perunat kuorineen ja kuori hieman jäähtyneenä. Soseuta perunat ja lisää muut aineet joukkoon. Lisää jauhoja sen verran, että taikinaa voi muotoilla. Varo tekemästä liian paksua taikinaa. Maista taikinaa ja mausta tarvittaessa lisää.

Kumoa taikina jauhotetulle alustalle  ja tee taikinasta noin sormen paksuisia tankoja ja leikkaa veitsellä noin sentin mittaisia paloja. Paina halutessasi haarukalla koristejäljet toiselle puolelle. Kun olet leiponut koko taikinan gnoccheiksi, keitä ne suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Gnocchit ovat valmiita, kun ne nousevat pintaan. Jäähdytä ja paista juuri ennen tarjoilua voissa salvianlehtien kanssa rapeiksi.


Sienikastike
400 g siitake- tai metsäsieniä
50 g voita
1 salottisipuli hienonnettuna
2-4 dl kermaa
1 dl parmesania
tuoreita salvianlehtiä
paahdettuja pähkinöitä

Paista kuumalla, kuivalla pannulla sienistä kosteus pois. Lisää voi ja sipuli, kuullota hetken aikaa. Kaada kerma ja osa salvianlehdet joukkoon, kiehauta. Lisää lopuksi juusto ja maista kastiketta.

Kun kastike on valmis, annostele gnocchit lautasille ja lusikoi kastiketta päälle. Koristele pähkinöillä ja paistetuilla salvianlehdillä.

* * *
Testaa myös suppilovahvero- tai palsternakkagnocchit!

Aamiaispiiras voitaikinasta

keskiviikko 27. marraskuuta 2019





Nopeat aamiaispiirakat ovat helppoja tehdä ja täytteeksi sopii melkeinpä mikä vain. Näin joulun alla pakastimessa on aina voitaikinaa ja mikäs olisikaan parempi hetki tehdä suolaisia piirakoita kuin nyt! Nämä pienet piiraat sopivat niin aamiaispöytään kuin iltapalaksi ja täytteet voi suunnitella etukäteen tai sitten vain valita kaapista sitä, mitä sattuu löytymään.

Tein meidän aamiaiselle vain yhdet pienet neliöt nautittavaksi, mutta piiraat onnistuvat kyllä suuremmallekin poppoolle. Yksittäisinä kappaleina tai kokonaiselle pellille kaulittuna levynä. Piiraat voi joko paistaa täytteineen päivineen tai lisätä täytteen paistetun piirakkapohjan päälle, riippuen vähän täytteistä ja niiden rakenteista. Esimerkiksi tähteeksi jääneen lohen tekisin tahnaksi ja lusikoisin kypsän pohjan päälle, mutta kukin makunsa mukaan. Aamiaispiiraista saa leikiten näyttäviä, mutta mikäänhän ei estä tekemästä niistä perinteisiä, täytettyjä voitaikinakolmioita. Lue täytevaihtoehdoista alempaa.

Aamiaispiiraat

voitaikinalevyjä
ranskankermaa
herneitä
fetaa
kevätsipulia

Anna voitaikinan sulaa ja leikkaa taikina sen jälkeen haluamaasi kokoon. Tee terävällä veitsellä viillot noin sentin päähän taikinan reunoista, näin reunataikina kohoaa korkeammalle paistettaessa ja täytteelle muodostuu matalampi alue. Paista pohjaa 210 asteessa noin 6-8 minuutin ajan ja nosta pois uunista. (Huom! Voit laittaa piiraan täytteineen päivineen kerralla uuniin, pohjaa ei ole välttämätöntä kypsentää erikseen ensin. Paista piiraita tuolloin noin 12-15 minuuttia.)

Levitä taikinapohjaan hieman ranskankermaa, asettele loput täytteet päälle ja jatka paistamista, kunnes feta on hieman sulanut tai piiras on saanut hieman väriä lisää. Nosta piiras lautaselle ja leikkaa päälle kevätsipulia.

Voit maustaa halutessasi ranskankerman täytteiden mukaan. Käytin itse wasabikermaa, jotta sain hyödynnettyä kaikki tähteet. Se sopikin erinomaisesti herneiden kera.


Piirakan pohjalle voi sipaista smetanaa, ranskankermaa tai tuorejuustoa. Täytteeksi sopivat esim.
- pinaatti, feta ja pinjansiemen
- kylmäsavulohi, juusto ja tilli
- katkarapu, mäti ja punasipuli (kypsään pohjaan)
- savukalatahna ja ruohosipuli (kypsään pohjaan)
- keitetty peruna, kapris ja sardelli
- keitetty punajuuri, homejuusto ja saksanpähkinä
- keitetty punajuuri, vuohenjuusto ja rucola
- paistetut sienet, timjami ja juusto
- kirsikkatomaatti, oliivi ja basilika
- tuorejuusto, pesto ja tomaatti
- pekoni, kananmuna ja kirsikkatomaatti
- poromuru, piparjuuri ja puolukat


Tumma joululeipä

tiistai 26. marraskuuta 2019




Tumma saaristolaisherkkuleipä on löytänyt tiensä joulupöytäämme ja leivomme tätä nykyään joka joulu. Leipä tuli tutuksi jo parikymmentä vuotta sitten kokkikouluaikoinani ja nyt tuntuu, ettei joulu ole joulu ilman tätä leipää. Mikä olisi parempaa kuin siivu tummaa leipää graavikalalla!

Olen julkaissut reseptin ensimmäisen kerran jo 2010 ja taikinan hiivamäärä ihmetyttää vuodesta toiseen ja saan siitä kysymyksiä edelleen. Olen leiponut leivän aina näillä määrillä ja tarkistin hiivamäärän vanhan reseptivihkoni lisäksi vertaamalla sitä toisiin resepteihin. Hiivaa todella tulee pari pakettia, mutta onnistuu hieman pienemmälläkin määrällä. Ruisjauhojen ja vehnäjauhojen suhdetta voi myös muuntaa, kunhan jauhomäärä kokonaisuudessaan pysyy suhtkoht samana. Lisäksi pidän appelsiinimehun tuomasta happoisuudesta, mutta yhtä lailla nesteeksi voisi käyttää omenamehua tai piimää.

Tämä helppotekoinen saaristolaisleipä onnistuu keneltä tahansa ja sen voi tehdä hyvissä ajoin ennen joulua, sillä se kestää hyvin pakastamista.


Saaristolaisleipä  2-3 leipää

1 l appelsiinituoremehua
1 1/2-2 palaa hiivaa (75-100 g)
1 rkl suolaa
3 dl siirappia
3 dl tuoppimallasta
3 dl ruisjauhoja
4 dl ruis- tai vehnäleseitä
9 dl vehnäjauhoja

Valeluun
1/2 dl siirappia
1-2 dl vettä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun ja sekoita joukkoon suola ja siirappi. Lisää kuivat aineet ja tee löysähkö taikina. Anna taikinan kohota 1 ½ tuntia.

Sekoita ilmakupalat puulastalla pois ja jaa taikina kolmeen voideltuun leipävuokaan. Anna leipien kohota puolisen tuntia ja paista 175 asteessa noin 1 ½ tuntia. Valele leipää siirappivedellä ensimmäisen tunnin jälkeen.

Ota leivät uunista ja valele vielä kerran siirappivedellä ja anna jäähtyä ritilän päällä. Mikäli aikaa on, nosta leivät jääkaappiin tekeytymään, niiden maku ja rakenne vain paranee ajan myötä.
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.