Meksikolainen kasviskeitto

maanantai 20. helmikuuta 2017




Viimeisin arkiruoan pelastus oli tämä meksikolainen kasviskeitto. Sopivan tulinen ja tuhti. Bongasin reseptin Kauppalehti Optiosta, jossa reseptitestiosuudessa Mikko Takala testailee eri keittokirjojen ohjeita. Ohje oli mielestäni niin onnistunut, että pistin Smith & Daughtersin kirjan saman tien varaukseen kirjastoon. Olen yrittänyt tutustua keittokirjoihin lainaamalla ne kirjastosta ennen kuin ostan omakseni. Keittiön hyllyt ovat entuudestaan täynnä ja kaipaavat alituiseen pientä karsintaa. Haluan kirjasta olevan hyötyä pidemmäksi aikaa ennen kuin lunastan sen itselleni. Aina siihen ei pysty, mutta yritys on kova.

Kasviskeiton ohje taipuu suuntaan jos toiseen eli siihen voi käyttää mustapapujen sijaan kidney-, valko- tai mustasilmäpapuja. Tulisuutta voi säädellä oman maun mukaan ja ruokaan uppoaa helposti joukkoon muutkin kasvikset ja juurekset kuin reseptissä mainitut. Maittavaa tuli, vaikka jätin keitosta retiisit ja avokadot pois.


Meksikolainen kasviskeitto eli Sopa de tortilla 4 annosta
alkuperäinen resepti Kauppalehti Optiosta

öljyä paistamiseen
1 vihreä paprika paloiteltuna
1 sipuli hienonnettuna
1 jalopeno tai chili hienonnettuna
2-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl kuminansiemeniä
1 kanelitanko
1 tl savupaprikajauhetta
1 tlk tomaattimurskaa
1-2 l kasvis- tai kanalientä
1 pss (200 g) pakastemaissia
2 tlk (500 g) mustapapuja tölkissä
1 tl oreganoa
2 laakerinlehteä
2 siivua appelsiinin kuorta
1 limen mehu ja raastettu kuori
tuoretta korianteria hienonnettuna
*
4 maissitortillaa siivuihin leikattuna
retiisiä ohueksi viipaloituna
avokadoa pilkottuna

Lämmitä öljy pannulla ja hauduttele paprikat, sipulit ja jalopeno pehmeäksi. Lisää reilusti suolaa.

Lisää valkosipuli, kumina, kanelitanko, savupaprika ja paista hetken aikaa. Lisää tomaattimurska, kasvisliemi, maissit, pavut, oregano, appelsiinin ja limen kuori. Sekoita ja anna keiton hautua 30 minuuttia.

Poista kanelitanko ja laakerinlehdet. Lisää limen mehu ja korianteri. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Lämmitä paistinpannulla öljyä ja paista tortillasiivuja 2-4 minuuttia. Anna ylimääräisen öljyn valua talouspaperin päälle. Annostele keitto ja koristele annos tortillasiivuilla, retiisillä ja avokadolla.

* * *
Kokeile myös mustasilmäpapukeittoa nachoilla.

Raflassa - Pizzarium

torstai 9. helmikuuta 2017





Kun nyt on matkustettu Italiassa, lienee sopiva aika puhu pizzoista. Toisille lätty edustaa yhtä suurimmista herkuista, toisille viikottaista tähderuokaa, toiset syövät sitä ainoastaan pahimmassa kiireessä. Itsehän pidän pizzasta tilanteessa kuin tilanteessa ja voineekin sanoa, että olen pizzapimu. Siis jos nyt joku on hampurilaisten rakastaja, niin ei ole pizzan voittanutta! Piste.

Pizzoja on monenlaisia, monen muotoisia, monen makuisia. Itse pidän ehkä eniten perinteisestä pyöreästä ohuehkolla pohjalla ja maltillisella määrällä täytteitä. Sopiva suhde löytyy, kun kolmionmuotoisen pizzapalan ottaa käteen. Jos pizza lörpähtää alaspäin, pohja on liian ohut ja täytteitä on liikaa omaan makuuni. Toki tämän sallin, jos kyseessä on iki-ihana Quattro formaggi eli pizza neljällä juustolla. Pidän siis enemmän roomalaistyyppisestä pizzasta, jonka pohja ei ole liian paksu. Italiassa sen sijaan maistuu myös pizzapala, joka nautitaan kadun kulmalla hiukopalaksi. Reissun päällä on tullut nautittua pizzoja aikoinaan liikaakin, mutta se johtui vain siitä, ettei Tampereella ollut loistavia pizzoja tarjolla. Onneksi mies on vuosien varrella kehittynyt huimasti ja saan erittäin hyvää pizzaa nykyään kotonakin. Parasta pizzaa olen kuitenkin syönyt Napolissa. Ei tainnut yllättää. Täytteistä painavaa pizzaa, joka ei pysynyt muodossa. Mutta jestas sentään, että oli makua!

Iloksemme tilanne myös Tampereella on nykyään toinen ja manselaisetkin pääsevät jo aidon italialaisen pizzan makuun - kiitos Sitkon ja Pizzariumin! Yhtä ainoaa oikeaa mallia pizzaan ei ole ja on mahtavaa, että nämä kaksi pizzeriaa ovat oikeastaan toistensa vastakohtia. Sitko tarjoilee nimensä mukaisesti sitkoista pizzaa yksinkertaisilla täytteillä ja Pizzarium puolestaan paksuhkoja palapizzoja. Molempi parempi aina fiiliksen mukaan. Nyt Pizzarium on ruvennut tarjoamaan myös pyöreää pizzaa, joka heidän omien sanojensa mukaan sopii paremmin suuhun silloin, kun on aikaa nauttia siitä ajan kanssa. Palapizzan paras puoli lieneekin, että sen voi syödä suoraan kädestä kiireessä tai lämmittää myöhemmin kotona. Pääsin maistelemaan sekä näitä Pizzariumin uusia pyöreitä pizzoja että vegaanisia pizzoja ja arancineja pari viikkoa sitten.





Kaikki maistamani pizzat olivat herkullisia, vaikkakin tällä kertaa pidin eniten vegaanisista palapizzoista. Sopivasti makua ja rapeutta. Pyöreissä pizzoissa oli makuuni liian paljon täytteitä, mutta se ei haitanne juuri ketään muuta. Pääasia, että ruoka maistuu! Ehkä parasta kuitenkin koko illassa oli nähdä samassa seurueessa olevien lasten riemu, kun he saivat säveltää keskenään omiaan ja nauttia illallisesta aikuisten kesken yhdessä. Syödä pizzaa arki-iltana sen iänikuisen makaronilaatikon sijaan. (Hei, älä kuvittele liikoja - mä rakastan makaronilaatikkoa!) Silloin kun minä olin pieni, emme juurikaan käyneet ulkona syömässä vaan teimme ruokaa yhdessä kotona. Kokkaamisessa on lapsille sama viehätys edelleenkin, suurin osa lapsista rakastaa laittaa ruokaa. Kummilasten kanssa leivotuista pizzoista ja ravintolakäynneistä puhutaan vieläkin. Jos minun lapsuuteni parhaimmat muistot liittyvät ruokaan, miksei ne voisi liittyä muillakin? Eli ensi kerralla sitten, kun mietit pientä hiukopalaa, avaa Pizzariumin ovi ja nauti yksi pizzapala. Yksin tai lasten kanssa. Taatusti parempaa kuin kakkupala.

Mikäli haluat tehdä pizzaa kotona, tsekkaa Sivumaulta reseptejä pizzapohjiin ja erilaisiin pizzoihin. Pizzaopin syövereihin pääset parhaiten ostamalla Pizze-kirjan, joka on Saku Tuomisen ja Pizzariumin Luca Platanian käsialaa.

Valloittava Venetsia

tiistai 7. helmikuuta 2017


Venetsia on rakennettu pienten saarien päälle ja niitä yhdistävät toisiinsa sadat sillat. Paikasta toiseen siirtyminen tapahtuu kävellen, veneellä tai vaporettolla eli vesibussilla. Tämän tiesin, kun astuin junasta kaupunkiin, mutta yllätyin silti. Kulma kulman jälkeen eteen tulee aina vain silta ja tunnelma on suorastaan maaginen. Luin ennen matkaa Donna Leonin dekkareita, jotka sijoittuvat Venetsiaan. Olin siis jo ehtinyt ottaa monta askelta komisario Guido Brunettin kanssa kaupungissa. Rupesin lukemaan kirjoja sarjan alusta alkaen juuri tämän matkan takia enkä malttanut lopettaa lukemista kesken, vaikken dekkareita noin muuten oikeastaan luekaan. Tulin huomanneeksi samalla sen, että moni matkustaa Brunettin jalanjälkiä pitkin. Leonin sivuilla nimetään tarinoissa esiintyvät paikat ja moni lukija suunnittelee Venetsian matkansa niiden mukaan. Itse en siitä innostunut, mutta kirjoja lukiessa tuli usein päätettyä päivän ruokakin siinä samalla. Vesi herahtaa kielelle, kun Guidon Paola-vaimo kokkailee toinen toistaan upeampia ruokia. Dekkareista onkin koottu Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan, jossa yhdistetään kirjojen tekstejä ja Guidon vaimon kokkaamien ruokien reseptejä. 

Olin saanut kirjoista jonkinlaisen käsityksen Venetsian vanhasta kaupungista, mutta en arvannut, miten paljon siihen paikan päällä rakastuisin. Ainutlaatuisen kaunis kaupunki on hurmannut matkailijoita jo liiaksi asti ja kaupunki kärsii massaturismista. Olimme myös katsoneet Venetsiaan liittyviä ohjelmia ennen matkaamme sinne ja tiesimme siellä olevan turisteja pahimmillaan haitaksi asti. Halusimme kuitenkin käydä Venetsiassa nyt, kun se vielä on mahdollista. Valitsimme matkan ajankohdaksi kevään, jolloin tungosta ei olisi niin paljon. Ihmisiä toki oli paljon, mutta saimme nauttia myös tyhjistä kaduista ja kujista paikallisten keskuudessa. Aloitetaan katsaus Venetsiaan kanaalikuvien kautta. 
























Lue myös:
Postikortti Padovasta
Orto Botanico di Padova
Ravintolavinkit Padovaan
Viehkeä Veneto - Padova
- Päiväretki Vicenzaan 

Punajuuricurry

torstai 2. helmikuuta 2017



Kovin usein, kun sanon miehelle kokkailevani jotain kasvisruokaa, päädyn valmistamaan intialaista ruokaa. Niin tälläkin kertaa. En ole syönyt intialaista ruokaa koskaan Intiassa, mutta se ei tahtia hiljennä yhtään. Joskus kokkaan ruoan suoraan reseptistä, joskus heitän pannulle aineksia oman mielen mukaan. Entistä enemmän iloitsen, jos saan tarvittavat raaka-aineet kaapista eikä tarvitse lähteä kauppaan. Ruokaan voi käyttää punajuuren lisäksi myös porkkanaa ja perunaa. Tämä on mielestäni täydellistä arkiruokaa ja maistuu erinomaisesti ulkoilun päätteeksi.


Punajuuricurry 4 henkilölle

3-4 raakaa punajuurta kuorittuna ja paloiteltuna
1 sipuli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
öljyä
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminan siemeniä
0,5-1 tl sinapinsiemeniä
1-2 tl kurkumaa tai currya
1 tuore chili hienonnettuna tai 0,5-1 tl chilihiutaleita
2 laakerinlehteä
vettä
suolaa, mustapippuria
2-3 dl maustamatonta jogurttia tai 1 prk kookosmaitoa

Kuumenna öljyä paistinpannulla ja lusikoi mausteet paistumaan. Paahda niitä, kunnes ne alkavat hieman tuoksua ja poksua. Lisää sipulit ja punajuuret mukaan ja sekoita. Paista joitakin minuutteja. Lisää joukkoon vielä chilit, laakerinlehdet ja kaada 2 dl vettä mukaan. Laita kansi päälle ja anna punajuurien kypsyä. Tarkkaile, ettei neste pääse haihtumaan aivan kokonaan. Mikäli käytät kypsiä punajuuria, ruoka valmistuu huomattavasti nopeammin.

Sekoita jogurtti joukkoon ja maista. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää tarvittaessa vielä muita mausteita. Tarjoile keitetyn basmatiriisin ja naanleivän kera.


* * *


Kokeile myös:
- intialainen peruna-pinaattipata
- peruna-kukkakaalicurry

Päiväretki Vicenzaan

keskiviikko 1. helmikuuta 2017






Vicenza on pieni, idyllinen kaupunki lyhyen matkan päästä Padovasta. Junamatka kestää alle puoli tuntia. Mikäli suuntanasi on Verona tai Venetsia, kannattaa tehdä päiväretki niin Padovaan kuin myös tänne Vicenzaan. Molemmat paikat ovat oiva vaihtoehto, jos haluat majoittua edullisemmin tai lomailla rauhallisemmissa fiiliksissä kuin Venetsian turistikaaoksessa. Mutta ei sillä, Venetsia on upea kaupunki ja sieltäkin löytyy vielä rauhallisia soppeja lomatunnelmointiin. Taidetta ja romantiikkaa ei näistä kaupungeista puutu.


Teatro Olimpicon porteilta on suora näkymä Palazzo Chiericatiin, jonne kannattaa myös astua sisään. Kattomaalaukset ovat henkeä salpaavan upeat, siinä missä koko rakennus taiteineen päivineen.





1500-luvun arkkitehdin Andrea Palladion kädenjälki näkyy läpi Vicenzan ja yksi hänen vaikuttavimmista töistä on Teatro Olimpico. Palladion kuuluisimpia töitä ovat roomalaistyyliset villat, mutta niitä emme tällä matkalla ehtineet katsastamaan lainkaan. Se olisi vaatinut pidemmän loman ja auton vuokrauksen. Se kuuluisin on tietty Vicenzassa, mutta sen tiedon luin vasta jälkikäteen. Jäi ihailematta tämä osa Unescon perintökohdetta. Onneksemme maailman vanhin katettu teatteri tarjosi ihailtavaa yllin kyllin. Teatro Olimpico jäi Palladion viimeiseksi työksi eikä hän ehtinyt nähdä sitä valmiina.







Lounasravintolaksi valikoitui Il bistro del bacala, jonka yläkerrassa on erinomainen ruokakauppa Il Ceppo. Jos siis haluat maistaa paikallista turskaherkkua, varaa pöytä. Yläkerrasta voi myös ostaa oivat piknikherkut mukaan. Kahden henkilön lounasmenu viineineen maksoi noin 70 euroa.

Il Bistrot del Bacalà / Gastronomia Il Ceppo
Corso Andrea Palladio 196










Päätimme päiväretken Piazza dei Signorilla sijaitsevalle Basilica Palladianan kattoterassille, josta on upeat näkymät niin aukiolle kuin Vicenzan ympäristöönkin. Kuten nimikin kertoo, myös tämä rakennus on Andrea Palladinon kädenjälkeä.

Visiitti Vicenzaan oli ehdottomasti junamatkan arvoinen. Ikävä kyllä näin jälkikäteen huomaa myös sen, miten monta muutakin kylää ja kaupunkia olisi ollut katseltavana. Tällä lomalla olisi ollut kiva käydä myös esimerkiksi Trevisossa ja Bassanossa, mutta niin vain jäivät toiseen kertaan.











Lue myös:
- Postikortti Padovasta
- Orto Botanico di Padova
- Ravintolavinkit Padovaan
- Viehkeä Veneto - Padova
- Valloittava Venetsia
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.