Tyrmäävä Tyrvään Pappila Sastamalassa

torstai 24. toukokuuta 2018



Saimme puolison kanssa kutsun tulla tutustumaan Tyrvään Pappilaan ja samalla maistelemaan Bache Benen viinejä. Asiaa ei tarvinnut juurikaan pohdiskella vaan lähinnä vain etsiä kalenterista sopiva päivä, sillä tällaiset vanhat miljööt ja kulttuurikohteet ovat erittäin mieluisia lähimatkailukohteita. Vaikka olen asunut Tampereella yli 20 vuotta, Sastamala oli jäänyt minulta tyystin väliin eikä mieskään muistanut siellä koskaan olleensa. Lähdimme matkaan Tampereelta junalla ja Vammalan rautatieasemalla katsoin kartasta mihin suuntaan pitää lähteä kävelemään, jotta päädymme oikeaan osoitteeseen. Riittää, kun lähtee kävelemään vasempaan, perille päätyy kuin itsestään. Raitille ei montaa kauppaa tai toimistoa osunut, mutta kuulinkin myöhemmin Sastamalan keskustan olevan aivan toisessa suunnassa. 



Tanja Turunen / Bache Bene

Tyrvään Pappilan nykyiset omistajat, Kirsi-Marja ja Jarmo Nieminen ottivat meidät vastaan suomalaisen kesäsään ollessa parhaimmillaan. Tervetulleeksi toivotettiin niin upean maiseman kuin kuohuvankin voimin. Ensi silmäys pappilan pihalle lumosi täysin! Tyrmäävän kauniin maiseman kruunaa viimeisen päälle suunniteltu miljöö järvimaisemaan sopivine puutarhoineen. Veneilijätkin pääsevät pian pappilaan rantaan, sillä laituri oli juuri rakenteilla. Amfiteatteri odottaa kesän tapahtumia alkavaksi ja takapihalla sijaitseva terassikin alkoi olla valmiina tuleviin koitoksiin ja tämän viikon avajaisiin. Herkkuja on taatusti luvassa sielläkin, sillä kesäterassi Elielin ruokia kokkailevat Tampereen kokkikasvo Santeri Vuosara ja Tuulensuusta entuudestaan tuttu Johannes Nykänen. Ihanainen Ida Ritari puolestaan vastaa terassin juomavalikoimasta. Oijoi, en malta odottaa, että päästään nauttimaan terassin tarjonnasta!




Jos oli pappilan ulkopuoli henkeä salpaavan kaunis, niin samaa voi sanoa myös 700 neliöisen talon sisätilastakin. Heti aulasta alkaen pystyi aistimaan pappilan vanhaa tunnelmaa. Kirsi-Marja johdatti meidät talon historiaan ja esitteli pappilan huone huoneelta. Saimme kuulla monen monta tarinaa niin pappilan entisistä ajoista, remontoinnista kuin sisustuksestakin.




Ruustinnan huoneesta löytyy upea ryijy, jonka kirkkoherra Svanberg tilasi Impi Sotavallalta uuteen pappilaan vuonna 1922. Kirkkoherranviraston arkistosta löytyi piirustus, jonka pohjalta tekstiilitaiteilija Sirkka Paikkari loi ryijyn uudelleen kruunaamaan pappilan uusia avajaisia puolisen vuotta sitten.



Herrainsalongissa on herkkä ja jopa romanttinen tunnelma. Taidetta on esillä pitkin pappilaa, mutta se on saumaton osa sisustusta. Mm. Mikko Oinosen taidetta on esillä myös yläkerrassa kustavilaishuoneessa. Monesta huoneesta voi myös paikantaa Kirsi-Marjan keräämiä Arabian astioita, jotka ovat löytäneet arvoisensa kodin Tyrvään Pappilasta.





Sininen huone eli piispan huone, joka avattiin aikoinaan vain piispantarkastusten aikana.



Café Eliel oli alkujaan kirkkoherranvirasto ja huoneen komeissa kaapeissa säilytettiin kirkon kirjoja. Nyt kaapit ovat erittäin luonteva osa kahvilan sisustusta ja sopivat hyvin yhteen Eliel Saarisen suunnittelemien kalusteiden ja Ruusu-ryijyn kanssa.



Pappilan tilat eivät suinkaan pääty tähän vaan myös yläkerrassa on kauniita huoneita erilaisiin tilaisuuksiin ja juhliin. Kustavilaishuone on Kirsi-Marjalle erityisen tärkeä, sillä hän kertoi isänsä valmistaneen kyseiset huonekalut. Olipa kyseessä sitten äidin virkkaamat pöytäliinat, isän ensimmäinen koulureppu tai yksityiseltä ostetut lamput ja huonekalut, historian havina istuu olkapäillä huoneesta toiseen astellessa.


Ruusuhuoneessa on tilaa haaveilla ja seurata lasten leikkiä. Vanhojen lipastojen kätköistä löytyy pelejä ja leluja perheen pienempien viihdykkeeksi.



Jarmo ja Kirsi-Marja Nieminen / kuva: Tyrvään Pappila

Jarmo ja Kirsi-Marja ovat todella entisöineet Tyrvään Pappilan loistoonsa! Pidän erityisesti myös siitä, että ravintolapalvelujen lisäksi Pappilassa järjestetään pitkin vuotta erilaisia tapahtumia ja konsertteja, yksityisistä juhlista puhumattakaan. Näin mahdollisimman moni pääsee halutessaan nauttimaan Pappilan upeasta tilasta ja tunnelmasta sen sijaan, että suojeltu kohde olisi vain harvojen ja valittujen käytössä. Nyt voidaan puhua siitä kuuluisasta kotiseuturakkaudesta!

Siinä vaiheessa, kun Kirsi-Marja johdatti meidät kellarikerrokseen viinitastingiin, tuli mielettömän kiitollinen ja samaan aikaan hämmentynyt olo. Yhdessä Bache Benen Tanjan ja Pablon kanssa he olivat järjestäneet vain meille kahdelle ainutlaatuisen kierroksen Pappilan upeaan rakennukseen ja historiaan. Suurenmoisen kokemuksen kruunasi viinitasting silmiinpistävän huikeassa viinikellarissa Chianti Classicoita ja antipastoja maistellen. Kyseinen tila on aikoinaan toiminut koksikellarina, mutta hanttihommien sijaan nautiskelimme huoneessa tällä kertaa herraskaisesti punaviinejä.






Muutamassa tunnissa ehtii nähdä ja kokea paljon, mutta aikaa on viisasta varata enemmänkin, sillä Sastamalaan kannattaa lähteä toki muutenkin kuin pelkästään syömään ja juomaan. Vieressä olevassa pappilan vanhassa navetassa aukeaa 8. kesäkuuta Osmo Rauhalan näyttely ja lähettyvillä on myös Akseli Gallen-Kallelan lapsuuskoti, Jaatsi. Itseäni kiinnostaisi myös Pukstaavi eli suomalaisen kirjan museo, sillä sinnekään en ole vielä päässyt. Ellivuorella sijaitsevalla Pirunvuorella sen sijaan olen käynyt, mutta siitäkin on jo 12 vuotta. Ihan kaikkea ei siis edes päivän aikana ehdi, vähemmästäkin alkaa hengästyttää. Sastamalassahan sijaitsee myös Herra Hakkaraisen taloKiviniityn kotieläinpuisto, Tyrvään kirkko ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Eikä unohdeta nyt Pappilan kesän tapahtumatarjontaakaan, esimerkiksi joka keskiviikko on luvassa kaikille avoimia, ilmaisia live-esiintymisiä!

Kiitos kutsusta teille kaikille, tänne tulemme uudestaan!

Tyrvään Pappila
Asemakatu 4, Sastamala

Kesäterassi Eliel avoinna ti-su klo 11-23
Tapahtumat ja konsertit

Riesling- ja Spätburgunder -viikot Tampereella 2018

perjantai 18. toukokuuta 2018



Kävimme tiistaina taas tuttuun malliin maistelemassa viinejä Saksan viinitiedotuksen kutsumana, onhan ravintoloissa ympäri Suomen käynnissä jälleen Riesling- ja Spätbugunder -viikot. Vaikka ravintolat ovatkin entuudestaan jo kovin tuttuja, joka vuosi jännittää, millaiset ruoat ja viinit ovat päätyneet yhteen. Tällä kertaa olimme liikenteessä useammalla porukalla ja itseni lisäksi trioomme kuuluivat Maiju Asikaine-blogista ja Jani Sivumausta. Muut tapasimme sitten illan päätteeksi. Tällä kertaa huomionarvoista oli se, että sää oli mitä mainioin! Viime vuonna hytisin ohut toppatakki päällä ravintolasta toiseen, mutta tänä vuonna oltiin upeissa kesäfiiliksissä. Loistavaa, sillä Riesling maistuu huomattavasti paremmalle lämpimänä, aurinkoisena päivänä.


Aloitimme ravintolakierroksemme Berthasta, jossa Matti Kuukkanen-Fager sanaili meille valituista viineistä. Saimme laseihin J.B.Beckerin viinejä, jotka ovat heidän omaa maahantuontiaan. Beckerin tilaa pyörittää neljäs sukupolvi, joka innostui kuivista Rieslingeistä jo paljon ennen muita. Becker oli 1960-luvulla toisella tilalla töissä ollessaan maistanut tynnyristä suoraan Rieslingiä ennen kuin siihen oli lisätty sokeria ja tykästynyt kovasti. Innostus vei mennessään ja Becker alkoi valmistaa kuivia Rieslingejä, vaikka kukaan muu ei tehnytkään. He myös ottivat pullojen lasikorkit käyttöön jo 1990-luvulla, mikä kuulostaa aikaiselta. Matin mukaan Beckerit ovat tehneet tiettyjä asioita paljon ennen muita ja vähän liian aikaisinkin karkottaen samalla asiakkaitaan. Mutta tänä päivänä voidaan sanoa muutosten tuottaneen tulosta, sillä tuottajalla on erittäin hyvä maine. Becker sakkakypsyttää viininsä isoissa tynnyreissä ja käyttää viinin käymiseen villihiivoja. Kyseessä on myöskin luomuviljelijä, mutta sitä ei mainita pulloissa lainkaan. Becker näyttääkin siis edustavan vanhan tavan linjaa, joka taas tänä päivänä on in. Kuivat Rieslingit ovat tilan juttu, vaikka he valmistavat myöskin makeita viinejä.

Matti oli valinnut Rieslingeiksi saman tuotteen peräkkäiset vuosikerrat, jotta pääsisimme vertailemaan niitä keskenään. Vakuuttelin itselleni jo etukäteen, etten varmastikaan erota niitä toisistaan, mutta kyllähän niistä löytyi eroa. Vuoden 2014 J.B.Becker Wallufer Riesling oli juuri niin helppoa ja iisiä maultaan, että pullo saattaisi tyhjentyä yllättävän nopeasti. Seuraava vuosikerta oli asteen verran hienostuneempi ja suorempi maultaan. Saman tilan 1996 Spätburgunderia juodessani sen sijaan en olisi ymmärtänyt juovani näin vanhaa Pinot Noiria. 




Viinien makupariksi Matti oli valinnut 8 viikkoa raakakypsytetyn hevosenpaistin suolatun vihreän tomaatin ja pikkelöidyn voikukan kera. Todella maittava annos!


Champagne Bar Santé

Santéssa pääsimme sitten luonnollisesti maistamaan ihanaisia, kuplivia saksalaisia Rieslingejä eli Sektejä. Omistaja Tuula Tikkanen kaatoi laseihimme kolme erilaista juomaa, joita saimme maistella sokkotestin omaisesti. Olikin kiinnostavaa maistella kuohuviinejä kuin tastingissä konsanaan! Se mikä ensi siemauksella nousi suosikiksi, muuttui hetken aikaa lasissa oltuaan aivan toisen luonteiseksi. Ehkä pitäisikin kokeilla viinejä enemmän rinnatusten ja tutustua niihin hissun kissun maistellen ja vasta sen jälkeen perehtyä tuottajan antamiin tietoihin. Tämä oli itselleni kuukauden sisällä jo toinen kerta, kun maistelin kuohuviinejä tastingissä enkä voi muuta kuin suositella! Champagne Bar Santé antaa siihen erinomaiset ja jopa ainutlaatuiset mahdollisuudet, sillä Suomesta ei taida toista sampanjabaaria löytyä!

Tuula oli valinnut laseihimme Dr. Loosen Riesling Extra Dryn, joka löytyy myös Alkon hyllystä ja se maksaa noin 19 euroa. Kaksi muuta edustivat samaa tuottajaa ja Karl Schaeferin pullot jäävät helposti mieleen etiketissä olevan ketun ansiosta. Karl Schaefer Blanc de Noir Brut oli alkuun hyvinkin erikoisen makuinen, mutta kesyyntyi hetken lasissa oltuaan. Karl Schaefer Riesling Brut sen sijaan vaatii hieman purtavaa oheen.



Ravintola C

Kolmannessa paikassa meidät vastaanotti aina iloinen sommelier, Juulia Eloranta. Jos oli sää kesäinen, niin sitä oli myös tunnelma ravintola C:ssä. Tarjoilijoille valitut Uhanan Green Leaves -mekot korostavat ihanasti sekä kesän vihreyttä että paikallista osaamista. Onhan kyseessä tamperelainen designyritys, jonka värikkäät vaatteet ja asusteet ovat valloittaneet monet meistä. Voiko ravintola enää paremmin nostaa esiin paikallisuutta, kun se on ollut johtoajatus ruoassakin jo vuosia.

Aivan ensimmäiseksi saimme eteemme lientä, jonka sisältöä en muista enää lainkaan. Ei mitään krapulaa parantaa suolakurkkulientä vaan jotain parempaa. Ehkä sipulilientä.



Viiniksi ravintola C:n Christina Suominen oli valinnut Franken alueelta, Stefan Vetterin biodynaamisen Spätburgunderin. Viinin tuottajassa on selvästi haettu yhtymäkohtaa C:hen, sillä tuottaja käyttää viinin valmistuksessa omia preparaatteja ja liuoksia. Eli samaan tyyliin kuin C tekee villiyrteistä ruokaa, Vetter hyödyntää niitä viininvalmistuksessa. Stefan Vetter jättää kuulemma tekemättä kaiken minkä voi, hän ei lisäile viineihin mitään ekstroja, ei poista niistä mitään eikä myöskään manipuloi niitä. Viinit käyvät luonnon hiivoilla. Maistamme viiniä Juulian kertoessa viinissä olevan mukavaa hapokkuutta ja tanniinisuutta. Nyökyttelemme ja otamme toisen kulauksen.



Viinin kanssa maistelimme pientä, rapsakkaa sormisyötävää. Talon itse tekemää näkkileipää, jonka päällä oli keltasinapilla maustettua kreemiä, sulkavan mätiä, kuivattua rapua ja maahumalaa lehtinä ja kukkina. Aijai, tämä oli ihana makukokemus!


Pääruoan virkaa ajoi kukonpoika-annos. Reisi oli paistettu ja sen jälkeen glaseerattu omenasiirapilla. Tässäkin annoksessa näkyi hienosti myös ravintoloitsija Ilkka Isotalon rakkaus villiyrtteihin ja -kukkiin. Lautaselta löytyi köyhän miehen parsaa eli maitohorsmaa, sipulin varsista tehtyä kreemiä sekä kuivattua sipulin vartta tomuna annoksen päällä. Lisäksi annoksessa oli käytetty saksankirveliä sekä tuoreena että säilöttynä, sillä annoksessa oli myös pikkelöityä saksankirvelin siemenkotaa. Apua, olisi niin mahtavaa osata käyttää luonnon antimia näin loistavasti!

Kahvin kera saimme maistaa myös keltavadelmista tehdyt, sopivasti makeutetut makeiset.




Ravintola Henriks

Viinikierros päätettiin yhdessä muiden bloggaajien kanssa ravintola Henriksiin Satamakadulle. Ravintolan keittiömestarin Valtteri Hakkaraisen suunnittelema Riesling-menu oli varsin onnistunut. Alkuun nautimme savustettua haukea ja parsakeittoa, viininä Mohr Riesling Trocken.



Pääruoka oli hiillostettua siikaa, varhaisperunaa ja korvasientä. Ah, mitä ihania kevätherkkuja! Ruokajuomana Haus Klosterberg Riesling 2016 tuo kokonaisuuteen mukavaa raikkautta.


Jälkiruokaviinin Schmitges Treppen Auslesen 2016 kanssa söimme jogurttimoussea, raparperisorbettia ja mansikoita. Sopivan makea lopetus upealle illalle!



Suurkiitokset Saksan viinitiedotukselle, ravintoloille ja seuralaisille upeasta viinitourneesta! Riesling- ja Spätburgunder -viikot jatkuvat 26.5.2018 saakka. Tsekkaa täältä mukana olevat ravintolat ja lähde maistelemaan ihastuttavia viinejä!

Lue myös:
Riesling- ja Spätburgunder -viikot Tampereella 2017
Riesling- ja Spätburgunder -viikot Tampereella 2016

Kukat ruoanlaitossa

tiistai 15. toukokuuta 2018



Juttelin tovi sitten ravintola C:n ravintoloitsijan, Ilkka Isotalon, kanssa villiyrteistä ja kukista sekä niiden käyttämisestä ravintolakeittiössä saadakseni lisää vinkkejä niiden hyödyntämiseen omassa keittiössä. Kuulin keskustelumme aikana itselleni niin monta uutta villiyrttiä ja kukkaa, etten millään ehdi kaikkea testailemaan tänä kesänä. Ajan puutteen lisäksi toinen ongelma on se, etten tunnista kaikkia eteen tulevia kukkia ja kasveja. Näin ollen niitä ei pidä myöskään suuhunsa laittaa, jollei ole varma mitä kädestään löytää. Onneksi nykyään löytyy lukuisia villiyrttikirjoja ja yhtä lailla läpi Suomen järjestetään monenlaisia hortoilukursseja, joissa oppii tunnistamaan erilaisia kasveja ja samalla löytämään itselleen mielenkiintoisimmat maut.

Itselleni esimerkiksi nokkoset, vuohenputket, sipuleiden kukat, orvokit, kehäkukat, krassi, mustaherukan lehdet, pihlajanmarjat ovat jo tulleet tutuiksi ruoan laittamisessa, mutta vielä on paljon kokeiltavaa. Stressiä en aiheesta aio ottaa, sillä joitakin maisteltavia löytyy jo omalta pieneltä siirtolapuutarhatontilta. Monia ihania makuja olen saanut maistella ravintoloissa ja osittain juuri sen vuoksi olen entistä kiinnostuneempi villiyrttien ja -kukkien käyttämisessä ruoanlaitossa enemmänkin kuin koristeen roolissa.

Ilkan mukaan ravintola C:ssä villiyrtit astuivat kuvioon jo kymmenisen vuotta sitten samoin sävelin kuin itselläni. Aluksi erilaisia villikukkia käytettiin ennen kaikkea koristeena, mutta nopeasti niitä ruvettiin käyttämään myös ruoan maustamiseen, kun huomattiin kukkien maistuvan myös hyvältä. Ensin orvokkeja, sametti- ja kehäkukkia ostettiin pientilallisilta, mutta hiljalleen villiyrttitietämyksen lisääntyessä keittiössä niitä ruvettiin keräämään itse. Vaikka kerääminen vie aikaa, villiyrttien etu on onneksi se, että ne säilyvät hyvinä parikin viikkoa. Lisäksi Ilkka säilöö joitakin kukkia syksyn varalle etikan, suolan ja sokerin avulla. Esimerkiksi etikkaan hän säilöö samettikukkien varsia, jolloin niistä saa tehtyä öljyä ja siitä puolestaan jäätelöä. Talvikautena tyydytään siihen mitä varastoista löytyy eikä Ilkka osta kasvatettuja kukkia annoksia varten.

Sain Ilkalta lukuisia vinkkejä erilaisten kukkien ja villiyrttien käyttämiseen. Nostan esiin nyt pari kullanarvoista vinkkiä ilman, että tarvitsee erikseen metsään lähteä samoilemaan. Luulenpa, että aloitan näillä uudet makukokeiluni ennen kuin lähden etsimään ja tunnistamaan uusia kasveja kirja kädessä. Naputtelen tänne toki myöhemmin lisää, mikäli ehdin niitä kokeilemaan ja maistelemaan.

Mustaherukanlehtiä voi käyttää monella tavalla. Usealle meistä tuttua on se, että niistä tehdään mehua, sorbettia tai käytetään maustekurkkujen säilömiseen. Puoliso on tarjoillut revittyä lihaa mustaherukanlehdelle lusikoituna. Mustaherukanlehdistä voi valmistaa myös siirappia, jäätelöä, vinegrettiä, öljyä tai suolaa kalan graavaukseen. Lisäksi tuoreita lehtiä voi säilöä sokeriliemeen ja sen jälkeen paahtaa uunissa. Näin niistä valmistuu jonkin sortin keksejä. Hmm. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta niin ravintolakeittiömäiseltä hifistelyltä.

Olen tähän asti katkaissut raparperin kukkavarren ja kukan kunnosta riippuen heittänyt sen kompostiin tai nostanut maljakkoon. Tänä vuonna täytyy tehdä toisin, sillä Ilkan mukaan raparperin kukka on jäätävän hyvää!

Yhtä lailla kirsikan ja omenan kukka sopii erinomaisesti koristeluun, mutta miten ihmeessä se ei ole tullut itselle mieleen! Lisäksi omenan kukka kuulemma maistuu ihanan parfyymiselle. Koiranputken ja vuohenputken kukista nyt puhumattakaan. Vuohenputki ei omalla pihalla pääse niin isoksi kasvamaan, että siihen ehtisi kukka kehittyä, mutta Ilkan mukaan kukkamykerö on hyvän makuinen ja siinä sivussa myös hyvännäköinenkin.

Kurttu- ja juhannusruususta puolestaan voi tehdä sokeria, siirappia, suolaa ja säilöä sitä etikkaan tai öljyyn tai pakastaa.



Jos olet yhtään kiinnostunut lisäämään oman kasvimaan ja puutarhan kukkia ruokaan, helpoin tapa on  mielestäni maustaa esimerkiksi salaatteja sipulin tai ruohosipulin kukilla. Yksittäisessä pienessä kukinnossa on todella voimakas maku eikä salaatti kaipaa rinnalleen välttämättä enää muuta sipulia. Ruohosipulin kukilla voi myös maustaa etikkaa ja tehdä erilaisia makusuoloja. Lisäksi korianterin ja mäkimeiramin (oreganon) kukat ovat erinomaisia niin maun kuin ulkonäönkin puolesta.

Tomaattia ja sipulinkukkia



Ruohosipulin kukilla maustettua suolaa

Olen Ilkan ja Santerin Säilö ja kokkaa -kirjan reseptiä mukaillen myös valmistanut "kapriksia" pihlajanmarjoista ja ne antavat ruokaan sopivasti uutta makua. Pidän ihan tavallisista kapriksista älyttömästi, mutta pihlajanmarjoissa on pientä eksotiikkaa. Satoon on vielä aikaa, mutta nostan tämän esiin nyt, sillä Ilkka kertoi raaoista punaherukoista myös tulevan mahtavia kapriksia. Aah, ajatuskin kuulostaa jo ihanalta, että lienee pakko säilöä niitäkin herkuteltavaksi.

Edessä on upea kukkaiskesä niin puutarhassa kuin keittiössä!
Itsetehdyt kaprikset pihlajanmarjoista


Lue lisää syötävistä kukista ja kokkaa yrteistä ja kukista:

SYÖTÄVÄT KUKAT PUUTARHASSA
Iisopilla täytetty nieriä
Jäätee mustaherukan lehdistä ja sitruunasta
Laventelikeksit
Mehua syreenin kukista
Mustaherukkasorbetti lehdistä ja marjoista
Nokkospesto
Paistetut persikat ja iisoppisiirappi
Salviasokeri
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.