Viime hetken vinkkejä vappuun

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015


Jos olet yhtä ajoissa kuin minäkin, vapun purtavat on vielä kehittelemättä. Onneksi ehtii vielä illalla antaa aiheelle minuutin jos toisenkin ja koota kasaan mielekästä syötävää yhtä hyvin niin piknikille kuin kotigrillauksen pariin. Tänä vappuna ja tulevana viikonloppuna mennään kohtuullisen rouhealla tyylillä, mutta syödään jotain uutta. Tietysti. Tsekkaa löydätkö alta jotain omaan vappuusi sopivaa. 

Kippis!

Fenkoli-appelsiinisalaatti
Kikhernesalaatti
Kylmäsavulohileivät piparjuurikastikkeella
Kylmäsavulohta, parsaa ja uppomunia
Lohisalaatti vietnamilaistyyliin
Marinoitu punasipuli
Pankokuorrutteiset parsatangot
Parsakaali-couscoussalaatti

.. jatkuu alempana.



Kalkkunaa tonnikalakastikkeella - muunnos vitello tonnatosta
Katkarapuhampurilaiset
Lindströminpihvit lähi-itämaisittain
Maukas papuhampurilainen
Piri piri -kanaa ja fenkolisalaattia





Makoisan vaniljaiset munkit
Raparperi- tai marjapiirakka


Parsaa, artisokan sydämiä ja herneitä

tiistai 28. huhtikuuta 2015


Tämä lautasellinen kasviksia on erinomainen sekoitus sekä tuoretta että säilöttyä ainesta. Keväinen herkku, parsa yhdistetään säilöttyihin artisokkiin ja pakasteherneisiin ja maustetaan tuoreilla yrteillä. Helppoa kuin heinänteko hyisessä kevätsäässä.

Parsaa, artisokan sydämiä ja pakasteherneitä  4 henkilölle

1 pnt tuoretta vihreää parsaa
1 tlk öljyssä säilöttyjä artisokansydämiä
1 pss pakasteherneitä
tuoretta minttua hienonnettuna
tuoretta korianteria hienonnettuna
suolaa, mustapippuria
öljyä paistamiseen artisokkapurkista

Katkaise tai leikkaa parsan kova tyvi pois. Ohuita parsoja ei tarvitse kuoria. Huuhtele parsat ja kiehauta muutaman minuutin ajan suolatussa vedessä. Valuta ja nosta syrjään.

Lämmitä paistinpannu kuumaksi ja lusikoi siihen öljyä artisokkapurkista. Paista parsoja, kunnes ne saavat hieman väriä. Jos sinulla on grilli, ota väri ja mukava savun maku parsoihin siitä.

Lisää artisokan sydämet, tuore minttu ja korianteri pannulle ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Kaada vielä herneet mukaan ja paista pari minuuttia, kunnes ne ovat lämminneet. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoile heti.

Peruna-kukkakaalicurry

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015



Toisinaan iskee valtaisa intialaisen ruoan kaipuu ja silloin kasaan jos jonkinlaisia curryja. Tällä kertaa valmistin peruna-kukkakaalicurryn Vege! -kirjan tekijöiden reseptejä mukaillen. Kukkakaali-kikherneversion olin jo painanut mieleni syövereihin kirjasta, mutta päädyinkin valmistamaan paahdettua peruna-kukkakaaliversiota kirjan tekijöiden blogista. Lisäsin ruokaan jeeran lisäksi myös sinapinsiemeniä ja yhden tulisen rawit-chilin ja lopputulos oli mukavan mausteinen, mutta raikas. Pidin reseptistä myös siksi, että perunat ja kukkakaali paahdettiin aluksi pannulla, jolloin ne saivat pintaansa hieman väriä. Perunan tilalle voi vaihtaa kikherneet ja kukkakaalin tilalle oikeastaan mitä tahansa kasviksia.

Maukas peruna-kukkakaalicurry

1 kukkakaali kukinnoiksi leikattuna
3 keskikokoista perunaa kuutioituna
1 tl juustokuminan siemeniä (jeeraa)
1 tl sinapinsiemeniä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen chili hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
2-3 cm:n pala tuoretta inkivääriä raastettuna
1 nippu korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl garam masala -maustesekoitusta
1 tlk tomaattimurskaa tai 500 g tuoreita tomaatteja hienonnettuna
öljyä paistamiseen ja kuullottamiseen
suolaa, mustapippuria

Lisukkeeksi kurkkuraitaa, naanleipää ja basmatiriisiä.

***

Paahda kukkakaalit kuumalla pannulla pienessä määrässä öljyä, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin pintaansa. Paista myös perunat kevyesti. Siirrä ne lautasella odottamaan vuoroaan.

Lämmitä 2 tl öljyä pannulla ja paahda juustokuminan siemeniä ja sinapinsiemeniä noin 1 minuutti. Lisää sipulit ja chili. Paista, kunnes sipulit alkavat hieman saamaan väriä. Lisää raastettu inkivääri ja kuullota.

Lisää kurkuma ja garam masala ja paahda niitä sipulin ja inkiväärin kanssa noin minuutti ja lisää tomaattimurska (tai tuoreet, murskatut tomaatit). Leikkaa korianterin varret pieneksi ja lisää ne joukkoon. Kypsennä noin 5 minuuttia, kunnes kastike on lämminnyt kauttaaltaan. Lisää perunat ja kukkakaalit ja hieman vettä (1-1.5 dl). Kypsennä kastiketta kannen alla välillä sekoittaen, kunnes perunat ja kukkakaalit ovat kypsiä. Varo kuitenkin kypsentämästä kasviksia liian pehmeiksi.

Lisää suola ja tuoreet korianterin lehdet ronskisti revittyinä. Tarjoa kurkkuraidan (bulgarian jogurttitölkki, 1/3 kurkkua kuutioituna, 1/2 tl jeeraa, suolaa), naanleivän ja keitetyn basmatiriisin kera.

Osa 7: Yrtit hyötypuutarhassa

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Mäkimeirami eli oregano

Siementen kylvö ja taimien kasvatus on vasta alkutaipaleellaan, mutta onneksi kasvun ilosta voi nauttia viherkasvien lisäksi myös kaupasta ostetuissa yrteissä. Käytämme yrttejä todella paljon ja keittiöstämme löytyy läpi vuoden mm. rosmariini ja laakerinlehti. Talviaikaan ne ilahduttavat keittiön ikkunalla ja kesäisin kasvimaalla multaan istutettuna. Talvella saa välillä jännittää miten yrtit selviävät karussa huoneilmassa, mutta enimmäkseen hyvin. Sikäli mikäli niitä ei ole syöty tyystin tyhjiksi. Suosittelen lämpimästi ostamaan kukkakaupasta välillä yrttejä, sillä niistä riittää iloa pitkäksi aikaa ja ne voi kesäksi siirtää kasvimaalle. Ne eivät vaadi kovin kummoisia olosuhteita, mutta sisällä kasvaessaan imevät toki reippaasti vettä.

Kun suunnittelet hyötypuutarhaa, muista jättää tilaa myös yrteille. Toki ne kasvavat pienessä tilassa ja hyvin myös ruukuissa, mutta yrttejä kannattaa kasvattaa niin kukkien kuin kasvimaan antienkin joukossa. Parasta yrttien kasvattamisessa on tietysti se, että pärjää kesän itse kasvattamilla yrteillä eikä mitään tarvitse ostaa kaupasta. Huippua on myös se, että yrtit houkuttelevat myös kimalaisia ja perhosia paikalle ja kasvien pölytyksestä ei tarvitse huolehtia. Yrtit hurmaavat tuoksullaan niin hyönteiset kuin minutkin. Omia suosikkejani ovat iisoppi ja mäkimeirami, vaikka ne saattavat ruoanlaitossa jäädäkin vähäisempään käyttöön. Hyötypuutarhassani osa yrteistä kasvaa aivan kävelyreittien vieressä, jolloin niihin osuessa ilmaan leijailee ihanaa tuoksua. Monilla yrteillä on myös erittäin kätevä reunustaa kukkapenkkejä. Tässä bloggauksessani keskitynkin monivuotisiin suosikkiyrtteihini, jotka ilahduttavat ja tuottavat satoa vuodesta toiseen.

Iisoppi kasvaa aivan kuvan alaosassa, laatikossa pursuilee upea krassi. 

Iisoppi hurmaa kukinnollaan, joka on aluksi sininen ja muuttuu sitten violetin ja vaaleanpunaisen sävyiseksi. Iisoppia esiintyy myös valkoisena. Se on monivuotinen yrtti, jonka oksat ovat tyvestä puutuneita ja se kestää hyvin suomalaisen talven. Iisopin voi siis keväisin surutta leikata alas tai muotoilla haluamaansa muotoon. Parhaiten se viihtyy aurinkoisella paikalla, läpäisevässä hiekkamullassa. Iisopin kukinta kestää pitkään ja iisoppi sopii erittäin hyvin leikkokukaksi, se säilyy maljakossa kauniina pitkään.

Yrtin voi kasvattaa siemenestä, mutta kärsimättömien on suositeltavaa ostaa se valmiina taimena.
Iisoppia voi käyttää niin tuoreena kuin kuivattunakin erilaisiin liha-, kala- ja kanaruokiin. Lisäksi se sopii teen ainekseksi.

Mäkimeirami on sama kuin oregano, mutta käsi sydämellä voin kertoa mäkimeiramina ostetun yrtin olevan huomattavasti elinvoimaisempi puutarhassa kuin oreganona ostetun yrtin. Lajikkeet voivat siis vaihdella kovastikin. Mäkimeirami on monivuotinen ja sen talvehtiminen on sujunut vuodesta toiseen erinomaisesti. Keväisin yrtti leikataan tyngäksi. Mäkimeirami leviää kohtuullisen hyvin ja olenkin jakanut sitä useampaan paikkaan puutarhassa. Toki mäkimeirami sopii erinomaisesti myös kukkaruukkuun.

Mäkimeirami kukkii pitkään joko valkoisina tai violetteina kukkina ja samalla tavoin kuin iisoppi, sekin sopii leikkokukaksi. Perhoset pitävät siitä yhtä paljon kuin minäkin. Useimmiten käytän mäkimeiramia salaatinkastikkeisiin, salaatteihin ja grilllailtaviin kasviksiin ja lihoihin.


Rosmariini
Rosmariinin männynneulasia muistuttavat lehdet ovat kyllä huomattavasti lempeämpiä, mitä ulkonäkö antaa odottaa. Yrtti sopii hienosti niin talvisiin patoihin kuin kesäiseen grillaukseen. Rosmariinin voi saada kestämään Suomen talven, mutta itse emme ole sitä kertaakaan edes yrittäneet vaan kaivaneet rosmariinin syksyisin suosiolla ruukkuun ja vieneet kotiin parvekkeelle ja pakkasten lähestyessä nostaneet sisätiloihin. Mikäli rosmariinille olisi tarjota valoisa ja viileä paikka (10-15 astetta) talven ajaksi, talvehtiminen kyllä onnistuisi.

Rosmariini viihtyy aurinkoisella ja lämpimällä paikalla eikä pidä märkänä olemisesta. Rosmariinin kasvattaminen siemenestä vie tovin, mutta onneksi puutarhoilta saa ostettua valmiita taimia. Tai sitten täyteen kasvaneita aikuisia, joista rungollinen versio miellyttää silmääni kovasti. Sillä saa helposti puutarhaan kerroksellisuutta.

Salvia

Salvia on ihastukseni kohde, vaikken sitä niin usein ruoanlaitossa käytäkään. Se hurmaa kauniilla lehden muodollaan ja aromaattisuudellaan. Friteeratut salvianlehdet ovat suurta herkkuani ja voisin syödä niitä loputtomasti. Salviasta saa valmistettua myös herkullisen pastan voin kera ja se sopii myös lihan mausteeksi.

Salvia talvehtii parhaiten sisätiloissa, mutta jos yrtin suojaa hyvin, se kestää kyllä talvenkin. Vaikka salvian voisi kasvattaa siemenestä, olen ostanut sen valmiina. Salvia kestää kuivuutta ja varjoa ja parhaiten se viihtyy syvämultaisessa maassa.

Minttu karkuteillä

Minttuun minulla on ajoittain viha-rakkaussuhde. Hermo menee silloin, kun se yrittää valloittaa kasvupaikan kokonaan. Siksi se kannattaa eristää muista kasveista ja kukista erilleen, mintun leviämisellä ei ole mitään rajaa. Paras paikka mintulle on aurinkoinen tai puolivarjoinen alue.

Oma minttuni on monivuotinen, mutta ne voivat olla myös yksivuotisia. Esimerkiksi greippiminttu kasvoi vain yhden kesän. Mintusta saa tehtyä upean peston grillattavien kylkeen tai maustaa sillä jugurtin kastikkeeksi. Olen kuivanut minttua myös teen ainesosaksi.

Kevään ensimmäisiä ilahduttajia - lipstikka

Lipstikka eli liperi on myös monivuotinen ja se kasvaa keväisin vauhdilla. Jos ikää on kertynyt kovin, lipstikka voi kurotella parin metrin korkeuteen saakka ja korkeammaksikin. Lipstikka jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen, mutta teen itse siitä vuosittain lipstikkasuolaa, joka käytännössä korvaa lihaliemen käytön. Jos keräät lehtiä, älä anna lipstikan kukkia.

Lipstikka viihtyy parhaiten puolivarjossa, sillä auringossa sen lehdet kellastuvat helposti. Tämän olen todennut omassa puutarhassanikin, mutta kellastuminen alkaa yleensä vasta helteiden aikaan. Jos sellaisia nyt sattuu ilmaantumaan. Lipstikkaa on helppo kasvattaa, sillä se sietää niin kuivuutta kuin kylmyyttäkin.

Myöskään timjamia ei sovi unohtaa, sillä upean makunsa lisäksi se torjuu etanoita ja kaalikärpäsiä. Timjami on monivuotinen, mutta en ole saanut sitä kestämään talvea. Olen kuullut, että se talvehtisi paremmin, jos satoa olisi vielä jäljellä, mutta meillä melkeinpä kaikki yrtit kynitään syksyllä putipuhtaiksi kuivausta ja pakastamista varten.

Timjami tarvitsee alleen läpäisevän ja ravinteikkaan maan sekä runsaasti aurinkoa. Alun perinhän timjami on kotoisin Välimeren seudulta, joten kuumuus ei sitä tapa. Pihallamme kasvaa myös timjamin sukulainen kangasajuruoho, mutta sitä en ole uskaltautunut syömään. Olen vain nauttinut sen värikkäästä kukinnasta.

Monivuotisiin yrtteihin kuuluvat myös rakuuna ja ruohosipuli. Jos haluat laittaa puutarhaan rakuunaa, valitse ranskalainen rakuuna, sillä se on maukkaampi eikä se kasva samanlaiseksi hujopiksi kuin venäläinen serkkunsa. Rakuuna viihtyy oikeastaan niin varjossa kuin auringossakin, mutta se ei pidä märkyydestä. Ranskalaista rakuunaa käytetään voimakkaan, hienon arominsa vuoksi salaateissa, kasvisruoissa, kastikkeissa, yrttivoissa ja juustoissa sekä liharuoissa.

Ruohosipuli

Ruohosipuli lienee monivuotisista yrteistä se helpoiten kasvatettava. Vai pitäisikö sanoa kasvava? Ruohosipuli kun ei oikeastaan vaadi mitään ja kasvattaa uutta satoa, kun olet leikannut sen alas. Useimmiten otan alkukesän satoa talteen pakkaseen ja sen jälkeen annan ruohosipulin kukkia kaikessa rauhassa. Kukat nautin sitten salaateissa.

* * *

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit puutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen

Jaloleinikin kasvatus

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015




Aijai, mikä ilo! Neljä viikkoa sitten istuttamani jaloleinikin juurakot ovat lähteneet kasvuun ja kurottelevat uljaina valoon. En tiedä ovatko taimet liian honteloita, mutta kasvun ihme on käsin kosketeltavaa. Pari vuotta sitten jaloleinikit eivät selvinneet hengissä, sillä kostea kesä teki niille kepposensa. Tällä kertaa näyttää hyvältä, joten sormet ristissä odottelen lämpimiä kelejä ja kukkien siirtämistä mökille. Sitä en millään muista minkä värisiä kukkia ostin, mutta upeitahan jaloleinikit ovat väristä huolimatta! Omalle mökkipihalle sopisi parhaiten vaaleanpunainen, mutta en pahoita mieltäni, jos nupusta ilemestyy valkoinen, punainen tai keltainen kukka.

Jaloleinikin kasvattamisesta:
- sopii niin penkkiin, ruukkuun kuin maljakkoon
- viihtyy auringossa ja puolivarjossa, läpäisevässä ja kosteassa maassa lämpimässä ja suojassa
- kukinta heinä-elokuu, mutta kukinnasta voit nauttia koko kesän, jos esikasvatat mukulat ruukussa sisällä huhti-toukokuussa, siirto ulos kesäkuun alussa
- liota juurakoita haaleassa vedessä 1 vrk ajan ja istuta kukkamultaan 4 cm:n syvyyteen piikit alaspäin. 40 cm halkaisiljaltaan olevaan ruukkuun suositeltava istutusmäärä on 10 juurakkoa. 
- kastele perusteellisesti ja pidä multa tasaisen kosteana
- karaise taimia ja istuta ulos, kun hallanvaara on täysin ohi
- kastele kuivuuden vallitessa
- ei ole kylmänkestävä Suomessa
- kotoisin Kreetalta ja Lounais-Aasiasta
- sukunimi Ranunculus tulee latinan sanasta rana= sammakko, sillä tietyt lajikkeet viihtyvät märissä ja kosteissa paikoissa sammakoiden tavoin
- sopii kesäkukkaryhmiin, perennassa istutusleveys 15 cm
- korkeus 25-30 cm
- monivuotinen, ei talvehdi ulkona
- nosta juurakot syksyllä ylös mullasta ja säilö turpeessa viileässä 5-10 asteessa



Pankokuorrutteiset parsatangot

tiistai 21. huhtikuuta 2015




Kotimaisen parsan sesonki on vasta edessäpäin, mutta eurooppalaista parsaa löytyy jo kaupan hyllyiltä. Parsa on niin suurta herkkua, etten malta odottaa kotimaista satoa. Yritän kuitenkin ostaa vain ohuita parsoja. Paksut parsat eivät maistu lähimainkaan niin hyviltä kuin pienet.

Jääkaappiin jääneet muutamat parsat testasin tällä kertaa kuorrutettuna. Lopputuloksena oli melkeinpä ranskalaisia muistuttavat pikkuherkut. Loistava pikkusuolainen varsinaista ruokaa odotellessa!

Mikäli pidät parsasta, käy kurkkaamassa lisää parsareseptejä. Omia suosikkejani ovat raaka parsasalaatti, sitruunaiset parsaleivät ja parsa kylmäsavulohella.

Pankokuorrutteiset parsat

1 puntti vihreää parsaa
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl pankojauhoja (tai korppujauhoja)
1 dl parmesania raastettuna
suolaa, mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.

Katkaise parsan puinen tyvi siitä kohti (muutaman sentin pätkä), mistä se luontaisesti taipuu ja katkeaa. Jos parsat eivät ole paksuja, niiden tyvivartta ei tarvitse kuoria.

Kaada yhdelle lautaselle vehnäjauhoja leivitystä varten.

Kaada toiselle lautaselle puolestaan saman verran pankojauhoja ja parmesania. Mausta seos vielä suolalla ja mustapippurilla.

Riko muna lautaselle ja vatkaa rakenne haarukalla rikki.

Pyöritä parsat ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen kananmunassa ja lopuksi panko-juustoseoksessa. Nosta parsat uunivuokaan ja paista 10-15 minuuttia uunissa, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Tarjoile parsat välittömästi.

VINKKI! Jos haluat suunnitella ruokasi sesonkien mukaan, suosittelen lataamaan Satokausikalenterin mobiilisovelluksen puhelimeesi. Kun valitset kuukausittain sesongissa olevia vihanneksia ja kasviksia ruokakoriisi, tulet huomaamatta laajentamaan valikoimaasi ja nautit kasviksista niiden ollessa parhaimmillaan.

Piri piri -kanaa ja sitruunaista fenkolisalaattia

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015



Maanantai on päivä, jolloin kaipaan töiden jälkeen maukasta ruokaa. Tulinen piri piri -kana on käsitteenä tuttu, mutta en ole tainnut valmistaa sitä itse koskaan aiemmin. Tai sitten siitä on jo mukavat 20 vuotta. Tämä piri piri -kana on loistavaa grillattavaksi, mutta erinomaiselta se maistui puutarhapäivän jälkeen kotonakin.

Kastikkeesta voit tehdä juuri niin tulisen kuin uskallat, sillä kastike toimii kanan marinadina ja ylimääräisen kastikkeen voit pyyhkäistä pois. Kanaksi kannattaa kuitenkin valita luullista, luomukanaa tai eettisemmin tuotettua kanaa (esim. L'uomu Nokka, Naapurin Maalaiskana) kuin tehotuotettua Ross-broileria.

Piri piri -kanaa

1 kg luomukanaa

Piri piri -marinadi
6-12 tuoretta punaista chiliä hienonnettuna (käytin itse melko tulista rawit-chiliä)
2-4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1-2 tl suolaa
1 tl oreganoa
0,5 rkl savustettua paprikajauhetta
1 dl oliiviöljyä
0,5 dl punaviinietikkaa

Paista chilejä, valkosipulia, suolaa, oreganoa, paprikaa, punaviinietikkaa ja öljyä paistinpannulla 3-4 minuutin ajan. (Jos haluat tai sinulla on aikaa, paahda kokonaisia chilejä aivan aluksi 10 minuutin ajan 180 asteessa. Anna chilien jäähtyä. Kastikkeesta tulee hyvää toki ilman paahtamistakin.)

Anna kastikkeen jäähtyä hetken aikaa ja hienonna kastike sauvasekoittimella sileäksi. Leikkaa kanojen pintaan viillot, jotta liha maistuu paremmin. Laita kanapalat astiaan tai pakastinpussiin ja kaada kastiketta päälle. Kääntela kanoja kastikkeessa ja anna kanan marinoitua jääkaapissa vähintään tunnin ajan, mielellään yön yli. 

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista kanaa noin 30 minuutin ajan kastikkeineen päivineen ja nosta sen jälkeen kanat pois kastikkeesta puhtaaseen vuokaan. Nosta lämpöä 225-230 asteeseen ja paahda kanan pinta kauniin ruskeaksi ja rapeaksi. 

Toinen vaihtoehto kypsentää kana on grillata se. Upean, rouskuvan pinnan ja savuisen maun saat grillaamalla kanan miedolla lämmöllä nahkoineen päivineen. Kun kana on marinoitunut, pyyhi kastike pinnasta pois ja grillaa kana molemmin puolin. Lämmitä jäljelle jäänyt piri piri -kastike, jotta voit halutessasi dipata kanaa kastikkeeseen. Kastikkeen voi tarjota myös kylmänä. 

Tarjoile kana salaatin kera. 


Sitruunainen fenkolisalaatti

salaatinlehtiä 
fenkoli ohueksi suikaloituna + fenkolin hiustupsut
kesäkurpitsaa viipaloituna
sitruunan kuorta raastettuna
pähkinöitä

Kokoa salaatti kulhoon ja tarjoa sitruunaisen kastikkeen kera. 

Kastike
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
sitruunan mehua
valkoviinietikkaa

En ole laittanut salaatinkastikkeeseen mittoja lainkaan, sillä valmistan kastikkeen aina summittaisesti sen mukaan kuinka monta ruokailijaa istuu pöydässä. Kannattaa aloittaa kastikkeen valmistaminen muutamasta ruokalusikallisesta öljyä ja lisätä muita aineksia pikkuhiljaa maistaen kastiketta välillä. Oikeat määrät löytyvät kyllä oman makuaistin mukaisesti. 

Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella

perjantai 17. huhtikuuta 2015



Hyötypuutarhaan painottuva bloggaussarja pääsee jo kuudenteen osaansa. Tällä kertaa valitsin aiheeksi pavut, sillä mielestäni niitä kasvatetaan aivan liian vähän. Erityisesti vasta-alkajia suosittelen kylvämään papuja puutarhaan, sillä niitä on helppo kasvattaa eivätkä vaadi kovin suuria puutarhurin taitoja, ainoastaan paljon aurinkoa ja tasaisen kosteana pysyvän maan. Ja tietysti myös jonkinlaista tukea kasvaessaan kohti taivaita. Toinen vaihtoehto on kylvää vain matalana kasvavia lajikkeita.

Mikäli uskaltaudut ostamaan pavun siemeniä, liota niitä yön ajan vedessä ja kylvä heti lopullisille etäisyyksille. Lue siemenpussista suositeltava kylvöväli ja odota lämpimän tuloa, sillä pavut tulisi kylvää vähintään 12-asteiseen maahan. Kun pavut ovat kasvaneet noin 10 cm korkeiksi, ne voi halutessaan mullata, jolloin pysyvät tukevasti pystyssä. Itse olen alkuvaiheessa vain painanut multaan kepin tueksi ja täysikasvuisena sitten sitonut niitä langalla yhtenäiseksi alueeksi, etteivät retkota siellä täällä.

Härkäpapu on yksi helpoimmin kasvatettavista lajikkeista kasvimaalla, mutta toki kannattaa kasvattaa muitakin lajikkeita ja käyttää hyväkseen papujen eri värit (vihreä, keltainen, violetti). Esimerkiksi salko- ja taitepapu kasvavat Suomen olosuhteissa erittäin mallikkaasti. Härkäpapu on korjattavissa, kun palot ovat edelleen vihreitä, mutta siemenet pullottavat kookkaina. Sen jälkeen härkäpavut pitää kuoria paloistaan ja omasta kuorestaan ennen nauttimista. Härkäpavun kuoret voi hyödyntää esimerkiksi friteeraamalla ne. Silpopavut sen sijaan poimitaan, kun siemenet ovat kuivuneet ja palot kellastuneet.

Innokkaimmat ehtivät kasvattaa pavut taimiksi nyt kevään aikana ja pääsevät nauttimaan omasta sadosta muita aiemmin. Pavut ovat loistavia grillattavaksi, keitettäviksi ja salaatin ainesosiksi. Ole rohkea ja vaihda ainakin yksi hernerivi papuihin, et tule pettymään!



Vihreät pavut ovat loistava lisuke ja mahtava herkku kesän ruokapöydässä. Olemme jo useamman vuoden ajan kasvattaneet härkä-, salko-, silpo- ja pensaspapuja, mutta emme koskaan vielä riittävästi. Tähän aikaan vuodesta ei ole papujen sesonki, mutta toisinaan en vaan voi vastustaa tuontipapuja.

Pavut pinjansiemenillä ja leivänmuruilla

400 g vihreitä papuja
suolaa, mustapippuria
voita
pinjansiemeniä
kuivahtunutta leipää

Keitä papuja suolatussa vedessä noin 10 minuuttia.

Sulata sillä välin voita pannussa, lisää pinjansiemenet ja leivänmurut. Paista, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä.

Valuta pavut, siirrä tarjoiluastiaan ja kaadan leivänmuruseos päälle. Rouhi päälle vielä mustapippuria ja suolaa. Tarjoile heti.

VINKKI! Kuivuneen leivän voi helposti pyöräyttää hienoksi tehosekoittimessa ja käyttää esimerkiksi kalojen kuorruttamiseen tai pastaruokien koristeluun tai tuomaan purtavuutta. Kalojen kuorrutukseen saat lisää väriä, kun hienonnat joukkoon tuoreita yrttejä.

Täältä löydät lisää papuohjeita.

* * *

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit puutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen

Pikaisesti tulistunut thaisalaatti

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015



Japanilais- ja thaimaalaishenkiset salaatit ovat maistuneet viime viikkoina enemmän kuin koskaan. Liekö syy siinä, että pienoinen tulisuus ja pikaisesti valmistuva ruoka on houkutellut kevätkiireen keskellä. Tätä salaattia olen ehtinyt nauttia niin broilerin jauhelihalla, soijarouheella kuin katkaravuillakin. Pientä uupumusta ruoan ideoinnin suhteen on siis havaittavissa.

Jauhelihan tilalla kannattaa kokeilla soijarouhettakin. Siitä saa helposti valmistettua jauhelihahuijauksen, jos ensin antaa rouheen turvota vedessä, valuttaa veden pois ja paahtaa sen jälkeen seesamiöljyssä paistinpannulla, kunnes se on tumman ruskeaa. Paatunut jauhelihan syöjä voi luulla paistettua soijarouhetta jauhelihaksi.

Tulinen ja yrttinen thaisalaatti 1-3 henkilölle

300 g broilerin tai porsaan jauhelihaa
1 tuoretta punainen chili hienonnettuna tai 0,5-1 rkl chilihiutaleita
1-2 rkl kalakastiketta
1-2 limeä
1 punasipuli ohuiksi renkaiksi leikattuna
ripaus sokeria
tuoretta korianteria, minttua ja thaibasilikaa
3-5 kevätsipulin vartta
seesamiöljyä paistamiseen
salaattia, rucolaa tai vuonankaalia
porkkanaa ohuiksi suikaleiksi leikattuna

Paista jauheliha paistinpannulla seesamiöljyssä kypsäksi. Mausta seos chilihiutaleilla, sokerilla, kalakastikkeella ja limen mehulla. Lisää lopuksi vielä korianteri ja kevätsipuli joukkoon.

Maista lihaseosta ja lisää tarvittaessa kalakastiketta suolan puutteeseen, limeä raikastukseksi ja chiliä tuomaan lisää potkua. Mausteiden määrät ovat erittäin summittaiset, sillä mittailen niitä erittäin harvoin. Enempi on parempi.

Levitä salaatit, sipulit ja porkkanasuikaleet lautasille ja lusikoi jauhelihaseosta päälle. Koristele vielä reilulla määrällä yrttejä ja nauti saman tien.

Katkarapuhampurilaiset

maanantai 13. huhtikuuta 2015




Pidän erittäin paljon kalapihveistä, mutta tällä kertaa kokeilin kalaisia pihvejä katkaravuista. Hyviähän niistä tuli ja ovat oivallista ruokaa arki-iltaan, jos aikaa ei ole ruoanlaittoon tuhlattavaksi. Maukasta ja kevyttä samalla iskulla. Varsinkin kun kaivoin pakastimesta valmiit kurpitsasämpylät ja kokosin hampurilaiset sunnuntai-illan iloksi.

Katkarapupihvit 6 pihviä

400-500 g katkarapuja hienonnettuna
pari vartta kevätsipulia hienonnettuna (tai ruohosipulia)
pari varsisellerin vartta hienonnettuna
0,5 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
1-2 sitruunan kuori
3 rkl majoneesia (ohje alla)
2,5 dl korppujauhoja
1 kananmuna
suolaa, mustapippuria
Tabascoa oman maun mukaan
1-2 rkl pähkinäöljyä paistamiseen

Tarvitset lisäksi hampurilaissämpylöitä, tomaattia, salaattia ja Srirachaa (Tabascokin käy).

Sulata katkaravut ja valuta vesi pois. Hienonna katkaravut.

Sekoita kulhossa katkaravut, kevätsipuli, varsiselleri, persilja ja sitruunankuori. Lisää majoneesi, korppujauhot ja kananmuna joukkoon. Mausta seos suolalla, pippurilla ja Tabascolla. Maista taikinaa ja lisää tarvittaessa mausteita.

Muotoile taikinasta käsin kuusi paksuhkoa pihviä ja paista pähkinäöljyssä muutaman minutin ajan. Kun pihvit ovat kauniin ruskeita, nosta ne talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu pois.

Kokoa hampurilaiset katkarapupihveillä, salaatilla, tomaatilla ja tulisella Sriracha-majoneesilla. Valmista kylkeen salaattia.

Majoneesi

2 keltuaista
2 rkl viinietikkaa
2 tl sinappia
2-4 valkosipulinkynttä
3-4 dl öljyä
suolaa, pippuria

Sekoita keltuaiset, suola, pippuri, sinappi ja viinietikka kulhossa. Lisää öljy tipottain koko ajan seosta vatkaten. Muutaman ruokalusikallisen jälkeen seos paksuuntuu ja öljyä voi lisätä enemmän kerrallaan.

Saat majoneesista tehtyä tulisen, kun lisäät sinne Srirachaa tai Tabascoa. Jos et halua hanpurilaiseen tulisuutta,  sämpylän väliin sopii erinomaisesti esim. majoneesi, joka on maustettu suolakurkuilla tai kapriksilla.

Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa

perjantai 10. huhtikuuta 2015


Orvokit kurkkusalaatissa
Kukkia kasvimaalle? Syötäviä kukkia? Kyllä, ehdottomasti. Kukat houkuttelevat kasvimaalle perhosia, kimalaisia ja muita hyönteisiä, jotka syövät pieniä tuholaisia. Lisäksi ne tuovat väriä vihannesten ja yrttien joukkoon ja tuoksuvat hienosti. Kukkien monenlaisista mauista (makea, kitkerä, yrttinen ja pippurinen) on nautittu jo antiikin aikana, mutta niiden käyttö on ainakin Suomessa todella vähäistä. Ravintolakokit käyttävät niitä jälkiruokien koristeina ja nykyään jo enenevässä määrin raaka-aineenakin. Syötäviä kukkia voi ostaa myös hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Syötävät kukat kannattaa kasvattaa alusta alkaen itse, sillä puutarhoissa kasvatetuissa on voitu käyttää torjunta-aineita. Kukkien kasvattamisesta on myös se hyöty, että ne lannoittavat kasvupaikkansa maata. Vaikka sinulle olisikin selvää, mitkä kukat ovat syötäviä ja mitkä eivät, merkitse ne alkuun nimitikulla tai ryhmittele ne samaan paikkaan. Jos etsit kukkia muualta kuin omasta pihapiiristä, vältä pölyisiä paikkoja ja vilkasliikenteisiä teitä. Paras aika kerätä kukkia olisi aamuisin, mutta todellisuudessa ainakin itse kerään ne juuri ennen ruokapöytään istumista. Kukat säilyvät tarvittaessa jonkin aikaa hyvänä kylmässä. Voit koristella syötävillä kukilla leivonnaisia, juomia, jääpaloja, salaatteja ja kuivattaa niitä esimerkiksi yrttiteen ainesosaksi.

Kasvimaalle sopivia syötäviä kukkia ovat:
- auringonkukka
- ruiskaunokki, ruiskukka
- kehäkukka
- kurkkuyrtti
- malva
- orvokki
- samettikukka
- ruiskukka
- krassi
- laventeli
- pelargoni

Muistathan, että syötäviä kukkia puutarhassa tarjoavat myös yrtit. Niiden kukat maistuvat samoilta kuin niiden lehdet ja versot. Monet perennakukistakin ovat syötäviä.
- mausteyrtit (mm. mäkimeirami, oregano, salvia, iisoppi)
- sipuli
- ruohosipuli
- kurpitsa
- syreeni
- ruusu
- illakko
- kurjenkello
- kaunokainen
- neilikka
- kurjenpolvi
- päivänlilja
- kuunlilja
- punahattu

Sipulin kukka

Kehäkukka, krassi ja ruiskaunokki kukkivat sitä upeammin, mitä useammin keräät kukkia käyttöösi. Muista poistaa kuivuneet kukat. Niiden kasvuaika on suhteellisen lyhyt, joten jos haluat suuren kukkasadon, kylvä niitä useampaan paikkaan ja ajankohtaan.

Ruiskaunokki ei tuoksu lainkaan, mutta siinä on kohtuullisen voimakas, neilikkamainen maku. Kimalaisten suosiossa. Perinteinen ruiskaunokki on väriltään sininen, mutta sitä on saatavilla myös punaisena, vaaleanpunaisena ja valkoisena.

Ruiskaunokki

Kurkkuyrtti on yksivuotinen, mutta siementää itseään tehokkaasti. Jos et siis halua sen leviävän pitkin puutarhaa, kasvata se erillään muista ja kerää kuivuneet kukat pois. Olen kuullut kurkkuyrtin karkoittavan kaalin tuholaisia, mutta missään kumppanuuskasvitaulukoissa en ole tietoon törmännyt. Sähkönsinisenä kurkkuyrtti tuo auttamattomasti mieleen Kaarina Suonperän ja hänen lisäkseen myös mehiläiset ja kimalaiset pitävät suuresti siitä.

Kurkkuyrtti
Krassi voi olla niin köynnöstävä kuin pensasmainenkin. Kukat maustuvan pippurimaisilta ja pähkinämäisiltä. Myös lehdet ovat syötäviä. Kun krassi on kukkinut, sen siemeniä voi käyttää kapristen tavoin.


Jos et ole aiemmin kasvattanut kukkia syötäväksi asti, suosittelen aloittamaan helpoimmista. Krassista, ruiskaunokista ja orvokeista.

Syötäviä kukkia omien ja muiden resepteinä:

Friteeratut kesäkurpitsankukat
Kesäkurpitsankukkia sienillä ja katkaravuilla täytettynä
Tomaattia ja syötäviä kukkia
Kukkaisvesi syreenistä
Syreeninkukka-mousse

**

Lähteenä:
Leena Israelsson: Oma keittiöpuutarha
Anne Paalo: Kukkaruokaa 
Kirsi Tuominen: Syötävän kaunis piha

* * *

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit puutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen

Uusi arkiherkku - teriyakilohi riisillä ja salaatilla

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015



Tämän viikon kalaruoaksi suosittelen teriyakilohta, joka valmistuu nopeasti ja maistuu ihanalle! Lohen tilalla voi varmasti käyttää muutakin kalaa, mutta en ole ehtinyt vielä kokkailemaan tätä ruokaa kuin yhden kerran. Jo ensi puraisulta totesin, että syömme tätä ruokaa aina silloin, kun ideat on vähissä. Toistaiseksi eivät ole olleet, mutta salaatinkastiketta olen tehnyt jo useamman kerran piristämään lounassalaattia. Resepti on napattu suoraan Glorian Ruoka&Viini -lehdestä. Kokeile ihmeessä!

Teriyakilohi 4 henkilölle

400 g lohta
1 rkl voita

Riisi

3 dl sushi- tai jasmiiniriisiä
6 dl vettä

Teriyakikastike

1 dl soijaa
vajaa 1 dl sokeria
1 dl sakea tai valkoviiniä
1 tl seesaminsiemeniä
1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

Salaatti

salaattia
kurkkua
tomaattia
1 avokado

Salaatinkastike

1,5 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl soijaa
1 rkl sokeria
1 rkl seesemiöljyä
1 tl dijonsinappia

Lisäksi:
seesaminsiemeniä, tuoretta korianteria, shirachaa

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Sekoita teriyakikastikkeen ainekset kulhossa ja kaada sen jälkeen paistinpannuun. Keitä, kunnes kastike sakenee ja siirrä kastike syrjään.

Leikkaa lohi neljään osaan ja paista paloja voissa paistinpannulla muutaman minuutin ajan. Lisää teriyakikastike, kiehauta ja laske lämpöä. Kypsennä kaloja 5-7 minuuttia, käännä kalat puolessa välissä. Valele kaloja kastikkeella.

Sekoita salaatinkastikeainekset keskenään. Kokoa salaatti lautaselle ja pirskottele kastiketta päälle.

Pane riisi ja lohi kulhoihin ja lusikoi kastiketta vielä päälle. Ripottele seesaminsiemeniä päälle ja nauti! Jos kaipaat tulisempaa makua, lorauta shirachaa päälle.

Pikainen paprikasalaatti

tiistai 7. huhtikuuta 2015


Kesän makoisat sadot ovat vielä kaukana todellisuudesta, mutta väriä ja vihanneksia ilman en pysty olemaan. Tomaatin korvikkeena toimiikin usein paahdettu tai säilötty paprika, josta saa nopeasti kesän huulille. Nopeimmillaan paprikasalaatti syntyy siis öljyssä säilötystä paprikasta, paahdetuista pinjansiemenistä tai manteleista, basilikanlehdistä ja kapriksista. Kun suolan tuska on kova, vaihdan mantelit sardelliin, anjovikseen tai fetajuustoon. Arjen pikaruokaa parhaimmillaan, kun dippailee tuoretta leipää paprikan öljyyn.

Vaikka salaatit ovat parhaimmillaan kesällä, en jaksa enää odottaa. Tämä näkynee blogissakin salaattiohjeiden muodossa.

Siirtolapuutarha huhtikuussa

maanantai 6. huhtikuuta 2015





Huhtikuu vaihtui kuin huomaamatta pääsiäisen korvilla laiskotellen. Kotona lunta ei ole ollut nimeksikään, joten oli mukava nauttia viimeisistä talvisista hetkistä aurinkoisilla hankiaisilla mökillä Pohjois-Savossa. 

Siirtolapuutarhan pihalla ei kovin ihmeitä ole tapahtunut maaliskuun aikana, mutta piakkoin on luvassa kukkaloistoa tulppaanien kurkkiessa sieltä sun täältä. Krookukset eivät ole aivan vielä avautuneet, mutta pian nekin. Muuten paljas puutarha näyttää suorastaan rumalta ja huutaa siivousta osakseen. Nyt toivonkin tulevalle viikonlopulle aurinkoisia päiviä, jotta kukkapenkkien siivousta ja marjapensaiden siistimistä varten ei tarvitsisi karvahaalaria päälleen pukea. Yrttirenkaat vaativat uusimista ja pihan rakentaminen pitäisi viedä loppuun. Kuukauden kuluttua on jo mieletön meininki päällä. 

Kevät etenee! Maaliskuun pihaa katsoessa sen taas huomaa. 



Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus

perjantai 3. huhtikuuta 2015





Mikäli laitoit viime kuun puolella siemeniä itämään, on aika paneutua jälleen niihin. Kun aiemmin istuttamasi siemenet ovat kasvaneet tarpeeksi suuriksi tai jos ne kasvavat liian tiheässä, taimet tulee koulia eli jakaa omiin ruukkuihinsa. Kouliminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun sirkkalehtien jälkeen kasvaa varsinaisia lehtiä. Ylimmässä kuvassa kouliminen ei ole tarpeellista, koska olen istuttanut vain yhden siemenen yhteen turvepellettiin. Toki ne tulee myöhemmin siirtää ruukkuun kunnon multaan. Jos et tarvitse useita taimia, siemenet kannattaakin kylvää suoraan omiin potteihin tai ruukkuihin. Sen sijaan tässä yläpuolella olevassa kuvassa on jo kosmoskukka päässyt omaan ruukkuunsa. Hieman on ruukku suuri, mutta eiköhän kukka kaiken tilan tule tarvitsemaan.

Kouliminen etenee näin:
- ennen kuin alat koulimaan, sinun tulisi kastella taimet hyvin. Mielellään jo edellisenä päivänä.
- irrota taimet varovasti kasvumullasta pienen lusikan tai tikun avulla
- yritä saada taimenen juuri uuteen kasvupaikkaan mahdollisimman suorana
- taimen voi istuttaa entistä syvyyttä syvemmällä. Näin kannattaa toimia erityisesti silloin, jos taimi on hontelo ja venähtänyt pituutta.
- tiivistä multa kevyesti taimen ympärille ja kastele hieman
- siirrä taimet kasvamaan valoon ja myöhemmin voit halutessasi lannoittaa niitä
- jos sinulla on yhdessä ruukussa enemmän kuin yksi taimi, harvenna ylimääräiset pois heti, kun kasvien lehdet koskettavat toisiaan


Taimia kasvattaessa voi tulla ongelmiakin. Jos siemenet eivät idä, vika voi olla siinä, että
- siemen on ollut vanha
- siemen on kylvetty liian syvälle
- multa on liian vahvaa.

Jos siemen sen sijaan itää, mutta kuolee
- multa lienee ollut liian vahvaa tai
- päässyt kuivamaan

Jos taimet venyvät pitkiksi ja laihoiksi
- ne eivät saa tarpeeksi valoa tai
- kasvavat liian ahtaasti.
Taimet voi koulia omiin ruukkuihin ja istuttaa ne aiempaa syvemmälle.

Jos taimet kuolevat
- ne ovat saaneet liian vähän valoa
- kasvupaikka on ollut liian lämmin
- et ole kastellut niitä tarpeeksi
- taimet kasvavat liian harvassa

Parit taimet on itselläkin niin kitukasvuisia, että huomaa olosuhteiden olleen huonot. Osa taimista taas kukoistaa kauniisti, kun siemenet ovat olleet uusia ja valoa on riittänyt. Ei siis kannata masentua, jos taimien kasvattaminen ei ole mennyt aivan putkeen. Vielä ehtii aloittaa projektin alusta ja kasvattaa upeita taimia kesäksi. Itse aion kasvattaa vielä esimerkiksi tomaatteja, kaaleja ja kukkia.




Fenkolikeksit

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015




Fenkoli on yksi monista suosikeistani niin tuoreena vihanneksena kuin siemenenäkin. Nämä siemenistä tehdyt fenkolikeksit eivät ole nopeatekoisia, mutta helppoja kuitenkin. Ensin keksit keitetään ja sitten vasta paistetaan. En ole syönyt vastaavanlaisia koskaan aiemmin, joten en osaa sanoa kuinka suoriuduin. Maku kuitenkin ratkaisee, joten tulen leipomaan näitä lisää tämän satsin loputtua. Loistavaa pikkupurtavaa viinin ja juustojen kera.

Fenkolikeksit

200 g (n. 2 dl) mannasuurimoita
200 g (n. 3-3,5 dl) vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl mustapippuria rouhittuna
1 rkl fenkolinsiemeniä
*
1 pss (7 g) kuivahiivaa
1,5 dl haaleaa vettä
1 dl oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin ja tee seoksen keskelle syvennys. Lisää siihen vesi, johon olet sekoittanut hiivan sekä oliiviöljyn. Sekoita pehmeäksi taikinaksi ja vaivaa 5 minuuttia. Jätä taikina kohoamaan pyyhkeen alle kahdeksi tunniksi.

Vaivaa taikinaa toiset 5 minuuttia ja jaa taikina neljään osaan. Pyörittele taikinasta sen jälkeen noin 2 cm halkaisijaltaan olevia patukoita. Tein itse kylläkin ohuempia pötköjä. Mitä ohuempia pötköt ovat, sitä rapeampia kekseistä tulee. Leikkaa pötköt 10 cm pitkiksi ja pyöräytä ympyräksi tai solmuksi.

Laita uuni lämpiämään 180-200 asteeeseen ja kiehauta kattilallinen vettä. Lisää siihen suolaa ja kun suola on sulanut, nostele keksit kypsymään noin 5 minuutiksi. Anna ylimääräisen veden valua kekseistä pois, mutta älä nosta niitä talouspaperin tai pyyhkeen päälle, sillä taikina tarttuu kiinni.

Aseta keksit leivinpaperin päälle ja paista uunissa 10 minuuttia. Laske lämpö 150 asteeseen ja paista keksejä, kunnes ne ovat rapeita. Anna keksien jäähtyä ja nauti viinin kera.
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.