Savulohi-perunapaistos

maanantai 25. maaliskuuta 2019




Rakastan kalaa ja perunaa melkein muodossa kuin muodossa tolkuttoman paljon! Yhdessä ja erikseen, ihan miten vain. Perinteiselle lohilaatikolle sydämeni sen sijaan ei ole lämmennyt enkä sitä näin ollen koskaan valmista. Janssoninkiusaus on sitten asia erikseen ja olen niin kiitollinen, että Kamera ja kauha -blogin ansiosta se on parempaa kuin koskaan! Jos et ole kokeillut reseptiä vielä, tee se nyt.

Tai valmista ensin tämä savulohi-perunapaistos, jonka salaisuus ei ole enää salaisuus. Kerman sijaan perunat ja lohen yhdistää meheväksi kokonaisuudeksi béchamel eli valkokastike. Paistoksesta tulee parempi myös sen takia, että perunat ovat valmiiksi kypsiä. Jos siis sinulta jää keitettyjä perunoita yli, ne ovat täydellisiä tähteitä juuri tähän ruokaan. Sekaan voi myös heittää tähteeksi jääneitä kasviksia (kukkakaali, kesäkurpitsa, herne, parsakaali) ja persiljan sijaan käyttää tilliä ja ruohosipulia. Seuraksi vielä raikas salaatti fenkolista, lasillinen valkoviiniä ja simppeli arkiruoka maistuu päivänä minä hyvänsä.


Savulohi-perunapaistos 4-6 henkilölle

8-10 perunaa keitettynä ja kuorittuna
200 g lämminsavulohta
1 dl persiljaa hienonnettuna
1-2 dl gruyerea tai parmesania raastettuna

Bechamel-kastikkeeseen:
30 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
(1 pieni sipuli kuorittuna
1 kokonainen neilikka
1 laakerinlehti)
ripaus muskottipähkinää
suolaa, valkopippuria

Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja lisää loraus maitoa joukkoon. Lisää loppu maito vähitellen joukkoon ja kuumenna seos kiehuvaksi. Pudota sipuli, neilikka ja laakerinlehti joukkoon antamaan makua. Anna kastikkeen kypsyä 10 minuutin ajan sekoittaen sitä enemmän tai vähemmän koko ajan.
Nosta sipulit, neilikka ja laakerinlehti pois ja mausta kastike suolalla, valkopippurilla ja raastetulla muskottipähkinällä.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Yhdistä bechamel-kastike, lämminsavulohi, persilja ja lohkotut perunat keskenään. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Kaada seos uunivuokaan ja ripottele juusto pinnalle. Paista 20-30 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hieman väriä.

Yrttinen bostonleipä

maanantai 11. maaliskuuta 2019



Kevättä kohti mennessä keittiön kaappien sisältö huutaa inventaariota, sillä vaikkei keskellä lumisadetta siltä tuntuisikaan, kesäkausi ja sitä myöten mökkielämä alkaa ihan just. Kuivakaapista löytyikin sopivat jauhon jämät ja päätin leipoa viikonloppuna perinteisen bostonleivän. Edellisestä olikin kulunut jo vuosikymmen ja ehdin harmitella, miksei tämä näyttävä leipä ole tullut aiemmin mieleen. Samalla kaivoin pakastimesta siirtolapuutarhalla kasvatetut persiljat täytteeseen mukaan, joten voin myöntää kyllä pakastimen tyhjentämisprojektinkin alkaneen tässä samalla. 

Bostonleipä on siitä kiitollinen leipä, että täytteeksi voi käyttää niin yrttejä, juustoja, pestoa, kasviksia kuin lihatuotteitakin. Erittäin loistava keino käyttää kaikenlaisia tähteitä pois. Taikinaan voi käyttää voin sijaan öljyä ja persiljat vaihtaa oreganoon, basilikaan jne. Korvapuustien tapaan valmistettava leipä on upeannäköinen ja sopii niin arkeen kuin juhlaan. Ah, miten upea leivästä tulisikaan perinteiseen kuivakakkuvuokaan tai kranssin muotoon tehtynä! 


Yrttinen bostonleipä

2,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa tai vajaa 1/2 pkt tuorehiivaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
ripaus sokeria
4 dl vehnäjauhoja
3 dl täysjyvä-, speltti- tai sämpyläjauhoja
50 g voita

Täyte
100 g voita tai tuorejuustoa
3-4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1-2 dl persiljaa hienonnettuna
1 dl parmesania raastettuna

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Sekoita suola, sokeri ja kananmuna joukkoon. Alusta jauhot mukaan ja lisää lopuksi pehmeä voi. Anna taikinan kohota liinan alla noin tunnin ajan. 

Tee sillä välin täyte sekoittamalla aineet tasaiseksi. 

Kauli taikinasta suorakaiteen muotoinen levy ja levitä täyte levylle. Pyöritä tiiviiksi rullaksi ja leikkaa 2-3 sentin paksuiksi paloiksi. Nosta palat vieritysten uuni- tai leipävuokaan ja paista leipää 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna leivän jäähtyä hetken vuoassa ennen kuin nostat sen vuoasta pois. 

Raflassa - Xiao Mei Lin ja dumplingit

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019


Viimeisimmän Helsinki-reissun toinen ruokahelmi oli ehdottomasti Xiao Mei Lin Dumplings. Tästä ravintolasta olin kuullut ennakkoon pelkästään hyvää ja kun viimeinkin tuli sopiva hetki nauttia dumplingit, otimme suunnan ravintolaan välittömästi. Teimme vähän aikaa sitten itse dumplingeja, jotka paistettiin rapeiksi pannulla, mutta näiden tiesin olevan ihan jotain muuta. Puolisolle oli aiemmin tullut tutuksi Mei Linin sichuanilainen ravintola, jossa saa ruokaa jos jonkinlaisista raaka-aineista ja laatu oli kuulemma taattua. Kiinnostunein mielin siis lounaalle.

Päätimme lähteä maltillisesti liikkeelle, sillä emme halunneet syödä itseämme ähkyyn. Päädyimme valitsemaan menulta dumplingit chilikastikkeessa ja höyrytetyt, cantonilaiset dumplingit. Söimme siis kaksi täysin erilaista annosta puoliksi, mutta kumpaakaan en sanoisi toista paremmaksi. Vähän fiiliksestä riippuu, mitä eteensä tilaa. Paras vaihtoehto olisi tietysti lähteä isommalla porukalla liikkeelle, jotta voisi maistella useampaa annosta. Mutta jestas, miten täydellisiä nämä dumplingit ovat! Lempeitä, helliviä, pehmeitä, maukkaita ja niin sopivan tulisia kuin vaan voi. Voin kuvitella syöväni dumplingeja lounaalla, illallisella, kesällä, talvella, krapulassa jne. Sanoisinko, että dumplingit ovat täydellistä lohturuokaa, jos sitä nyt sattuu kaipaamaan!

Jo dumplingit syötyämme kuulimme naapuripöydässä hehkutettavan myös tacoja ja dumpling-settiä. Viimeisimmän annoksen meinasimmekin ensin tilata, mutta näin vain vaihdoimme toiseen. Jää siis ensi kerraksikin uutta herkuteltavaa! Lauantai-iltapäivä oli kiireistä aikaa ja omistaja pahoittelikin sitä pariin otteeseen. Meitä se ei haitannut lainkaan, sillä emme joutuneet odottamaan pöytää emmekä myöskään ruokaa normaalia pidempään. (Ravintolaan toki on mahdollista tehdä pöytävaraus, jos haluaa varmistaa pöydän tiettyyn aikaan.) Keittiössä sen sijaan varmasti riitti nipisteltävää, kun pöytiin valui tasaisesti uusia asiakkaita. Laatu on ensiluokkaista, sillä dumplingit tehdään itse käsin paikan päällä ja lihaversioihin käytetään kotimaista lihaa. 

Ihastuin tähän dumpling-ravintolaan ja jäin haaveilemaan tällaisesta Tampereellekin! Kuulemani mukaan japanilaisia gyosoja saa Marusekista, mutta saako mistään kiinalaisia dumplingeja? Paikallisen dumpling-ravintolan puutteessa täytyy muistaa Xiao Mei Lin ja ehdottaisin ravintolaa teillekin!





Xiao Mei Lin
Lapinlahdenkatu 9

Raflassa - Gastro Cafe Kallio

maanantai 4. maaliskuuta 2019








Pari kertaa vuodessa käymme pyörähtämässä Helsingissä taiteen ja hyvän ruoan parissa. Nyt oli taas sen aika ja vaikken ravintoloista varsinaisia arvosteluita kirjoitakaan, tykkään vinkata hyvistä paikoista. Jos siis seuraat minua Instagramissa ja pidät ruokaseteistäni, tiedät jo mistä tykkään eikä tämä rafla tule yllätyksenä. 

Söin Gastro Cafe Kalliossa perjantaina ensimmäistä kertaa ja niin toivon, ettei jää viimeiseksi kerraksi! Puolisolle paikka sen sijaan oli entuudestaan tuttu, joten tiesi mitä piti tuleman. Rafla tarjoilee niin aamiaista, lounasta kuin illallistakin, mutta ennen kaikkea ravintola tunnetaan ainutlaatuisista menuistaan ja ruokahappeningeistaan. Tai siis näin olen kuullut ja hyvänmoinen supina ravintolan ympärillä lupaili hyvää. Ensi fiilikseni paikasta oli erittäin haltioitunut, sillä tila henkii oudosti ranskalaista bistromaisuutta kaurismäkiläisyyteen yhdistettynä. Mutta ravintola ei siis kuitenkaan ole Suomi-leffojen kaltainen, sitä en suinkaan tarkoita. Ehkä fiilis syntyykin ennen kaikkea siitä, ettei ravintola ole mielestäni leimaantunut mihinkään ruokakulttuuriin vaan lautaselta voi löytää niin suomalaista, ranskalaista kuin amerikkalaistakin purtavaa. Taidolla tehtyä, maukasta ja raaka-aineita kunnioittavaa. Menun sisältö vaihtelee päivittäin ja voi vaihtua jopa kesken ruokailunkin. Näin kävi meidänkin aikana ja jäin paitsi ruusukaaleja anjovisvoilla. Blaah. Mutta niitä voin onneksi kokata kotonakin, joten ei hätää. 

Koska tiesin nauttivani päivällisen jälkeen vielä illallistakin, punnitsin tilauksiani todella tarkkaan.  Yllättäen valitsin ensimmäisenä listalta jälkiruoan, sillä en ole koskaan nähnyt ravintolan menulla näitä ranskalaisia, simpukanmuotoisia madeleine-leivoksia. Blinin valitseminen ruoaksi saattoi ehkä olla vähän tylsä valinta, mutta koska olen saanut syödä niitä viime kuukausina vain kotona, halusin herkutella blineillä vielä kerran tälle talvelle. Ja kylläpäs kannatti, sillä tällaista tattaribliniä en ole syönyt vielä missään. Vähän jopa kuivahkoa, mutta muodosti rasvaisen smetanan kanssa mukavan kombon. Suurempaa pääruoka-annosta en uskaltanut listalta valita, joten söin toisen alkuruoan, karhunlaukka-velouten heinäsorsan munalla. Sain maistiaiset myös mieheltä, joka valitsi menulta ankansydäntä ja briossia sekä härän kieltä ja poskea perunalla. Hänen menustaan muodostui lihavoittoinen, kun pääsi valitsemaan jotain uutta kokonaisuutta lautaselleen. Liha-annokset olivat omaan makuuni turhan tuhteja, mutta pidän siitä, että kuulemani mukaan Gastro Cafe Kallio käyttää eläimiä ruokiinsa nose to tail -periaatteella, jolloin mikään ruhon osa ei ole toista huonompi.

Jos vielä epäilyttää, että onkohan rafla oikeasti hyvä, niin kerrottakoon vielä, että Gastro Cafe Kallio löytyy Suomen 50 parasta ravintolaa -listaukselta. Kun bistroruoka ja konstailemattomuus on lähellä sydäntä, ota suunnaksi Kallio. Tässä ravintolassa ei pönötetä ja tunnelma on mukavan kotoisa. Kiinnostamaan jäi kovasti myös Sunday roast ja aamiainen, sillä erilaiset kananmunasetit ovat kovasti mieleeni. Vegaanistakin ruokaa saa, jos sen tilaa ajoissa etukäteen.






Fleminginkatu 7

* * *

Muita Helsinki-suosikkejani ovat edelleen BasBas, Penny ja Ateljé Finne, josta en näemmä olekaan maininnut aiemmin mitään. 
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.