Valloittavat pioniunikot

maanantai 17. huhtikuuta 2017





Rakastan pioneja ja rakastan unikoita. Johdonmukaista lienee se, että rakastan pioniunikoita. Nämä yksivuotiset, suoraan maahan kylvettävät kukat tulivat puutarhaani vasta parisen vuotta sitten vieden sydämeni kertaheitolla. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, heitin ensimmäisen pussin siemenet vanhaan sinkkivannaan enkä harventanut niitä lainkaan. Kukat olivat upeita, mutta ikävä kyllä ne katosivat liian nopeasti puutarhasta. Jotta pioniunikoiden kauneutta saa ihailla pidempään, siemenet tulisi kylvää pienemmissä osissa useampana ajankohtana.

Pioniunikoita löytyy useissa väreissä ja usein siemenpussin sisältö onkin värisekoitus valkeaa, tummaa, roosaa tai punaista. Itse olen ihastunut violetteihin pioniunikoihin ja toivon viime vuotisista kylväytyvän itsestään uusia tänä keväänä. Kun kukkien terälehdet putosivat, jätin siemenkodat huojumaan varressaan kukkapenkkiin uusintakylvön toivossa. Lehdet kuivuvat rumiksi, mutta ne saa nypättyä helposti pois. Ikävä kyllä myös linnut pitävät pioniunikoista ja nokkivat oman osuutensa parempiin suihin. Toki olen ostanut pioniunikon siemeniä lisää, sillä nämä tuulessa huojuvat hennot kukat ovat todella hurmaavia enkä malta olla kylvämättä niitä useampaan paikkaan. 

Kaunottaret ovat pelastus myös siinäkin mielessä, että niitä ei tarvitse esikasvattaa. Päinvastoin, mielestäni eivät edes pidä siitä. Helppohoitoisuudessaan pelastavat pihan kuin pihan. Mitä aurinkoisempi paikka, sitä kauniimmat kukat. Mitä rajumpi sade, sitä nopeampi kuolema. 

Hernepihvit kylmäsavulohella

tiistai 11. huhtikuuta 2017






Pääsiäinen häämöttää jo horisontissa eikä päivien suunnitelmista ja ruoista ole vielä mitään tietoa. Ensipuraisu pääsiäiseen otettiin kuitenkin viikonloppuna kokkaamalla alkuruoaksi hernepihvejä savulohella K-Ruoka -lehdestä. Helppo valinta, kun pakastimessa on jättisäkki herneitä ja annoksen kruunaa keitetty kananmuna. Resepti upposi hyvin omaan makuun, mitä nyt lisäsin sitruunankuorta ja -mehua enemmän. Kylmäsavun tilalla voi käyttää lämminsavu- tai graavilohta tai jättää pois kokonaan. Hernepihvitkin maistuivat sellaisenaan mukavan raikkailta minttu ja sitruuna mausteinaan.


Hernepihvit kylmäsavulohella 6 annosta

1 pss (200 g) pakasteherneitä
0,5 dl tuoreita mintunlehtiä hienonnettuna
125 g ricottajuustoa
1 kananmuna
0.5 dl vehnäjauhoja
2 tl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Lisäksi 
3 kananmunaa
125 g ricottajuustoa
1 tl sitruunankuorta
1 tl sitruunanmehua
ripaus suolaa
150 g kylmäsavulohta
tuoreita mintunlehtiä tai herneenversoja

Sulata pakasteherneet. Murskaa herneet haarukalla. Nypi mintun lehdet ja hienonna ne. Sekoita minttu, ricotta, jauhot, sitruunanmehu, suola ja pippuri hernemurskaan ja maista taikinaa. Jos maku on hyvä, lisää vielä muna joukkoon.

Keitä kananmunat kypsiksi, jäähdytä ja halkaise puoliksi.

Mausta ricotta sitruunankuorella, -mehulla ja suolalla. Tarkista maku.

Paista hernemassasta lettupannulla pienet pihvit. Päällystä ne maustetulla ricotalla, kylmäsavulohella, kananmunalla ja yrteillä.


* * *

Selkeitä kevään merkkejä omassa keittiössä onkin tämänkaltaisten alkuruokien lisääntyminen viikonlopun ruokapöytään, parsan nauttiminen useamman kerran viikossa ja kananmunan käyttäminen muuallakin kuin aamupalapöydässä. Harmillista vain, että kylmä sää näyttäisi vievän suurimman houkutuksen kokkailla pääsiäisenä jotain keväistä ja värikästä ruokaa. Jos uusien ruokien ideointiin ei ole aikaa, taidan kokkailla vanhoja, tuttuja ruokia.

Ideoita pitkään pääsiäisviikonloppuun:

Alkuruoaksi:
Juustokohokas
Kepeät kesäkurpitsakääryleet
Pankokuorrutteiset parsatangot
Parsaa, artisokan sydämiä ja herneitä
Parsavanukas ja tomaattisalaatti
Valkoista parsaa rakuunan kera

Pääruoaksi:
Japanilainen siika ja kurkkusalaatti
Kalaisat cannelonit sahramikastikkeessa
Parsalasagne
Piri piri -kanaa ja sitruunaista fenkolisalaattia

Jälkiruoaksi:
Firenzeläinen peltipulla
Sitruunagranita
Vadelmabrownies

Aamiaiseksi:
Avokadoleipä dukkahilla
Hyydytetyt munat
Lohiletut

Venetsia aikaisin aamulla

perjantai 7. huhtikuuta 2017



Ihastun harvoin mihinkään paikkaan tulisesti, mutta Venetsia pääsi valloittamaan minut täysin! Matkasta on pian kulunut vuosi enkä voi uskoa todeksi vieläkään miten kaunista ja lumoavaa siellä oli. Upeita rakennuksia, mielettömiä museoita, hurmaavia pikkukujia, herkullisia ruokia... Jos olet matkustamassa Venetsiaan, niin suosittelen yöpymään paikan päällä pelkästään tunnelman vuoksi. Vaikka kaupungissa on kalliimpaa kuin mantereen puolella, kannattaa levittää lompakkoa ja asua hetken aikaa veden ympäröimässä kaupungissa. Kokemus on ainutlaatuinen ja valinnanvaraa riittää kaikenlaisille europinoille.

Toisekseen, suosittelen sinua heräämään yhtenä aamuna aikaisin. Siis niin aikaisin, että olet nauttimassa auringon noususta ulkona ja koet miltä tuntuu melkein autio Venetsia. En lämmennyt ajatukselle aikaisin heräämisestä niin kovin, mutta kun mies halusi nähdä kalatorin heti aamutuimaan, vedin kaikki vaatteet niskaan ja lähdin mukaan. Kaupunki oli kaunis, mutta helvetin kylmä heti aamukuuden jälkeen.






Saimme kävellä aivan rauhassa, sillä kadun pätkät huusivat vielä tyhjyyttään. Yksikään kahvila ei ollut vielä auki ja vain muutama paikallinen oli tulkintamme mukaan matkalla töihin. Rialton kalatorilla sen sijaan oli jo kova tohina, kun saaliita purettiin veneistä ja aseteltiin kalatiskeihin järjestelmällisen kauniisti. Kotona kuorman purkaminen autosta ei aiheuta minkäänlaisia sydämentykytyksiä, mutta Venetsiassa tämäkin askare romantisoitui vahvasti. Sydän pamppaillen seurasimme mahtuvatko veneet vieritysten kanaalin rantaan vai onko tiedossa italialaiset huutoraivarit. Kalat ja äyriäiset näyttivät niin mahtavilta ja tämä oli se hetki, kun harmitti, ettei ollut omaa keittiötä käytössä. Tunne meni onneksi hetkessä ohi, kun muistin miten ihanaa on nauttia toisten tekemästä ruoasta.









Rialton kalatorilta otimme suunnan Piazza San Marcolle (Pyhän Markuksen tori) ja näkymä oli suurenmoinen. Normaalisti turisteja täynnä oleva aukio oli muutamaa töihin kävelevää paikallista lukuunottamatta tyhjä! Tuolloin kokemus tuntui suorastaan taivaalliselta. Oli niin tyyntä ja rauhallista. Aurinko nousi hiljalleen Basilica di Marcon (Pyhän Markuksen kirkko) ja Campanilen takaa. Kirkkoon on päivisin aika valtaisat jonot, mutta näin aamuisin sinne pääsee helposti kurkistamaan sisälle. Kirkon pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella on sisäänkäynti (Porta dei Fiori) rukoilijoille ja messuun menijöille.







Huokausten sillallakaan ei ollut aamulla tungosta, sillä risteilyalukset eivät olleet vielä rantautuneet ja loput turistit nukkuivat vielä lämpimissä sängyissään. Kello oli edelleen vähän ja suuntasimme läheiseen kahvilaan aamiaiselle paikallisten miesten ihmetykseksi. Palazzo Ducale (Dogen palatsi) aukesi sopivasti puoli yhdeksän maissa ja sisään pääsi näppärästi aiemmin ostetulla museopassilla.








Siinä vaiheessa, kun luotsi ohjasi jättiläisen kokoista risteilyalusta satamaan, Venetsian aamun taika oli katoamaisillaan. Parasta mitä siinä hetkessä voimme tehdä, oli suunnata Ducalen viereisestä laiturista vaporettoon ja suunnata kauniille Muranon ja Buranon saarille.





Lue myös:
Postikortti Padovasta
Orto Botanico di Padova
Ravintolavinkit Padovaan
Viehkeä Veneto - Padova
Päiväretki Vicenzaan
Valloittava Venetsia
Viehkeä Veneto - päiväretki Muranoon
Lumoava Burano
Venetsian museot
Ravintolavinkit Venetsiaan

Paahdettua kukkakaalia tahinilla ja seesaminsiemenillä

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017




Kun en tiedä, mitä haluaisin syödä, valmistan todella usein kasviscurrya. Kun näen keittokirjassa kukkakaalireseptin, testaan sen useimmiten ensimmäisenä. Kukkakaalissa on vetovoimaa, jota en pysty vastustamaan. Se maistuu niin keittona, salaattina, pikkelöitynä, pyörykkänä ja kaiken lisäksi se on niin kauniskin! Anthony Bourdainin Appetites - Ruokahalu -kirjassa tämän kukkakaalireseptin kerrotaan olevan koukuttava ja allekirjoitan sen täysin. Valmistin kokonaisen kukkakaalin pelkästään itselleni ja söin sen yhdeltä istumalta kaunoluistelua katsellen. Kun raaka-aine maustetaan tahinilla ja misolla, ei voi mennä hirveästi pieleen. Yhtenä reseptin ainesosana on valkoinen miso, mutta laitoin itse kastikkeeseen tummaa misoa.

Se, että monikaan ei pidä kukkakaalista, johtunee puhtaasti siitä, että kukkakaalia kypsennetään usein liikaa. Kun nenän edestä lautaselta löytyy voimakkaan hajuinen, lötkö kukkakaalipala ilman minkäänlaista purutuntumaa, houkuttelevuus ei ole kovin korkealla. Itselläni kukkakaali tökki aikoinaan kesäkeitossa, sillä en ole koskaan pitänyt maidosta. Kesäkeittoa sen sijaan rakastan ja kun valmistaa sen kasvisliemeen pienellä määrällä kermaa, maitoinen sokerisuus ja imelyys pysyy poissa. Jos et itse ole niin hulluna kukkakaaliin, paahda kukkakaalia lisukkeeksi ruokapöytään. Ja varo kypsentämästä kukkakaalia liikaa.


Paistettua kukkakaalia 1-4 henkilölle
resepti kirjasta Appetites - Ruokahalu

1 kukkakaali nupuiksi rikottuna
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl suolaa
1 tl korianterijauhetta
1 tl oreganoa
mustapippuria maun mukaan
*
2 rkl tahinia
1 rkl valkoista misotahnaa
2 tl punaviinietikkaa
2-3 rkl vettä
3 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Laita uuni lämpiämään 230 asteeseen.

Yhdistä kukkakaali, öljy, suola, korianteri, oregano ja pippuri kulhossa. Sekoita hyvin, jotta kukkakaali maustuu kauttaaltaan. Siirrä seos uunipellille leivinpaperin päälle yhteen tasoon. Jätä palojen väliin mahdollisimman paljon väliä. Paista kukkakaalin nuppuja uunissa noin 20 minuuttia ja käännä paloja paistoajan puolivälissä.

Yhdistä kastikkeen ainekset kulhossa ja vatkaa sileäksi. Ota kypsät kukkakaalit uunista ja siirrä kulhoon. Sekoita kastiketta vähän kerrallaan joukkoon ja maista välillä, onko kastiketta jo tarpeeksi. Liika kastike voi tehdä kukkakaalista turhan suolaisen. Ripottele kukkakaalin päälle vielä seesaminsiemeniä ja nauti samantien.

* * *
Kokeile myös:
Paahdettu kukkakaali-linssisalaatti
Kukkakaalipyörykät tahini-jogurtilla
Sahrami-kukkakaalikeitto
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.