Postikortti Italiasta

tiistai 26. huhtikuuta 2016












Kevätterveiset Padovasta! Aurinko, paikallinen kulttuuri ja ruoka hellivät bloggaajaa eikä tällä viikolla tarvitse tehdä mitään.

P.S. Hyppää mukaan ja seuraa Facebookista tai Instagrammista matkan kulkua Italiassa.

Lue myös:
Orto Botanico di Padova
Ravintolavinkit Padovaan
Viehkeä Veneto - Padova

Raflassa - Stefan´s Steakhouse

perjantai 22. huhtikuuta 2016


Kotimaista parsaa ei ole vielä vähään aikaan saatavilla, mutta parsan huuto on niin kova, etten ole pystynyt vastustamaan sitä vähään aikaan. Näin ollen oli helppo vastata kyllä, kun saimme kutsun Stefan´s Steakhousesta tulla maistelemaan keväistä parsamenua. Kävelimme viikolla ensimmäistä kertaa pihviravintolaan, joka on ollut samalla paikalla jo vuosia.


Valitsin alkuun kirjolohta, kirjolohen mätiä, valkoista parsaa ja piparjuurta sisältävän annoksen. Puhtaita makuja ja täydellisesti kypsennetty lohi. Yksinkertaista ilman turhaa kikkailua.


Siinä vaiheessa kun eteeni laskettiin tämä paistettu siika hernepyreen, sinisimpukan ja bleurre blanc -kastikkeen kera, tajusin tulleeni yllätetyksi. Annos oli kaunis ja erittäin hyvän makuinen. Suolakin oli niin kohdillaan, etten voinut muuta kuin hymyillä. Menun päätökseksi nautin vielä yksinkertaisen raparperijälkiruoan.

Olin etukäteen olettanut Stefans´s Steakhousen niin liharavintolaksi ja äijien taivaaksi, etten uskonut sen pystyvän näin hienovaraiseen suoritukseen. Toki tiesin menulta löytyvän muutakin kuin lihaa, mutta annoin ennakkoluulojeni estää ravintolaan menemisen. Eka kerta oli loistava, toivottavasti myös ensi kerralla!

Parsamenua on tarjolla vielä noin kuukauden ajan. Toisena vaihtoehtona alkuruoalle löytyy vihreää parsaa, savustettua kananmunaa ja hollandaisekastiketta. Pääruoaksi voi vaihtoehtoisesti valita vasikanfileetä maa-artisokkapyreen, vihreän parsan ja bearnaisekastikkeen kera. Molempi parempi, kala aina paras.




Stefan´s Steakhouse
Kehräsaari, Tampere
avoinna ma-to 16–23, pe 13–24, la 16–24 ja su 14–22.

Sormet multaan - tarinoita hyötypuutarhasta

tiistai 19. huhtikuuta 2016




Auringon lämpimät säteet ja aamusta iltaan lumoava valo. Pitkän talven jälkeen kevät lumoaa päivästä toiseen. Puutarhatyöt kiinnostavat, mutta toisaalta taas muut kiireet pitävät poissa sieltä. Joitakin yksittäisiä kukkien ja kasvien taimia olen ruvennut kasvattamaan taimeksi, mutta muuten kylvöhommat ovat suoraan sanoen myöhässä. Mutta tarkoituksellisesti, sillä monet taimet ovat aikaisempina vuosina kasvaneet täyteen mittaansa liian aikaisin. Viime vuonna taimen kasvatus meni hukkaan, sillä monet niistä kuolivat kylmyyteen ja sateeseen poikkeuksellisen kylmän sään vuoksi. Nyt yritän varautua suomalaiseen suveen paremmin.

Mikäli toiveissa on kasvattaa syötävää alusta alkaen itse, tutustu viime vuonna aloittamaani Sormet multaan -sarjaan. Pääpaino jutuissa on kasvilaatikkoihin sijoittuvassa puutarhassa, mutta salaattien, tomaattien ja yrttien kasvattaminen onnistuu kyllä parvekkeellakin. Suunnitelmat paperille ja sormet multaan!

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit hyötypuutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvatttaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen

Raflassa - bistro Frans & Marie

maanantai 18. huhtikuuta 2016




Tampereen entinen Fransmanni on uusinut ilmeensä ja muuttanut samalla nimensä Frans & Marieksi. Sama tapahtuu muillekin Suomen Fransmanneille hiljalleen. Sain kutsun tulla tutustumaan uusittuun ravintolaan ja sen menuun ja kaappasin miehen mukaani. Olen käynyt hotelli Ilveksen yhteydessä olleessa Fransmannissa viimeksi vuosia sitten, joten uuden ja vanhan ravintolan välillä ei tarvinnut tehdä mitään vertailuja, koska minkäänlaista muistikuvaa ei ollut. 

Frans & Marie on valtakunnallinen ravintolaketju, mutta jokaisella ravintolalla on nyt enemmän vapauksia suunnitella ruokia menulle ja käyttää lähiseudun tuotteita. Järkevän kuuloinen suunnan muutos sen sijaan, että kaikki ruoka rahdataan yhdestä paikasta maan kaikkiin ravintoloihin. Paikallisuus saa näkyä ja maistua. Hieman jännittynein fiiliksin astuin ravintolaan, mutta ruoka vastasi pitkälti odotuksiani. Kolmen ruokalajin illallinen näytti sen, että ruokaan on panostettu ja annoksia on uudistettu. Ketjumaisuus ei maistu, muttei toisaalta niin ravintolan persoonallisuuskaan. Ranskalaista fiilistä oli haettu tarjoilijoiden raitapaidoilla ja servettien ja lautasten rustiikkisuudella. Tunnelma oli mukavan kotoisa, mutta niin täällä kuin monessa muussakin ravintolassa, musiikkiin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Liekö syynä se, että samaa musiikkia soitetaan muissakin tiloissa. En tiedä.




Nautimme alkuun sekä juusto- että leikkelelautaset. Yksi annos on riittävä kahdelle henkilölle, muttemme malttaneet olla valitsematta molempia. Juuri tällaiset pikkupurtavat ovat niitä, joita tulee kaivattua kenties eniten ulkomaan reissuilta. Loistavaa, että vastaavanlaisia annoksia löytyy hotellin yhteydessä olevasta ravintolasta. Ei hassumpi aloitus vaihtaa kuulumisia lasillisen ja tällaisten herkkujen äärellä työpäivän jälkeen. Roquefort-, Comté- ja briejuustoa, salamimakkaraa, ilmakuivattua kinkkua ja ankanmaksaterriiniä, jossa on myös hieman kyyhkyä. Itse tehtyä leipää ja tapenadea sekä kirnuvoita.


Mies haluaa todella usein tsekata ravintolan tason valitsemalla listalta hampurilaisen. Tämä French burger piti sisällään Dijon-sinappia, Comté-juustoa ja rotukarjan lihasta tehdyn 200 g pihvin. Maistoin itsekin hampurilaista ja oli kyllä yllättävän hyvää. Munkkiniemen briossi oli perushyvä ja lihan kypsyys erinomainen. Annokseen kuului myös maalaislohkoperunoita, mutta ne eivät oikein innostaneet lötköydellään ja mauttomuudellaan. Toisaalta tekivät annoksesta varsin suuren. Mutta itse hampurilaiselle peukku!


Itse puolestani valitsin listalta talon erikoisuuden eli Rievää ja kuhaa Marien tapaan. Pidin siitä, että salaattina oli käytetty rapeaa ja mehevää romainesalaattia. Simppelit raaka-aineeet maistuvan raputartarin kylkeen.  Tartar oli itsessään niin kostea, ettei annoksen limemajoneesille ollut juurikaan tarvetta. Tamperelaisille pyhä ohrarievä oli yhdistetty kuhan kanssa eikä ollut lainkaan hassumpi duo. Raikas, mutta tuhdihko annos.



Frans & Marie käyttää jälkiruoissaan Vahlronan suklaata ja sitä olikin tarjolla miltei jokaisessa jälkiruoka-annoksessa. Hetken aikaa ajattelin jättää jälkiruoan kokonaan väliiin, mutta päätin uhmata totuttuja valintojani. Maitosuklaamoussea, suklaakeksiä, vaniljajäätelöä ja kupillinen espressoa naiselle, joka ei tarvitse viikottaista eikä vuosittaista suklaapalaansa. Suoriuduin haasteesta hyvin, sillä jälkiruoka oli maltillisen makea. Annos oli illan kaunein ja miehellekin riitti maistiaisia.


Puoliso valitsi lopetukseksi vaniljaisen crème brûleen raparperihillokkeella ja valkosuklaalla. Maku oli hyvä, mutta ikävä kyllä jälkiruoan kuori ei ollut niin rapea kuin sen kuuluisi olla.

Kokonaisuudessaan Frans & Marie oli parempi mitä odotin ja vaikutti mukavalta paikalta aloitella iltaa kaveriporukalla tai kokoontua sinne työporukalla. Annokset olivat itselleni asteen verran liian suuria, mutta suuremman ruokahalun omaavankaan ei tarvitse tästä ravintolasta nälkäisenä lähteä. Menulla on huomioitu myös kasvissyöjät ja sesonkituotteet, mutta tällä kertaa valintamme osuivat kalaan ja hampurilaiseen. Lounaskin alkoi kiinnostamaan, kun kuulin ravintolan tarjoavan salaattipöydän antimia.

Kelpo suoritus, kiitos Frans & Marie!



Frans & Marie
Hatanpään valtatie 1
avoinna ma-ti klo 11–22, ke-la 11–12 ja su 13–19.



Grillattua kalaa inkivääri-limekastikkeella

tiistai 12. huhtikuuta 2016





Viime viikonlopun kalaruoaksi oli haaveissa paistaa makrillia, mutta sitä ei valitettavasti ollut tiskissä. Netissä pörräilyn tuloksena himoitsin kalaa niin soijalla, limellä & inkiväärillä kuin limellä, inkiväärillä & chilillä maustettuna. Koska kalaksi valikoitui rasvainen, mutta miedompi siika, päätin pehmentää kastikkeen makumaailmaa hieman ja grillauskin vaihtui paistamiseen pannulla. Kelien lämmetessä täytyy kyllä grillata makrillia mökillä, kunhan vain sitä on saatavilla. Makumaailman vahvistamiseksi nautimme kalan kanssa vielä inkiväärillä ja limellä maustettua salaattia.

Ihanan raikasta ja kesäistä!

Grillattua kalaa inkivääri-limekastikkeessa 4 henkilölle

4 siika-, lohi- tai makrillifilettä
kevätsipulia hienonnettuna

Inkivääri-limekastike

5 cm:n pala inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
2 limen mehu
2 rkl valkoviinietikkaa
hunajaa oman maun mukaan
2 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa mausteita.

Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja paista kalafileet voissa kauniin ruskeiksi. Siika kypsyy suhtkoht nopeasti, mutta makrillifileitä saa paistaa pannulla 2-3 minuuttia molemmin puolin.

Nosta kalat lautaselle, lusikoi päälle inkivääri-limekastiketta ja ripottele päälle vielä kevätsipulia. Kesällä kevätsipulin voi korvata ruohosipulilla tai sipulin varsilla.

Yrttinen salaatti inkivääri-limekastikkeella

Kastike:
1 limen mehu
1 chili hienonnettuna
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
1 valkosipulinkynsi raastettuna
hunajaa oman maun mukaan
1 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

+ valikoima erilaisia yrttejä ja salaatteja (persilja, korianteri, basilika, ruohosipuli, rakuuna, minttu, tilli), kurkkua ja tomaattia

Sekoita salaatit, yrtit, kurkut ja tomaatit osan kastikkeen kanssa kulhossa sekaisin. Salaatin tulisi olla kauttaaltaan kastikkeessa, mutta ei kuitenkaan märkä. Valmista salaattia vain yhdelle aterialle, sillä kulhossa seistessään salaatti vettyy ja menettää makunsa.



Parsaa ja paholaisen munia

perjantai 8. huhtikuuta 2016






Paholaisen munat eli deviled eggs ovat meillä jokavuotinen perinne, jota syödään yleensä näin keväisin. Pääsiäisenä, vappuna tai muuten vain kuplivan kera aamiaispöydässä. Tällä kertaa tein niitä alkuruoaksi parsan kylkeen. Innoitteena toimi Glorian Ruoka&Viini -lehden 100 parasta -keittokirja. Täydellinen osuma, sillä kaapissa oli salaatin jämät, muutamat parsat ja hieman majoneesia. Ja kuin kruunuksi jääkaapissa oli myös valmiina tismalleen samanlaista vinegrettia salaatinkastikkeeksi. Tällaisista löydöistä iloitsen suuresti, sillä ruoka ei vaadi kaupassa käymistä ja yhteen annokseen saa upotettua useampia jääkaapista aineksia.

Parsaa ja kananmunia 4 henkilölle
4 kananmunaa
500 g vihreää parsaa
2 rkl majoneesia
1 rkl pehmeää voita
1 rkl rakuunaa tai persiljaa hienonnettuna
suolaa maun mukaan
ripaus cayennepippuria
salaattia
Sinappivinegretti
4 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
suolaa

Keitä kananmunia 7 minuuttia ja jäähdytä ne kylmässä vedessä.  Sekoita munien keittyessä salaatinkastike.

Poista parsoista kovat kannat ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä 3 minuuttia. Jäähdytä ne kylmässä vedessä, jotta kypsyminen lakkaa. Valuta ja kuivaa parsat. Leikkaa ne suupalan kokoisiksi paloiksi.

Kuori ja halkaise kananmunat. Poista keltuaiset varovasti ja hienonna ne haarukalla pienessä kulhossa. Sekoita majoneesi, voi, rakuuna, suola ja cayenne joukkoon. Maista täytettä ja lisää tarvittaessa mausteita. Täytä valkuaiset keltuaismassalla.

Asettele salaatit ja parsat lautasille. Nosta munat päälle ja pirskottele salaatinkastiketta annokseen.

Astetta tulisemmat munat syntyvät näin:

Deviled eggs

6 kovaksi keitettyä, jäähdytettyä ja kuorittua kananmunaa
3 rkl cheddar- tai manchegojuustoa raastettuna 
1-2 rkl majoneesia
2 rkl ruohosipulia pieneksi leikattuna
1 siemenetön, punainen chili pieneksi silputtuna
suolaa, mustapippuria
salaatinlehtiä tarjoiluun

Halkaise munat pituussuunnassa ja koverra keltuaiset pois. (Jos haluat kananmunan täytteestä hienompaa, voit painella keltuaiset siivilän läpi kulhoon.) Sekoita keltuaiset, juustoraaste, majoneesi, ruohosipuli, chili keskenään. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. 

Tarjoile kananmunat salaatinlehden päältä, näin ne eivät liu'u pitkin tarjoiluastiaa.

Jauhoton suklaapiirakka

torstai 7. huhtikuuta 2016





Blogiin tuli näemmä pääsiäisvapaiden sijaan parin viikon tauko. En osannut odottaa sitä, mutta taisi tehdä ihan hyvää kaikkien muiden kirjoitus- ja lukuhommien oheen. Pakollisten menojen lisäksi mielenkiinto tuntuu leviävän kaikkialle ja puutarhajututkin alkavat kiinnostaa. Viime viikonloppuna käytiin perkaamassa kukkapenkeistä kuivuneita varsia pois ja silmäiltiin pihaa suunnasta jos toisestakin. Hirvittävästi on taas hommaa, mutta eiköhän ne selätetä tänä vuonna siinä missä aiempinakin. Kasvimaan sisältöä en ole vielä suunnitellut vaan olen yrittänyt himmailla niin pitkään kuin mahdollista. Antaa kaikkien ideoiden ensin kukkia!

Olen lueskellut viime viikkoina useamman Donna Leonin dekkarin ja komisario Brunettin perheen ruoat kuulostavat niin herkullisilta, että olen kehitellyt itselleni aivan tolkuttoman italialaisen ruoan himon. Yllätyksekseni itselleni olen myös ruvennut himoitsemaan jälkiruokia ja erilaisia piirakoita. Eilen annoin myöten ja pyöräytin Emman makeat piirakat -kirjasta jauhottoman suklaapiirakan. Tällä herkulla pärjäänkin sitten loppukevään. Tuhtia tavaraa olematta liian makeaa. Kaakaoksi ja suklaaksi kannattaakin valita mahdollisimman parhaat vaihtoehdot maistuvan lopputuloksen takaamiseksi. Emman mukaan tämä suklaapiirakka on sellainen, että tekisi mieli itkeä. Ei pelkoa, sillä en pidä suklaasta. Mutta tämä piirakka on loistava ennen kaikkea siksi, että hieman lämpimänä se muistuttaa taikinaa. Taikinahiiri kiittää! Olen leiponut aiemminkin jauhottomia kakkuja ja täältä löydät yhden mainion suklaaherkun.

Jauhoton suklaapiirakka 12 palaa

150 g voita
200 g tummaa suklaata (väh. 50 % kaakaota)
2 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1 tl espressojauhetta
1 tl vaniljasokeria tai loraus vaniljauutetta
ripaus suolaa
4 kananmunaa
koristeluun tomusokeria ja pistaasipähkinöitä

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 25 cm:n kokoinen piirakkavuoka tai tee niin kuin minä ja asettele pohjalle vain leivinpaperi ja vältä vuoan voitelu.

Sulata voi ja suklaa kulhossa mikrossa tai kattilassa. Lisää sokeri hyvin sekoittaen. Lisää kaakaojauhe, espressojauhe, vaniljasokeri ja suola sekoittaen joukkoon. Sekoita lopuksi kananmunat ja pyöräytä taikina tasaiseksi.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla 23 minuuttia. Piirakka jää keskeltä taikinaiseksi.

Koristele hieman jäähtynyt suklaapiirakka tomusokerilla ja rouhituilla pistaasipähkinöillä.  Hieman lämpimänä piirakka on hyvinkin taikinamainen, mutta jääkaappikylmänä siitä tulee mukavan leikattavaa.
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.