Valloittavat pioniunikot

maanantai 17. huhtikuuta 2017





Rakastan pioneja ja rakastan unikoita. Johdonmukaista lienee se, että rakastan pioniunikoita. Nämä yksivuotiset, suoraan maahan kylvettävät kukat tulivat puutarhaani vasta parisen vuotta sitten vieden sydämeni kertaheitolla. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, heitin ensimmäisen pussin siemenet vanhaan sinkkivannaan enkä harventanut niitä lainkaan. Kukat olivat upeita, mutta ikävä kyllä ne katosivat liian nopeasti puutarhasta. Jotta pioniunikoiden kauneutta saa ihailla pidempään, siemenet tulisi kylvää pienemmissä osissa useampana ajankohtana.

Pioniunikoita löytyy useissa väreissä ja usein siemenpussin sisältö onkin värisekoitus valkeaa, tummaa, roosaa tai punaista. Itse olen ihastunut violetteihin pioniunikoihin ja toivon viime vuotisista kylväytyvän itsestään uusia tänä keväänä. Kun kukkien terälehdet putosivat, jätin siemenkodat huojumaan varressaan kukkapenkkiin uusintakylvön toivossa. Lehdet kuivuvat rumiksi, mutta ne saa nypättyä helposti pois. Ikävä kyllä myös linnut pitävät pioniunikoista ja nokkivat oman osuutensa parempiin suihin. Toki olen ostanut pioniunikon siemeniä lisää, sillä nämä tuulessa huojuvat hennot kukat ovat todella hurmaavia enkä malta olla kylvämättä niitä useampaan paikkaan. 

Kaunottaret ovat pelastus myös siinäkin mielessä, että niitä ei tarvitse esikasvattaa. Päinvastoin, mielestäni eivät edes pidä siitä. Helppohoitoisuudessaan pelastavat pihan kuin pihan. Mitä aurinkoisempi paikka, sitä kauniimmat kukat. Mitä rajumpi sade, sitä nopeampi kuolema. 

Hernepihvit kylmäsavulohella

tiistai 11. huhtikuuta 2017






Pääsiäinen häämöttää jo horisontissa eikä päivien suunnitelmista ja ruoista ole vielä mitään tietoa. Ensipuraisu pääsiäiseen otettiin kuitenkin viikonloppuna kokkaamalla alkuruoaksi hernepihvejä savulohella K-Ruoka -lehdestä. Helppo valinta, kun pakastimessa on jättisäkki herneitä ja annoksen kruunaa keitetty kananmuna. Resepti upposi hyvin omaan makuun, mitä nyt lisäsin sitruunankuorta ja -mehua enemmän. Kylmäsavun tilalla voi käyttää lämminsavu- tai graavilohta tai jättää pois kokonaan. Hernepihvitkin maistuivat sellaisenaan mukavan raikkailta minttu ja sitruuna mausteinaan.


Hernepihvit kylmäsavulohella 6 annosta

1 pss (200 g) pakasteherneitä
0,5 dl tuoreita mintunlehtiä hienonnettuna
125 g ricottajuustoa
1 kananmuna
0.5 dl vehnäjauhoja
2 tl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Lisäksi 
3 kananmunaa
125 g ricottajuustoa
1 tl sitruunankuorta
1 tl sitruunanmehua
ripaus suolaa
150 g kylmäsavulohta
tuoreita mintunlehtiä tai herneenversoja

Sulata pakasteherneet. Murskaa herneet haarukalla. Nypi mintun lehdet ja hienonna ne. Sekoita minttu, ricotta, jauhot, sitruunanmehu, suola ja pippuri hernemurskaan ja maista taikinaa. Jos maku on hyvä, lisää vielä muna joukkoon.

Keitä kananmunat kypsiksi, jäähdytä ja halkaise puoliksi.

Mausta ricotta sitruunankuorella, -mehulla ja suolalla. Tarkista maku.

Paista hernemassasta lettupannulla pienet pihvit. Päällystä ne maustetulla ricotalla, kylmäsavulohella, kananmunalla ja yrteillä.


* * *

Selkeitä kevään merkkejä omassa keittiössä onkin tämänkaltaisten alkuruokien lisääntyminen viikonlopun ruokapöytään, parsan nauttiminen useamman kerran viikossa ja kananmunan käyttäminen muuallakin kuin aamupalapöydässä. Harmillista vain, että kylmä sää näyttäisi vievän suurimman houkutuksen kokkailla pääsiäisenä jotain keväistä ja värikästä ruokaa. Jos uusien ruokien ideointiin ei ole aikaa, taidan kokkailla vanhoja, tuttuja ruokia.

Ideoita pitkään pääsiäisviikonloppuun:

Alkuruoaksi:
Juustokohokas
Kepeät kesäkurpitsakääryleet
Pankokuorrutteiset parsatangot
Parsaa, artisokan sydämiä ja herneitä
Parsavanukas ja tomaattisalaatti
Valkoista parsaa rakuunan kera

Pääruoaksi:
Japanilainen siika ja kurkkusalaatti
Kalaisat cannelonit sahramikastikkeessa
Parsalasagne
Piri piri -kanaa ja sitruunaista fenkolisalaattia

Jälkiruoaksi:
Firenzeläinen peltipulla
Sitruunagranita
Vadelmabrownies

Aamiaiseksi:
Avokadoleipä dukkahilla
Hyydytetyt munat
Lohiletut

Venetsia aikaisin aamulla

perjantai 7. huhtikuuta 2017



Ihastun harvoin mihinkään paikkaan tulisesti, mutta Venetsia pääsi valloittamaan minut täysin! Matkasta on pian kulunut vuosi enkä voi uskoa todeksi vieläkään miten kaunista ja lumoavaa siellä oli. Upeita rakennuksia, mielettömiä museoita, hurmaavia pikkukujia, herkullisia ruokia... Jos olet matkustamassa Venetsiaan, niin suosittelen yöpymään paikan päällä pelkästään tunnelman vuoksi. Vaikka kaupungissa on kalliimpaa kuin mantereen puolella, kannattaa levittää lompakkoa ja asua hetken aikaa veden ympäröimässä kaupungissa. Kokemus on ainutlaatuinen ja valinnanvaraa riittää kaikenlaisille europinoille.

Toisekseen, suosittelen sinua heräämään yhtenä aamuna aikaisin. Siis niin aikaisin, että olet nauttimassa auringon noususta ulkona ja koet miltä tuntuu melkein autio Venetsia. En lämmennyt ajatukselle aikaisin heräämisestä niin kovin, mutta kun mies halusi nähdä kalatorin heti aamutuimaan, vedin kaikki vaatteet niskaan ja lähdin mukaan. Kaupunki oli kaunis, mutta helvetin kylmä heti aamukuuden jälkeen.






Saimme kävellä aivan rauhassa, sillä kadun pätkät huusivat vielä tyhjyyttään. Yksikään kahvila ei ollut vielä auki ja vain muutama paikallinen oli tulkintamme mukaan matkalla töihin. Rialton kalatorilla sen sijaan oli jo kova tohina, kun saaliita purettiin veneistä ja aseteltiin kalatiskeihin järjestelmällisen kauniisti. Kotona kuorman purkaminen autosta ei aiheuta minkäänlaisia sydämentykytyksiä, mutta Venetsiassa tämäkin askare romantisoitui vahvasti. Sydän pamppaillen seurasimme mahtuvatko veneet vieritysten kanaalin rantaan vai onko tiedossa italialaiset huutoraivarit. Kalat ja äyriäiset näyttivät niin mahtavilta ja tämä oli se hetki, kun harmitti, ettei ollut omaa keittiötä käytössä. Tunne meni onneksi hetkessä ohi, kun muistin miten ihanaa on nauttia toisten tekemästä ruoasta.









Rialton kalatorilta otimme suunnan Piazza San Marcolle (Pyhän Markuksen tori) ja näkymä oli suurenmoinen. Normaalisti turisteja täynnä oleva aukio oli muutamaa töihin kävelevää paikallista lukuunottamatta tyhjä! Tuolloin kokemus tuntui suorastaan taivaalliselta. Oli niin tyyntä ja rauhallista. Aurinko nousi hiljalleen Basilica di Marcon (Pyhän Markuksen kirkko) ja Campanilen takaa. Kirkkoon on päivisin aika valtaisat jonot, mutta näin aamuisin sinne pääsee helposti kurkistamaan sisälle. Kirkon pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella on sisäänkäynti (Porta dei Fiori) rukoilijoille ja messuun menijöille.







Huokausten sillallakaan ei ollut aamulla tungosta, sillä risteilyalukset eivät olleet vielä rantautuneet ja loput turistit nukkuivat vielä lämpimissä sängyissään. Kello oli edelleen vähän ja suuntasimme läheiseen kahvilaan aamiaiselle paikallisten miesten ihmetykseksi. Palazzo Ducale (Dogen palatsi) aukesi sopivasti puoli yhdeksän maissa ja sisään pääsi näppärästi aiemmin ostetulla museopassilla.








Siinä vaiheessa, kun luotsi ohjasi jättiläisen kokoista risteilyalusta satamaan, Venetsian aamun taika oli katoamaisillaan. Parasta mitä siinä hetkessä voimme tehdä, oli suunnata Ducalen viereisestä laiturista vaporettoon ja suunnata kauniille Muranon ja Buranon saarille.





Lue myös:
Postikortti Padovasta
Orto Botanico di Padova
Ravintolavinkit Padovaan
Viehkeä Veneto - Padova
Päiväretki Vicenzaan
Valloittava Venetsia

Paahdettua kukkakaalia tahinilla ja seesaminsiemenillä

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017




Kun en tiedä, mitä haluaisin syödä, valmistan todella usein kasviscurrya. Kun näen keittokirjassa kukkakaalireseptin, testaan sen useimmiten ensimmäisenä. Kukkakaalissa on vetovoimaa, jota en pysty vastustamaan. Se maistuu niin keittona, salaattina, pikkelöitynä, pyörykkänä ja kaiken lisäksi se on niin kauniskin! Anthony Bourdainin Appetites - Ruokahalu -kirjassa tämän kukkakaalireseptin kerrotaan olevan koukuttava ja allekirjoitan sen täysin. Valmistin kokonaisen kukkakaalin pelkästään itselleni ja söin sen yhdeltä istumalta kaunoluistelua katsellen. Kun raaka-aine maustetaan tahinilla ja misolla, ei voi mennä hirveästi pieleen. Yhtenä reseptin ainesosana on valkoinen miso, mutta laitoin itse kastikkeeseen tummaa misoa.

Se, että monikaan ei pidä kukkakaalista, johtunee puhtaasti siitä, että kukkakaalia kypsennetään usein liikaa. Kun nenän edestä lautaselta löytyy voimakkaan hajuinen, lötkö kukkakaalipala ilman minkäänlaista purutuntumaa, houkuttelevuus ei ole kovin korkealla. Itselläni kukkakaali tökki aikoinaan kesäkeitossa, sillä en ole koskaan pitänyt maidosta. Kesäkeittoa sen sijaan rakastan ja kun valmistaa sen kasvisliemeen pienellä määrällä kermaa, maitoinen sokerisuus ja imelyys pysyy poissa. Jos et itse ole niin hulluna kukkakaaliin, paahda kukkakaalia lisukkeeksi ruokapöytään. Ja varo kypsentämästä kukkakaalia liikaa.


Paistettua kukkakaalia 1-4 henkilölle
resepti kirjasta Appetites - Ruokahalu

1 kukkakaali nupuiksi rikottuna
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl suolaa
1 tl korianterijauhetta
1 tl oreganoa
mustapippuria maun mukaan
*
2 rkl tahinia
1 rkl valkoista misotahnaa
2 tl punaviinietikkaa
2-3 rkl vettä
3 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Laita uuni lämpiämään 230 asteeseen.

Yhdistä kukkakaali, öljy, suola, korianteri, oregano ja pippuri kulhossa. Sekoita hyvin, jotta kukkakaali maustuu kauttaaltaan. Siirrä seos uunipellille leivinpaperin päälle yhteen tasoon. Jätä palojen väliin mahdollisimman paljon väliä. Paista kukkakaalin nuppuja uunissa noin 20 minuuttia ja käännä paloja paistoajan puolivälissä.

Yhdistä kastikkeen ainekset kulhossa ja vatkaa sileäksi. Ota kypsät kukkakaalit uunista ja siirrä kulhoon. Sekoita kastiketta vähän kerrallaan joukkoon ja maista välillä, onko kastiketta jo tarpeeksi. Liika kastike voi tehdä kukkakaalista turhan suolaisen. Ripottele kukkakaalin päälle vielä seesaminsiemeniä ja nauti samantien.

* * *
Kokeile myös:
Paahdettu kukkakaali-linssisalaatti
Kukkakaalipyörykät tahini-jogurtilla
Sahrami-kukkakaalikeitto

Sumakilla ja sitruunalla maustettu siika

torstai 30. maaliskuuta 2017



Ehdottomasti suosituin nopea arkiruokani on paistettu kala. Kun en keksi mitään kokattavaa, paistan kalaa. Nautin sen sellaisenaan tai salaatin ja kasvisten kera. Sama kaava toimii hyvin myös lihaan, mutta kala kypsyy niin nopeasti, että se tulee valittua useammin paistinpannulle. Tällä kertaa maustoin siian sitruunan kuorella ja sumakilla ja kylkeen paistoin sydänsalaattia. Vaikka salaatin sesonkiaika on vasta edessä, en voinut vastustaa paistetun salaatin kutsua. Eurooppalaiset parsatkin ovat jo eksyneet lautaselle, sillä kyseessä on yksi heikkouteni. Vihreä, ohut parsa sellaisenaan tai kypsennettynä ihan millä lisukkeilla tahansa on oiva kaveri kalalle.

Mutta palatakseni kalaan, ottakaa haaste vastaan ja kokatkaa sitä! Se maistuu hyvältä, on terveellistä ja valmistuu nopeasti. Olen kuullut monen tuskailevan kalan kalleutta, mutta kauppahallin kalatiskiltä löytyy vastaus siihen, miksi kaupungin mummoilla ja papoilla on varaa syödä kalaa. He ostavat kalaa juuri sen verran kuin tarvitsevat eivätkä grammaakaan yli. He valitsevat tarjouksessa olevan kotimaisen kalan tai suosivat sitä halvinta, mitä tiskistä löytyy. Silakkaa ja muikkua, tuoreena ja savustettuna. Edullisesta hauesta valmistuu maistuvat pyörykät, jotka sopivat erittäin hyvin myös tomaattiseen kalakeittoon.  Linkkaa ihmeessä oma suosikkireseptisi, kaikki kalaohjeet ovat erittäin tervetulleita!


Sumakilla ja sitruunalla maustettu siika 

1-2 siikafilettä per ruokailija (150-200 g per ruokailija)
suolaa, mustapippuria
1 sitruunan kuoret
sumakkia
voita tai öljyä

Kuivaa kalan nahkapuoli talouspaperilla. Mausta fileet suolalla ja anna maustua 30 minuutin ajan, jos sinulla on aikaa. Lisää muut mausteet kalan pintaan. 

Kuumenna voi kuumassa paistinpannussa ja laita siikafileet pannuun nahkapuoli alaspäin. (Mikäli nautit kalan kanssa sydänsalaattia tai parsaa, laita ne paistumaan ensin ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Suuremmalle määrälle tarvitset erilliset paistinpannut.) Paista fileet melkein kypsiksi ja käännä hetkeksi paistumaan vielä toiselle puolelle. 

Vinkki! Mikäli haluat nauttia siikasi sellaisenaan, jättää sitruunankuori ja sumakki pois ja lusikoi sulaa voita paistamisen aikana pintaan. 



Kokeile myös sitrushedelmillä maustettua lohta, harissalla maustettua uunilohta tai simppeleitä haukipullia. Kaikissa näissä ohjeissa nautiskellaan sitruunan maulla.

Okan kasvatus ja viljelykokeilu Suomessa

torstai 23. maaliskuuta 2017



Puutarhatyöt siintävät jo silmissä ja kasvimaan uudistaminen siirtolapuutarhalla on edessä. Tänä vuonna ajattelimme ottaa rennosti ja kasvattaa vain sellaisia yrttejä ja juureksia, joita tulee eniten syötyä. Suunnitelmissa ei siis ollut minkään uuden tai erikoisen lajikkeen kasvattaminen. Kun eteen tuli mahdollisuus kasvattaa okaa, oli pakko tarttua tilaisuuteen. Okaa käytetään perunan tavoin ja suurena perunanrakastajana en voinut vastustaa kiusausta ja päästä kokeilemaan okan kasvattamista. Oka sisältää paljon rautaa, sinkkiä ja C-vitamiinia ja sen maku on lukemani mukaan sitruunamainen. Vielä parempi! 

Oka (Oxalis Tuberosa) on peräisin Andien vuoristolta ja siellä se on perunan jälkeen toiseksi tärkein mukulakasvi. Okaa viljellään myös Uudessa-Seelannissa ja Meksikossa, mutta täällä meillä Suomessa se on arvatenkin harvinaisuus. Rekolan puutarha on kasvattanut okaa viime vuonna onnistuneesti ja nyt sen koekasvatusta testaillaan ympäri Suomen. Oka menestyy parhaiten paikoissa, joissa lämpötila ei nouse kesällä yli 30 asteen pitkiksi ajoiksi kerrallaan, joten lämmön puolesta Suomi on kesällä ihan sopiva kasvatuspaikka. Ongelmia aiheuttaa pitkä kasvukausi ja syystalvi, jolloin okan mukulanmuodostus vasta käynnistyy. Jos syyskylmät alkavat siis aikaisin ja maa menee routaan loppusyksystä, okan kasvattamisessa on haasteensa. Sadonkorjuuaika on nimittäin vasta marras-joulukuussa ja oka ottaa viimeisen kasvupyrähdyksen sen jälkeen, kun maanpäällinen osa on paleltunut ja kuollut. Sikäli mikäli alkutalvi on leuto, kuten niin monena vuonna, sadon pitäisi olla todennäköinen.

Ihan näin pitkälle ei tarvitse vielä onneksi ajatella. Laitoin okan mukulat esikasvatukseen kylvö- ja taimimultaan eilen ja pidän niitä ohjeen mukaisesti lämpimällä ikkunalaudalla. Lämmin kasvihuonekin olisi oiva vaihtoehto, mutta koska sellaista minulla ei ole, siirtolapuutarhamökki saa toimia sijoituspaikkana siihen asti, kunnes taimet ovat kasvaneet riittävän suuriksi. Projekti jännittää jo näin alkumetreillä ja jään seuraamaan innoissani, miten koekasvatus onnistuu niin itselläni kuin muilla kasvattajilla. 

Mikäli okan koekasvatus onnistuu, saatte lukea projektista aina loppuvuoteen saakka. Rekolan puutarhan on tarkoitus aloittaa okamukuloiden jälleenmyynti keväällä 2018, joten peukut pystyyn meille kaikille koekasvattajille! Seuraa Rekolan puutarhaa Facebookissa ja pysyt mukana muidenkin puutarhureiden okakuulumisissa. 


* * *
Voit seurata Rekolan puutarhaa Instagramissa, Facebookissa , YouTubessa ja netissä

Okan viljelykokeilussa on mukana myös:

Tsukune-broileripyörykät

torstai 16. maaliskuuta 2017



Aasialainen ruoka on houkutellut viime aikoina normaalia enemmän. Luulen sen johtuvan siitä, että monissa ruoissa yhdistyy ihanasti makeus, tulisuus, raikkaus ja happamuus. Lisäksi monen aasialaisen ruoan saa tehtyä tähteistä ja vieläpä varsin nopeasti. Tällä kertaa tähteitä ei ollut tarjolla, mutta maanantain kunniaksi teki mieli broileria. Ihme juttu, aina viikonlopun jälkeen! Ja mielessä siinsi jo teriyakikastike. Muistelin Mikko Takalan tehneen sellaisia ja otin käsiini Street food -kirjan.  Löysin kyllä yhden ohjeen, mutta se ei ollut se, mikä kummitteli mielessä. Kyseessä olivat nämä Option pyörykät, joihin olin Anna palaa Anna -blogissakin törmännyt.

Valmistin broileripyörykät orjallisesti reseptin mukaan, mutta loppupeleissä niissä ei ollut tarpeeksi makua. Näin ollen suosittelen lisäämään taikinaan ripauksen jos toisenkin suolaa. Taikina oli vähän turhan löysää, joten heitin sekaan myös korppujauhoja, sillä maissitärkkelystä ei tähän hätään kaapista löytynyt. Tsukune-pyörykät ovat varsin lempeitä ja sopivat erittäin hyvin myös lasten suuhun ilman kastiketta. Ensi kerralla heitän taikinaan reilusti kevätsipulia, inkivääriä ja suolaa, jotta maku osuu paremmin omaan makuun. Maanantain annoksemme pelastimme nauttimalla pyörykät pikkelöidyn inkiväärin kanssa, mikä antoi ruoalle mukavan piristyksen.


Tsukune-broileripyörykät 4 henkilölle
resepti napattu Kauppalehti Optiosta

400 g broilerin jauhelihaa
2 kevätsipulinvartta hienonnettuna
2-4 cm:n pätkä inkivääriä raastettuna
1 rkl soijakastiketta
1 rkl miriniä
1 tl seesamiöljyä taikinaan + paistamiseen
1 kananmuna
1 rkl maissitärkkelystä
(0,5-1 tl suolaa)

Kastike:
3 rkl miriniä
3 rkl soijakastiketta
1 rkl osterikastiketta
1 rkl sokeria
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

Tarjoiluun: seesaminsiemeniä, kevätsipulia, riisiä ja pikkelöityä inkivääriä.

Sekoita kastikeainekset kulhossa.

Yhdistä pyöryköiden ainekset kulhossa sekaisin ja muotoile niistä golfpallon kokoisia pullia. Paista pyörykät kypsiksi reilussa öljyssä.

Kaada kastike joukkoon ja paista kunnes kastike on imeytynyt tasaisesti pyöryköihin.

* * *

Testaa myös kanavartaat japanilaisittain, joiden ohje on myös Mikko Takalan käsialaa.

Korealainen kasvis-bibimbap

tiistai 14. maaliskuuta 2017



Tähteiden hyödyntäminen on mielipuuhaani, mutta toisinaan meinaa sormi mennä suuhun. Viimeksi katselin hermo kireänä jääkaapin uumeniin ja tuskailin kuinka paljon meillä on tähteitä. Ei siis niinkään määrällisesti vaan raaka-aineittain. Pätkä kurkkua, toinen bataattia, nahistunutta varsiselleriä, kulhollinen riisiä... ja kuin salamana vihdoin välähtää. Korealainen bibimbap, eikös siihen voi iskeä kaikkia näitä? Kyseessä on siis kulhoruoka, jonka pohjalla on riisiä ja sen päällä kasviksia, lihaa, kalaa jne. Vähän niin kuin japanilainen pyttipannu, muttei mikään munakasmainen okonomiyaki. Terveellistä ja kevyttä, mutta jotenkin niin maittavaa. Bibimbapissa on ehkä vähän lohturuoan virkaa.

Otin esiin korealaisen keittokirjan (Our korean kitchen) löytääkseni hyvän kastikkeen annokseeni. Paistoin kasvikset pannulla erikseen ja kaivoin kimchin jääkaapista esiin. (Kasvikset voi toki paistaa kaikki keskenään sekaisin, mutta halusin saada asteen verran kauniimman.) Kuin kruunuksi vielä paistettu kananmuna mukaan ja päivän lounas oli pelastettu. Pikaruokaa parhaimmillaan eikä tarvinnut odottaa minkään raaka-aineen marinoitumista. Siis senkin voisi tehdä, jos haluaisi, mutta nyt vedin suorilla linjoilla ja maustoin kasvikset vain valkosipulilla, suolalla ja pippurilla. Maku löytyy kastikkeesta, jota voi lusikoida annokseen juuri niin paljon kuin haluaa.

Jos et ole koskaan syönyt bibimbapia, saattaa olla turvallisinta tehdä ruoka kunnon reseptin mukaan. Mutta jos helppoa ruokaa haet etkä välitä niin resepteistä, bibimbapin kanssa pääset säveltämään juuri niin paljon kuin haluat.


Bibimbap kasviksilla ja kananmunalla

1-2 dl kypsää riisiä per ruokailija
tuoreita tai pikkelöityjä kasviksia: porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa, varsiselleriä, kurkkua, paprikaa, retikkaa, retiisejä
ituja, lehtikaalia, pinaattia, yrttejä, salaattia
paistettu kananmuna (voit myös räjäyttää raa'an munan annoksen päälle)
seesaminsiemeniä, kevätsipulia

Lämmitä riisi kulhon pohjalle ja paista kasvikset ja kananmuna. Asettele ne riisin päälle ja mausta annos bibimbap-kastikkeella.

Bibimbap-kastike
3 rkl gochujang-chilitahnaa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl hunajaa tai sokeria

Sekoita kaikki ainekset purkissa tai kulhossa sekaisin.

Vinkki! Tähän kulhoruokaan sopii erinomaisesti myös graavi- tai kylmäsavulohi ja avokado.

Kevätnäyttelyitä Tampereen museoissa

lauantai 11. maaliskuuta 2017



Alkuvuosi on ollut bloggaamisen osalta rauhallinen, mutta en ole jaksanut aiheesta sen kummemmin huolestua tai ilmoitella. Arki kuluu yhtä nopeasti kuin aina ennenkin ja tapahtumia lienee tavallistakin enemmän. Kodin oleminen paketissa julkisivuremontin tiimoilta ei ainakaan lisää intoa kokkailla ja ottaa valokuvia pimeässä asunnossa. Olemmekin yrittäneet kehitellä tavallista enemmän tekemistä kodin ulkopuolella, ettei remontti pääsisi liikaa masentamaan. Itse asiassa yritystä on tainnut olla joka vuosi ja kevät. Kun auringonsäteet saavuttavat jälleen Suomen, ei malta jäädä kotiin eikä etenkään koneen eteen istumaan. 

Viimeisten vuosien hittituote perheessämme on ollut museokortti. Sitä on tullut vingutettua siellä sun täällä eikä tahti näytä minkäänlaista hiljentymisen mahdollisuutta. Päinvastoin. Kaikkien tuttujen museoiden lisäksi on tullut vierailtua monessa uudessa paikassa ja lyhyellekin reissulle lähdettäessä, tsekkaan usein matkan varrella olevat museot. Viimeksi kävimme kuitenkin katsastamassa Tampereen tarjontaa uusien näyttelyiden myötä. 

Sara Hildénin museossa on upea Jarmo Mäkilän näyttely. Vaikka Mäkilä on yksi Suomen arvostetuimmista taiteilijoista, ei hänen tuotantonsa ole meille kovin tuttua. Näin päätimme ajoittaa käyntimme yleisöopastuksen yhteyteen ja saimmekin kuulla mielenkiintoisen koosteen monipuolisesta taiteilijasta. Mikäli museot eivät ole sitä ominta aluetta, niihin kannattaakin tutustua joko yleisöopastuksen tai erillisen äänioppaan avustuksella. Näyttelyn anti on tuolloin aivan toista kuin yksin rakennuksissa hiihtäen.






Intouduimme käymään samana päivänä myös Tampereen Taidemuseossa. Naistaitelijoiden töistä koostuva Täältä tullaan! -näyttely hurmasi minut täysin juuri opastuksensa ansiosta. Ilman sitä monta upeaa ja ikävääkin tarinaa olisi jäänyt kuulematta. Näyttely pohjautuu Riitta Konttisen samannimiseen kirjaan ja se tulikin heti kotiin päästyä varattua kirjastosta. Kunhan saan kirjaa vähän enemmän luettua, suuntaan näyttelyyn uudemman kerran. Mikä onni asua Tampereella tällaisten aarteiden joukossa!








Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.