Itsetehdyt kaprikset eli pihlajanmarjat suolassa

sunnuntai 20. elokuuta 2017






Valmistin viime vuonna ensimmäisen kerran kapriksista pihlajanmarjoja ja koska niistä tuli tänään puolison kummien kanssa puhetta, nostetaan resepti vielä uudestaan esille omana bloggauksenaan. 

Kaprikset ovat suurta herkkuani, mutta halusin testata niiden tekemistä vihdoinkin itse Säilö & kokkaa -kirjan opein. Kotitekoiset kaprikset voi valmistaa joko raaoista tai kypsistä marjoista. Voikukan aukeamattomat nuput keväisin ajavat hienosti myös saman asian. Laitoin ensimmäisen satsin tulille pihlajanmarjoista. Reseptin mukaan marjat ovat ensin viikon suolassa ja sitten vielä kuukauden etikkaliemessä. Minä pidin pihlajanmarjoja suolassa useamman viikon ja mielestäni se teki niille terää. Tein toisen satsin myös puolukoista, mutta pihlajanmarjoista tuli mielestäni parempia. Kirjassa kapriksiin oli kuulemma käytetty kotimaisia viinirypäleitä. 

Itsetehdyt kaprikset eli pihlajanmarjat suolassa

Peitä lasiastian pohja hienolla merisuolalla ja asettele päälle marjat, jotka haluat suolata. Peitä marjat suolalla ja levitä uusi kerros suolaa päälle. Voit latoa marjoja niin monta kerrosta kuin haluat. Anna marjojen olla suolassa viikon (tai useammankin) ajan.

Jos suolattavat marjat ovat kovin nestepitoisia, niistä on hyvä valuttaa vesi pois päivittäin lävikössä ja tarvittaessa lisätä uutta kuivaa suolaa.

Viikon suolakuivaamisen jälkeen huuhtele marjoista liika suola pois siivilässä juoksevan kylmän veden alla. Valuta huolellisesti ja laita lasipurkkiin. Kaada purkki täyteen 123-lientä (1 osa väkiviinietikkaa, 2 osaa sokeria ja 3 osaa vettä) ja säilö kapriksia vähintään kuukausi. Siinä ajassa suolan ja nesteen tasapaino ehtii tasaantua.


Espressopalat ja Mokkapala-kirjan arvonta

lauantai 19. elokuuta 2017





Prisca Leclercin keväällä ilmestynyt Mokkapala-kirja oli luvussa jo aikaisemmin, mutta vasta nyt kesän loppupuolella innostuin kokeilemaan sen reseptejä. Koska mökillä ei ole kiinteää uunia ja koska kesällä ei leipominen juuri muutenkaan kiinnosta, avasin kirjan uudestaan asettuessamme jälleen kaupunkiin ja kotiin. Nimensä mukaisesti Mokkapala-kirja on oodi mokkapaloille. Mokkapalat ovat olleet discojen, lastenkutsujen ja myyjäisten vakitarjottavaa  jo vuosikymmeniä ja on jo aikakin, että joku on vihdoin päättänyt päivittää herkut tähän päivään. Muistan itsekin leiponeeni mokkapaloja kymmeniä kertoja erilaisiin tilaisuuksiin ja olen siis syönyt kiintiöni täyteen jo ajat päivät sitten. Uskaltauduin leipomaan pitkästä aikaa pellillisen. Valitsin kirjasta tummat espressopalat, joissa maistuu mukavasti appelsiini. Rehellisesti sanottuna täytyy kyllä sanoa, että ne olivat erittäin hyviä! Söimme muutamat pikkuruudut ja loput nostin pakastimeen odottamaan seuraavia mielitekoja.

Espressopalat (1 uunipellillinen)

Pohja:
1 appelsiinin kuori
100 g tummaa (70%) suklaata
275 g voita
2,5 dl espressoa tai tummapaahtoista vahvaa kahvia
5 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
5 tl leivinjauhetta
5 kananmunaa
3 dl sokeria

Kuorrute:
6 dl tomusokeria
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
100 g voita
0,5 dl espressoa tai tummapaahtoista vahvaa kahvia

Valmista espresso ja jätä se jäähtymään.

Pese appelsiini huolella ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. (Alkuperäisessä reseptissä appelsiinin kuorta käytettiin vain puolen appelsiinin verran, mutta mielestäni appelsiini saa maistua kunnolla.)

Leikkaa suklaa veitsellä muruiksi. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita jauhot, kaakao ja leivinjauhe keskenään. Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen.

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhoseos, espresso ja voi vuorotellen joukkoon koko ajan vatkaten. Sekoita lopuksi vielä appelsiiniraaste ja suklaa joukkoon.

Kaada taikina leivinpaperin päälle syvälle uunipellille, tasoita ja paista 20 minuutin ajan. Ota pelti uunista ja jätä se jäähtymään kuorrutteen valmistamisen ajaksi.

Sekoita tomusokeri ja kaakao keskenään. Sulata voi kattilassa ja kaada tomusokeriseosta voin joukkoon vispilällä sekoittaen. Lisää välillä kahvia joukkoon. Kuorrute on valmista, kun sokeri on sulanut joukkoon ja kuorrute on kiiltävää ja paksuhkoa. Mikäli kuorrute on liian paksua, lisää loraus kahvia joukkoon.

Kaada kuorrute jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita nopeasti. Koristele pinta pistaasipähkinöillä tai kookoslastuilla yms.


Mikäli perheessä on lapsia, tämän kirjan hankkiminen on pelkästään jo kaikenlaisten kissanristiäisten vuoksi järkevää. Niin hyviä kuin perinteiset mokkapalat ovatkin, kirja antaa sopivasti vaihtelua niin synttäripöytien tarjontaan kuin myyjäisiin. Reseptihakemistosta löytyvät vadelma-täytekeksipalat, tiikeripalat, omena-kinuskipalat, lakritsimokkapalat jne. Parasta mielestäni kuitenkin se, että makeiden lisäksi kirjassa on myös suolaisten osuus. Ohjeet ovat yksinkertaisia ja helppo laittaa käytäntöön lastenkin kanssa.

OSALLISTU ARVONTAAN! Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa tämä kirja omaksesi. Osallistu kommentoimalla mitä tahansa tämän tekstin kommenttiboksiin. Osallistumisaika päättyy torstaina 24.8.2017 klo 19.00. Arvon kirjan torstai-iltana ja ilmoitan tiedon voittajalle sähköpostitse.


Heinäkuun kuulumisia

keskiviikko 2. elokuuta 2017


Heinäkuusta muodostui blogin lomakuukausi, vaikka itse en varsinaisesti lomaillutkaan. Säästä en valittanut silloin enkä nyt, mutta totean samaa niin kuin moni muukin. Heinäkuu meni heittämällä ohi! Jokainen kesä tuntuu kuluvan niin, että kesäkuussa odottaa vain lämpimiä päiviä ja kasvun pyrähdystä puutarhassa. Heinäkuussa puutarha villiintyy täysin eikä päivien tunnit riitä mihinkään. Ja se sää nyt vaihtelee niin kuin on aina tehnyt. Niin pitääkin. Sitten onkin elokuu ja sitä miettii kuinka pitkään kesästä ehtii vielä nauttia.

Kesäkuussa ihastelimme tyhjiä kalenteriamme ja viikonloppujen vapautta. Totutusti tiesimme tilanteen muuttuvan ja näin kävi. Mies on viime kuun valittanut, että olemme koko ajan jossain menossa jossain ja hän vain haluaisi oleskella mökillä. Itsehän olisin halunnut mennä sinne tänne melkeinpä päivittäin, joten päädyimme jonkinlaiseen välimuotoon.



Kuluneesta heinäkuusta voi sanoa ainakin sen verran, että olemme nauttineet aamiaisen terassilla kiitettävän usein. Illallinen on syöty ehkä tavallista useammin sisällä, sillä emme halua värjötellä ulkona toppavaatteet kylmän ruoan edessä vain siksi, että on kesä. Mökin uusi hiiligrilli on välillä huudattanut taivaille kirosanoja, mutta hyvin siellä ovat paistuneet niin kalat kuin lihatkin. Oman puutarhan kasvit ovat helpottaneet ruoan laittamista välillä kovastikin ja lautaselle on päätynyt helpot pasta- tai risottoannokset. Täysin uusia ruokia on tullut kokattua tavallista vähemmän, mutta kiireisenä heinäkuuna se ei haittaa yhtään. Täytyyhän tilaa jäädä sitruunalla ja valkoviinillä maustetulle vihanneskeitolle, frittikasviksille sekä perunoille & sillille!




Aikaa on järjestetty myös jokavuotisille pyrähdyksille lähiseudun ravintoloihin. Jo useampana kesänä olemme ajaneet Mänttään ihastelemaan Pekilon kuvataideviikkoja ja Serlachius museoiden antia, mutta onneksemme olemme nyt parina vuonna päässeet sinne myös syömäänkin. Kerran jäimme lounasta vaille ja vahingosta viisastuneena teimme Gösta-ravintolaan pöytävarauksen. Viime vuonna herkuttelimme näin. Ruoka oli taattua laatua tänäkin vuonna enkä olisi voinut enempää pyytää. Alkuun grillattua purjoa, mozzarellaa ja tomaattivinegrettiä. Pääruoaksi rakuunalla maustettua kauraa, korvasieniä, paahdettuja porkkanoita sekä parmesanvanukas. Loppuun vielä lakritsiparfait raparperilla ja lakritsikakulla.  Saman päivän aikana kurvasimme ensimmäistä kertaa myös Oriveden taidekeskus Purnuun. Ensimmäistä kertaa kävimme loppukuusta myös Lapinlahden Taidemuseo Eemilissä. Monta kertaa olemme ajaneet siitä ohi, mutta vasta nyt maltoimme pysähtyä uudelle museolle.

Asteen verran lähempää löytyy toinen kesäkohteemme - Kangasalan Paakari. Tällä kertaa nautin lounaaksi caesarsalaatin haukimurekkeella ja paistetut muikut. En voinut vastustaa muikkuja, sillä en saa niitä kotona. Ravintolassa on yleensä myös maksaa tarjolla ja jos yhtään maksasta pitää, se on varma valinta. Ja päivän kala. Mikä tahansa siis loppupeleissä. Käynnin Kangasalla kruunaa ravintolan alakerrassa sijaitseva leipomo, josta voi ostaa herkut mukaan.

Heinäkuussa pääsin viimein myös maistelemaan ensimmäisen kerran Baba`s Kitchenin falafelit. Paikkaa on hehkutettu monesta suusta eikä suotta! Kannattaa suunnata Tullintorille, kotiin näitä herkkuja ei vielä kukaan tuo.

Enemmän kuin pari kertaa pääsin myös pizzan makuun. Mies väänsi pizzoja parillakin mökillä, mutta Pizzeria Lucan makuihinkin ehdittiin uppoutua. Ihanaa, että Sitkon lisäksi Tampereella on toinenkin hyvä pizzarafla.

Heinäkuun päiviin on mahtunut myös pyöräilyä, terassijuomia, Arboretumin ihailua, mansikoiden ja yrttien pakastusta, puutarhatöitä, leffailtoja,  kirjojen lukemista ja sukulaisten syntymäpäiviä pitkin Suomea. Kun tähän lisää vielä kaikki muut pakolliset menot, työt ja opiskelut, en ihmettele yhtään heinäkuun katoamista kartalta. Tietynlainen arkeen palautuminen on ollut tervetullutta. Toisaalta on ihanaa, kun tietää, ettei kesä loppunut tähän ja lomaakin on vielä edessä.


Lakritsi-pannacotta raparperikiisselillä

tiistai 4. heinäkuuta 2017




Modernia maakuntaruokaa -kirja on ylistys suomalaiselle ruokakulttuurille. Kirjan kansi enteilee eteeni avautuvan toinen toisensa perään kaikki suomalaiset perinneruoat tuttuina ja turvallisena. Ja sitä myöten myös kohtuullisen tylsinä. Mutta näin ei olekaan vaan Juuli Hakkarainen on uudistanut reseptejä juuri sen verran, että mielenkiinto herää. Kaisu Joupin upeat kuvat vievät suomalaiseen sielunmaisemaan ja houkuttelevat kokkailemaan välillä perinteisempiäkin ruokia. Mahtavaa, että Samuli Karjulan idea (Satokausikalenterin isä) toteutettiin näin hienosti Marttojen avustuksella. 

Kirjaan on siis koottu maakunnittain menukokonaisuuksia, joissa on käytetty alueelle tyypillisiä ruokalajeja ja raaka-aineita. Sen verran ehdin reseptien parissa viipyä, että huomaan niistä löytyvän jotain pientä uutta. Makaronilaatikkoon on lisätty maa-artisokkaa, särkipullat tarjotaan mallasmajoneesilla, muikut salsa verden kanssa ja marenki maustetaan roseepippurilla. Kokonaista menua ei aurinkoisena päivänä maltettu ruveta tekemään vaan poimittiin simppelit, nopeasti valmistuvat annokset: Pohjois-Pohjanmaalta ohraletut ja mätikastike (lipstikka teki mätikastikkeesta taivaallista), Keski-Suomelta punakaalisalaatti ja Uudeltamaalta tämä lakritsinjuurivanukas, joka omassa vääntyi heti lakritsi-pannacottaksi. Ohraletut muistuttivat kovasti blinejä koostumukseltaan, mutta olivat kovinkin kesäisiä mädin ja lipstikan kera. Kaalisalaatti oli yksinkertaisuudessaan niin hyvää, että aion tehdä sitä vastedeskin.

Modernia maakuntaruokaa on loistava tuliainen yhtä lailla niin nuorille kuin vanhemmillekin. Kirjan ilmestyminen osui juuri sopivaan saumaan, kun lähiruoka ja ruoan alkuperä mietityttävät niin monia. Tätä kirjaa lukiessa saa maistella suomalaista ruokakulttuuria ja käyttää kokkaillessa tuttuja raaka-aineita, joita on käytetty jo kauan ennen meitä.

Ilman tätä reseptiä ei minulle olisi tullut mieleenkään yhdistää lakritsaa ja raparperia, mutta näin vain lusikoimme puolison kanssa koko satsin kahteen pekkaan. Emmekä edes erityisesti pidä makeasta tai jälkiruoasta. Kokeile sinäkin!


 Lakritsi-pannacotta raparperikiisselillä   (6 annosta)
resepti Modernia maakuntaruokaa -kirjasta

Vanukas:
3 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2-3 tl lakritsinjuurijauhetta (Urtekram)
3 dl piimää

Raparperikiisseli:
3 dl raparperia pilkottuna
3 dl vettä
0,75 dl sokeria
1,5 rkl perunajauhoja + vettä
1,5 rkl sitruunanmehua
ripaus suolaa

Lisäksi:
kirvelinlehtiä
syötäviä orvokkeja koristeluun
raakalakritsirouhetta (Urtekram)

Valmista pannacotta laittamalla liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. (Pannacottasta tuli aika jämäkkää ja uskon kahden liivatelehden olevan riittävä hyytymiseen.) Mittaa sokeri, kerma ja lakritsanjuurijauhe kattilaan. Kuumenna kermaa samalla sekoittaen, kunnes sokeri sulaa joukkoon. Anna seoksen kiehahtaa ja nosta kattila pois liedeltä.

Purista liivatteista vesi pois ja sekoita se huolellisesti seoksen joukkoon. Sekoita piimä joukkoon. Kaada seos jälkiruokakulhoihin tai laseihin, peitä kelmulla ja nosta hyytymään jääkaappiin 4 tunniksi tai yön yli.

Mittaa raparperit, vesi ja sokeri kattilaan. Anna poreilla hiljalleen välillä sekoittaen, kunnes raparperit hajoavat ja sokeri liukenee. Sekoita perunajauhot pieneen määrään vettä ja lisää seos nauhana kiisselin joukkoon huolellisesti sekoittaen. Anna seoksen pulpahtaa ja siirrä kattila pois levyltä. Lisää sitruunanmehu ja suola kiisselin joukkoon ja sekoita. Ripottele kiisselin pinnalle sokeria ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja nosta sitten vielä jääkaappiin viilenemään. Jaa kylmä kiisseli pannacottien päälle ja koristele kukilla ja lakritsirouheella.

Kuusenkerkkäsiirappia kahdella tapaa

perjantai 30. kesäkuuta 2017



Savossa oli juhannuksena onni myötä ja kuusenkerkät olivat vielä kasvussa. Näin pääsimme itse keräämään kuusenkerkkiä siirappia varten. Poimiseen sopivat kerkät ovat vaaleita, pehmeitä ja alle 5 cm pitkiä. Marjoihin verraten kerkät tekevät poikkeuksen, sillä niitä ei voi kerätä metsästä ilman metsänomistajan lupaa. Jos siis omistat läntin kuusimetsää, ole onnellinen ja kerää kerkkiä. 

Valmistin tai olen valmistamassa siirappia kahdella tapaa. Ensimmäiseksi laitoin satsin tulemaan auringon voimalla ja projekti on vielä kesken. Sokeri on kyllä alkanut sulaa, mutta koska lämpimiä aurinkoisia päiviä ei oikein ole ollut, sulaminen ottaa vielä aikansa. Toisen satsin keitin kattilassa ja olen lusikoinut siirappia jo kurkkukipuuni. Lukemani mukaan se toimii loistavana yskänlääkkeenä, ellei satu olemaan astmaatikko. Toiveissa kuitenkin olisi, että voisin käyttää kuusenkerkkäsiirappia esimerkiksi drinkkeihin, lettuihin, leivontaan, myslin valmistamiseen ja jogurttiin. Katsotaan nyt miten kauan tätä herkkua riittää. Ehkä niitä kerkkiä olisi pitänyt kerätä vielä enemmän. No, onneksi pakastimesta löytyy vielä yksi satsi. 

Siirappia voi halutessaan myös maustaa. Inkiväärillä maustettu siirappi sopii varmasti hienosti aasialaisiin  annokssiin ja jälkiruokiin, vaniljainen versio drinkkeihin ja jälkiruokiin. 

Kuusenkerkkäsiirappi aurinkoenergialla

Ota lasipurkki ja painele kuusenkerkkiä purkkiin, kunnes se on puolillaan. Kaada loppupuolikkaaseen sokeri. Voit käyttää mitä tahansa sokeria siirapin valmistamiseen. 
Nosta purkki aurinkoiselle ikkunalaudalle, laita lautanen päälle ja jää odottamaan. Auringon lämpö sulattaa sokerin ja kerkkien läpi sulaessaan se maustuu. Kun kaikki siirappi on sulanut, siivilöi siirappi käyttöä varten puhtaaseen purkkiin. 


Kuusenkerkkäsiirappi keittämällä

1 l kuusenkerkkiä
2 l vettä
4 dl sokeria

Laita kuusenkerkät likoamaan kylmään veteen yön ajaksi.

Siivilöi kerkät seuraavana päivänä ja siirrä ne kattilaan. Kaada 2 l vettä joukkoon ja keitä hiljalleen 1-2 tuntia. Siivilöi kerkät pois ja lisää veteen 4 dl sokeria. Keitä seosta vielä 1-3 tuntia ilman kantta.

Kaada siirappi puhtaisiin purkkeihin ja säilytä viileässä. Kuusenkerkkäsiirappi säilyy jääkaapissa tai kellarissa parikin vuotta.

HUOM! Osassa reseptejä siirappia keiteltiin useampia tunteja, mutta lyhyemmälläkin ajalla selviää. Lyhyemmällä ajalla siirappi on vaaleampaa, raikkaampaa ja juoksevampaa, pidempi keittäminen takaa puolestaan paksumman ja tummemman siirapin.

Perunatortilla

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017



Alkukesän parhaat annit löytyvät torilta ja sieltä ensimmäisenä ostoslistalle pääsevät uudet perunat. Ensimmäiset satsit syön keitettynä voin ja sillin kera, mutta seuraavat kattilalliset paisuvat suuriksi, sillä haluan perunoita jäävän yli. Seuraavana päivänä valmistan tähdeperunoista salaattia tai tortillaa, joka on suuri himoni. Omasta mielestäni tortilla on yksi parhaista ruoista upottaa oikeastaan mitä tahansa kasvistähteitä ja raastaa juuston jämät joukkoon. Tällä kertaa menin helpoimman kautta ja paistoin kypsät perunat ainoastaan munien kanssa piri piri -kanan kylkeen lisukkeeksi. Tortilla sopii salaatin kera erittäin hyvin myös lounaaksi. 

Tortilla    (paistinpannullinen riittää 2:lle lounaaksi tai 4:lle lisukkeeksi)

1 sipuli ohueksi leikattuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
5-10 kypsää perunaa
(paprikaa suikaloituna)
suolaa, mustapippuria
4 kananmunaa
(muskottipähkinää raastettuna)

Kuumenna paistinpannulla öljyä ja kuullota sipulit. (Älä paista niitä kuitenkaan ruskeiksi niin kuin minä jättäessäni pannun ilman valvontaa.) Lisää perunat ja mausta ne hyvin. Tortillan voi tehdä myös raaoista perunoista, mutta silloin tulee varautua pidempään kypsymisaikaan. Kaadoin pannulle lisäksi paprikan jämät. Lisäsin myös muskottipähkinää mausteeksi, mutta se ei todellakaan ole välttämätöntä. 

Vatkaa munat sekaisin ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos peruna-sipuliseoksen päälle ja anna sen hyytyä. Kun munaseos on hyytynyt, käännä tortilla lautaselle ja valuta takaisin pannulle. Anna myös toisen puolen saada hieman väriä. 

Nauti tortilla heti lämpimänä tai kylmänä tapaspöydän valikoimassa. 




Kokeile myös korealainen katkarapu-pannukakku ja japanilainen okonomiyaki.

Korealainen katkarapu-pannukakku

maanantai 5. kesäkuuta 2017




Erilaiset munakkaat ovat usein arjen pelastajia ja tästä korealaisesta pannukakusta tulee seuraava. Ruoka valmistuu nopeasti eikä jää pekkaa pahemmaksi fiinimpänäkään iltana. Ihan sama miksi tätä ruokaa haluaa nimittää. Me nautimme pannukakkua osana korealaista illallista. Paistinpannulla näppärästi valmistuva ruoka on mukava lisä japanilaiselle okonomiyakille ja asteen verran kevyempi vatsan täyttäjä. Katkarapu-pannukakkuun on helppo upottaa tähteitä, mutta hyvä puoli on toisaalta se, että pannukakku valmistuu kohtuullisen vähillä raaka-aineilla. Täydellistä purtavaa kaltaiselleni kokille, jonka kaapeista löytyy aina jos jonkinlaisia purkkeja ja tähteitä. Tähän pannukakkuun sopivaa seesamiöljyä sain juuri kokeiltavaksi Urtekramilta.


Korealainen katkarapu-pannukakku 2 henkilölle tai 4 henkilölle alkuruoaksi
resepti Our Korean Kitchen -kirjasta

200 g katkarapuja
2+2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl seesaminsiemeniä
2 tl paahdettua seesamiöljyä
100 g vehnäjauhoja (kokojyvä- tai spelttijauhot)
3 rkl riisijauhoja
2 kananmunaa
2 rkl öljyä
6 kevätsipulin vartta hienonnettuna
1 tuore punainen chili hienonnettuna
suolaa, mustapippuria


Kaada katkaravut kulhoon ja mausta ne kahdella valkosipulinkynnellä, seesaminsiemenillä, seesamiöljyllä, suolalla ja pippurilla. Siirrä kulho sivuun odottamaan ruoan valmistumista. Jos et halua käyttää katkarapuja, voit lisätä muut ainekset suoraan taikinaan makua antamaan.

Yhdistä seuraavaksi kastikkeen ainekset pienessä lasissa.

Tee taikina yhdistämällä vehnäjauhot, suola, kananmunat, valkosipulin loput ja 1,5 dl kylmää vettä. Taikina saa olla paksuhkoa.

Lämmitä öljyä paistinpannulla. Kaada noin puolet taikinasta pannulla ja levitä sen jälkeen kevätsipulit, chilit ja katkaravut päälle. Kaada loppu taikina päälle ja ripottele päälle vielä kevätsipulia tai haluamiasi yrttejä.

Paista pannukakkua 3-4 minuuttia tai kunnes se on kauniin ruskeaa. Käännä pannukakku sen jälkeen lautasen avulla ympäri ja paista toista puolta vielä 3-4 minuuttia tai kunnes pannukakku on kypsää.

Leikkaa pannukakku paloiksi ja nauti dippikastikkeen kanssa.

Kastike
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 rkl soijakastiketta
1 tl riisiviinietikkaa
1 tl paahdettua seesamiöljyä
0,5 tl seesaminsiemeniä




* * *

Kokeile myös korealaista bibimbapia!

Raflassa - Public House Huurre Kalevassa

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017



Kun Kalevan Huurre avattiin parisen vuotta sitten, painuimme sinne heti burgereiden kimppuun. Ravintolalle oli selvästi tilausta, sillä Kalevassa ei tuolloin juuri ollut kovin mainittavaa ruokatarjontaa. Ja vaikka itsekin asumme aivan eri suunnalla, olemme käyneet siellä yleensä kesäisin siirtolapuutarhalta käsin. Aika harvakseltaan siis, joten oli melkoisen mukavaa päästä sinne Tampere Food Clubin bloggaajien kanssa maistelemaan paikallisia oluita ja uuden ruokalistan antia.

On ollut aikoja, jolloin minäkin olen olutta juonut enemmän, mutta alkuperällä ei ole juuri tuolloin ollut merkitystä. Kunhan se on ollut märkää ja kylmää. Olen vaihtanut sutjakasti itseni oluesta viinilasin ääreen, mutta mies kyllä kiitettävästi tuo tänäkin päivänä kaikki uudet oluet maisteltavakseni. Kaikkien lasillisten perusteella minusta on kuoriutunut saisonin juoja. Kaleva Brewingilla ei ole saisoneita valikoimassaan, mutta muita maittavia oluita tietenkin.


Kaleva Brewing on Juha Kanniston, Juha Sorsan ja Mika Koron yhteinen hanke. Juha veti meille panimokierroksen esitellen oluen valmistuksen maltaiden rouhimisesta mäskäykseen, jolloin maltaista saadaan irtoamaan sokerit ja mäski siivilöidään sen jälkeen ja pumpataan tankkeihin käymään 15- 22 asteeseen. Olutta kypsennetään sen jälkeen vielä pienemmässä lämpötilassa ennen kuin sitä päästään pullottamaan. Ellen väärin muista, Juha kertoi oluen valmistamiseen kuluvan noin kuukauden päivät.

Ja näitä Kaleva Brewingin tuotteita pääsee tietysti maistelemaan Huurteen puolella. Kolmen kipaleen maistiaissetti kustantaa 10 euroa. Särvintä kaipaaville siihen suositellaan slider-lautanen yhteishintaan 29 euroa.



Huurteen keittiöpäällikkö Jussi Saarinen oli suunnitellut meille hyvän kattauksen listalta. Saimme nauttia viiden normaalia pienemmän annoksen kokonaisuuden. Ilta käynnistettiin perunaisella lätyllä, jonka sisällä oli jokirapusmetanaa. Mausteeksi vielä pikkelöityä sipulia, ruohosipuliöljyä ja balsamiviinietikkaa. Nam! Mä rakastan, kun suomalaisista pubeista saa hyvää ruokaa. Jos et ole vielä pubiin astunut lounaalle tai illalliselle, suosittelen lämpimästi Huurretta.


Ribsit eivät välttämättä ole kaikkien herkkua, mutta minä tietysti rakastan niitä. Olenhan saanut kulinaarisen herätyksen ribseihin raveissa 1980-luvulla, jolloin ne maustettiin grillimausteella. Nämä finger ribsit ovat kaukana niistä ja niin taivaallisen hyviä! Barbequekastiketta ja chiliä, tarvitseeko sanoa muuta? Liha on niin kypsää, että melkein putoaa ottaessa sitä käteen.


Bataattiranskalaiset löytyvät jo aika monesta kuppilasta, mutta täytyy kyllä todeta näiden onnistuneen eilen upeasti. Rapeita ja pehmeitä samaan aikaan. Juuri niin kuin pitääkin.


Saimme maistiaisen myös caesarsalaatista jättirapuvartaalla. Rapujen tilalle voi halutessaan vaihtaa pekonin, mutta rapu on kyllä minun mielestä parempi. Klassikko vertaansa vailla.


Lopuksi vielä illan makupala - reuben bread! Huurteen omalla barbequekastikkeella siveltyä, revittyä lihaa, coleslawta, marinoitua punasipulia ja soosit päälle. Lista-annokseen kuuluu myös ranskalaiset tai salaatti mukaan.

Ilta oli melkoista herkuttelua annos toisensa perään. Yhtään huonoa annosta en maistanut. Tämä kertoo varmasti keittiön kokkailujen olevan erittäin tasalaatuisia. Se jos mikä on parasta. Ja pakko kyllä myöntää, että yhtään ei tullut hampurilaista ikävä, vaikka listalta ne löytyvätkin. Itse asiassa saatan jo olla sitä mieltä, että nämä maistetut annokset pesevät hampurilaiset mennen tullen. Puoliso on taatusti eri mieltä ja arvatenkin suuntaamme Huurteeseen alta aika yksikön hampurilaiselle.


Kiitos Public House Huurre & Kaleva Brewing ihanasta illasta herkkujenne parissa!


Okan kasvatus vauhdissa

sunnuntai 28. toukokuuta 2017


Vieläkö muistat tämän Andien mukulakasvin, okan, jonka laitoin multaan maaliskuun lopussa? Aivan aluksi kasvatin mukuloita kotona kaupungissa, mutta siirsin ne siirtolapuutarhalle jo ennen kuin niissä näkyi yhtään kasvua. Tämä siksi, että kaupungissa ei ollut tarpeeksi valoa julkisivuremontin takia eikä minulla ole erillisiä kasvivaloja. Mökillä puolestaan on valoa riittämiin, mutta lämpötilaa ei niinkään. Tai niin minä luulin. 

Okat alkoivat kyllä itää ja näyttivät erinomaisilta. Nyt toukokuussa varret olivat kuitenkin venähtäneet pituutta ja olivat niin hentoiset, että siirsin ne terassille pieneen kasvihuoneeseen ja viikon ulkoilun jälkeen lämpimälle kasvimaalle laatikon suojiin. Kaivoin kuopat neljälle okalle, mutta yhden jätin vielä ruukkuun ja ajattelin istuttaa sen muualle. Rekolan puutarhalta saamassani infossa on kyllä tarkemmat ohjeet kasvatukseen, mutta se jäi tietysti kotiin siirtolapuutarhalle muutettaessa. Etsin ne toki vielä käsiini, mutta tällä hetkellä itselleni tärkeintä on se, että okat ovat elossa ja kasvavat. Tuolla ne tyytyväisenä majailevat laatikossaan harson alla. Toivottavasti pysyvät elossa pitkälle syksyyn.



Karviais-mantelipiirakka

lauantai 27. toukokuuta 2017


Sikke Sumari lähetti miehelle uuden Nami Namaste -kirjansa ja minä tartuin ensimmäisenä siihen kiinni. Olin nähnyt jo aiemmin kuvia kirjasta ja ihastelin sen kauneutta ja avointa selkää. Kirjaa ei siis ole sidottu kanteen kiinni ja sen sivut pysyvät näin hienosti auki. Luin kirjan kannesta kanteen ja ihastelin sen upeita kuvia, jotka Siken poika Benjamin Ilmoni on ottanut Siken maatilalta Saarenmaalta, Nami Namastesta. Paikan kutsuminen maatilaksi ei anna sille kaikkea oikeutta, sillä siellä järjestetään lukuisia tapahtumia, kokkauskursseja ja tila tarjoaa myös majoituspalveluita. Olisipa mahtavaa päästää sinne itsekin!



Nami Namaste on ehdottomasti näköiseni keittokirja. Ei ole montaa reseptiä, mitä ei tekisi mieli kokata tai leipoa. Ja nekin vain siksi, että ovat jo entuudestaan tuttuja. Alkuruoat, salaatit ja lisukkeet kiinnostavat eniten, sillä ne valmistuvat kesän mittaan kauden sesonkituotteista eli siitä, mitä puutarhassa kasvaa. Reseptien lisäksi Sikke esittelee kirjassa yrttejä ja vihanneksia ja kertoo mihin niitä heidän keittiössään käytetään. Samassa yhteydessä on myös viittauksia resepteihin, joissa kyseistä yrttiä on käytetty. Keittokirja on hyvä sekoitus entuudestaan tuttuja ruokia, mutta valikoima ei ole tämän kirjan juttu. Kirja on upea ylistys kesälle ja sille, miten ympärillä olevia raaka-aineita voi käyttää hyväkseen tekemättä siitä numeroa. Nami Namaste on avain Siken sydämeen. Kesä Muhun saarella vaikuttaa melkoiselta paratiisilta ja kesä etenee täällä pienellä siirtolapuutarhamökilläkin samassa hengessä. Kesästä ja luonnosta nauttien. 

Kesän ruokaideoita on helppo hakea kirjan loppuosan hakemistosta raaka-aineen perusteella, mikä on minulle olennaista. Minulla on usein jääkaapissa tai puutarhassa jotain tiettyä raaka-ainetta ja haluan suunnitella päivän ruoan sen mukaisesti. Ja kun juuri olin kotona todennut pakastimessa olevan karviaisia vielä yllin kyllin, eteeni avautui karviaispiirakan resepti, johon oli käytetty mantelimassaa. Täydellistä. Maistuu erinomaisesti mökillä sateen hieman ropistessa. 




Karviais-mantelipiirakka
alkuperäinen resepti Nami Namaste -kirjasta

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
200 g voita
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl vettä
2 rkl kermaa (jätin kokonaan pois)

Täyte:
50 g voita
100 g mantelimassaa
1 sitruunan kuori ja mehu
2 kananmunaa
1 keltuainen
1 dl sokeria

Pyöräytä ainekset tehosekoittimessa tai nypi ainekset taikinaksi. Litistä taikina lätyksi, kääri kelmuun ja anna sen tekeytyä jääkaapissa tunnin verran.

Ota taikina esiin ja kauli siitä pohja ja reuna piirakkavuokaan (läpimitaltaan 24 cm). Pistele pohja haarukalla. Suoja taikina leivinpaperilla ja täytä vuoka paistopainoila, keraamisilla paistoherneillä tai astialla. Paistaa pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.

Tee sillä välin täyte. Raasta mantelimassa raastimen isolla terällä. Mantelimassa kannattaa nostaa jääkaappiin tai pakastimeen, niin sen raastaminen onnistuu helpommin.

Sulata voi kattilassa. Vispaa munat, keltuainen ja sokeri yhteen ja lisää seos voisulaan. Anna seoksen kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan.

Ota seos levyltä ja lisää sitruunamehu, mantelimassa ja sitruunankuori joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Täytä pohja karviaismarjoilla ja lisää täyte. Paista piirakkaa vielä 20-25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.



Riesling- ja Spätburgunder -viikot Tampereella 2017

maanantai 15. toukokuuta 2017

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin säästä huolimatta kevät tuntuu alkavan. Linnut visertävät, kukat kukkivat jo hiljalleen ja kuohuviini virtaa. Ennen kesän korvalla olevia valmistujaisia voi ensin kuitenkin nauttia upeista viineistä Riesling- ja Spätburgunder -viikoilla ympäri Suomen. Tampereella näitä upeita viinejä pääsee tänä vuonna maistelemaan 11 eri ravintolassa vielä ainakin tämän viikon ajan. Jotkut ravintoloista jatkavat Riesling-teemalla pidempäänkin ja viinejä on tarjolla niin pitkään kuin ne riittävät. Viime viikolla jaoimme Tampere Food Clubin kanssa porukan ja suuntasimme Saksan viinitiedotuksen kutsumana näihin kaikkiin paikkoihin saman illan aikana. Hirvittävän ihana urakka!





Kokoonnuimme ensin Hellaan & Huoneeseen koko porukalla. Ensimmäiset lasilliset olivat Raumlandin sektejä eli kuohuviinejä. (Itselleni tuli viime syksynä uutena tietona se, että saksalaiset juovat eniten kuohuviinejä koko maailmassa.) Saimme syötäväksemme kolme pientä maisteluannosta, jotta jaksaisimme nauttia kaikkien ravintoloiden anneista. Hella & Huone tarjoilee neljän ruokalajin Riesling-menun 55 euron hintaan ja siihen viinit päälle 40 euroa. 

Alkuun söimme höyrytettyä sydänsalaattia, friteerattua kampasimpukkaa piimädressingillä ja raastetulla piparjuurella. Kokonaisuus oli mukavan kepeä, mutta olisin kaivannut annokseen lisää suolaa. Lasissa Cuvée Marie-Luise Blanc de Noir Brut, joka oli todella kuivan teräksistä. Vaikka pidän hapoista ja sitruunasta valkoviinissä, tämä kokonaisuus ei oikein vakuuttanut. 




Lasillinen Cuvée Katharina Blanc de Noir Brutia maistettiin puolestaan grillatun lampaansydämen, valkoisen parsan, saksanpähkinämajoneesin ja krassin kera. Koska annoksessa oli rasvaa, myös ensimmäinen kuohuviini sopi hyvin ruokaan. Vaikka viinit on valittu ruokien kanssa etukäteen sopiviksi, Hellassa & Huoneessa on mahdollista maistella kaikkia viinejä rivissä kunkin ruoan kanssa vuoron perään.


Aterian päätteeksi söimme ihanat lautaselliset millefeuillea raparperin, marengin, vesiminttuöljyn ja vaniljapatisserien kera. Tämä jälkiruoka oli ensimmäisen maistelupaikkamme paras annos! Mikäli shampanjat ovat mieleesi, kannattaa suunnata maistelemaan näitä maineikkaita saksalaisia sektejä.




Seuraavaksi suuntasimme Mansen muijien kanssa Näsinneulaan. Jälleen kerran huokailimme ravintolan upeita maisemia ennen kuin pääsimme aloittamaan neljän ruokalajin menun. Näsinneula tarjoilee Riesling-menua 5.6.2017 saakka 56 euron hintaan. Ruoalle sovitettu viinipaketti maksaa 43 euroa.

Alkuun saimme maalaisterriiniä, joka oli tehty luomukaritsasta, porsaan silavasta ja naudan maksasta. Lisämakua annokseen toi piparjuuri ja päärynächutney. En itse niin kovin välitä terriinistä, mutta sulava maalaisterriini suussa ei voi valittaa. Lasiin saimme hienostunutta 100 % Spätburgunderia, Schmitges Spätburgunder Rose Brutia vuodelta 2014. 






Menun toisessa annoksessa oli grillattua valkoista parsaa, paahdettua kukkakaalia, kuivattua persiljaa, korvasienivinaigrettea, gluteenitonta siemenleipää, granattiomenan siemeniä ja viiriäisen uppomunaa. Viininä mineraalinen, sitrusmainen ja kuiva C.A.I Riesling 2014, Immich-Batterieberg, Mosel. Tämä annos sanalla sanoen räjäytti pankin! Kokonaisuus oli hienostunut ja suolaa oli juuri sopivasti. Tiedän monen ihmettelevän sitä, miksi siitä suolasta tarvitsee mainita joka yhteydessä, mutta kun suola on kohdallaan, makuelämys nousee heti piirua paremmaksi.



Pääruoaksi saimme sous videssa haudutettua kuhaa, parsarisottoa, jogurttilunta sekä raparperia pikkelöitynä, kuivattuna ja jauhettuna. Makumaailman kruunasi rakuuna-voikastike. Viininä oli Viinitien maahantuoma upea Raja Riesling 2013 Pfalzista. Mielenkiintoista oli se, että rypäleet on kuulemma kasvatettu Ranskan puolella Alsacessa, mutta itse viini on tehty Saksassa. Raja-viineistä kiinnostuneiden kannattaakin suunnata Näsinneulaan nyt tulevana keskiviikkona 17.5., jolloin Toni Immanen maistattaa eri vuosikertojen Raja-viinejä.





Illallisen kruunasi kookos-vaniljavanukas paahdetun valkosuklaasorbetin, mansikan ja mantelikeksin kera.  Lasissa Burgberg Auslese Riesling 2010, Schlossgut Diel, Nahe.  

Nautimme illan aikana viiden eri ravintolan ruokia ja juomia, mutta voin paljastaa jo tässä vaiheessa, että Näsinneula oli illan positiivisin yllättäjä. Ruoat ja juomat oli paritettu niin, että ne osuivat makuhermooni täydellisesti. Illallisen jälkeen osaan useimmiten kertoa heti suosikkiannokseni, mutta nyt en siihen pystynyt menun ollessa tasapainossa. Näin hyvää settiä en ole Näsinneulasta vielä saanutkaan. Kiitän.



Edellisestä käynnistä Henriksissä oli vuosi aikaa, joten oli mahtavaa päästä maistelemaan heidän neljän ruokalajin Riesling-menua. Kokonaisuus maksaa 44 euroa ja kuten arvata saattaa, söimme täälläkin vain maisteluannokset. Viinipaketti oheen vie 35 euroa. Heti pöytään istuttuamme saimme lasilliset pirteän hapokasta Schmitges Cremant BrutiaMaistiaisiksi päätyivät myös Schmitgesin puolikuiva Riesling Feinherb ja astetta kuivempi Schmitges Grauschiefer 2016.

Alkuun saimme siikaa kahdella tapaa (savustettuna ja sokeri-suolattuna), paistettua varhaisperunaa, pikkelöityä kurkkua ja verigreippisorbettia. Sorbetti toi annokseen "pientä kivaa", mutta kotimainen sesonkiherkkumme raparperi olisi voinut olla jopa parempi vaihtoehto. 


Seuraavaksi saimme valkosuklaa-nokkossorbetin, joka ei ikävä kyllä toiminut tehtävässään. Suklaa oli mielestäni aivan turha ja nokkonen olisi kaivannut seurakseeen pikemminkin sitruunaa. 



Pääruoka sen sijaan toimi erittäin hyvin ja annos oli erittäin maistuvaa. Söimme 56-asteiseksi kypsennettyä vasikkaa, korvasienimuhennosta, varhaiskaalia ja sitruunavinaigrettea. Viininä alle 2000 pullon vuosituotannon Neiss Spätburgunder 2014 Bockenheim, joka maistui metsälle ja marjoille. 




Sorbetti tuntui olevan Henriksin menun kantava voima, sillä sitä oli tarjolla myös jälkiruoassa. Basilikasorbetti oli taivaallista mansikka-panna cottan ja raparperin kanssa! Henriks tanssitti meidät ruoallaan ihanan kesäisiin fiiliksiin, vaikkei sää sitä kompannutkaan. 





Ennen Deliin saapumistamme aloin tuntea jo pientä turnausväsymystä, vaikka olin yrittänyt syödä ja juoda maltillisesti. Vihkoon tuherretut muistiinpanot alkoivat muistuttaa lääkärin käsialaa (Delissä en tehnyt niitä lainkaan) ja makuaisti turtua. Tuttu ja turvallinen korttelibaarimme tasapainotti onneksi tilanteen. Tarjoilija kaatoi lasiin Rings Liter Rieslingia 2015, Richard Böcking 2014 ja Kellerin Rieslingia vuodelta 2015. Juuri kun olimme päässeet maistelemaan näitä, tarjoilija kantoi pöytään pientä purtavaa ja vielä yhden ekstraherkun - Klaus Böhme Riesling Spätlese 2016 Rappentialin. Kepeistä ja kevyistä viineistä kohti vahvempia ja persoonallisempia makuja. 

Lähikulman viinibaari on mielestäni viime vuoden miellyttävin tulokas tamperelaiseen ravintolamaailmaan. Upeita viinejä eikä harvinaisempia pulloja pelätä avata. Monen asiakkaan viinimaku muistetaan jo muutaman käynnin jälkeen ja tarjolle suositellaan erikoisempiakin makuja. 





C

Upean illan viimeinen herkuttelupaikka oli ravintola C rautatieaseman kupeessa. En  odottanut kaupungin parasta ruokaa tarjoavalta ravintolalta oikeastaan yhtään mitään, sillä tiesin makujen olevan kohdillaan. Mutta vähänpä tiesin, tulin yllätetyksi. Tietysti.

Keittiövelho Ilkka Isotalo tiesi jo entuudestaan, että tulisimme syömään illan aikana paljon, joten hän oli loihtinut meille pieniä, keittiöntervehdyksen kokoisia amuse bucheja. Aivan ensin maistelimme friteerattuja salvianlehtiä, sitten possunnahkaa kuusella ja vuohenputkella. 



Seuraavaksi ihmettelimme pariloitua kuhanposkea kanaemulsiolla, pikkelöidyillä mustaherukan silmuilla ja Sampon pinaatilla. 


Etikassa säilöttyä sipulia haudutettuna, maa-artisokkapyreetä, koivunlehtiä, pinaattiöljyä ja voikastiketta.



Ja jotta loistava putki ei katkeaisi, eteemme tarjoiltiin vielä heinillä savustettua hauenmätiä (??!), heinäkeksiä, mallaskreemiä, 18 kk kuivattua possunniskaa, pakastettua, kuivattua puolukkaa ja ylikypsäksi haudutettua selleriä. Blääh. Miten ihanaa saada maistella itselle uusia raaka-aineita. Miten ihanaa syödä jotain näin hyvää.



Jälkiruoaksi vielä jumalaiset mustaherukkatikkarit. Pelästyin aluksi, sillä olen viimeksi syönyt hattaraa kultaisella 1980-luvulla. Tuolloin päädyin oksentamaan kaiken makean kummieni matolle. Nyt hattaran määrä oli niin maltillinen, ettei voi kuin ihailla tätä keittiön kekseliäisyyttä. Valkosuklaakuorrutteisen tikkarin sisällä oli mustaherukkatäyte ja itse tikku oli tietysti mustaherukanoksaa. Jei!





Kiitos Saksan viinitiedotus, kaikki ihanat ravintolat sekä Mansen muijat (kiitos myös kuvauspalvelusta, Savusuolaa, Pullonhenki, Asikaine, Missä olet Laura ja Sivumaku. Ei viime vuonnakaan jääty pekkaa pahemmaksi, lue lisää. 
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.