Yrteille ja kukille nimitikut viinipullonkorkeista

Luovuus ei tässä hommassa pahemmin loista, mutta toimivuus siitäkin edestä. Yhtäkkiä muistin nähneeni järkevän käyttökohteen vanhoille viinipullonkorkeille. Niistähän voisi tehdä mm. pannunalusia, kukkaruukkuja, oviverhoja ja korvakoruja, mutta meille paras tarkoitus löytyy ehdottomasti kasvimaalta ja kukkapenkeistä.

Kirjoitin nopsaan vedenkestävällä tussilla korkkiin yrtin nimen ja sujautin puisen varrastikun sisään. Toimii! Ellei rusenna varrastikkua innostuksissaan rikki. Korkeissahan on jo reikä korkkiruuvin ansiosta, mutta joitakin korkkeja avustin hieman veitsen kärjellä. Jos sinulta löytyy vanhoja haarukoita, korkin voi työntää niihinkin kiinni.

Viinipullonkorkkeja löytyy vielä parista isosta lasipurkista, joten nimitikkujen ei pitäisi aivan heti loppua meidän taloudesta. Kuukauden kuluttua pitää jo ensimmäiset siemenet laittaa itämään ja lyhyet nimitikut tulevat saman tien käyttöön. Näitä löytynee siirtolapuutarhan pihalta keväällä sieltä sun täältä kylvöinnostuksen tuloksena.

Pientä tuunausta - koruteline

Olen roikuttanut korvakorujani vanhassa hengarissa, mutta todennut sen käyvän hiljalleen pieneksi ja korujen kasaantuvan yhteen läjään. Koska kotoa löytyi kehys ilman lasia ja ideakin oli ollut netissä jo vuosikausia, päätin vihdoin tehdä itselleni uuden korutelineen. Etukäteen ajattelin kehyksen olevan liian suuri, mutta näin vain se täyttyi koruilla. Koruteline on valmis, mutten tiedä annanko sen olla vain lipaston päällä nojaten seinään vai pitäisikö se ripustaa seinällä. Tehtävänsä se kuitenkin ajaa.
Korukehyksen tekeminen on helppoa, tarvitset vain kuumaliimapistoolin, rautalankaa ja kehyksen. Rautalanka olisi saanut olla hieman kireämmällä, mutten saanut omin käsin sitä viritettyä. Jos langat alkavat roikkumaan korujen painosta enemmän, täytyy ottaa projekti uusiksi ja pyytää apumies paikalle.

Hiljaa hyvä tulee

Ostin viime kesänä Kokkolasta materiaalit pitsimattoon, jonka ajattelin sijoittaa mökille. Kesästä on jo tovi eikä matto koskaan päässyt lattialla. Mutta nyt on uusi vire päällä ja hiljalleen pyöreä matto kasvaa kasvamistaan. En tiedä tarkalleen, mihin sen pistäisin, mutta virkkaan nyt niin kauan kuin jaksan. Ja jos oikein innostun, taidan kokeilla toista mallia ja toista väriä. Loistava kohde vanhoille t-paidoille ja lakanoille, jotka heittäisin muuten roskiin.

Jouluaskareita

Viime joulu vietettiin valkoisissa tunnelmissa, mutta tänä jouluna taitaa olla edessä hieman tummemmat sävyt. Mikkelin Tertin Kartanosta lähti mukaan mustia olkipukkeja ja kuusenkoristeita ja tänään tuli huovutettua koristepalloja. Viimeksi pallot tehtiin vain liimaamalla styroxpalloihin villalankaa eikä aikaa kulunut juuri nimeksikään. Niin tai näin, pallot vetoavat puoleensa vuodesta toiseen.

Kun aika ei riitä kaikkeen

Tuunasin eräänä aamuna lipaston ullakolle vaihtamalla vain vetimet. Tämä on sitä pikatuunausta ja sopii kuin nenä päähän mökille. Kustannukset taisivat olla hillittömät kaksi euroa. Kiitos lahjoittajille!
Kahdeksan työpäivän jälkeen saatan ehtiä hieman enemmänkin.

Äitien tekeleitä

Eilen hämmästelin äitien ruokahuoltoa, mutta tänään kerron, mitä haluaisin itse tehdä, jos minulla olisi enemmän aikaa. Edelleen tiedän sen, että ehtisin jos vaikka mitä, jos vain tekisin valintani toisin. En ole niitä ihmisiä, jotka hokevat " sitten kun" vaan haluan elää päiväni sen suurempia katumatta tai valittamatta. En siinä täysin onnistu, mutta kukas meistä olisi täydellinen. Toiveita, haaveita ja unelmia täytyy olla, jotta elämä maistuisi makealtakin. Yksi haaveistani toteutuu piakkoin, mutta se ei estä minua haaveilemasta taas jostain muusta. Tällä kertaa haaveilen siitä, että minulla olisi mahdollisuus tehdä käsitöitä. Kyllä! Puutöitä, maalaamista, neulomista, virkkaamista ja jos jonkinlaista kurppaamista. Kurppaaminen on isäni termi naisten käsitöille. Aika osuvaa. Tulevana kesänä möyrin mullan keskellä, mutta ehkä jossain välissä pääsen tekemään jotain muutakin. Vaikka näitä äitien tekeleitä. Ainutlaatuisia sellaisia. Mummotauti iskee, olen valmis.

Kuva 1

Kuva 2

Kuvassa 1 on äitini tekemät tyynynpäällinen ja ikkunaverho sekä mieheni mummon virkkaama päiväpeitto.
Kuvassa 2 on anoppini tekemät sadetta kestävät pöytätabletit.

Helteisenä kesäiltana

Aurinkoinen kesäpäivä päättyi pieneen tuunaukseen alkuyön tunteina. Maalailin kaupunkiasunnon parvekelaattoja. Enää hetki ja kaikki liikenevä aika hengataan uudella kaupunkimökillä. Tänään mies kasasi isänsä kanssa siellä jo grilliä, minun ja anopin keskittyessä rikkaruohoihin. Lähtölaskenta alkaa.

Kohti valkeaa joulua

Kestävä joulukalenteri

Kummipojan joulukalenteri á la mummo. Kyllä ne äidit osaa!

Höllätään vähän

Myönnän olevani jouluihminen henkeen ja vereen. Yleensä viritän joulukoristeita jo lokakuun puolella esille, mutta näin vain on enää muutama viikko jouluun ja olen vielä aivan alkutekijöissä. Juuri mitään näkyvää en ole saanut aikaiseksi, mutta onneksi sentään piparkakkutaikinaan pääsin viikonloppuna käsiksi. Äitini oli tehnyt piparitaikinan ja kyllähän se maistui hyvältä lumisessa mökkitunnelmassa! Valmiit piparkakut lähtivät mukaan kotiin, joten niistä ei tarvitse huolehtia. Ja jos ihan totta puhutaan, niin nautimme jo jouluruoistakin. Kyllä nyt kelpaa odotella joulua ja höllätä vähän.

Äidin ja isän yhteistyön tulos, jouluinen valotaulu.

Tuunauksia

Kesästä ja muutosta asti olemme tuunanneet vanhoja palleja, kynttilänjalkoja, koukkuja, parvekelaattoja ym. uuteen uskoon eikä loppua vielä näy. Onneksi pienellä vaivalla saa uutta ilmettä kotiin eikä tarvitse kaikkea uusia. Samalla säästää euroja ja elää ekologisemmin. Suurimmat tuunaukset ovat vielä edessä eikä omat taidot niihin riitä. Tietäisikö kukaan Tampereen alueelta hyvää ja kohtuuhintaista entisöijää? Pari nojatuolia odottaa uusia päällyksiä ja jousituksia.

 

 

Mahtavuutta

Villasukkia ei voi liikaa, jos niitä käyttää läpi vuoden sekä töissä että kotona. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että joidenkin mielestä villasukat eivät hengitä ja ovat liian kuumia. Harjoituksen puutetta ja ennakkoluuloa! Vaikka lomalla hikoiltiin aamusta iltaan, villasukat viipottivat jaloissani aina hotellihuoneessa ja hoitivat väsyneitä jalkojani.

Uusimmat ihanuudet ovat tässä. Mies sai pirteät pastillisävyiset ja minä vihreät kuviosukat äidiltä kotiin viemisiksi. Kyllähän minä itsekin osaan neuloa, mutta parempi keskittyä asioihin, joissa olen parempi ja antaa mestareiden puikkojen heilua!

Toinen taitaja onkin Milla, jolta tilasin pipoja tulevaa talvea varten ja tällaisen ihanuuden sain ilokseni jo heinäkuussa.