Kyssäkaali-carpaccio

torstai 29. elokuuta 2019




Vähän aikaa sitten tajusin, että olemme kasvattaneet kyssäkaalia puutarhassamme melkeinpä mökin ostosta alkaen. En ole koskaan pitänyt sitä mitenkään erikoisena, mutta vaikuttaa siltä, ettei kovinkaan moni kasvata kyssäkaalia. Kannattaisi, sillä kasvattaminen on helppoa ja puutarhan tuholaiset jättävät mukulan rauhaan! Toki kyssäkaalin lehtien kimppuun ne saattavat käydä ankarastikin.

Pieni, raikas kyssäkaali maistuu sellaisenaan taivaalliselta eikä sillä ole juuri mitään tekemistä kaalin kanssa. Kyseessä on kaalin muunnos ja maku muistuttaa pikemminkin retikkaa ja retiisiä ensi puraisulla. Ulkonäöltään kyssäkaali muistuttaa lanttua ja naurista, mutta voi se olla pitkulainenkin. Ja värejä on useita, meidän kasvilaatikoissa on kasvanut vaaleita, vihreitä ja violetteja.

Ikäväkseni huomasin, etten ole nostanut kyssäkaalista blogiin juurikaan reseptejä, mutta se johtuu siitä, että syömme ne useimmiten sellaisenaan. Olen lisännyt kyssäkaalia kasvispihveihin ja ranskalaishenkiseen lihakeittoon, mutta yhtä lailla sen voi raastaa tai syödä salaatin joukossa. Tällä kertaa herkuttelimme kyssäkaalia pecorinon kera. Kokeile sinäkin tai vaihda kyssäkaalin tilalle lanttua, naurista tai retikkaa.


Kyssäkaali-carpaccio

1/1-1 kyssäkääli per henkilö
suolaa, mustapippuria
pecorinoa tai parmesania raastettuna tai viipaloituna
oliiviöljyä

Leikkaa kuoritut kyssäkaalit mandoliinilla tai veitsellä mahdollisimman ohueksi. Asettele ohuet kyssäkaaliviipaleet lautaselle ja mausta. Pirskottele oliiviöljyä pinnalle ja veistele juustoa päälle. Tarjoile välittömästi hyvän valkoviinin kera.

Siirtolapuutarhalla elokuussa

perjantai 16. elokuuta 2019




Tsinnia


Koristeporkkana


Puutarhan kuulumiset heinäkuulta jäi kameran muistikortille, mutta katsotaanpas mitä puutarhaan kuuluu näin elokuussa. Yksivuotiset kesäkukat kukkivat tänä vuonna aika myöhään, mutta toisaalta nyt sitten ilahduttavat pidemmälle loppukesään. Ruiskaunokki, koristekakkara ja tsinnia aloittivat kukintansa ensimmäisinä, koristeporkkana ja siankärsämö odottavat vielä loistoaan. Lisäksi hajuherne on ruvennut hiljalleen hurmaamaan tuoksullaan. 

Luumupuu tuottaa tänäkin vuonna hervottoman sadon kuivasta kesästä huolimatta. Olen yrittänyt pudistella heikompia puusta irti, jotta lopuille riittäisi enemmän energiaa loppuun asti. Mutta kuten kuvasta näkyy, luumuja riittää yllin kyllin. Omenapuukin tekee satoa, mutta laatu ei ole kovin kummoinen ja olenkin miettinyt, että jos kaataisi puun kokonaan pois ja laittaisi uuden lajikkeen toisaalle. Puutarhan kahdesta kirsikkapuusta sen sijaan emme pääse nauttimaan, sillä linnut ovat napsinneet ne harvat marjat yläoksilta, mitä siellä nyt olikaan. Kaupan päälle toinen kirsikka repeytyi myrskyssä vuosia sitten ja tänä vuonna sen kunto on niin huono, että sille todella täytyy näyttää sahaa. 

Sinikka-luumu


Kasvimaan puolella on sekä hyviä että huonoja uutisia. Taite-, pensas- ja härkäpavut kasvavat upeasti kuten edellisinäkin vuosina, mutta punajuuri ja palsternakka ovat masentavan kitukasvuisia. Avomaankurkut kukkivat hienosti, mutta satoa ei mainittavasti ole tulossa. Kurpitsoiden taimia sen sijaan oli niin valtavasti, että annoin niitä eteenpäin. Sateeton kesä tosin on hidastanut niiden kasvua, mutta olemme syöneet niin kurpitsankukkia kuin valmiita kurpitsoitakin.  

Pensaspapu

Taitepapu

Kiekkokurpitsa

Raitakurpitsa


Viinimarjoja ja karviaisia tuli myös sen verran reilusti, että tänäkään vuonna emme itse pysty mitenkään syömään niitä kaikkia talven aikana. Onneksi on sukulaisia, jotka syövät valmistamiani hilloja ja poimivat marjoja tehdäkseen itselleen mehuja. 


Monivuotiset yrtit ovat olleet yksi parhaista valinnoista puutarhaamme. Vaikka laventeli on useamman vuoden ikäinen, se ei vedä kukinnollaan vertoja iisopille. Iisoppi kasvaa vuosi vuodelta entistä upeammin ja olen jakanut sitä jo useamman kerran. Jos siis kaipaat sekä perhosia että pölyttäjiä puutarhaan, suosittelen ensimmäiseksi hankkimaan iisopin! Yhdessä laventeli, iisoppi ja mäkimeirami muodostavat melkoisen tehokolmikon niin kukinnoillaan kuin tuoksullaankin. 

Laventeli

Viiniköynnös

Mäkimeirami




Puutarha näyttää pieniä siivuja katsellen ihan kivalta ja viimeisimmän siistimisen jälkeen olin siitä jo innoissanikin. Mutta nyt tilanne on taas se, että pari ongelmakohtaa saa liian suuren huomion ja koko piha näyttää omaan silmään kammottavalta. Asiaa ei yhtään auta sekään, että kasvien lehdet alkavat tummumaan ja kukat alkavat vetelemään viimeisiään. Vaikka kuinka on vielä kesäkuukausi meneillään, liian monta kukkaa on vielä puhkeamatta. Ikävästi näyttää siltä, ettei valoa ja lämpöä riitä tarpeeksi pitkälle kaikille hurmaaville nupuille. Onneksi keittiöpuutarhan puoli tuottaa vielä syötävää pöytään ja puutarhasta riittää kukkia maljakkoon asti leikattavaksi. 

Sinipallo-ohdake

Punahattu

Syyskaunosilmä ja päivänlilja


Maksaruoho

Pioniunikot, lilja ja punatähkä

Syyskaunosilmä ja peruukkipensas




* * *

Siirtolapuutarhalla kesäkuussa

Höyrylaiva Kouta Kajaanissa

keskiviikko 14. elokuuta 2019





Kuulin vasta viime kesänä ensimmäisenä kerran, että Oulujärvellä seilaa kesäisin höyrylaiva. Tuolloin myöhästyimme, sillä risteilykausi oli jo päättynyt emmekä ehtineet mukaan. Kerroin tästä risteilymahdollisuudesta ääneen mahdollisimman monelle, ehkä vain varmistaakseni, ettei asia pääsisi unohtumaan. Sisävesilaivoilla on paikka sydämessäni ja luulen sen johtuvan lapsuuteni kesäreissuista ristiin rastiin Suomea ja nostalgian kaipuustakin siinä samalla. Tallessa on myös valokuvia, jotka todistavat minun kirmailleen laivalla jo varsin pienenä. Aika oli taasen heinäkuussa otollinen ja ostimme liput maisemaristeilylle Oulujärvelle. Mietimme vaihtoehtoja iltaristeilylle ja Ärjänsaareen, mutta päätimme aloittaa lyhyimmästä reitistä. Ensimmäiseksi kerraksi oiva valinta, kun kukaan meistä ei oikein tiennyt mitä odottaa. 

Höyrylaiva S/S Kouta vislaa merkiksi, että lähtöön on hetki aikaa. Liikkeelle päästyäänkin torvi huutaa niin, että säikähdys on joka kerralla taattu. Melkein satavuotias laiva puksuttaa eteenpäin mukavan rauhallisesti ja höyrylaivan keula halkoo tyyntä Kajaaninjokea. Moottorin sätkätyksen lomassa saamme kuulla historiallisista kohteista ja paikoista molemmin puolin jokea. Laivan baari pelastaa janoiset kylmillä juomilla ja tuoreilla pullilla. Paluumatkalla nuori mies soittaa haitarilla Suomi-iskelmää ja aikamatka laivalla on taattu! 

Maisemia ja veden liikkeitä seuratessa sekä mieli että keho höllentyy, onkohan se kesän syy?






Höyrylaiva tekee myös tilausristeilyjä ja suuntaa pidemmällekin kuin Kajaaninjoelle. Päivä tai pikemminkin muutama tunti Ärjänsaaressa hellepäivänä kuulostaa hyvältä, mutta sinne emme lyhyellä lomavisiitillä malttaneet lähteä. Kyseisenä aamuna Kouta oli ollut ilmeisesti täynnä, sillä joku somessa valitteli, ettei päässyt mukaan. Eli jos siis ensi kesänä mielit Ärjänsaareen, suosittelen ostamaan liput hyvissä ajoin. Toki saarelle pääsee edelleen tilaamalla erillisen venekuljetuksen, jos omaa venettä ei alle löydy. 

Ärjänsaari on asumaton ja entinen UPM:n työntekijöiden kesäpaikka, mutta nykyisin se on perusteilla oleva luonnonsuojelualue upeine hiekkarantoineen ja mäntymetsineen. Näin jälkikäteen olen lueskellut, että Ärjää kehitetään luontokohteena entisestään ja tällä hetkellä siellä asustaa ainoastaan lampaat paimenineen. Saaren vanhoja mökkejä kunnostetaan vuokrakäyttöön, mutta vielä ne eivät ole valmiita. Ärjänsaareen voi siis mennä retkeilemään, marjastamaan, geokätköilemään,  telttailemaan tai ihan vain piipahtamaan. Saarella voi tehdä jopa pienen vaelluksen, sillä saarta kiertää noin 10 km mittainen polku. Rannalla on kioski, josta voi ostaa ainakin juotavaa ja jäätelöä ja lisäksi retkeilijöille on järjestetty puhelimen latauspiste keittokatokselle. Saaren ainoa kaivo on juuri kunnostettu ja vesi juotavaksi tarkistettu.

Vaikkemme itse tällä kertaa Ärjänsaarelle asti matkanneet, paikka kuulostaa sen verran hienolta kohteelta, että toivottavasti vielä jonain päivänä onnistaa! 

* * * 
Lue lisää:

Grillattu makrilli, langusti ja kirsikkatomaatit jogurttikastikkeella

keskiviikko 7. elokuuta 2019






Viime viikon kalaruoka oli puolison mielestä kesän paras! Grillattuja makrilleja, langusteja sekä paahdettuja tomaatteja jogurttikastikkeella. Kylkeen vielä leipää ja viiniä. Niin yksinkertaista ja niin hyvää! Terassi-illallisen yhdistelmä kieltämättä osui enemmän kuin kohdilleen. Muutamia hikisiä kesäpäiviä lukuunottamatta tämä taisi olla ainoa aito kesäruoka pöydässämme. Olemme toki grillailleet useita kertoja ja syöneet uusia perunoita, mutta tällaisesta välimerellisestä kesäfiiliksestä ei oltu saatu nauttia aiemmin. Onneksi sentään nyt!

Törmäsin somessa Ottolenghin paahdettuihin tomaatteihin ja ihastuin saman tien reseptiin. Tomaatti, sitruuna ja jogurtti vaikutti lyömättömältä yhdistelmältä. Samalla sain ajatuksen, että josko vihdoin grillailisimme makrilliakin. Olemme toki syöneet sitä aiemmin, mutta emme ole valmistaneet sitä koskaan siitä huolimatta, että kauppahallin kalakaupassa sitä on ollut tarjolla. Makrillin maukkautta ruokapöydässä kehuessamme tuli vasta mieleen se, että miten kalaan mahdetaan suhtautua WWF:n kalaoppaassa. Olemme syöneet pääasiassa vain kotimaista kalaa eikä kalan alkuperää ole tarvinnut sen kummemmin miettiä. Makrillin alkuperästä ei nyt ollut tietoa, mutta annoimme itsellemme synninpäästön. Oppaan mukaan makrillin kalastus on kestävällä tasolla, mutta alkuperän suhteen tulisi suosia MSC-merkittyä ja Koillis-Atlantilta pyydettyä kalaa. Ensi kerralla täytyy muistaa kysyä alkuperän perään. Heitimme grilliin myös langustit ihan sellaisenaan ja ne saivatkin mukavan savun itseensä!

Mutta pakko todeta, että sekä makrillit, langustit että tomaatit maistuivat niin hyvälle, etten voi olla kokkaamatta näitä vielä uudestaankin! Makrillien grillaaminen halsterin avulla oli varmasti oikea päätös, sillä voin vain kuvitella, miten kala olisi hajonnut grilliin päästessään liian kypsäksi. Nyt kypsennysaika oli juuri sopiva ja saimme nostettua makrillit halsterista kokonaisina lautasille saakka. Jospa ensi kerralla pöydässä istuisi muitakin, niin saisin tarjota uusia elämyksiä muillekin herkkusuille ja tutustuttaa makrillin hienouteen!


Grillattu makrilli sinappikastikkeella 2 henkilölle
resepti mukaeltu Grilli kuumana -kirjasta

2 makrillia fileoituna
1 tl currya
rypsiöljyä
*
2 tl kokojyväsinappia
suolaa, mustapippuria
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
timjaminlehtiä


Mausta makrillifileet kauttaaltaan currylla, mustapippurilla ja suolalla.Aseta fileet lihapuolet vastakkain ja sivele pinnalle kevyesti öljyä. Purista makrillit halsterin väliin ja grillaa suoralla lämmöllä käännellen kaloja koko ajan. Grillaa makrilleja noin 5 minuuttia, kunnes niiden liha on vaalentunut.

Sekoita sinapista, sitruunan kuoresta, mehusta, timjamista ja öljystä kastike ja sivele makrillit kauttaaltaan niiden ollessa kypsiä. Tarjoile heti.


Paahdetut tomaatit jogurttikastikkeella 2-4 henkilölle
resepti Ottolenghiltä

1 prk (250g) kirsikkatomaatteja
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
loraus oliiviöljyä
3/4 tl jeeraa eli juustokuminan siemeniä
ripaus ruskeaa sokeria
pari timjaminoksaa
tuoretta oreganoa
1 sitruunan kuori raastettuna
suolaa, mustapippuria
*
2-3 dl paksua maustamatonta jogurttia
chilihiutaleita päälle
(säilöttyä sitruunaa hienonnettuna)

Kuumenna uuni tai grilli 200 asteeseen.
Asettele kirsikkatomaatit vierekkäin sen kokoiseen vuokaan, että ne juuri ja juuri mahtuvat. Lisää oliiviöljy, valkosipulit ja mausteet päälle. Nosta vuoka grilliin tai uuniin ja paista 20 minuuttia.

Kun tomaatit kypsyvät, sekoita sillä välin jogurtin joukkoon sitruunankuori ja ripaus suolaa. Maista ja lisää tarvittaessa sitruunaa ja/tai suolaa. Levitä jogurtti lautaselle tai tarjoiluastiaan ja nosta lautanen kylmään.

Kun tomaatit ovat paahtuneet, nosta uunin lämpö 250 asteeseen ja käännä grillivastus päälle. Anna tomaattien paahtua, kunnes ne saavat tummaa väriä pintaansa. (Meidän tomaateista tämä vaihe jäi pois, sillä valmistimme ruoan hiiligrillissä.)

Nosta kuumat tomaatit liemineen kylmän jogurttikastikkeen päälle ja ripottele päälle vielä chilihiutaleita ja tuoretta oreganoa. (Itse lisäsin tässä vaiheessa vielä hieman säilöttyä sitruunaa mukaan.) Tarjoa tuoreen leivän kera.



Tyrvään Pappilan ja Mattilan majatalon pauloissa

torstai 1. elokuuta 2019




Tutustuimme Tyrvään Pappilaan perinpohjaisesti viime vuoden toukokuussa ja ihastelimme vanhan pappilan kokonaisvaltaista upeutta. Tuolloin kirjoitin palaavani tunnelmiin uudestaan ja näin tapahtui saman vuoden heinäkuussa, kun autoilimme läpi lähiseudun vanhat kirkot ja suomalaisen kirjallisuuden museon Pukstaavin. Samalla road tripillä pysähdyimme myös Tyrvään Pappilaan lounastamaan maukkaat kala-annokset. Harmittavasti en ole tuolloin tehnyt bloggausta noista kohteista erikseen.

Tyrvään Pappila oli suunnitelmissa myös tälle kesälle, sillä lähikunnan ruoka- ja taidetarjonta kiinnostaa kovasti. Emme ehtineet startata autoa Sastamalan suuntaan, kun saimme kutsun Jarmolta ja Kirsi-Marjalta tulla nauttimaan Sastamalan anneista. Laitoimme kalenterit ojennukseen ja pääsimme samalla visiitillä yöpymään myös heidän kunnostamassaan Mattilan majatalossa. Tulikin komea aloitus kesälomalle!



Aloitimme tämän lähireissun Tyrvään Pappilan lounaalta, joka oli varsin maittava ja suurikokoinen! Söin itse risottoa kanalla kahdella eri tapaa kypsennettynä, mutta omalle vatsalle ruokaa oli liikaa.  Lounaaseen kuuluu myös salaattipöytä ja jälkiruoka kahveineen, joten perinteistä raparperipaistoista vuohenjuusto-vaniljakastikkeella oli pakko saada. Moni on kysellyt ruoan perään ja siitä, milloin sinne kannattaa mennä. Oikea vastaus tähän on, että milloin vain! Pöytävarauksen suosittelisin silti aina tekemään, varsinkin jos pidemmän matkan päästä kurvaa paikalle. Lounasta on tarjolla myös lauantaisin ja 13-15 eurolla saat pöytiin tarjoillun makuelämyksen. Sunnuntain brunssi on erittäin kehuttu, mutta sinne emme itse ole vieläkään ehtineet. Erinomaista on tietysti se, että pappilan toiminta ei katkea kesään, vaan ruokaa ja tapahtumia on tarjolla läpi vuoden. Älä siis huoli, jos Tyrvään pappila jäi väliin kesäloman aikana.

Viime vuoteen verrattuna uutta on pappilan tiluksille perustettu patsaspuisto ja rehevä puutarha. Puutarha toki oli tekeillä jo viime vuonna, mutta tänä vuonna perennat, puut ja pensaat ovat jo aivan toisenlaisessa loistossaan. Puutarhan kasveja ja veistospuiston teoksia on helppo seurata erillisestä kartasta ja saada samalla tunnistusapua lukuisiin kukkiin. Veistospuistossa puolestaan on esillä viiden eri taiteilijan teoksia kesän loppuun saakka. Ilona Talan teos Sunrise jää pysyvästi pappilan puutarhaan.


Joni Saarela: Mustaleski
Joni Saarela: Kalastajan morsian



Ilona Tala: Sunrise


Tyrvään Pappilan taideanti ei tähän jää, sillä kivinavetassa on vuosittain vaihtuva näyttely. Tänä kesänä esillä on maailmankuulun Henry Mooren taidegrafiikkaa. Brittitaiteilija on tunnettu ennen kaikkea veistoksistaan, mutta nyt yleisölle esitellään hänen vähemmälle huomiolle jäänyt puolensa. Suurinta osaa teoksista ei ole koskaan nähty Suomessa, joten jos taidegrafiikka kiinnostaa, kesän näyttely on katseltavissa 18. elokuuta saakka. Ainutlaatuisuutta tässä näyttelyssä lisää se pieni fakta, että näyttelyyn on vapaa pääsy.  Kirsi-Marja ja Jarmo Niemisen rakkaus taiteeseen tuo taiteen todella kaikkien ulottuville. 






Taidenäyttelyn jälkeen otimme suunnan Mattilan majataloon, jossa saimme entisöidyn päärakennuksen täysin haltuumme. Tämä siiitä syystä, että siellä ei majoittunut tuolloin ketään muita.  Onni onnettomuudessa. Majatalo sijaitsee keskellä mitä kauneinta maalaisidylliä ja vaikka olen itsekin maaseudulla aikoinaan asunut ja kulkenut suomalaisia maaseutuja ristiin rastiin, maalaisympäristö kanoineen ja hevosineen hurmaa edelleen. Pihalla oli käynnissä massiivinen puutarhatyö, mutta se ei haitannut lainkaan tunnelmaan pääsemiseksi. Samassa pihapiirissä sijaitsee myös hevoshullujen paratiisi, Kärppälän ratsutila.

Maatilan päärakennus on 1800-luvulta ja on nyt entisöity majoitus- ja juhlatiloiksi. Nukuimme yömme yläkerran romanttisessa tunnelmassa enkä voinut olla haaveilematta siitä, miten mieletöntä olisi viettää joulua perheen kera vanhan maatilan salaisuuksien keskellä. Tai oikeastaan ihan milloin vain. Sen lisäksi, että majatalo soveltuu hyvin yritysten tapahtumiin, se on oiva lähimatkailukohde kenelle tahansa. Lisähuomiona kerrottakoon, että niin tänne Mattilaan kuin muihinkin vanhoihin taloihin on mahdollista päästä tutustumaan lähemmin sunnuntaina 18.8.2019. Lue lisää tapahtumasta: https://www.wanhattalot.fi/sastamalan-wanhat-talot-2019








Pihapiirissä sijaitsee myös toinen asuinrakennus, jonka peruskorjaus oli vielä meneillään. Yhdessä nämä kaksi taloa piharakennuksineen lumosivat meidät täysin enkä voi olla hehkuttamatta majataloa kaikille siitä kysyneille. Ainutlaatuiset hetket koimme myös paljussa auringonlaskun aikaan vanhaan omenatarhaan katsellessa. Halusimme aloittaa loman kepeästi tekemättä juuri mitään ja tämän toiveen saimme toteutettua Sastamalan yön yli reissulla. Kiitos jälleen Kirsi-Marja, Jarmo ja Tanja!





* * *

Lue edellisen vuoden visiitistäni sekä:
Tyrvään pappila
Art Pappila
Mattilan majatalo
Kärppälän ratsutila
Sastamalan wanhat talot
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.