Passionhedelmä-panna cotta basilika-limesiirapilla

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018


Kun kevätaurinko alkaa lämmittää ihanasti, kaivautuu tämä passionhedelmä-pannacotta muistin syövereistä esiin. Olipa sitten kyseessä pääsiäinen, syntymäpäivät, äitienpäivä ja mitä kaikkia näitä päiviä nyt onkaan, maistan juuri tämän jälkiruoan keväisin huulillani. Jälkiruoan resepti on ollut käytössä aina vuodesta 2010 alkaen ja mitä suuremmat juhlat, sitä todennäköisemmin valmistan lasilliset herkkua jääkaappiin vieraita odottamaan. Pannacotta on takuuvarma herkku ja maistuu kaikille vauvasta vaariin.

Passionhedelmän  eli kärsimyshedelmän ulkonäkö kertoo hedelmän kypsyydestä. Mitä kuivemman ja ryppyisimmän näköinen passionhedelmä, sitä parempi parempi parfyyminen maku niissä on.



Passionhedelmä-panna cotta basilika-limesiirapilla 6-8 henkilölle

6 passionhedelmää
2-4 liivatelehteä
½ l kuohukermaa
½ l maustamatonta jogurttia
2 dl sokeria
1 vaniljatanko

Pane liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Halkaise passionhedelmät ja irrota hedelmäliha lusikalla pieneen astiaan.
Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, lisää jogurtti, sokeri ja sekoita tasaiseksi.
Halkaise vaniljatanko, kaavi siemenet kuorista terävällä veitsellä ja lisää ne jogurttiseokseen.
Purista liivatelehdistä vesi ja liota ne tilkkaan kiehuvan kuumaa vettä.
Lisää liivate kerma-jogurttiseokseen varovasti sekottaen, älä vatkaa.

Lusikoi puolet seoksesta tarjoiluastioihin. Lisää lusikallinen passionhedelmää raidaksi (voi jättää tekemättäkin, kuten näissä kuvissa). Täytä astiat lopulla seoksella. Anna hyytyä viileässä vähintään tunnin ajan.

Valuta basilikasiirappia panna cottan pinnalle ohut kerros juuri ennen tarjoilua.


Basilika-limettisiirappi

1 dl limetinmehua
½ dl sokeria
1 ruukku basilikaa

Mittaa limenmehu ja sokeri kattilaan, kiehauta seos siirappimaiseksi ja anna jäähtyä.
Irrota basilikan lehdet varsistaan ja soseuta ne tehosekoittimessa. Lisää siirapin joukkoon ja siivilöi valmis siirappi.

Huom! Jos siirappia jää jäljelle, voit käyttää lopun salaatin kastikkeena ja panna cottaan käytetty vaniljatanko kannattaa säästää myöhempää käyttöä varten. Siitä irtoaa makua vielä itse tehtyyn vaniljasokeriin tai sitruunajuomaan.

Ahlmanin Annan lounasmenu

tiistai 27. maaliskuuta 2018


Viime vuoden puolella avattu ravintola Anna Ahlmanilla on nostanut panoksiaan entisestään ja järjestää kuukausittain sesongin raaka-aineista ja oman tilan tuotteista koostetun neljän ruokalajin lounasmenun. Vajaa kuukausi sitten herkuteltiin ranskalaisella menulla ja huhtikuussa pöytiin tarjoillaan taas uudenlaiset annokset. Kannattaa ottaa ravintola seurantaan, sillä lounastarjonta on erinomainen! Ravintola Anna on lähellä sydäntäni myös siitä syystä, että kyseessä on Ahlmanin opetusravintola ja sellaisessa olen itsekin aikoinaan päässyt kokin töitä harjoittelemaan. Kun kaikki ruoka oikeasti tehdään alusta alkaen paikan päällä hikeä vuodattaen ja virheitä korjaillen, lautaselle päätyy vain parhainta mahdollista laatua.

Maaliskuun ranskalainen lounas valmistettiin oppilaiden sekä Ahlmanin ranskalaisen partnerikoulun ja keittiömestari Sylvain Tauveronin kanssa yhteistyössä. Lautaselle todella päätyi ranskalaisille tyypillistä ruokaa ja annokset olivat asteen verran turhan suuret omaan makuun. Toki ruoka oli sanoinkuvaamattoman maukasta ja kauniisti esille laitettua.

Tamperelaisten oma vastuuopettaja Pasi Lassila oli kuulemma myöskin päässyt painimaan kunnolla opetellessaan aidon ranskalaisen patongin valmistamista, joka ei aivan ensimmäisestä kerrasta mennyt nappiin. Pääsimmekin kurkistamaan keittiön puolelle, josta löytyi patongin resepti matemaattisella kaavalla esitettynä. Taikinan valmistamisessa huomioidaan veden ja jauhojen lämpötilan lisäksi myös sisä- ja ulkolämpötila. Melkoista hifistelyä, mutta patonkia puraistessaan huomasin koostumuksen olevan suurenmoisen.



Lohirilletellä täytetty tuulihattua ja paprikakastiketta 

Häränhäntäterriiniä ja linssisalaattia

Pasi Lassila ja Sylvain Tauveron

Ankkaa kahdella tapaa ja suipponaurista

Opéra-leivos ja pistaasijäätelöä


Mikäli vesi herahti kielelle ja haluat nauttia todella erinomaisesta lounaasta, varaa oma pöytäsi ajoissa. Opiskelijoiden työnjälki on vertaansa vailla! Pöytiin tarjoiltava lounasmenu maksaa 13,50 euroa, sesonkimenu puolestaan 30 euroa. Maittavaa lounasta tarjoaa myös viereinen lounasravintola Kapusta, mutta siellä ruoka kerätään itse linjastosta. Tilapuodista voit puolestaan napata pääsiäisherkkuja ja Ahlmanin omia tuotteita omaan pöytään! Ahlman on ravintoloineen ja tilapuoteineen todella visiitin väärti. Keskustasta pääsee bussilla 12 nopeasti perille, ellei alle löydy omaa pirssiä.

Ravintola Anna
Hallilantie 24, Tampere
Pöytävaraukset Ahlmanin Kartanon myyntipalvelun kautta kartano@ahlman.fi tai 041 514 4617.


* * *
 Lue myös Ahlmanin Tilapuodista!

Vegaaninen mole

tiistai 20. maaliskuuta 2018



Mikäli sääennusteet eivät olennaisesti muutu, mausteiselle ja tuhdille molelle on vielä tilausta. Olen valmistanut tätä meksikolaista pataherkkua ennenkin, mutta yleensä aina broilerilla. Totta puhuen vegeversio on mielestäni parempi, sillä lopputulos on asteen verran raikkaampi, vaikka onkin tumman puhuva. Lisäksi tämä mole tuo hieman vaihtelua arkisille linssi- ja papupadoille pelkästään jo kaakaon ja kanelin mauilla. Aitoa molea en ole koskaan päässyt syömään, mutta ymmärtääkseni se sisältää kymmeniä ainesosia ja yhtä lailla myös turhan monta valmistusvaihetta. Yksinkertaisten ruokien ystävänä en siis ole moiseen operaatioon ruvennut ja etsinyt autenttista reseptiä vaan ihan tyytyväisenä valmistin tällaisen pikaversion.

Tämäkin vegaaniruoka on siitä suurenmoinen, että aineksia voi vaihdella.  Voit käyttää yhtä lailla niin valmiita kypsennettyjä papuja kuin liotella ja keittää ne itse alusta alkaen. Vastaavasti ruoan voi nauttia niin riisin, leivän kuin tortillojen kanssa. Loistavaa talviruokaa!


Vegaaninen mole  4 annosta

Mole-mausteseos

2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl juustokuminaa jauhettuna
1 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1-2 tl savupaprikajauhetta
1-2 tl kanelia
1/2 tl chilihiutaleita
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua oreganoa
mustapippuria

Valmista mausteseos yhdistämällä ainekset.

Pataan:
öljyä paistamiseen
1 sipuli hienonnettuna
1 punainen paprika kuutioituna
1 bataatti tai kurpitsa kuorittuna ja kuutioituna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tlk (400g) säilöttyjä kypsiä mustapapuja
1 pss pakastemaissia
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1-2 dl vettä
2 laakerinlehteä
2 tl sokeria
1-2 rkl limen mehua
suolaa oman maun mukaan

Tarjoiluun:
keitettyä jasmiiniriisiä
tuoretta korianteria
limeä

Kuumenna öljy padassa tai kattilassa ja paista sipulia, paprikaa ja bataatteja joitakin minuutteja. Lisää valkosipulit ja mausteseos joukkoon. HUOM! Mikäli pelkäät ruoasta tulevan liian mausteista, älä käytä kaikkea mausteseosta kerralla. Sitä voi lisätä vielä myöhemmin joukkoon. Jos taas kaipaat myöhemmin lisää tulisuutta, ripottele joukkoon cayennea tai tarjoiluvaiheessa hienonnettua tuoretta chiliä.

Lisää valutetut pavut, maissit, tomaattimurska, vesi, sokeri ja laakerinlehdet. Anna padan porista noin 30 minuuttia tai kunnes bataatit ovat kypsiä. Sekoita lopuksi limen mehu joukkoon ja maista pataa. Lisää tarvittaessa suolaa tai mausteseosta, jos et käyttänyt kaikkea aiemmin.

Tarjoile mole riisin, korianterin ja limelohkojen kera.


Pehmeä punaviinikakku

perjantai 16. maaliskuuta 2018


Kaikista maailman tortuista ja kakuista ne yksinkertaisimmat ja perinteisimmät maistuvat minulle parhaiten. Ja kyllä, pitkästä aikaa leivoin perinteisen kuivakakun, jolla ei ole mitään tekemistä kuivuuden kanssa. Aineksista syntyi maukas ja superpehmeä punaviinikakku. Leipomisen aloittaminen on helppoa, sillä ainekset löytynevät omasta kaapista, ellet sitten ole juonut punaviinejä loppuun. Tai sitten päinvastoin, voit käyttää tähän pullon pohjat sen sijaan, että kaataisit ne viemäriin tai pataruokaan.

Resepti osui silmiin selatessani Ella Kannisen Kotona Italiassa -kirjaa. Sinänsä ironisista, sillä yleensä kun näen mielettömän hienosti leivotun ja kuvatun kakun kirjassa, lehdessä tai somessa, sitä todennäköisemmin jätän sen huomiotta saman tien. Koska tämä kakku ei ollut marsipaanilla kuorrutettu tai elintarvikeväreillä maalattu, se sai välittömän huomioni.  Eli jos sinulla on loistava kuiva- tai kahvikakun resepti hihassa, vinkkaa minulle siitä, niin pääsen leipomaan uudestaan näitä mummoloiden herkkuja!

Punaviinikakku
resepti Ella - kotona Italiassa -kirjasta

2 dl punaviiniä
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
3 1/2 dl sokeria
200 g voita
4 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
(2 rkl rommia)
voita vuoan voiteluun
jauhoja vuoan jauhottamiseen

Laita viini, kaakao, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna ja sekoita kiehauttamatta seosta. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Voitele ja jauhota kakkuvuoka valmiiksi.

Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa yksi kerrallaan viiniseoksen joukkoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa astiassa.

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää viiniseokseen sekoittaen samalla. (Lisää rommi.) Nostele lopuksi valkuaisvaahto varovasti joukkoon.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja kypsennä 160 asteessa 45-60 minuuttia. Tarkista kakun kypsyys välillä, jottei kakku jää liian raa'aksi tai paistu liian kuivaksi.

Superpäivä Tallinnassa

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Vietin viime kuussa upean pressimatkan Tallinnassa Viron 100-vuotissyntymäpäivien hengessä. Juhlan kunniaksi tutustuimme Tallinnaan suurlähettiläs Kirsti Narisen, jääkiekkoilija Siim Liivikin (Märkä-Simo) ja viestintäyrittäjä Samuel Soraisen suosittelemia kohteita seuraten. Kyseiset vinkit ja lukuisten muiden suomalaisten suosittelemat kohteet on koottu Polkuja ja mansikkapaikkoja -oppaaseen, jonka hotelli Viru on 45-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi julkaissut. Vinkit olivat osaltani erinomaisia, sillä kävin kaikissa kohteissa ensimmäistä kertaa. Päivässä ehti yllättävän paljon enkä olisi etukäteen osannut aavistaa miten paljon uutta tulisin jälleen näkemään ja kokemaan, mutta Tallinna yllätti taas. Lue siis tämä bloggaus läpi, jos sinua kiinnostaa muukin kuin shoppailu, kylpylähoidot tai vanhassa kaupungissa käveleminen. Eipä sillä, sehän on ihanaa!


Suurlähettilään polku Tallinnaan alkoi kukkien laskulla Metsakalmistulla, joka on Viron tunnetuin hautausmaa. Siellä on myös Suomenpoikien eli Suomen jatkosodassa taistelleiden virolaisten vapaaehtoisen muistomerkki, jossa lukee Ikuisuuteen poistuneille Suomen-pojille. Suurlähettilään mukaan Suomea oli auttamassa 3400 virolaista, joista vielä 34 elää. Varsin kunnioitusta herättävä aloitus kierrokselle.

Metsäkalmisto
Kloostrimetsa tee 36, 11913 Tallinn



Suurlähettiläs Kirsti Narinen

Seuraavaksi suuntasimme melkein vieressä sijaitsevalle Teletornille, jonka 314 metrin korkeus oli minulle hieman liikaa. Maisemat olivat toki upeat, mutta alas katsominen "kurkistusluukuista" otti ihan oikeasti vatsan pohjasta. Tyhjyys alla oli kammottavaa. Astuin toki avoimelle näköalatasanteelle ihastelemaan näkymää, mutta se ei tehnyt niin pahaa vain eteenpäin katsoessa. Panoraamanäköalat Tallinnaan ovat erinomaiset. Teletornilla vierailulle kannattaa varata aikaa, sillä ympäröivän luonnon lisäksi siellä voi nauttia niin vaihtuvista näyttelyistä kuin ruoastakin. Tornin ravintola on juuri uudistunut ja sieltä voi kuulemma nähdä selkeällä säällä Helsinkiin saakka. Huhtikuun lopussa aukeaa uudestaan suosittu "Banaaneja ei ole. Aikamatka neuvostoajan arkipäivään" -näyttely.  Tieto näyttelystä jäi kaivelemaan ja toivon matkaavani Tallinnaan syksyyn mennessä, jotta pääsen katsomaan kehutun näytteillepanon.

Teletorn
Kloostrimetsa tee 58a, 19913 Tallinn




Matka jatkui Rannarahvamuuseumiin tutustumaan yhteiseen menneisyyteemme Viron kanssa sekä Kirovin kalakombinaatin tarinaan. Täällä kuulimme mielenkiintoista historiaa suomalaisten ja virolaisten välisestä luottamuksesta ja kauppasuhteista. Pikavisiitti Rantakansan museossa oli harmittavan lyhyt, mutta toivon pääseväni myös tänne uudestaan. Kesäaikana olisi kiinnostavaa tutustua myös ulkoilmamuseoon. Tallinnasta on Viimsiin vain puolen tunnin matka ja siihen olisi näppärää yhdistää myös visiitti Teletornissa ja ravintola Noassa uudemman kerran.

Rannarahva muuseum
Nurme tee 3, Pringi küla, 74011 Harjumaa





Museossa nautittujen paikallisherkkujen eli kilohailieipien ja snapsien jälkeen käännyimme reitiltä takaisin päin ja kohti Tallinnaa. Kylläkin vain muutaman minuutin verran, sillä pääsimme lounastamaan upealla rantatontilla sijaitsevaan Noaan. Maineikas ravintola ei todellakaan jättänyt kylmäksi ja mikäli ruoan perässä matkustaminen kiinnostaa, kehotan varaamaan Noasta pöydän. Nautimme lounaan perusravintolan puolella, mutta fiinimmän ruoan perään haikailijan on suositeltavaa napata pöytä Chef's Hallista eli Keittiömestarin salista. Valitsin alkuruoaksi kampasimpukkaa "TOM-KHA", joka piti sisällään kataifia, tom-kha -kastiketta, putkivinokasta ja tilliä. Lukemani raaka-aineet saivat ihmetyksen valtaan, mutten jaksanut googletella mitä lautaselleni mahtaisi päätyä. Pääruoaksi haarukoin suuhuni portobello "schnitzelin" tryffelijuustolla, herneillä ja hollandaisekastikkeella. Kuten arvannet, molemmat annokset olivat taivaallisen hyviä. Extraplussaa vielä siitä, että söin täysin uusia makukokonaisuuksia. Noaa luotsaava Orm Oja jätti melkoisen muistijäljen ja tietysti nyt haluan päästä syömään myös keittiömestarin menun viineineen päivineen!

Noa Restoran
Ranna tee 3, 12111 Tallinn





Lounastauko tuli tarpeeseen, sillä olimme saaneet melkoisen annoksen tietoa jo puolikkaan päivän aikana. Pysähdyimme pikaisesti vielä Piritan Velodromella ennen kuin jatkoimme Meremuuseumiin. Paikka on tullut tutuksi suomalais-virolaiselle jääkiekkoilijalle Siim "Märkä-Simo" Liivikille, sillä hän sai urheilukipinän juuri täällä seuratessaan enojensa pyöräkilpailuja.

Meremuuseum on ollut mielessä jo aiemmilla Tallinnan matkoilla, mutta emme olleet sinne suunnitelmista huolimatta vielä ennättäneet. Näin ollen olikin huikeaa päästä tutustumaan museoon sekä museonjohtajan että erinomaisen oppaan johdattamana. Meremuuseumiin oli juuri avautumassa juhlanäyttely 100 vuotta merillä. Virolaisia laivoja 1918-2018, joka paneutuu Viron syntymiseen ja itsenäistymiseen merenkulun kautta. Laivojen tarina on koko Viron tarina.

Meremuuseum
Vesilennuki tee 6, 10415 Tallinn



Museonjohtaja Urmas Dresen


Hyvin organisoidun päivän jälkeen ajoimme hotelli Viruun, jossa en myöskään aiemmin ole yöpynyt. (Viimeksi nukuin itse asiassa kyljessä sijaitsevassa hotelli Estoriassa.) Ylimmän kerroksen huoneet oli uudistettu Suomi 100 -teemalla ja minulle oli valittu Costo-huone. Tämä oli lottovoitto, sillä huoneessa oli kylpyamme, jonne suuntasin välittömästi pitkän päivän jälkeen. Sitä ennen toki nautin Virun juhlaoluen ikkunalaudalla istuen ja harmaata Tallinnaa ihaillen. Mies oli alunperin sijoitettu omaan Fingerpori-huoneeseen, mutta omalle rauhalle ei nyt ollut tarvetta.

Sitten pitikin jo heittää pikkumustat niskaan ja suunnata alempiin kerroksiin. Luvassa oli Forever Young -kabaree ja illallinen ravintola Merineitsissä. Kabareessa Viro on nuori nainen, jonka taivalta kuvataan vuosikymmenestä toiseen. Olin etukäteen aika epäileväinen esityksen suhteen, mutta kabaree-esitys eteni illallisen kanssa hyvinkin sujuvasti. Vuoron perään ruokaa ja energisen säihkyvää showta. Jälleen ensimmäiseksi kokemukseksi varsin hyvä. Merineitsin keittiömestari Margus Tammpere puolestaan oli luonut menun rakkaudesta keittotaiteeseen yhdistellen virolaisia raaka-aineita ja maailman makuja. Perinteiset rahvaan ruoat oli muunnettu arvostetuiksi herkuiksi.

Original Sokos Hotel Viru
Viru väljak 4, 10111 Tallinn
Show & Dinner restaurant Merineitsi
Kabaree Forever Young - Viro 100 vuotta!



Keittiön tervehdys

Bouillabaisse: simppua, meribassia, katkarapua, venussimpukoita, perunaa, tomaatti-confit'ta, vaaleaa parsaa ja sahramispaghettia. 

Hopealohta: perunankuoria, lohen mätiä, samppanja-sabayonia, tilliöljyä ja hiilihapotettua tomaattia. 

Suklaata, kahvijäätelöä, vadelmaa, karamellisoitua popcornia ja kultapölyä. 

Viron itsenäisyyspäivän lipunnosto Toompean mäellä jäi väliin, mutta koska olin kuitenkin hereillä, seurasin lipun noston ikkunalaudalla istuen hotellin edestä. Viron lippujen noustessa salkoihin nousi myös juhlamieli. Oli aika herättää mieskin naapurimme itsenäisyyspäivään. Nautimme aamiaisen hotelli Estorian puolella ja iloitsimme rauhallisesta tunnelmasta maistuvien ruokien parissa. Sitten nopeat pakkaamiset ja siirtyminen Vapaudenaukion viereen kattoterassille seuraamaan paikallisten kanssa itsenäisyyspäivän sotilasparaatia. Kylmä ja tuulinen sää ei pidätellyt paikallisia vaan kadut ja torit täyttyivät virolaisista juhlijoista. Kuohuviinipullot poksahtelivat ja tunnelma oli juhlavan sydämellinen.

Tämä pressimatka meni tunteisiin. Kaikkien upeiden nähtävyyksien ja tarinoiden jälkeen mieleen jäi virolaisten yhteisöllisyys, veljeys ja auttamisen halu.


* * *

Matka alkoi aikaisin perjantaiaamuna ja hyvin nukutusta yöstä saamme kiittää jo tutuksi käynyttä Radisson Blue Seaside -hotellia. Olisi ollut turhan rankkaa herätä ja lähteä reissuun jo aamuyöllä. Matkustimme Tallinnaan kahdessa tunnissa Tallink Starin business loungessa ja yövyimme hotelli Virussa. Takaisin tullessa hyppäsimme lauantaina uutuutta hohtavaan Tallink Megastariin ja nautimme myös nyt business loungen rauhallisuudesta sekä maistuvista ruoista. Megastarilla näytti olevan myös sitting ja comfort lounge, joten leppoisampaa tunnelmaa on tarjolla enemmänkin.

* * *

Lue lisää aiemmilta Tallinnan reissuiltani:
Kaksi päivää talvisessa Tallinnassa
Kaksi päivää ja kaksi yötä Tallinnassa
Tallinna I - Manna La Roosa ja Taidemuseo KUMU
Tallinna III - ravintolat, hotelli ja laivabuffa
Makujen matkassa - Tallinna

Vegaaninen savutofukiusaus

lauantai 10. maaliskuuta 2018



Savutofukiusaus on arjen yllättäjä! Ruokaan tulee vain muutama ainesosa ja sen voi tarvittaessa valmistaa edellisenä päivänä valmiiksi. Kiusauksen voi valmistaa supernopeasti, mikäli käytät valmiita peruna-sipuliseoksia kaupan pakastealtaasta. Loistava ruoka, jos et pidä janssoninkiusauksesta tai jos haluat lisätä kasvisruoan osuutta arkiruokailussa.

Vaikka syömme puolison kanssa varsin monipuolisesti, on olemassa yksi ruoka, joka jakaa mielipiteemme täydellisesti. Kyseessä on suuri rakkauteni - janssoninkiusaus! Tämä onkin tarkoittanut tähän asti sitä, että aina miehen ollessa pois kotoa, valmistan itselleni suuren vuoallisen kiusausta ja syön sen yleensä saman päivän aikana parempiin suihin. Sen jälkeen, kun kokeilin Kameran ja Kauhan reseptiä, en ole kiusausta muulla tavoin enää valmistanutkaan. Enkä kyllä muita kiusauksiakaan, jostain syystä lohi- tai kinkkukiusaus ei ole niin hyvää.

Mutta nyt on taloudessamme uusi yhteinen suosikki, kiitos tämän savutofukiusauksen! Ruoka onnistui heti ensimmäisestä kerrasta loistavasti, mutta seuraavalla kerralla viritän vuokaruoan entistä paremmaksi. Aion nimittäin laittaa tofupalat kiusauksen päälle, jotta ne saavat väriä ja siinä samalla rapeutuvat. Toki ne voivat olla perunoiden joukossakin, mutta ne jäävät mielestäni turhan lötköiksi. Myös rapea kuorrutus houkuttelee ja voisin kenties heittää vielä korppujauhotkin päälle. Lisäksi kaksi asiaa on tofukiusausta valmistettaessa mielestäni erittäin olennaista. Tofun tulee olla kylmäsavutofua, jotta ruokaan tulee kunnolla makua. Ja toisekseen, en kyllä valmistaisi ruokaa ilman ravintohiivahiutaleita. Käytin niitä itse asiassa vasta nyt ensimmäisen kerran, muttei jää viimeiseksi kerraksi. Ravintohiivahiutaleet antavat ruokaan hieman juustomaista makua ja lisäksi niistä saa B12-vitamiinia. Laitoin kiusaukseen kerman sijaan kaurakermaa eikä eroa lopputuloksesta kyllä huomannut, vaikka sellaisenaan kerma on turhan makeaa.

Ruoan ollessa uunissa mies totesi, ettei uskoisi uunissa kypsyvän lihatonta ruokaa, sillä tuoksu oli niin mieletön! Ilmeisesti siis lihainen. Savutofukiusaus maistui hänellekin mainiosti ja nyt harmittaa ainoastaan se, että koko vuoka on kaavittu puti puhtaaksi. Pakko tehdä suurempi satsi seuraavalla kerralla! Jos pastaruoka on monelle lohturuoan aatelinen, niin minulle peruna tekee saman vaikutuksen. Erinomaista, että tämä vegaanien herkku löysi tiensä meidän sekasyöjienkin kotiin!

Savutofukiusaus 4 annosta
resepti mukailtu Hannan soppa -blogista

1 kg perunoita kuorittuna ja suikaloituna
1 pkt (300 g) kylmäsavutofua suikaloituna
1-2 sipulia hienonnettuna
0,5-1 dl ravintohiivahiutaleita (oluthiivahiutaleita)
suolaa, mustapippuria
kuivattua timjamia
2 prk kaurakermaa

Voitele uunivuoka öljyllä. Sekoita vuoassa perunat, sipulit ja loput mausteet sekaisin. Maista ja pidä huoli siitä, että makua on reilusti.

Lisää tofut paistoksen pinnalle (tai sekaan, jos et halua niistä rapsakoita) ja kaada lopuksi kerma. Paista savutofukiusausta 200 asteessa noin 45 minuuttia. Mikäli ruoka on kypsää, mutta kaipaat lisää väriä, laita vuoka hetkeksi grillivastuksen alle.

Vinkki! Vuokaan on helppo upottaa myös jääkaapin perukoille unohtuneet porkkanat ja palsternakat.

Kikhernewrapit sumakki-sipulisalaatin kera

tiistai 6. maaliskuuta 2018



Tämä värikäs wrappi on loistavaa tähderuokaa ja valmistuu nopeasti arki-iltaan. Täytteeksi sopivat niin kikherneet, pavut, linssit, tofu kuin falafelitkin. Meillä täytteeksi käytettiin viimeiset kikherneet aiemmin keitetystä kattilallisesta ja tahna pyöräytettiin valmiista grillatusta säilykepaprikasta. Leiväksi ostettiin etnisesta kaupasta ohutta arabialaista leipää, mutta sen voi vaihtaa esimerkiksi tortillaan tai pitaleipään ja nauttia täytetyn leivän wrapin sijaan. Mausteisen paprikatahnan voi vastaavasti vaihtaa harissalla maustettuun jogurttiin. Kuten huomaat, ruokaa voi muunnella moneen suuntaan ja kaiken voi ostaa halutessaan valmiina kaupasta! Tai sitten heittää jääkaapista kaikki mahdolliset tähteet kehiin ja nauttia maistuvan pikaruoan.


Kikhernewrapit sumakki-sipulisalaatin kera 4 annosta

Sumakki-sipulisalaatti

1-2 isoa punasipulia ohueksi viipaloituna
reilusti tuoretta persiljaa hienonnettuna
2-4 tl sumakkia
2-4 rkl oliiviöljyä
suolaa

Yhdistä ainekset kulhossa ja maista salaattia. Lisää tarvittaessa sumakkia ja suolaa. 

Paprikatahna

2-4 grillattua paprikaa
1 punainen chili
2 valkosipulinkynttä
1 tl (savu) paprikajauhetta
ripaus cayennepippuria tai chilijauhetta
1-2 rkl punaviinietikkaa
suolaa
(hunajaa, oliiviöljyä)

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi tahnaksi. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos tahna on liian paksua, lisää oliiviöljyä. (Mikäli tahnaa jää, käytä loput leivän levitteeksi.)

Kikherneet

300 g keitettyjä kikherneitä (vastaa noin 1 purkillista)
1/2 tl kuivattua oreganoa
1/2 tl kuivattua minttua
1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Mausta kikherneet ja paista niitä oliiviöljyssä paistinpannussa, kunnes ne ovat lämpimiä. Kikherneet voi myös vaihtaa valmiiseen hummukseen.

Tarjoiluun
4 pannulla paahdettua ohutta arabialaista leipää
sitruunan lohkoja
oliiviöljyä
yrttejä, kevätsipulia, tomaatteja jne.

Paahda leivät ja tomaatit pannulla. Aseta lämmin leipä lautaselle ja lusikoi täytteet päälle. Purista päälle hieman sitruunanmehua ja lorauta oliiviöljyä. Kääri leipä tiukalle rullalle ja nauti saman tien. 



Mikäli pidät sumakista, kokeile sitä myös salaatinkastikkeeseen, siian ja lohen maustamiseen.

Vinkkejä aamiaispöytään

perjantai 2. maaliskuuta 2018




Nautimme viime viikonloppuna muiden kokkaamista ruoista, museoista ja nähtävyyksistä yllin kyllin. Niin Tallinna kuin Helsinkikin olivat jälleen hurmaavia. Juuri sopivaa vaihtelua omaan arkeen Tampereen sijaan. Niin paljon kuin tahdomme mennä, tehdä ja nähdä, olen onnellinen siitä, että myös mies kaipaa totaalisen rauhallisia päiviä. Päiviä, jolloin ei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Olemmekin aloittaneet monta viikonloppua katselemalla elokuvia sohvalla peiton alla ja nauttimalla siinä samalla aamiaista. Vastavuoroisesti olemme kammenneet itsemme sulkapallokentälle heti ensimmäisen kahvikupillisen jälkeen, mutta sitten on ladailtu vain akkuja kirjoja lukien ja keittiössä kokkaillen. Tulevan viikonlopun tiedän jo sisältävän kaikkea tätä viikon takaisen vilinän jälkeen. Liikuntaa, lukemista ja leffojen katsomista. Leppoisasti kohti seuraavaa viikkoa, joka alkaa aikaisin maanantaiaamuna Oscar-gaalalla. Jokavuotinen perinne, sillä heräämme aamulla seuraamaan palkintojenjakoa. 

Kirjapinoista olen jo poiminut muutaman teoksen viikonlopun lukulistalle, itseasiassa liian monta. Aamiaispöytään vaihtoehtoja sen sijaan ei oikein ole, sillä haikailen jälleen jotain uutta. Kaupan valmiita ja uusia aamiaistuotteita en ole kovin innokas kokeilemaan, sillä pari viimeistä ostosta ovat olleet sanalla sanoen kaameita. Pikemminkin kaipaan ideoita, jotta voisin valmistaa edellisenä iltana tai aamulla jotain herkkuja kasaan. Ennen kaikkea suolaisia herkkuja.

Kääntynen keittokirjojen, Pinterestin ja blogien puoleen etsimään inspiraatiota. Mikäli olet samanlaisessa tilanteessa, kurkkaa alta muutamat vinkit aamiaispöytään.

Lepoa viikonloppuun!




Ideoita viikonlopun aamiaiselle!

Leipää:
avokadoleipä dukkahilla
banaanileipä omenahillolla
Croque Monsieur
perunarieska muusista
punajuurihummusta aamiaisleivällä

Juotavaa & lusikoitavaa:
omenapiiraspirtelö
mandariini-persimonismoothie
mustikkajäätelöä ja cashewkermaa
vadelma-tahini-kerrosjogurtti

Muna on mukava juttu:
- hyydytetyt munat uunissa
omeletti
munia ja vihanneksia annosvuoissa

Tuorepuuro:
vadelmainen chiapuuro
vadelma-suklaa-chiavanukas
tuorepuuroa kaurahiutaleista ja chiasiemenistä
mustikkainen vispipuuroa chiasiemenistä

Suolaista & makeaa:
lettubrunssi
kookosvohvelit
inkivääri-lehtikaalivohvelit
- raparperi-mansikkacrumble

Raparperi-mansikkacrumble

torstai 1. maaliskuuta 2018




Kuiva-ainekaapin ja pakastimen tyhjennysprojektit ovat edelleen päällä, vaikkakin aika maltillisella tahdilla. Vanhimmat tuotteet on jo käytetty pois eikä mikään ole menossa huonoksi. Järjestelin molemmat kunnolla enkä muista milloin kaapissa on viimeksi ollut näin tyhjää. Siis ihan täynnähän ne molemmat oikeasti ovat, mutta vielä on tilaa uusille purkeille ja pusseille. Säilöntäkiertoni on vain edelleen hieman ristiriitainen. Kesällä mietin, miten saan pakastettua kaikki haluamani marjat. Syksyllä en meinaa raaskia käyttää niitä ja talvella tuntuu, että pakastin on aivan täynnä. Hiljalleen alan löytää juuri meille sopivat määrät säilöä hilloa, marjoja ja riistaa. Luojalle kiitos.

Tällä kertaa pääsin käyttämään molempien kaappien sisältöä valmistamalla raparperi-mansikkapaistosta. En voinut vastustaa kiusausta, kun bongasin pakastimesta paloitellut raparperit. Kaurahiutaleet olin ehtinyt käyttää jo aiemmin pois, joten tein taikinan tällä kertaa ruisleseistä ja pellavansiemenistä. Lopputuloksena yhtä hyvä maku kuin aina ennenkin. Juuri tällainen yksinkertainen paistos maistuu minulle parhaiten. Lisäksi vielä Kolmen kaverin pistaasijäätelöä ja maut olivat aika kohdallaan. Seuraavalla kerralla haluan heittää herukat tai karviaiset paistokseen.

Ja vaikka tämä crumble mielletään ennen kaikkea jälkiruoaksi, sokerin, hiutaleiden ja jauhojen lajia ja määrää vaihtamalla, paistosta voi viedä useampaan suuntaan. Voin voi vaihtaa kookosöljyyn ja päälle voi heittää pähkinöitäkin. Marjaherkku maistuu upeasti myös viikonlopun aamiaispöydässä, brunssista puhumattakaan.

Raparperi-mansikkacrumble

1/2 l raparperia paloiteltuna
1/2 l mansikoita
1 rkl perunajauhoja
kanelia

Päälle muruseos:
1/2-1 dl sokeria
3 dl hiutaleita, leseitä tai jauhoja
150 g voita sulatettuna
ripaus vaniljasokeria

Kumoa raparperit ja mansikat uunivuokaan. Mausta kanelilla ja halutessasi myös sokerilla. Sekoita joukkoon lusikallinen perunajauhoja sitomaan marjoja. Perunajauhot voi jättää myös kokonaan pois.

Tee muruseos yhdistämällä ainekset ja ripottele marjaseoksen päälle. Paista crumblea 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile sellaisenaan tai jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.






Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.