Italian reissulta - Napoli I

sunnuntai 8. marraskuuta 2015







Miljoonan asukkaan Napoli on samaan aikaan hienostunut ja rahvaanomainen, ylellinen ja maanläheinen. Ympärillä vellova väkijoukko ei päässyt ahdistamaan muualla kuin Pompeijille menevässä junassa.

Kukaan ei myöskään valittanut kuumuudesta, vaikka niin meillä turisteilla kuin paikallisillakin oli paidan selkä hiestä märkänä. Fiksut tietysti vain pyörähtivät päivän pahimpana hetkenä ulkona ja lähtivät illalla vasta tapaamaan ystäviään ja perheitään. Me sen sijaan kävelimme Napolia ristiin rastiin sille varattuina neljänä päivänä. Katuja ylös alas, ympäri ämpäri. Sopivassa suhteessa katuelämää, museoita, maisemia ja maittavia ruokia. Museoita ja kirkkoja ei kannata skipata, sillä usein niissä on mukavan viileää ja siistit vessat. Ja esimerkiksi Napolin arkeologisesta museosta löytyy Pompeijin tärkeimmät löydökset. Parhaat hetket vietettiin kuitenkin vain istumalla ja seuraamalla paikallista elämää.







Vaikka Napolista on puhuttu pahamaineisena ja haisevana mafiakaupunkina, ei moiset seikat tullut itselleni lainkaan mieleen. Toki jo rautatieaseman lähiseutu antaa osviittaa huonompiosaisista, mutta mielestäni Napoli ei ole sen kummempi kaupunki kuin muutkaan suurkaupungit. Ja ruoassa ottaa aika lailla kärkisijan!

Heinäkuinen Italia oli erittäin kuuma ja hikinen, mutta minulle ei tullut mieleenkään, ettenkö olisi syönyt kaloja ja äyriäisiä. Tavara oli tarjolla katujen varsilla suorassa auringonpaisteessakin, mutta kalat saivat säännöllisesti niskaansa niin vettä kuin jäitäkin. Eipä sillä, en ostanut mitään näistä, sillä majapaikassamme ei voinut itse valmistaa ruokaa. Enkä kyllä olisi halunnutkaan. Ehkä siinä tapauksessa, että olisin viettänyt Napolissa useamman viikon. Lomamatkoilla haluan istua valmiiseen pöytään ja nauttia toisten tekemistä ruoista. 



Naudan vatsalaukku eli trippa on paikallisten herkkua.

Tomaattivalikoimat olivat upeita niin katukojuilla kuin fiineimmissä kaupoissakin. 

Nousimme ihastelemaan Napolin maisemia funicolarella Castel Sant'Elmolle. Matka niin ylös kuin alaskin päin oli antoisa, sillä samalla sai kosketuksen napolilaisten arkielämään. Muita turisteja ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Korkeuksista Napoli antoi itsestään taas aivan toisenlaisen kuvan. Ehkä olisi kannattanut raahata itsensä sinne aivan ensimmäiseksi ja sieltä käsin hahmottaa, minne kaikkialla haluaakaan tallustaa. Toivelistalle uusi reissu hurmaavaan Napoliin.






Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.