Ammennettuamme Napolia kolmen päivän ajan otimme suunnan Salernoon. Puolen tunnin junamatka taittui hiestä märkänä. 140 000 asukkaan kaupunki tuntui pieneltä ja rauhalliselta suurkaupungin hälyn jälkeen. Upeinta kaupungissa on vehreä rantabulevardi, jonka siimekseen voi yrittää piiloutua auringolta. Ihmisiltä sen sijaan ei, sillä kaistale rannikolla houkutteli luokseen niin lenkkeilijät, eläkeläiset, rakastuneet kuin harvat turistitkin.
Meidän matkakohteeksemme Salerno valikoitui sattumalta. Koska emme olleet ennen matkaa varmoja, halusimmeko Pompeijin lisäksi vierailla myös Paestumissa, päädyimme majoittumaan Salernoon. Valinta osoittautui hyväksi, vaikkemme suunnanneet lainkaan etelämmäksi. Salernosta oli hyvät laivayhteydet Positanoon ja Amalfille ja käytimme niitä hyväksi parina päivänä. Olikin suoranainen helpotus päästä merelle tuulen tuivertamaksi ihailemaan maisemia mantereelle päin.
Kaupunki oli loistava tukikohta jo ruoankin puolesta. Vaatimattoman näköisetkin ravintolat osoittautuivat loistaviksi ja ruoat olivat erinomaisia. Ja arvatenkin kalat ja äyriäiset maistuivat tässäkin rantakaupungissa. Uusimpana tuttavuutena lautaselle päätyi myös merisiili, joka maistui raikkaan virkistävälle. Oi voi, voisin syödä kalaa ja äyriäisiä joka päivä!
 |
| Näkymää Amalfille |
Napolin herkkuja
Napoli I
Napoli II
Ah ja voih! Näyttää uhkaavasti siltä, ettemme pääse jouluksi Italiaan. En tiedä onko tämä sellaista lohtumatkustamista vai itsensä kiduttamista kun näitä sun matkajuttuja lueskelee, mutta ei lukemattakaan olla voi. Yläfemmat mereneläville täältäkin!
VastaaPoistaOi, onpas harmillista. Jos ette pääse Italiaan, tuokaa Italia omaan joulupöytään. Tietynlaista kidutusta nämä kuvat ovat itsellekin, sillä vaikka reissu onkin edessä, en ole lähdössä Italiaan. Maailmassa on yksinkertaisesti liian paljon mielenkiintoisia paikkoja.
Poista