Kotiinpaluun ilo

perjantai 5. elokuuta 2011

Viikon mittaiseksi muodostunut road trip päättyi tänään ja mökille palatessa tuli ihasteltua omaa pientä puutarhaa. Appivanhemmat olivat huolehtineet kasvien vedensaannista ja satohan oli ehtinyt kasvaa kovasti viikon aikana. Näin ollen herkuttelimme oman puutarhan kesäkurpitsalla sekä Keskiseltä ostamillamme porsaankyljyksillämme. Mies friteerasi lisäksi jälleen kerran kesäkurpitsankukkia ja salviaa. Tällä kertaa salvian kylkeen pääsi myös anjovis ja moinen herkku oli minun mieleen! Kesäkurpitsankukat olivat positiivinen yllätys myös omille vanhemmilleni (kuten myös persilja), joita
mies teki viime viikonloppuna myös heille. Mahtava juttu, miten yksinkertaiset ainekset ja asiat ovat poikkeuksetta niitä parhaita!

Vaan herran jestas sentään tätä Tuurin toimintaa... kyseinen putiikki ei tosiaankaan ole minua varten ja arvasin sen kyllä jo etukäteen. Mutta näin vain ensi kertalaisena siellä oli päästävä käymään, jotta tietää mistä "tarjoushaukka" vouhkaa. No joo. Tavara ei ollut yhtään sen edullisempaa kuin muuallakaan. Parasta antiaan tosin tarjosi ruokapuoli, josta löytyi ruoan lisäksi mm. Veledan ja ja Madaran ekokosmetiikkaa (jota odotin löytäväni itse kyläkaupan puolelta) sekä mukaan lähteneet paksut porsaankyljykset ja naurisleipä. Tuloksena oli täydellinen, italialainen päivällinen, jonka kaltaisia olen syönyt useamman kerran Italiassa. Raaka-aineet sellaisenaan ilman ylimääräisiä sooseja. Mies onnistui yli odotusten ja ilta oli silkkaa herkuttelua! Söimme road tripin alussa italiaista ruokaa myös kuopiolaisessa Gusto-ravintolassa, mutta valitettavasti ruoka oli aika kaukana italiaisesta, vaikka ruoka hyvää olikin. Kyseisen illan ruoka löytyy täältä.

Itse lomareissu oli sitä mitä kaipasinkin. Nautimme miehen kanssa hyvästä ruoasta ja juomasta ennalta tuntemattomilla paikkakunnilla hengaillen vain, nauttien lomasta. Joistakin kohteista kirjoittelen varmaan myöhemmin lisää. Parhaat muistoni muodostuvatkin ruoan parissa, vaikken kaikkia näitä olekaan syönyt vähään aikaan:
- äidin tekemät lihapullat, kaalilaatikko ja -keitto, maksakastike, veriletut. 1980-luvulla  äitini teki usein myös yrteillä maustettua kokonaista kanaa uunissa ja koulun lopettajaiset otettiin aina vastaan täytekakulla. Välillä viikonloputkin.
- isän tekemä viili, haukipullat, jauhelihapihvit, hirvikäristys ja banaanikakku
- ukkini marjareissulle tekemät voileivät, joiden päälle oli aina paistettu kananmunaa ja leivät oli kääritty voipaperiin
- mummon sekahedelmäkiisselit ja konjakilla kostutetut täytekakut (minäkin kostutan leipomani kakut osittain aina jollain viinaksella)
- kummitätini tekemä leipäjuusto ja kummisetäni savustettu lahna
- toisen tätini tekemä ruisleipä ja punajuuripihvit, joita odotan pääseväni itse paistamaan lähiaikoina sekä
- setäni vaimon leipomat kuivakakut

On näitä muistoihin liittyviä makumuistoja varmaan monia muitakin, mutta nämä tulivat näin päällimmiltään mieleen. Mutta mitkähän lienevät omia bravuureitani? Omasta mielestäni olen ihan paras tekemään ruokaa tähteistä sekä ylipäänsä salaatteja, vaikken niitä täällä blogissa olekaan pahemmin viljellyt. No joo, pidän myös leipomisesta ja upotan tässä perheessä ainoana sormeni taikinaan. Outo juttu sinänsä, sillä minullahan se kokin tutkinto on. Ehkä siksi olenkin niin loistava työnjohtaja. (Mies protestoi tähän väliin ja muistutti, että hän tekee pizzat ja leivät). Nykyään olen keskittynyt kokeilemaan enemmän uusia raaka-aineita ja usein tekemään ruokaa jopa niistä roskiin menevistä aineksista. Harvensin tänään esimerkiksi punajuuria ja päätin tehdä niiden naatit huomenna ruoaksi. Syteen tai saveen... Taidan syödä mieheni kanssa niin paljon uusia ruokia, etten osaa nimetä lainkaan omia suosikkejani. Tai siis niitä ruokia, joita valmistan parhaiten. 

Olitpa itse viikonloppu-, koti- tai huippukokki, suosittelen kokeilemaan tulevana viikonloppuna tätä seuraavaa menua. Kokonaisuus on yksinkertainen ja helppo eikä vaadi ihmeitä. Makean ystäville suosittelen jälkiruoaksi tiramisua ja vähemmän makean perään vinkuville marjoja ruusuhyytelössä.

Friteeratut kesäkurpitsankukat

Frittitaikina:

1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1-2 tl maitoa tai kermaa
suolaa ja pippuria
friteeraukseen auringonkukka- tai maapähkinäöljyä
  • kerää nupulla olevat ja auenneet kukat yhteen. Älä pese niitä, ettei jauhot paakkuunnu tai rasva ala räiskyä.
  • kuumenna rasva kattilassa. Rasva on tarpeeksi kuumaa, kun se alkaa sihistä, kun pudotat sinne pienen yrtinpalan pinnalle. Muista pienentää levyn lämpö ja ottaa kattilankansi lähettyville, ettei pienintäkään tulipalon vaaraa pääse syntymään.
  • sekoita muna, maito, suola ja pippuri keskenään
  • pyörittele kukat jauhoissa ja kasta ne sen jälkeen frittiseokseen
  • friteeraa kukat kullanruskeiksi ja nauti!
 Friteeratut salvianlehdet

frittitaikinaa, kts. ed.
anjovisfileitä
  • pyörittele salvianlehdet jauhoissa
  • asettele anjovisfileet päälle ja paina niitä hieman yhteen
  • dippaa salvianlehti frittitaikinassa ja paista nopeasti kuumassa öljyssä

Grillattuja porsaankyljyksiä ja kesäkurpitsaa

1-2 marinoimatonta porsaankyljystä
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
kesäkurpitsaa pitkittäin siivutettuina
  • sivele lihat ja kesäkurpitsat oliiviöljyllä ja anna niiden marinoitua tunnin ajan
  • grillaa kyljykset molemmin puolin muutaman minuutin ajan (paistoaika riippuu kyljyksen paksuudesta)
  • mausta kyljykset suolalla ja pippurilla

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.