Lumoava Burano / Kipparin morsian

Viehkeä Veneto -sarja jatkuu edelleen, vaikka reissusta on jo kaksi vuotta. Auringon ja värien kaipuu saa palaamaan näihin ihaniin tunnelmiin.

Muranosta suuntasimme Buranoon ja mitä sitä nyt muuta voisi kuin hymyillä. Värit ovat aina vaikuttaneet mielialaani suuresti eikä näitä värikkäitä taloja ihastellessa voinut olla naama nurin päin. Vaikka Burano onkin tunnettu ennen kaikkea pitseistään, nykyisin turistit suuntaavat sinne ensisijaisesti taloja ihastelemaan. Niin minäkin. Toki kauniita ja värikkäitä rakennuksia on meillä Suomessakin, mutta näin hurmaavaan ja tarunhohtoiseen olen törmännyt ainoastaan matkoillani Italiassa. Talot ovat kuulemma saaneet värinsä siksi, että kalastajat löytäisivät helpommin kotiin mereltä palatessaan. Värien lisäksi huomio kiinnittyi erittäin kallellaan olevaan San Martinon kellotorniin, mutta omista kuvista kaltevuus ei kyllä käy ilmi niin hyvin kuin paikan päällä.

Pitsistä innostuneiden kannattaa suunnata museopassin turvin pitsimuseoon, Museo Merlettoon. Vaikka nypläämisen taito on enää vain harvojen käsissä, museossa näki konkreettisesti kuinka mummot nypläsivät paikallista perinnepitsiä. Museo on aika pieni, joten kierroksen jälkeen pääsee nopeasti taas nauttimaan värikylläisyydestä. Myös koko saari on pieni, joten sen kävelee nopeasti ympäriinsä. Matkoihin mantereelta sen sijaan kannattaa varata aikaa, sillä itse matkanteon lisäksi (40 min), aikaa voi kulua vaporettoon jonottamiseen yllättävänkin kauan. Me vietimme yhdistetyllä Muranon ja Buronon visiitillä muistaakseni matkoineen noin 7-8 tuntia. Saariin voi toki tutustua nopeamminkin, mikäli ei käy museoissa ja ravintoloissa. Ja mihinkäs sitä lomalla kiire olisi! Jos nyt kuitenkin sattuisi olemaan aikataulun kanssa hieman ongelmia, suosittelen suuntaamaan juuri tänne Buranoon, mikäli haluat fiilistellä Venetsian laguunialuuen saaristoa.