Pallas-Hetta -vaellusreitti ensikertalaisten silmin: Päivä 1 / Kipparin morsian

Hetta-Pallas -reittiä ei voi kulkea ympyrän muodossa vaan matka täytyy suunnitella taukopaikkojen mukaan, sillä kansallispuistossa voi yöpyä ainostaan tupien ja kotien läheisyydessä. Säännöt koskevat myös itse vaellusta, sillä merkityltä reitiltä ei ole soveliasta poistua, ellei tiedä varmaksi missä saa liikkua. Kansallispuistossa on rajoitusalueita, joille ei saa mennä esimerkiksi lintujen pesimisrauhan vuoksi tai maaston kulumisen ehkäisemiksi. Tätä ohjeistusta on helppo noudattaa pysymällä reitillä. Muutamat vaeltajat kävivät patikoimassa kanervaisessa maastossa pienempien tuntureiden maisemissa, mutta nähdäkseni sallituissa puitteissa.

Olen katsonut matkareitin pituuksia sekä Pallas Hetta -retkeilyoppaasta sekä Luontoon.fi -sivustolta. 55 km on kuitenkin yleistynyt paikkansa pitäväksi luvuksi, vaikka luvut poikkeavat toisistaan. Osa vaeltajista suuntaa Tappuriin ja Taivaskerolle ja lisäksi vedenhakureissut ja Hannukurun sauna tuovat matkaan pituutta. Meidän reittimme jakautui kolmelle päivälle niin, että ensimmäisenä päivänä patikoitiin 18 km, toisena 17 km ja viimeisenä 20 km reitin kylttien mukaan.

Hetta-Pyhäkero 5,6 km

Pyhäkero-Sioskuru 7,6 km

Sioskuru-Tappuri 3,5 km

Tappuri-Pahakuru 7,7 km

Pahakuru-Hannukuru 1,6 km

Hannukuru-Suaskuru 5,6 km

Suaskuru-Montellin maja 6,6 km

Montellin maja-Nammalakuru 1,3 km

Nammalakuru-Rihmakuru 2,9 km

Rihmakuru-Taivaskero 5,5 km

Taivaskero-Pallas 4,1 km

Luontoon.fi -sivuston antamat reittiosuudet

Hetta-Pyhäkero 6,7 km

Pyhäkero-Sioskuru 8 km

Sioskuru-Pahakuru 12,1 km

Pahakuru-Hannukuru 1,5 km

Hannukuru-Montelli 12,5 km

Montellin maja-Nammalakuru 1,2 km

Nammalakuru-Pallas 13 km

Hetta-Pyhäkero 7 km

Ensimmäinen päivä alkoi sillä, että ajoimme Hetan kylälle. Tilasimme sekä autonsiirron Pallakselle (80€) että Ounasjärven ylityksen veneellä (8€/hlö) Koru Laakso Hetasta ja siinä vaiheessa kun mies saapui paikalle, rannalle oli kertynyt jo veneellinen vaeltajia. Pelastusliivit ylle, rinkat veneeseen ja ylitys reitin alkupisteeseen. (Alun kuvat samat kuin edellisessä, koska en ollut käynyt kuvia etukäteen läpi. Näistä saa kuitenkin parhaan käsityksen reitin alkupuolesta, joten samoilla mennään.)

Rannalta alkoi vaelluksen metsäisin osuus, jota oli helppo kulkea, vaikkei se painavat rinkat selässä ensiaskeleilla ihan siltä tuntunut. Vaatetta oli liikaa päällä ja niitä sitten riisuttiin pariin otteeseen, jotta löytyi sopiva fiilis. Parit pitkospuut auttoivat kosteimpien paikkojen yli ja sitten oltiinkin jo Pyhäkeron autiotuvalla. Pidimme siinä ensimmäisen tauon, sillä olimme heränneet jo monia tunteja aikaisemmin.

Pyhäkeron autiotuvan pihapiirissä ja nuotion äärellä oli lukuisia kulkijoita tauolla, mutta porukka hajaantui nopeasti niin Hetan kuin Pallaksen suuntiin. Viimeisellä etapillaan ollut perhe kertoi puhelimen ja netin toimivan läpi matkan, teinit olivat kuulemma seuranneet parhaillaan pyöriviä tositv-sarjoja joka ilta. Hymähdimme, mutta ymmärsimme.

Kaikilla taukopaikoilla on siis vesipiste, polttopuita ja wc. Valitettavasti kaikki vesi ei ole sellaisenaan juomakelpoista, mutta tästä Pyhäkeron tuvan kaivosta sai juomakelpoista vettä. Lounastauon pitäminen olikin järkevää tässä kohti, sillä siitä alkoi nousu kohti Pyhäkeroa.

Pyhäkero-Sioskuru 8 km

Pyhäkeron tuvalta matka jatkui pienen pätkän verran koivikossa ennen kuin alkoi loiva, mutta raadollinen nousu. Rankahko ennen kaikkea siksi, että kyseessä oli ensimmäinen nousu raskaat kantamukset selässä. Pyhäkerolle nousu ei loppujen lopuksi ollut paha, vaikka pitkä olikin. Nousu on kuitenkin nopeaa, sillä polku on sorastettu eikä isojen kivikkojen yli tarvitse harppoa kovin pitkälti. Pyhäkeron hiihtomajan raunioilta alkaa jyrkempi ja isokivinen nousu, mutta sitä ei kestä pitkään. Pikkuveli muistutti heti alusta alkaen, että askelten pituudella voi höllentää matkan kulkua samalla tavoin kuin polkupyörän vaihteilla. Tämä olikin hyvä neuvo jyrkemmille ja tasaisemmille osuuksille. Samaan aikaan paikallinen, vanhempi mies pyyhältää meidän rinnallemme ja kertoo olevansa lenkillä ennen saunaa. Saimme vastauksen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen siitä, kulkevatkohan paikalliset asukkaat tätä legendaarista reittiä. Ainakin tämän miehen kevyt askel puhuu sen puolesta.

Meidän noustessa Pyhäkeron huipulle, pilvet haahuilevat vielä vierellä. Laella tapaamamme pariskunta on odottanut pilvien katoamista toppatakeissaan jo parisen tuntia, me pääsemme nauttimaan ympärille avautuvista näkymistä saman tien. Ja sitähän tämä koko matka on, luonnon kauneuden ihailemista ja huokailemista jokaisella pienellä pysähdyksellä. Pään kääntämistä sinne tänne ja katseen kohdentamista suuntaan, josta juuri tulimme. Nappaamme kuvat joukkiostamme ja napsimme banaanit suuhumme ennen kuin lähdimme laskeutumaan Suaskuruun.

Laskua riittääkin pitkälti ja vauhti kiihtyy, mutta samaan aikaan huomaamme, etteivät alamäet olekaan niin mukavia kulkea mitä etukäteen luulimme. Kävelysauvoilla saa tosin kivasti otettua tukea, jos kulku meinaa yltyä turhan vauhdikkaaksi. Takanamme tahti on aivan eri luokkaa ja nuori ulkomaalaispari sauvoo ohitsemme vauhdikkaasti. Onneksemme ikä on tuonut viisautta emmekä edes mieti lähtevämme peesiin, vaikka alamäessä olemmekin. Tämä reitti kuljetaan meille sopivaan tahtiin.

Sioskurussa näemme taas tuttuja ja uusiakin kasvoja, kun pysähdymme vessaan ja pienelle tauolle. Varaus- ja autiotuvan lisäksi notkelmassa on useita nuotiopaikkoja ja kevyesti soliseva Siosjoki. Ihmisten määrästä päätellen on selvää, että moni jää tähän kohti yöksi. Me jatkamme joen toiselle puolelle nuotiopaikalle ja ihailemme näkymää Pyhäkerolle. Näkymien suhteen tällä puolella vaikuttaisi olevan paras paikka teltalle, mutta me lähdemme talsimaan reittiä vielä muutaman kilometrin verran.

Sioskurun autio- ja varaustupa

Siosjoki

Sioskuru-Tappuri 3 km

Sioskurusta lähdetään heti loivaan nousuun ja sitten lasketellaankin vain alaspäin. Tästä alkaa mielestäni reitin helpoin pätkä ja se jatkuu aina Pahakuruun saakka. Käännymme retkireitiltä muutaman kilometrin jälkeen vasempaan ja suuntaamme Tappurin autiotuvalle. Varsinainen vaellusreitti jatkuu kohti Pahakurua.

Tappurin tuvan ympäristössä on jo kaksi telttaa pystyssä ja pari kulkijaa on päättänyt yöpyä tuvassa. Siellä olisi kyllä tilaa meillekin, mutta päätämme nukkua omassa rauhassa. Autiotuvan takana on myös muita rakennuksia ja päädymme siihen, että ne ovat poromiesten tupia. Kokoamme teltan ja ryhdymme valmistamaan pestopastaa kanalla. Illallisen jälkeen vilkaisemme vielä karttaa huomisen reitti mielessä.

Aurinko alkaa laskea ja jätämme rinkat tuvan ulkoseinälle yön ajaksi. Vaelluskengät saavat kuivahtaa tuvan lämmössä, jotta saamme lämpimät kengät aamulla jalkaan. Yö teltassa nukutaan aluskerrasto päällä pakkasta kestävien makuupussien uumenissa pipo päässä. Kylmä ei tule missään vaiheessa, mutta yöllä herätään pauhaavaan tuuleen, sen jälkeiseen täydelliseen hiljaisuuteen, lintujen sirkutukseen ja nukahdetaan jälleen tuulen huminaan.