Tuusulanjärven taiteilijakodit

Suviranta

Jos jossain, niin Tuusulanjärvellä on tehty erittäin helpoksi nauttia lähimatkailusta ja suomalaisesta kulttuurihistoriasta. Päivässä tai kahdessa ehtii tutustua niin Tuusulanjärven entisiin taiteilijayhteisöihin kuin nauttia taiteesta Järvenpään taidemuseossa. Kierroksen voi edetä omaan tahtiin polkupyörällä tai autolla tai hypätä bussin kyytiin valmiille teemareitille.  Henkisen ravinnon lisäksi voi helliä itseään poimimalla piknikeväät Citymarketin sushipisteestä tai istua valmiiseen pöytään Citymarketin kyljessä sijaitsevaan ravintola Sesonkiin. Tämän kaiken koimme itse viime kesän lopulla ja suosittelen visiittiä niin lähellä asuville kuin muillekin lomailijoille! Ja suurin osa järven taiteilijakodeista ja museoista kuuluu museokortin piiriin, joten Tuusulanjärven kohteisiin tutustuminen on todella mutkatonta. Jos siis pidät taiteesta, tarinoista, tunnelmallisista vanhoista taloista, suomalaisesta järvimaisemasta, ota suunnaksi Tuusulanjärvi!

Olimme aiemmin käyneet pariin otteeseen Halosenniemessä, mutta vaikka taiteilijayhteisöstä oli kuultu ja luettu runsain määrin, Tuusulanjärven muut taiteilijakodit olivat jääneet käymättä. En osannut etukäteen aavistaa, että kahden päivän matka hurmaisi minut perusteellisesti, mutta näin pääsi käymään! Yöpyminen Järvenpään keskustahotellissa ei nyt ehkä ollut sitä lumoavinta, mutta kokonaisuutena täyden kympin viikonloppu. Idyllisempiä majoituskohteita toki on saatavilla, mutta kannattaa toimia ajoissa, jos mielit sellaiseen kohtuuhintaan.

Ahola
Ahola on paikka, josta Tuusulanjärven taideyhteisö sai alkunsa. Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt muuttivat vuonna 1897 Vårbackan huvilaan, joka sai myöhemmin nimekseen Ahola. Virikkeellinen maalaismaisema alkoi kiinnostaa muitakin taiteilijoita ja Tuusulanjärven miljööseen muuttivat myöhemmin Aino ja Jean Sibelius, Eero ja Saimi Järnefelt, Pekka ja Maija Halonen sekä J.H.Erkko. Nykyisin taitelijakoti toimii museona ja siellä esitellään heidän molempien töitä ja taiteilijaelämää. Mutta kuten esimerkiksi Ainolassa, täällä ei ole alkuperäistä sisustusta, joten vanhan ajan tunnelmaa ei ole enää jäljellä.

Ainola
Lars Sonckin suunnittelema Ainola on Aino ja Jean Sibeliuksen upea koti ja avautui yleisölle museona vuonna 1974. Täällä Sibelius pystyi kuulemma paremmin keskittymään säveltämiseen ja ystävätkin asuivat sopivasti lähettyvillä. Aino ja Jean Sibeliuksen hirsihuvila ei juuri olisi voinut olla upeampi. Tuon ajan tunnelma on edelleen aistittavissa ja pelargoniat ikkunalaudalla kruunaavat kokonaisuuden. Vihreä takka, vanha astiakokokoelma ja lukuisat muut yksityiskohdat vievät 1900-luvun alkuun. Ainon itsensä istuttama puutarha hehkuu värikkäänä vielä tänäkin päivänä ja saa haaveilemaan isommasta puutarhasta.

Puutarhaan on tulevana kesänä opastuksiakin, joten kiinnostuneiden kannattaa tarkistaa ajankohdat. Itse rakennukseen on myös mahdollista tehdä opastusvaraus etukäteen ja pääsimmekin onnekkaasti sellaiselle mukaan yhden ryhmän astuessa sisään kanssamme samaan aikaan.

Ainolaan saavuttaessa aivan parkkialueen kupeessa sijaitsee upea kahvila Aulis, jossa voi hengähtää upeassa miljöössä ja nauttia pienestä suolaisesta.

Villa Cooper

Seuraavaksi siirryimme Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolan sisareen, Villa Cooperiin Järvenpään keskustaan. Huvilaa rakennettiin samaan aikaan Ainolan kanssa vuonna 1904, mutta tuolloin sitä kutsuttiin Villa Enckelliksi omistajiensa mukaan. Rakennus sijaitsi järven rannalla, mutta 1918 se siirrettiin Bjarne Westermarckin myötä Myllytielle eli nykyiselle sijainnilleen. 1930-luvulla huvila sai nimensä mattotehtailija Edward Cooperin mukaan ja hänen puolisonsa asui siinä aina vuoteen 2004 asti. Järvenpään kaupunki sai kiinteistön testamenttilahjoituksena ja nykyisin Villa Cooper on paikallisten käsityöläisten myyntinäyttelytila. 

Kokonaisuutena Villa Cooper ei ole niin valloittava kuin Ainola, mutta rakennushistoriallisesti toki merkittävä. Cooper ei ole museo, mutta siellä on erillinen pieni työhuone ja museonurkkaus. Puutarha on suuri ja aikoinaan se on varmasti ollut sanoinkuvaamattoman upea. 

Tässä kohti päätimme lähteä lounaalle ja haimme Järvenpään Citymarketista sushit. Vastaavanlaisia sushipisteitä löytyy jo muistakin marketeista, mutta nämä totesimme vallan laadukkaiksi ja erittäin hyvin helteiseen kesäpäivään sopiviksi. Jos siis mietit ruokakohdetta, ota suunta markettiin, josta sushiraflan lisäksi löytyy aito pizzauunikin.

Järvenpään taidemuseo
Päätimme päivän taiteen osalta taidemuseoon, joka esittelee Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeldtin teosten lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Parhaillaan museossa on esillä meteorologi Seija Paasosen kirjaan perustuva näyttely Sadejuovia ja pilvisäteitä - taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin. Tämän kokoelman haluaisin nähdä, mutta näinköhän siihen on kesällä aikaa!

Ensimmäinen taidepäivä päätettiin illalliseen jälleen Citymarketilla, mutta tällä kertaa ravintola Sesonkiin. Matti Jämsenin sesonkeihin perustuva ruoka oli ensiluokkaista ja tuolloin nautin alla olevat kala-annokset. Söin asteen verran liikaa, mutta kerrankos sitä nyt Järvenpäähän pääsee! Lämmin suositus raflalle, halusitpa sitten nauttia simppelin lounaan, fiinin ilallisen tai sunnuntaibrunssin.

Silliä Sesongin tapaan, kananmunaa, perunaa ja marinoitua sipulia

Lohitartaria, herneitä ja piparjuurella maustettua kermaviiliä

Miedosti savustettua lohta, kantarellimuhennosta, perunaa ja mummonkurkkua

Suviranta
Niin upea kuin koko Tuusulanjärven ympäristö onkin, varsinainen helmi löytyi Suvirannasta! Eero ja Saimi Järnefeltin taiteilijakoti on ollut aina viime vuoteen saakka yksityiskäytössä ja sitä se on vieläkin, mutta Järvenpään kaupungin nykyään omistaessa talon, se avattiin pienessä määrin yleisölle. Tämä tarkoittaa sitä, että Suvirantaan pääsee ainoastaan ryhmät ennakkovarauksella ja sunnuntaisin yksittäiset kävijät, mutta hekin vain varauksen kautta. Koska Suvirannassa asuu edelleen Järnefeltien perikuntaa, opastus keskittyy ainoastaan alakertaan ja puutarhaan. Mutta jopas onkin sitten mieletön paikka!

Kun astumme oppaan kanssa pihapiiriin,  huomaan heti, että Suvirannassa on aikojen alusta alkaen asunut puutarhan rakastaja. Valtaisan kokoinen tontti hurmaa portilta lähtien ja kulman takaa löytyy aina jotain uutta ihasteltavaa. Keittiöpuutarha on tänäkin päivänä valtaisa ja rehevä upeassa kasvussaan.

Ensimmäisen kerroksen valtaisa työhuone tekee myös melkoisen vaikutuksen. Taideteokset toki hurmaavat, mutta oppaan kertomat lukuisat tarinat saavat rakastumaan taloon entistä enemmän. Suviranta on ollut koti yli 100 vuoden ajan ja se todella näkyy kerroksellisuutena ja mielenkiintoisina yksityiskohtina. Tämä on kohde, jota ei kannata sivuuttaa etukäteisvarauksen vuoksi.

Halosenniemi
Maija ja Pekka Halosen taiteilijakoti oli kierroksen ainoa entuudestaan tuttu kohde, mutta päätimme mennä verestämään aiempia mielikuviamme. Kotimuseoon ja taiteeseen voi tutustua ilman opastusta, mutta ajoituksemme oli täälläkin täydellinen (samoin kävi Ainolassa), sillä yleisöpastus alkoi heti sisään astuttuamme.

Halosen erämaa-ateljee muistuttaa tyyliltään Emil Wikströmin kotia, Visavuorta, erilaisuudestaan huolimatta. Jos et ole siellä vielä käynyt, ota suunnaksi myös Valkeakoski. Molemmissa paikoissa vain huvittaa kerta toisensa jälkeen tämä "erämaa-ateljee" -nimitys, sillä nykyisin erämaa on niin kaukana näistä kansallisromanttisista rakennusmiljöistä. Aikoinaan sijainti on toki ollut jotain muuta kuin nyt teiden kurvatessa aivan vierestä. Taidemuseo on edelleen vertaansa vailla ja mielelläni kävisin näissä kohteissa vaikka joka vuosi, jos vain aikaa olisi.

Erkkola
Runoilija J.H. Erkko halusi asua aivan Aleksis Kiven kuolinmökin lähettyvillä, sillä Kivi oli hänen ihailunsa kohde. Tämäkin rakennus edustaa kansallisromanttista tyyliä, mutta tunnelmaltaan Erkkola on huomattavasti suoraviivaisempi kuin Halosenniemi. Pekka Halonen toimi suunnittelijana ja rakentajatkin olivat samat kuin hänellä itsellään.

Tuusulanjärven taiteilijakodit muodostavat uskomattoman mielenkiintoisen taide- ja museokokonaisuuden ja kahteen päivään emme olisi enää jaksaneetkaan enempää. Lähinurkillahan on Kellokosken sairaalamuseo, lottamuseo ja ilmatorjuntamuseo, mutta ne saivat jäädä seuraavaan kertaan. Kohteet ovat niin henkeäsalpaavan upeita, että Tuusulanjärvi kutsuu varmasti vielä monta kertaa uudestaan!