Ravintolavinkit Venetsiaan / Kipparin morsian

Hyvien ravintoloiden löytäminen voi olla työn alla myös Italiassa. Pelkästään siksi, etten halua kävellä sisään ensimmäiseen eteen tulevaan ja erittäin todennäköisesti ylihintaiseen ravintolaan. Venetsiassa väärät valinnat olivat enemmän kuin mahdollisia, mutta onneksemme vältyimme huonoilta kokemuksilta. Yksi syy voi olla siinä, että yövyimme Venetsiassa kolme yötä ja ehdimme ylittää monta siltaa ja kanaalia, eksyä milloin minnekin ja törmätä paikallisten suosimiin trattorioihin. Joitakin ravintoloita olimme bonganneet jo kotona netin ja oppaiden ääressä, mutta teimme vasta paikan päällä lopulliset päätökset. Pariin paikkaan olisi pitänyt ymmärtää tehdä varaukset etukäteen ja näin ollen söimme pikaisesti vain yhdet ruokalajit illalliseksi.

Mutta kolme paikkaa jäi erityisesti mieleen! Ensimmäisenä päivänä kävelimme suoraan Osteria La Zuccaan. Siis ensin tietysti hortoilimme sinne tänne ja eksyimme matkalaukkujemme kanssa löytääksemme yöpymispaikkamme. Toki näimme sen, mutta emme tienneet kuinka pääsisimme sinne perille. Tämä oli erittäin yleistä seuraavan neljän päivän aikana kävellessämme pitkin kaupunkia. La Zucca näytti olevan täynnä ja iloksemme suurin osa asiakkaista oli paikallisia asukkaita. Mahduimme onneksi sisään, mutta suosittelen varaamaan etukäteen pöydän, mikäli et matkusta Venetsiaan sesonkien ulkopuolella. Nautimme pitkän lounaan ja ihastelimme jälleen italialaista yksinkertaista makupalettia. Kaikki syömämme annokset olivat puhtaan raikkaita, mutta niin maittavia.

La Zucca - Osteria con cucina
Santa Croce 1762

Toinen mainitsemani paikka on sekä vältettävien että käytävien listalla. Kuuluisa Harry's Bar on vertaansa vailla ja Ernest Hemingway on ollut yksi baarin kuuluisimmista asiakkaista ammoisina aikoina. Tätä korttia ei voinut jättää katsomatta ja suuntasimme osoitteeseen museokierroksen jälkeen. Sisustus ja tarjoilijoiden univormut vievät ajatukset saman tien entisiin aikoihin, vaikka asiakaskunta muodostuikin lähinnä leveää puhuvista amerikkalaisista. Baaria on myös mainostettu Bellinien keksijänä ja sellaisen minäkin päädyin siemailemaan. Kahden drinkin maksaessa 33 euroa, en hennonut ryystää juomaa nopeammin, vaikka kuinka olisi janottanut. Bellini oli todella kallis ottaen huomioon, että paikallinen prosecco oli oikeasti edullista. Jos vielä kiinnostaa, ota suunnaksi Calle Valleresso 1323.

Se, mitä Venetsiassa ehdottomasti kannattaa maistaa, on cicchetit! Pienet tapaspalat vievät kielen mennessään ja maistuvat niin lounaaksi kuin aperitivoksikin. Harmittavasti huomasin vasta nyt Marimenten mielestä parhaat cicchetit Venetsiaan. Me päädyimme Osteria Al Squeroon ennen kaikkea sen sijainnin vuoksi, sillä olimme juuri tuolloin Dorsoduron alueella museovisiittien myötä. Suurin osa vitriinin ciccheteistä oli koottu patonkipalojen päälle ja ne maksoivat 1,20 €/kpl, mutta toki sieltä löytyi kalliimpiakin makupaloja. Me keskityimme liha- ja kalaversioihin, mutta kasvispalojakin oli kyllä tarjolla. Pidimme kaikista ja nautimme paikallisia viinejä palan painikkeeksi!

Osteria al Squero
Dorsoduro 943/944