Raflassa: RUBY & fellas

Olen jo pitkään ihmetellyt ja ihastellut Tampereen ravintolatarjontaa. Uusia rafloja avataan tuon tuosta ja vaikka olenkin kehityksestä erittäin iloinen, huomaan olevani välillä jo tuskastunut. Puhtaasti siksi, ettei ole aikaa ruokailla jokaisessa paikassa. Ei tietenkään ole mikään pakko, mutta kovasti tekisi mieli maistella uusia makuja ja kertoa niistä sitten kaikille ruoasta kiinnostuneille. Vanhemmissakin ravintoloissa on vielä monta sellaista paikkaa, jonka keittiön anteja en ole päässyt maistelemaan. Erilaisia listauksia rakastavana olen tietysti laittanut niitä ylös toivoen syöväni niissä jonain päivänä.

Parin viikon takainen tiistai-ilta Ruby & Fellasissa oli jokseenkin tällainen kokemus. En ole syönyt siellä koskaan, vaikka olen kuullut monen kehuvan paikan hampurilaisia. Ehkä se johtuu juuri siitä, sillä en ihan hirveästi pidä hampurilaisista. Toki niitä tulee syötyä aika ajoittain, mutta yleensä ne ovat ravintoloissa liian suuria mättöannoksia.

Kun Tampere Food Clubin nimissä istuttiin pöytään ja luettiin uutta menua, löysin monta vaihtoehtoa burgerille. Päädyin maistamaan alkuun Vege chili fries -annosta, jossa oli ranskalaisten lisäksi papumuhennosta, cheddaria ja soijamajoneesia. Annos oli sen verran kostea ja rehevä, etten oikein ymmärtänyt mihin majoneesia enää tarvitsi. Onneksi en syönyt annosta yksin, sillä mitään muuta en olisi enää jaksanutkaan nauttia koko illan aikana. Tulisuutta annoksessa olisi voinut enemmän, mutta lautasellinen tätä juustoista mättöä, toimii enemmän kuin hyvin krapulassa ison oluen kera. Ranskisannoksen saa myös täysin vegaanisena tai vastakkaisesti lihaversiona. Ida ja Maj tilasivat bataattiranskalaiset ja sen verran pääsin niistäkin maistille, että ilahduin niiden rapsakkuudesta.

Vieruskaveri tilasi falafeleilla täytetyn pitaleivän (Fianna´s), joka ei ikävä kyllä ollut ihan niin hyvää, mitä ulkonäkö antoi odottaa. Samaisia falafeleja oli myös Falafelationship-pääruoka-annoksessa ja ne olisivat kaivanneet lisää mausteita ja rakennetta. Pyörykät olivat liian löysiä. Se toki täytyy myöntää, että falafelit eivät ole mitään helppoja valmistettavia.

Valitsin pääruoaksi Jar jar thingsin eli metsämarjagraavattua lohta ja piparjuuricremeä purkissa. Rinnalla oli myös saaristolaisleipää, siitakesieniä, juuressipsejä ja kurpitsaa kastikepisaroina lautasella. Annos oli mielestäni kaunis, mutta nämä monen muunkin lautasella seikkailleet pisarat eivät kyllä ihastuttaneet. Olin myös yllättynyt omasta reaktiostani annoksen ulkonäön suhteen, sillä ensimmäistä kertaa toivoin annoksen olevan pelkistetympi. En osannut odottaa, että pubiruoka asetellaan lautaselle näin fiinisti. Ja kauneudesta huolimatta, annos oli kyllä hankala syödä. Ronkkia purkista kalaa ja yrittää syödä sitä yhdessä muiden raaka-aineiden kanssa. Paras vaihtoehto olisi kuitenkin ollut se, että raaka-aineet olisivat selkeästi olleet eroteltuina lautaselle, jolloin niistä olisi helpommin saatua koottua täydellisiä haarukallisia. No, tämä nyt ehkä vähän turhaa saivartelua.

Kala oli hyvää, mutta sitä piparjuurta olisi omaan makuuni saanut olla enemmän. Onneksi sormisuolaa löytyi lautasen reunalta, sillä olen suolahirmu! En välitä tuon taivaallista mistään kolesterolista (tiedän sen kyllä olevan alhainen) vaan ennen kaikkea ruoan mausta ja siksipä lisäilenkin suolaa sinne sun tänne tarpeen mukaan. Sienet jäi melkeinpä täysin syömättä, mutta juuressipsit sopivat mielestäni hyvin tällaiseen pubiruokaan kalan oheen. Annos oli erittäin suuri, mutta kokonaisuutena niin hyvä, että voisin syödä sen uudestaankin. Olen kuitenkin aika varma, että ensi kerralla maistan hampurilaista.

Jälkiruokalistalta löytyi ainostaan uppopaistettua Snickersiä, Susua tai Bountya sekä kakkulajitelma. Koska en pidä suklaasta lainkaan, päätin jättää jälkkärin väliin. Maistoin loppujen lopuksi uppopaistettua suklaata Chef Santerin lautaselta enkä ollut kovin innostunut. Olisi kuin olisi syönyt yhtä aikaa suklaata ja ranskalaisia. Mutta hei, minua ei tässä asiassa välttämättä kannata kuunnella!

Maistelin melkeinpä kaikkia pöytään tulleita annoksia ja täytyy todeta, että tamperelainen pubiruoka ei enää ole entisensä. Tsekkaa, mitä RUBY & fellasin ruoasta kirjoittivat Ida, Maj, Emmi, Janica, Anna & Annukka ja Jani.

RUBY & fellas - Irish pub and Kitchen
Hämeenkatu 15
keittiö avoinna ma-la klo 17-23, su klo 13-21.
* * *
Tämän postauksen myötä blogin oikean sivulaidan kategorioista löytyy myös pubiruokaa-tunniste ja lupaan vinkata tulevaisuudessa myös hyvää pubiruokaa tarjoavista paikoista.