Tallinna I - Manna La Roosa ja taidemuseo KUMU / Kipparin morsian

Tallinna I - Manna La Roosa ja taidemuseo KUMU

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Helsingissä asuville olen hieman kateellinen siitä, että he voivat hypätä laivaan milloin tahansa ja ottaa suunnaksi Tallinnan. Pyörähtää siellä päivän tai useammankin. Kovin kauaksi ei tarvitse matkustaa päästäkseen ulkomaan fiilikseen. Ehkä heille, joille Tallinna on jo läpeensä kaluttu, samanlaista fiilistä ei synny, mutta itselleni onneksi vielä.

Tällä kertaa matka taittui erittäin miellyttävästi Eckerö Linen loungessa. Laivayhtiö tarjosi matkan ja tutustutti meidät rentouttavaan loungeen. Loistava tapa matkata Tallinnaan silloin, kun haluaa olla rauhassa, tehdä töitä tai vältellä ihmisjoukkoa. Meille lounge oli loistava valinta myös siksi, että olimme menossa melkein suoraan Tallinnaan saavuttuamme lounaalle. Tarjolla oli sopivasti suolaisia leipiä, makeita piiraita, hedelmiä ja juotavia jos jonkinlaisia. Ilahduttavinta oli kenties kuitenkin iloinen asiakaspalvelija. Lounge maksaa suuntaansa 18 euroa, mikä ei mielestäni ole lainkaan paha hinta ottaen huomioon, että kahvilaan menisi todennäköisesti sama raha. Eli uskon meidän nauttivan loungesta ensi kerrallakin.

Suuntasimme Eckeröltä suoraan hotellille ja lounaalle Manna La Roosaan. Ellei ravintolaa olisi minulle suositeltu, tämä vihreä jouluvaloin koristeltu rakennus oli jäänyt kyllä väliin. Onneksi astuimme sisään, sillä sisustus vei saman tien uusiin tunnelmiin. Sanalla sanoen ihanaa päästä tällaisiin hulvattomasti ja runsaasti sisustettuihin ravintoloihin. Tampereella vastaavanlaisia ei juurikaan ole, mutta osaa Tallinnassa asuvista tämä jo kyllästyttää. Aina kun uusi ravintola aukeaa, sisustus kuulemma noudattelee samaa kaavaa ja kalusteita haalitaan sieltä sun täältä. Mutta meitsi tykkää!

Vapaiden kunniaksi korkkasimme lounaan proseccolla ja alkuruoaksi valitsin paahdettua kurpitsaa ja vuohenjuustoa (7 euroa). Lautasen nähtyäni yllätyin annoksen suuresta koosta ja osa ikävä kyllä jäikin syömättä, sillä halusin nauttia pääruoastakin. Maut olivat suhtkoht kohdallaan, mutta suolaa olisin kaivannut hurjasta juustomäärästä huolimatta lisää. Osan vuohenjuustosta voisi korvata kurpitsalla.

Pääruoaksi nautin todella kauniin värisen punajuuririsoton, jonka päällä oli viipaloitua keltajuurta (10 euroa). Tässäkin annoksessa oli vuohenjuustoa, mutta sitä ei juurikaan huomannut. Risotto maistui ja olin ilahtunut siitä, että ruoka oli täysin erilaista, mitä itse olen kotona valmistanut. Samoista raaka-aineista saa valmistettua todella eri makuista ruokaa.

Manna La Roosa oli ilahduttava kokemus ja sinne sopii poiketa niin päivällä kuin illallakin. Tarjoilijoiden järjestellessä pöytiä uuteen uskoon selväksi kävi se, että pöytä kannattaa olla varattuna, sillä harva se pöytä oli kansoitettu illallista varten. Ravintolasta saa kuulemani mukaan myös loistavia drinkkejä, mutta ne jäivät nyt ensi kertaan. Talon toisessa laidassa sijaitsee aasialaista ruokaa tarjoileva Tai Boh, mutta siitä on kuvia luvassa sitten seuraavassa kirjoituksessa.

Lounaan jälkeen nappasimme taksin taidemuseo Kumuun. Museoon pääsee kätevästi kyllä raitiovaunulla ja bussillakin, mutta emme jaksaneet etsiä ja odotella oikeaa tulevaksi. Rakennus tuo väistämättä mieleen Kiasman, vaikka niillä onkin eri suunnittelijat. Itse asiassa rakennus edustaa suomalaista arkkitehtuuria ja sen on suunnitellut Pekka Vapaavuori.

Kumu on kuulemma virolaisten taidemuseohaaveiden täyttymys enkä sano vastaan. Taidetta on esillä kolmessa eri kerroksessa ja sitä riittää moneen lähtöön. Kolmannessa ja neljännessä kerroksessa on virolaista taidetta 1700-luvulta tähän päivään, viidennessä virolaisen ja ulkomaisen nykytaiteen vaihtuvia näyttelyitä. Lisäksi Kumussa järjestetään paljon erilaisia tilaisuuksia, tapahtumia, konsertteja ja seminaareja. Ihana paikka! Kumussa sijaitsee myös loistava museokauppa ja kahvila, joka näytti olevan lounastajien suuressa suosiossa.

Kumun ympäristö on ehdottomasti paikka, johon kannattaa suunnata myös kesällä. Museota ympäröi Pariisia henkivä iso, Kadriorgin puisto, joka huutaa puoleensa synnyttäen mieleen kesäisen piknikin. Puistossa sijaitsee myös vanhaan, ulkomaiseen taiteeseen keskittyvä Kadriorgin museo, mutta sen anti jää seuraavaan Tallinnan lomaan.

Kierrettyämme museon melkein kokonaan huomasin pienen tytön hyppelehtivän näillä nojatuoleilla ja vasta tuolloin ymmärsimme, että niihin saa koskea ja ottaa itsekin ilon irti. Pientä hymyn karetta saatiin siis muidenkin huulille, kun mies kävi lepuuttamassa jalkojaan.