Nautintojen viikonloppu

maanantai 29. syyskuuta 2014



Viime viikonloppu oli silkkaa nautiskelua niin ruoasta, juomasta kuin tekemättömyydestäkin. Dolce farniente – joskus on parasta vain olla tekemättä mitään. Kun tällaiseen viikonloppuun tuli mahdollisuus, tartuimme siihen kiinni. Perjantaina nautiskelimme alkuruoaksi tähteeksi jäänyttä porkkanakeittoa, pääruoaksi seesaminsiemenillä kuorrutettu kuhaa ja japanilaista kurkkusalaattia. Jälkiruoaksi tekaisin omenagaletten.

Lauantain aloitimme vain kahvilla, minkä jälkeen pyöräilimme Cafe Pispalaan herkuttelemaan brunssilla. Sekä minä että puolisoni olimme lukeneet ja kuulleet paikasta pelkkää hyvää, joten odotukset olivat korkealla. Saavuttuamme kahvilalle huomasimme paikan olevan täpötäynnä, mutta jo hetken päästä pöytä vapautui ja pääsimme sisään. Valitsimme vaihtoehdoista All american- ja Whole works -menut sekä lisäksi vielä mimosan ja kuohuviinilasillisen. Odotuksemme lunastettiin ja söimme erittäin maittavat lautaselliset munakokkelia, pekonia, perunoita, skonsseja, pannukakkua, tuorepuristettua mehua ja kahvia. Makeasta jugurttilasillisesta puhumattakaan.



Cafe Pispala tarjoilee myös lounasta ja illallista ja toivon, että pääsisin (ehtisin) maistelemaan niitäkin lähiaikoina. Vaikka kahvila-ravintolan sijainti on hieman erikoinen Pispalanharjun rinteessä omakotitalon alakerrassa, se ei heikennä ravintolan houkuttelevuutta lainkaan. Facebookin mukaan lounas- ja illallislistat vaihtuvat viikottain ja pyörivät vaihtelevien teemojen mukaan (meksikolainen, italialainen, aasialainen fuusiokeittiö, comfort food, surf & turf jne.) Näin jälkikäteen voin vain harmitella, etten ole käynyt syömässä aikaisemmin. Annan paikalle pelkän brunssin perusteella viisi tähteä ja suosittelen lämpimästi kaikille! Tunnelmallisin ruokaelämys pitkään aikaan.

Pienen pyöräilyn ja kirpputorilla poikkeamisen jälkeen pysähdyimme Gastropub Tuulensuuhun lasilliselle ja siitä pian vetäydyimme päikkäreille. Illallisen olimme sopineet syövämme ystävien kera Pikkubistro Kattilassa. Olin käynyt ravintolassa aiemmin pari kertaa lounaalla ja ollut hieman pettynyt molemmilla kerroilla. Halusin kuitenkin antaa paikalle mahdollisuuden näyttää parhaansa illallisen mielessä, mutta kolmas kerta oli vielä huonompi kuin koskaan. Harmitti niin minua kuin seuruettakin. Yleensä en kirjoita blogiin sanallakaan huonoista ruokakokemuksistani, mutta nyt katkesi kamelin selkä. Kun lähden syömään asteen verran fiinimpään ravintolaan, odotan saavani sieltä parempaa ruokaa, mitä itse osaisin valmistaa. Tai sitten ruokaa, jossa on jotain jujua. Kokonaisvaltaista elämystä. Sellaista ei tullut. Jonkinlainen performanssi kuitenkin. Ruoka oli kuin kotikokin valmistamaa eikä annosten ulkonäötkään hurmanneet. Kuin pisteenä kaiken päälle bongasin jättikatkaravultani peräsuolen (?). Laatu ja hinta eivät todellakaan kohdanneet. Ruoassa ei ollut suolaa, mutta makeutta liiaksikin asti. Alku- ja pääruoan jälkeen olimme niin hämmentyneitä ja tyrmistyneitä, että päätimme siirtyä jälkiruoalle muualle nostaaksemme fiilikset mukavimmiksi. Luulenpa, etten jaksa antaa Kattilalle enää yhtään mahdollisuutta.




Muutamaan ravintolaan yritimme päästä ilman pöytävarausta jälkiruoalle, mutta huonoin tuloksin. Onneksi Masussa viimein tärppäsi. Nautin itse erittäin hyvän vaniljapannacottan ja omenaisen Tin can -drinkin. Huh, iltamme pelastui ja hymy nousi jälleen huulille. Masun ruokia en ole vielä maistanut, mutta ehkä sillekin löytyy vielä hetkensä.



Kotimatkalla ostimme yöpalaksi Sitkon pizzan ja käppäilimme kotiin. Hotkaisimme pizzan hetkessä ja iloitsimme keskenämme siitä, että naapurustossa on viimein hyvä pizzaravintola. Eikä haittaa, että se on eittämättä tällä hetkellä kaupungin paras!

Viikonloppu saateltiin loppuun kotona herkutellen itsetehdyllä ruoalla ilman pettymyksiä.
Tiedän, että suurin osa ihmisistä kertoo huonoista kokemuksistaan ympäristölleen ja jättää hyvät kertomatta. Ehkä juuri siksi en normaalisti naputtele negatiivista kokemuksista mihinkään. Toki moni ruokablogi kertoo avoimesti myös huonoista ruokaelämyksistä, mutta itse en siihen pysty. En kerta kaikkiaan osaa pukea sanojani rakentavasti negatiiviseksi. Teilaisin vain täydeltä laidalta. En usko kirjoittavani blogiini varsinaisia ravintola-arvosteluja tulevaisuudessakaan, mutta blogin oikeasta laidasta löydät kohdan Kipparin morsian suosittelee. Kertokoon tämä lista sen, mitä ravintoloita, kahviloita ja kauppoja arvostan. Maksutta.

Mitä paikkaa sinä uskallat suositella? Ilmianna paikka ja jaa ilosanomaa.

2 kommenttia

  1. Toivottavasti pääsette pian testaamaan sen Nomun. Itseä se jo kovasti kuumottelee uudestaankin. Mitä taas Masuun tulee, niin ei täältä kaupungista taida yhtä loistavaa drinkkibaaria löytyäkään. Kävin juuri viime viikonloppuna Helsingissä Liberty or Deathissa, ja samanlaista menoa kaipaisi todellakin tännekin. Masuun voisi mennä vain drinkillekin joku kerta toden totta.

    VastaaPoista
  2. Samaa toivon minäkin! Ravintolamaailma laajenee entisestään ja niin monta paikkaa on vielä käymättä. Mikä on tietysti vain plussaa mulle! Liberty on tuttu paikka ja vastaavalaista tunnelmaa ei Tampereelta taida löytyä.

    VastaaPoista

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.