Osa 11: Lannoittaminen

perjantai 5. kesäkuuta 2015



Kasvimaan lannoittaminen kirvoittaa minussa ristiriitaisia ajatuksia. Ensimmäiseksi ajattelen vihreitä pulloja myrkkyä, joilla valitettavan moni poistaa puutarhastaan rikkaruohoja. Ei siis mitään tekemistä lannoituksen kanssa, mutta mieleni on tällainen. Toiseksi mietin sitä, että luonnonmukainen puutarhani ei kaipaa lannoitteita.  No, metsään menee sekin ajatus, sillä kasvun ja sateiden myötä ravintoaineet häviävät puutarhamullasta. Siltikään en haluaisi lannoittaa. Siksi olenkin ruvennut parantelemaan multaa ruohosilpulla ja puiden lehdillä. Sekoitan niitä syksyisin mullan joukkoon maatumaan. Lisäksi lannoitan mm. tomaatteja ja kukkia luonnonmukaisilla lannoitteilla. Kukkapenkit, omenapuut ja marjapuskat saavat kasvun tueksi myös hevosenlantaa tai kanankakkaa. Pyrin kuitenkin käyttämään lannoitteita mahdollisimman hillitysti. Käytännössä kasvit, kukat ja puut tarvitsevat lannoituksen niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin. Kevätlannoituksen aika on jo ohi, mutta kesälannoitus alkaa olla pian ajankohtaista. Lannoitus parantaa kukintaa, vahvistaa juuristoa ja mukuloiden kasvamista ja lisää satoa. Syksyn lannoituksen on tarkoitus hidasta kasvua ja valmistella kasvit talveen. Itse käännän yleensä vain kompostin ainesta sekaan ja jään odottelemaan seuraavaa kevättä. Tänä vuonna pitäisi muistaa omenan ja luumun lannoitus, jotta ensi vuonna olisi taas entistä upeampi kukinta ja sato tiedossa.

Ruohosilppu
Kirjoitin aiemmassa bloggauksessa, että ripottelen kasvien väliin ruohosilppua estämään kosteuden haihtumisen. Ruoholla on toinenkin tarkoitus, se nimittäin lannoittaa multaa. Ruohosilppua tulisi laittaa mullan päälle noin 5 cm paksu kerros. Ruoho kuivuu auringossa ja samalla rikkaruohot kuivuvat pois. Kun ruoho on hajonnut, lisätään uutta silppua päälle. Kun sato on syksyllä nostettu maasta, ruoho pyöräytetään mullan joukkoon maatumaan ja parantamaan maata. Ainakaan tähän mennessä ruohon mukana ei ole ruvennut kasvamaan rikkaruohoja. Jos käytät lannoitukseen ruohosilppua, muuta lannoitusta ei tarvita. Monivuotisille kasveille riittää yksi kattamiskerta.

Olen käyttänyt ruohosilppua peittämään myös multaa, jotta esimerkiksi avomaankurkut eivät kosketa suoraan multaa vaan lepäävät ruohon päällä. 




Nokkosvesi
Tiedän monen puutarhurin käyttävän nokkosvettä sekä lannoittamiseen että tuholaisten torjuntaan, mutta itselläni ei siitä ole kokemusta. Tähän asti olen kaikki eteeni tulevat nokkoset poiminut syötäväksi. Voisinkin ottaa aiheesta kopin ja käydä anopin mökkimailla nokkosjahdissa lannoitteita hakemassa.

Nokkosveden valmistaminen on helppoa:
- pane tuoreita nokkosenlehtiä veteen ämpäriin tai tynnyriin
- sekoita välillä
- siivilöi lehdet parin päivän kuluttua pois ja laimenna vahvan teen väriseksi

Virtsavesi
Mitä upeampi kukkaloisto, sitä varmemmin puutarhurina on mummo, joka käyttää virtsaa lannoitukseen. Ajatuksena ehkä hieman puistattava, mutta minä annan mielelläni kummilasten ruikkia kukkapenkkeihini. Mutta oikeasti virtsa tulee laimentaa:
- yksi osa virtsaa
- 8-9 osaa vettä
Virtsavettä voi siis käyttää syötäville kasveillekin, mutta vesi kaadetaan riviväleihin, ei kasvin päälle. Vihanneksia voi syödä parin viikon kuluttua lannoituksesta. Toimii!




Kananlantavesi
Kanankakka on varmasti monelle tuttu tuote, mutta sen käyttäminen ei ehkä niinkään. Ainakin sen perusteella, että joiden pihamaa haisee aivan kammottavalle. Arvatenkin siksi, että kanankakkaa on tullut laitettua liian paljon. Säkin tai purkin kyljestä löytyy ohje, mutta pääpiirteittäin se valmistetaan näin:
- isoon vesikannuun pannaan kourallinen tai kaksi kanankakkaa, vesi päälle ja sekoitetaan
- vuorokauden kuluttua neste laimennetaan vahvan teen väriseksi ja se on valmista käytettäväksi
- kanankakkaa voi myös laittaan suoraan mullan päälle, mutta se tulee peittää multakerroksella ja kastella, jottei synny hajuhaittoja

Viher- eli vihantalannoitus
Oma suosikkini lannoituksessa on kuitenkin viher- eli vihantalannoitus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että maahan kylvetään maata lannoittavia kasveja. Niitä ei korjata pois vaan sekoitetaan syksyllä mullan joukkoon.  Itse olen toteuttanut parina vuonna niin, että olen kasvattanut laatikoissa krassia, kehäkukkaa ja papuja. Kun kukinta on ohi ja sato korjattu pois, käännän kasvit mullan joukkoon. Näin mullan rakenne paranee ja samalla rikkaruohojen määräkin vähenee. Myös lehtikaalin ympärillä kasvavat samettikukat ajavat saman asian torjuen samalla myös tuholaisia.

Olen siis tullut toimeen aika perinteisin menetelmin ja vaikka olen kaupassa nähnyt mm. luu- ja verijauhetta lannoitusta varten, ostopäätöstä ei ole vielä syntynyt. Kerro ihmeessä, jos olet kyseisiä aineita käyttänyt ja jaa muutenkin omat lannoitusvinkkisi niin hyötypuutarhaan kuin kukkapenkkeihinkin.


*

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit hyötypuutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen

2 kommenttia

  1. Näitä lannoitusasioita olen minäkin miettinyt. Keinolannoitteet ovat erittäin epäekologisia ja luonnonlannoitteisiin taas saattaa liittyä ainakin eettisiä ongelmia. Onneksi lannoiteomavaraisuus on helppoa (ja halpaa). Alkulannoitukseen virtsa ja loppukesän lannoitukseen ruohosilppu. Viherkate onkin ihan parasta kasvimaalle: ravinteikasta, pidättää kosteutta ja torjuu rikkaruohoja ja kastemadot tykkää kovasti. Komposti ja haravonti"jäte" on meillä käytössä puutarhan monivuotisilla, eivätkä esim. kukkapenkit välttämättä mitään kaipaa edes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samoilla linjoilla mennään siis molemmat ja ainakin itse olen ollut joka vuosi tyytyväinen tyytyväinen satoon. Aurinkoista kesää!

      Poista

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.