Minulle lukemaan oppiminen tuotti aikoinaan suurta tuskaa ja kun vihdoin opin lukemaan, luin sujuvasti oikealta vasemmalle. Isän ja äidin riemu oli varmasti suuri, kun vihdoin opin lukemaan vasemmalta oikealle. Ja hyvin opinkin! Sen jälkeen istuin koulussa kuin liimattuna kirjojen ääressä ja sain lukea, mitä kirjoja halusin, muiden opetellessa sujuvaa lukemista.
Kirjat ovat välillä unohtuneet pitkäksikin ajaksi, mutta palaan aina niiden pariin enkä päästä läheisiänikään helpolla - ostan kirjoja lahjaksi. Halusivatpa tai eivät. Toivon, että sinäkin huomenna ja sitä seuraavina päivinä ja viikkoina tartut kirjaan. Yhtä innokkaasti kuin veljenpoikani omiin kirjoihinsa. Hetkeksi.
Osalle meistä lukutaito on jo itsestäänselvyys, mutta joissakin kehitysmaissa lukutaitoisia on vain 50 % väestöstä. Jos haluat antaa osasi hyväntekeväisyyteen, tässä olisi yksi tapa auttaa kehitysmaan lapsia.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.