Kurpitsa-chilipataa, kanaa espanjalaisittain ja poro-ossobuccoa

Moni on kysellyt, mistä ihmeestä keksimme mieheni kanssa uudet ruokamme. Useimmiten reseptit löytyvät oman keittiön kirjahyllystä, mutta hyviä bongauspaikkoja on toki lehdet ja nettikin. Reseptin etsiminen riippuu pitkälti siitä, onko jääkaapissa jotain tähteitä vai haluammeko syödä täysin jotain uutta ruokaa tai makuyhdistelmää. Tänä viikonloppuna ruoan keksiminen ei tuottanut vaikeuksia, sillä mies toi viikolla Alkosta mukanaan Etiketti-lehden, josta me molemmat bongasimme suosikkimme. Ohjeet löytyvät myös Alkon nettisivujen reseptihaulla. Ruokakuvien alta pääset suoraan kyseiseen reseptiin.

Perjantaina söimme katalonialaista kanaa picadalla. Ruoassa oli häivähdys molea, mutta ei vastaavaa tulisuutta. Eilen puolestaan söimme uutta herkkuruokaani, Pipsa Hurmerinnan kurpitsa-chilipataa. Pata oli erinomaista ja vielä parempaa siitä saa, kun lisää pähkinöitä tai manteleita, jotta pata ei muistuta liikaa vauvan soseruokaa. Tämä pata sopii täydellisesti kylmän vapaapäivän iloksi ja piristykseksi. Tänään puolestaan uunissa hautuu poro-ossobucco, johon päädyimme siitä yksinkertaisesta syystä, että tarvitsemme tilaa pakastimeemme ja poronpotkahan sieltä löytyi. Isän ampuma hirvenliha ottaa sieltä paikkansa.

Välillä ruoan keksiminen ja kehitteleminen tuskastuttaa, kun verensokerit ovat jo ehtineet pudota pakkasen puolelle. Siinä kohti ei auta muuta kuin syödä hapankorppuja ja toivoa miehen tekevän ruoan.

Kurpitsa-chilipata

Kanaa picada