Toisen päivän aamu aukeaa ihanaan auringonnousuun ja kroppa on aivan jäykistynyt. Parit joogapyllistykset teltassa ja veri alkaa jälleen kiertämään paremmin. Suunta kohti lämmintä tupaa ja aamiaisen valmistamiseen. Keitimme puurot ja kahvit tällä kertaa autiotuvan kaasuliedellä, kananmunatkin paistoimme eväsleipien väliin. Puumerkit tuvan vieraskirjaan ja teltan purkuun. Päällimmäinen telttakangas olisi pitänyt nostaa tuuleen jo aiemmin kuivumaan, mutta kondenssivesi lensi nopeasti tuuleen. Ensi kerralla ollaan tässäkin asiassa viisaampia.
Kun hampaat on pesty ja rinkat on pakattu lähtökuntoon, pikkuveli täyttää vesipullot vielä matkaan mukaan Marastojoesta. Rauhallinen Tappuri saa jäädä taakse. Yöpyminen Tappurissa sujui erittäin hyvin ja viihdyimme siellä erinomaisesti. Mikäli et viihdy väenpaljoudessa, Tappuri on huomattavasti rauhallisempi paikka yöpyä kuin Sioskuru tai Hannukuru.
Tappuri-Pahakuru 9 km
Reitti lähtee heti loivaan nousuun kohti Porttivaaran ja Rouvivaaran satulaa tuulisessa, mutta aurinkoisessa säässä. Tässä kohti muistamme, että kaikki karkit on syömättä ja suolaisia sisuja syödään vitsailun siivittämänä. Polku on helppokulkuista ja pian jo laskeudutaankin kohti Pahakurua. Viimeiset pätkät astellaan pitkospuita pitkin ja on eväsleipien ja nuotiomakkaran aika. Kurkkaamme tupaan, johon mahtuu kuusi nukkujaa. Ympärillä on teltoille tilaa yllin kyllin, mutta paikka lienee varsin tuulinen. Pahakurun törmä vaikuttaa kuitenkin varsin sympaattiselta paikalta pitää taukoa ja miksei yöpyäkin. Puhelimen kuvien perusteella tämä väli tultiin 2 1/2 tunnissa perille, joten ihan hyvässä tahdissa taivallettiin.
 |
| Pahakurun autiotupa ja nuotiopaikka |
Pahakuru-Hannukuru 2 km
Pahakurun autiotupa sijaitsee puuttoman paljakan reunalla ja reitin jatkuessa Hannukuruun, ympärille verhoutuu pienikasvuista koivikkoa ja tunnelma on kuin satumetsästä konsanaan. Kulku sen sijaan ei ole satumaista nähnytkään, sillä puiden juurien ja kivien seassa käveleminen on katkonaista ja varsin epätasaista. Kun reitin pohja muuttuu hiekkaiseksi, ollaankin jo Hannukurussa. Tässä kohti on reitin ainoa mahdollisuus saunoa eli jos aikataulussa on tilaa, kannattaa heittää halot uuniin. Mehän emme vielä tässä vaiheessa tajunneet, ettemme tule jaksamaan Lumikerolle tämän päivän aikana, joten jätimme pesut väliin. Tutustuimme paikkaan hetken aikaa ja keitimme vettä mukaan. Yhtään kuvaakaan ei tullut otettua, mutta kerrottakoon Hannukurun olevan reitin ruuhkaisin kohde juuri saunan vuoksi. Autiotuvan lisäksi sieltä löytyy myös kaksi varaustupaa, nuotiopaikkoja ja yllin kyllin tilaa teltoille.
Hannukuru-Suaskuru 5,6 km
Luin etukäteen, että Hannukurusta alkaa reitin hankalin osuus kivikkoisen polunpohjan ja puiden juurien vuoksi. Tämä piti paikkansa, sillä katseen sai pitää todella tarkasti maata kohti eikä juoksuaskeliin ollut kiirettä alamäessäkään. Suastunturin päällä on tasaista, mutta varsin kivikkoista. Lumikero näkyy niin jäätävänä edessä, että päätimme kuunnella vastaantulijoita ja jättää nousut seuraavaan päivään. Lasku juurikkoisessa alamäessä alkaa jo ärsyttää, mutta ylös kapuavilla on tukalammat paikat.
Meille oli kerrottu, että Suaskurussa ei ole telttapaikkoja, joten päätimme yöpyä kodassa. Samaan aikaan paikalle tuli isompi vaellusryhmä, mutta tulimme siihen tulokseen, että mahdumme nukkumaan kotaan jalat vastakkain eli kaksi ihmistä samalla penkillä. Paikalle tuli vielä muitakin yöpaikan etsijöitä, mutta he löysivät kodan yläpuolelta suon tuntumasta telttapaikat. Olimme toki sanoneet, että kotaan mahtuu vielä, mutta oma rauha kiinnosti enemmän. Periaate on kuitenkin se, että viimeisille annetaan tilaa, sillä ensimmäisenä tulleet ovat jo ehtineet levätä pidempään.
Vaihdoimme vaelluskengät villasukkiin ja crocseihin, lämmitimme hernekeitot iltaruoaksi ja keitimme jälleen vettä seuraavaksi päiväksi. Vaikka päivää oli vielä monta tuntia jäljellä, ilta kului yllättävän äkkiä. Aioimme myös paistaa letut seuraavaksi päiväksi mukaan, mutta mokasin heittäessäni taikinaan kuumat vedet. Valmis lettujauhoseos ei siitä pitänyt ja letut jäi paistamatta. Rupesimme makoilemaan ja nukkumaan jo ajoissa, sillä olimme päättäneet herätä jo aamukuudelta. Toinen joukko ihmetteli, että menevätkö ihmiset todella näin aikaisin nukkumaan, mutta viimeisen päivän 20 kilometrin puserrusta varten, oli pakko lähteä liikkeelle ajoissa.
Suaskuru täytti tehtävänsä ja saimme syötyä ja nukuttua siellä, mutta jos mahdollista, jätä paikka väliin. Tai pidä siellä korkeintaan pieni tauko. Kurusta ei ole näkymää yhtään mihinkään, vesi täytyy keittää, huussi on aika luokaton ja kodassa on viileämpi nukkua kuin teltassa. Sanomattakin on selvää, ettei myöskään puhelin toimi notkelmassa, mutta kuka nyt Lapin luontossa puhelinta käyttäisikään!
 |
Lumikero näkyy varsin uhkeana Suastunturin puolelta  |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.