Vegemaniaa ja kirja-arvonta

Cozy Publishing lähetti minulle arvostelukappaleeksi Manuela Boscon Vegemania-kirjan ja sen myötä annoin jälleen ajatuksen vegaaniudelle. Ruokavaliolle ilman eläinkunnan tuotteita.

Kasvisruokavalion noudattaminen on ollut jo pitkään kasvussa ja siinä kyljessä myös vegaanius. Monet kerrat on tullut juteltua aiheesta kotonakin ja mietittyä, olisiko minusta kasvissyöjäksi. Vastaus on ei, sillä rakastan kalaa, kananmunia ja juustoja. Sen sijaan ilman lihaa pärjäisin varmasti ihan hyvin. Jos oikein yrittäisin, voisin varmasti vältellä kalaa ja juustojakin. Mutten vain halua. En myöskään sano, etten koskaan voisi olla vegaani. Toisaalta täytyy muistaa, että vegaanius tarkoittaisi myös sitä, etten ostaisi vaatteita, joissa on nahkaa tai villaa. Luulenpa, että moni on vegaani vain ruokavalioltaan. Koska tänä päivänä on helppoa syödä kasvisruokaa huomaamatta sen olevan "kasvisruokaa", uskon siihen, että myös vegaaniruoalle käy samoin. Että jonain päivänä ihmiset eivät kiinnitä siihen niin paljon huomiota vaan vegaaniruoasta on tullut osa arkea. Makumieltymykset voivat muuttua vanhallakin koiralla.

Omaan ruokavalioon vegaanisia ruokia on ollut helpointa sovittaa aamiaisen kautta. Smoothiet, mehut, tuorepuurot ja tahnat on helppo ujuttaa pöytään. Ylipäänsä kokkailemalla kasvisruokaa entistä enemmän, tulee valmistettua täysin vegaanista ruokaakin. Kasviskeitto, johon normaalisti laittaisi kermaa, on helppo pyöräyttää vegaaniseksi korvaamalla kerma esimerkiksi kaura- tai soijamaidolla. Totuttelua se vaatii, mutta ei ole mitenkään mahdotonta. Itsellä useimmiten käy niin, että keitto jää ilman kermaa tai sen korviketta.

Vegemania-kirjasta päädyin tekemään ensimmäiseksi vegemayoa. Kun tavalliseen majoneesiin tulee kananmunia ja öljyä, vegeversio valmistetaan cashewpähkinöistä. Jätin majoneesin aika karkeaksi, jolloin siitä jäi puuttumaan majoneesin pehmeys. Mikään ei kuitenkaan estä pyörittämästä pähkinöitä kauemmin ja tekemällä siitä veden avulla hienompaa. Öljyäkin voisi käyttää, mutta halusin tehdä vegemajoneesin kirjan reseptin mukaisesti. Ei hassumpaa. (Ohje löytyy kuvien alta.)

Rapeat lohkoperunat vegemayolla 2-3 henkilölle

5-10 perunaa
3-4 rosmariininoksaa

Vegemayo

2 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi kuorittuna
1-2 tl Dijon-sinappia
ripaus chiliä (itse käytin cayennepippuria)
1 limen mehu
(vettä)

Pese perunat hyvin ja leikkaa lohkoiksi. Nosta ne pellille leivinpaperin päälle rosmariinien kanssa ja paista 200 asteessa, kunnes perunat ovat kauniin ruskeita.

Kaada cashewpähkinöistä vesi pois. Laita majoneesin ainekset tehosekoittimeen ja pyöritä, kunnes majoneesi on sileää ja sopivan paksuista. Lisää tarvittaessa vettä saadaksesi majoneesista tahnamaisen.

Majoneesin lisäksi kokeilin paria muuta kirjan reseptiä. Koska olen ollut kipeänä ja ääni on ollut poissa kokonaan, teki mieli raikkaan parantavaa juomaa. Lasiin päätyi varsiselleristä, inkivääristä, appelsiinista ja kurkusta tehty viherjuoma. Kylmästä ja talvisesta säästä huolimatta oikein oiva setti niin aamujuomaksi kuin kurkkukivun helpottajaksi. Meille kirpeiden makujen rakastajille.

Tuorepuurot ovat entuudestaan tuttuja ja Vegemaniastakin löytyi muutamat reseptit. Manuela näyttää kuitenkin olevan niin hulluna hedelmiin, että kirjassa on puuroja enemmän makeita bliss bowlseja eli erilaisia jäätelöitä ja vanukkaita. Banaanit esiintyvät reseptissä kuin reseptissä, joten jos et ole suuri banaanien ystävä, tämä kirja ei ole sinua varten. Pidän itsekin hedelmistä, mutta jotenkin suurten määrien syöminen mietityttää, koska hedelmät tuodaan pääasiallisesti kaukaa maailmalta. Banaanien kasvattaminen kuluttaa hirveästi vettä ja ne kuljetetaan Suomeen raakoina kypsymään varastoihin.

Kirjan reseptit ovat todella helppoja ja niiden avulla voi nopeasti päästä sisään vegaaniseen ruokavalioon. Samoja raaka-aineita käytetään läpi kirjan, joten suuria valikoimia erilaisia raaka-aineita ruoat eivät vaadi. Reseptit painottuvat salaatteihin, raakoihin ja kylmiin ruokiin. Manuela Boscon ruokavaliosta on 70-80 % hiilihydraatteja, 10-15 % proteiinia ja 10-15 % rasvaa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kirjan ohjeissa ei juurikaan käytetä kasvisruokakirjoille tyypillisesti papuja ja öljyn käyttö on minimaalista. Salaatinkastikkeetkin valmistuvat pähkinöistä.

Kenelle? Tämä kirja on oiva valinta banaanin rakastajille ja niille, jotka eivät ole niin virtuooseja keittiössä. Kiireisille kaupunkilaisille. Kauniiden keittokirjan ihailijoille.

OSALLISTU ARVONTAAN! Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa Vegemania-kirja. Kerro mikä sinut on saanut kiinnostumaan vegaanisesta ruokavaliosta ja voit voittaa kirjan omaksesi tai pukinkonttiin. Osallistumisaika päättyy maanantaina 21.11.2016 klo 23.59. Arvon kirjan tiistaina ja ilmoitan voittajalle sähköpostitse. 

Edit: arvonta on suoritettu ja kirja lähtee Veeralle. Onnea! 
"Ystäväni on vegaani ja hänen kauttaan olen huomannut kuinka herkullista vegaaniruoka voi olla. Tämä on avannut silmäni mahdollisuudelle ruveta vegaaniksi."

Raflassa - Café Europa, Naughty Brgr, Barmacia, Dining 26 & Majava Baari

Viime viikolla pääsin kuin varkain mukaan pienelle baari- ja raflakierrokselle, kun lähdimme Tampere Food Clubin bloggareiden kanssa tutustumaan Aleksanterinkadun tarjontaan. Tuntuu suorastaan huvittavalle kirjoittaa näin, sillä vaikka Tampere ei ole kovinkaan iso kaupunki, minulle uusia kahviloita, baareja ja ravintoloita on käymättä vaikka kuinka paljon. Niin tälläkin kadulla.

Kun Asikaine kirjoitti, että tällainen yhden illan aikana baarista toiseen kiertäminen sopisi hyvin pikkujoulujen ohjelmanumeroksi, muistui mieleen omat suunnitelmat kavereiden kanssa. On tullut puhuttua moneen otteeseen pubikierroksesta, jossa tarkoituksena olisi käydä juomassa aina yksi juoma ja vaihtaa sitten seuraavaan paikkaan. Viimeksi kun tästä puhuimme, innostuimme toki kovastikin, mutta totesimme samaan hengeen, ettei sille ollut aikaa. No, totta kai sitä aikaa jostain löytyisi, mutta todellisuudessa kierros taitaisi olla meille liikaa. Ei sitä joka pubissa jaksaisi olutta tai siideriä litkiä. Mutta tällainen citykierros samassa korttelissa kuulostaa helpommin toteutettavammalta. Ja kierroksen pointtihan voisi olla myös ruoka.

Meidän tourneemme alkoi kokoamalla poppoo kasaan Café Europassa. Kaupungin maineikkain kahvila-baari jo 20 vuoden takaa. Aikojen alussa paikka hurmasi sisustuksellaan ja olohuonemaisuudellaan ja samasta syystä poppoo viihtynee siellä edelleen. Nachot, leivät ja salaatit maistuvat siinä missä musiikkikin.

Sitten olikin uuden raflan vuoro. Akseli Herlevin luotsaama Naughty Brgr on tuttu Helsingistä, mutta pari kuukautta sitten saimme burgeripaikan Tampereellekin. Olen todennut aiemmin moneen otteeseen, etten oikein ole hampurilaislikka. Enemmän maistuu pizza ja kanansiivet. Tilanne on sen verran muuttunut, että nykyään kyllä pidän hampurilaisista, mutta yleensä entistä enemmän, mikäli jätän ranskalaiset ja muut lisukkeet väliin. Naughtyssa sitä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä mielestäni juuri lisukkeet ovat ravintolan parasta antia. Pimpatut ranskalaiset ja friteerattu mac n cheese jäi maistamatta, mutta bataattiranskalaiset ja jäävuorisalaatti pekonilla ja homejuustolla (wedge of iceberg) olivat erinomaisia. Eipä sillä, niin oli juustohampurilainenkin. Harmittaa vain, etten ottanut kasvishampurilaista niin kuin olin aivan ensimmäiseksi suunnitellut. Jäi ensi kertaan uutta maisteltavaa!

Hampurilaissetin jälkeen olo oli asteen verran tukala ja olin kauhuissani siitä, että Barmaciassakin olisi purtavaa tarjolla. Ei onneksi aivan heti sisään astuttuamme. Leon Aguilera otti meidät iloiten vastaan ja lupasi pyöräyttää kaupungin parhaimmat drinksut. Annukka oli hehkuttanut suureen ääneen chili-margaritan upeutta, joten sellaisen minäkin sitten halusin. Jäätävän ihana ja tymäkkä juoma oli paras jälkiruoka hampurilaisen jälkeen! Olen käynyt Barmaciassakin aiemminkin nauttimassa cocktailit eikä voi muuta kuin suositella. Pojat taitavat myös alkoholittomat juomat, kantsii maistaa!

Barmacia valmistaa kaikki drinkkien makusiirapit, mezcalit, nachot, kastikkeet ja muut purtavat alusta alkaen itse. Maistoimme tamaleita, mutta sen enempää en ravintolan ruokaa ole vielä päässyt maistelemaan. Anna kehui ruoan taivaisiin ja Emmi on käynyt perheineen syömässä meksikolaisen brunssin. Ja kappas, taas on yksi paikka, johon täytyisi ehtiä istumaan alas pidemmäksi aikaa ruoan ääreen.

Arto Rastaan Dining 26 on jäänyt minulta kokematta. Muistelen paikalle olleen viime jouluna pop up -jouluravintolan ja muistan oikein. Välimeren, Marokon ja Libanonin makuihin keskittyvä ravintola on avannut ovensa sitten tammikuussa ja minä astun ovesta ensimmäisen kerran sisään marraskuussa. Omituista. No, pienet maistiaiset vakuuttivat ja ravintola jätti jälkeensä makumuiston ja aion astua sisään uudemmankin kerran.

Pöytään kannettiin lämmintä parmesaani-rosmariinileipää tzatsikilla, egyptiläistä makkaraa paahdettujen kikherneiden ja tomaatti-korianterisalsan kanssa sekä uuniomena-baklavaa laventelijäätelöllä ja kardemummakinuskilla. Herkuttelin pöydässä mauilla, joita yleensä saan vain kotona. Mahtavaa, että tällainen makumaailma löytyy Tampereeltakin. Ja parasta on se, että kaikki annokset maksavat 10 euroa, joka tarkoittaa auttamatta sitä, että yhden illallisen aikana ehtii nautiskella useampiakin makuja pöytäseurueen kera. Toki valittavissa on menutkin, mutta yhtä lailla sisään voi tormata vain yhdelle annokselle ja viinilasilliselle.

Aleksanterinkadun kierros päättyi Majavaan. Helsingistä Tampereelle kotiutunut baari, jonka tilalla oli aiemmin Minibaari. Äkkiseltään en sanoisi Majavan olevan ykkösvalintani, mutta kun tarkemmin asiaa mietiskelin, totesin sen olevan huomattavasti miellyttävämpi paikka istua iltaa kavereiden kera kuin yökerhon. Rento meininki ja porukka pysyy hienosti kasassa.

Ilta oli onnistunut ja mikä tärkeintä - kenellekään ei jäänyt nälkä! Siirtymiseen ei kulunut aikaa, koska siirryimme vain ovelta seuraavalle. Juoma oli hyvää, seura parempaa ja täti-ihminen pääsi pitkästä aikaa baariin.

Kiitos kaikille ravintoloille! Kumarrus myös kaikille seuralaisille: Asikaine, Magicpoks, Mansen muijat, Savusuolaa, Emmi Nuorgam, Sivumaku, Chef Santeri, Sami Sänpäkkilä, Akseli Herlevi ja Arto Rastas!

Punakaalisalaatti

Syksyn päättyessä ja ensimmäisten lumihiutaleiden leijuessa taivaalla alkaa meidän keittiössä tuoksua jouluiset ruoat. Tänäkin syksynä glögiä on juotu useampi pullo. Joulutortut on paistettu ja maistettu. Erilaisia suolaisia jouluruokiakin on niin paljon, etten halua jättää kaikkea vasta joulunpyhinä syötäviksi. Yhtä lailla en myöskään halua syödä samoja ruokia koko joulun ajan. Siksi olinkin iloinen, kun söimme viikonloppuna lihan lisukkeeksi punakaalisalaattia. Mitään jouluisia mausteita salaattiin ei ole laitettu, mutta siitä huolimatta ajatukset hiipivät jouluun. Haudutettu punakaali on tuttu maku joulupöydässä jo vuosien takaa, mutta nyt näen edessäni granaattiomenan siemenillä, pähkinöillä ja juustolla pimpattua punakaalisalaattia kalkkunan tai kinkun kanssa. Ihan vielä ei kuitenkaan olla joulukuussa, joten asteen verran kevyemmin maustein kohti joulua. Mutta mikä jottei, salaattia voisi maustaa myös kanelilla, neilikalla ja kuminalla.

Punakaalisalaatti

150 g punakaalia raastettuna
1 omena (kuorittuna ja) kuutioituna
1 punasipuli hienonnettuna
2-3 rkl rusinoita 
1-2 rkl kapriksia
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa, mustapippuria

• tuoretta persiljaa hienonnettuna

Liota rusinoita 10 minuuttia kuumassa vedessä. 

Sekoita kaali, omenat, punasipuli ja rusinat keskenään kulhossa. 

Mittaa öljy, punaviinietikka, suola ja mustapippuri pieneen purkkiin ja ravistele hyvin. Kaada kaaliseoksen joukkoon ja anna salaatin maustua vähintään 10 minuuttia. 

Sekoita lopuksi vielä persiljaa mukaan ja tarjoile esimerkiksi paistetun karitsankyljyksen tai riistapaistin kanssa. Punakaalisalaatti sopii hyvin myös tortillojen tai vietnamilaisten kääryleiden täytteeksi. 

• 
  

Sinappinen purjopiirakka

Suolaiset piirakat ovat suurta herkkua, mutta syön niitä aika harvoin muualla kuin kotona. En innostu kovinkaan kahviloiden perinteisestä kinkkupiirakasta paprikalla. Toki se voi olla hyvää, mutta ei minun valintani. Vaikka kaipaan vaihtelua niin päivän ruokiin kuin piirakoiden makuihin, tämä sinappinen piirakka on säilyttänyt paikkansa keittiössämme jo vuosia. Täytteet saattavat vaihdella kovastikin, mutta nesteen maustan aina Dijon-sinapilla. Kirpeä sinappi tekee piirakasta raikkaan ja juusto puolestaan tasapainottaa makua. Toisinaan laitan piirakkaan sekaisin useampaa juustolajia, toisinaan taas ostan varta vasten Brie-juustoa ja leikkaan sen jämptiin riviin piirakan päälle.

Sinappinen purjopiiras
(Tarte aux poireaux et à la moutarde)

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
100 g voita
1 muna vatkattuna

Täyte:
1 rkl oliiviöljyä
500 g purjoa viipaloituna
2 munaa
1-2 dl kermaa, maitoa tai creme fraichea
1-2 rkl Dijon-sinappia
suolaa, mustapippuria
125 g briejuustoa ohueksi viipaloituna tai muuta juustoa raastettuna

Hiero jauhot ja voi murumaiseksi seoksi. Lisää muna ja muotoile taikinasta pallo. Kääri pallo muovikelmuun ja nosta se jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Kauli taikina tai painele se vain voideltuun piirakkavuokaan. Pistele pohjaa haarukalla. Levitä päälle leivinpaperia ja kuivia herneitä (paistokuulia tai jotain muuta painoksi). Paista pohjaa 20 minuuttia, poista herneet ja paperi. Jatka paistamista 15 minuutin ajan.

Kuumenna öljy pannussa ja lisää purjot. Paista keskilämmöllä varovasti. Purjo ei saa ruskistua. Sekoita kerma, munat, sinappi ja mausteet keskenään.

Levitä purjoseos piirakkataikinan päälle, kaada mukaan munaseos ja levitä juusto pinnalle. Paista piirakkaa vielä noin 20 minuuttia. Jos munaseos ei ole vielä hyytynyt, säädä uunista lämpö pois ja jätä piirakka sinne vielä 10 minuutiksi.