Raflassa - Café Europa, Naughty Brgr, Barmacia, Dining 26 & Majava Baari

torstai 10. marraskuuta 2016



Viime viikolla pääsin kuin varkain mukaan pienelle baari- ja raflakierrokselle, kun lähdimme Tampere Food Clubin bloggareiden kanssa tutustumaan Aleksanterinkadun tarjontaan. Tuntuu suorastaan huvittavalle kirjoittaa näin, sillä vaikka Tampere ei ole kovinkaan iso kaupunki, minulle uusia kahviloita, baareja ja ravintoloita on käymättä vaikka kuinka paljon. Niin tälläkin kadulla.

Kun Asikaine kirjoitti, että tällainen yhden illan aikana baarista toiseen kiertäminen sopisi hyvin pikkujoulujen ohjelmanumeroksi, muistui mieleen omat suunnitelmat kavereiden kanssa. On tullut puhuttua moneen otteeseen pubikierroksesta, jossa tarkoituksena olisi käydä juomassa aina yksi juoma ja vaihtaa sitten seuraavaan paikkaan. Viimeksi kun tästä puhuimme, innostuimme toki kovastikin, mutta totesimme samaan hengeen, ettei sille ollut aikaa. No, totta kai sitä aikaa jostain löytyisi, mutta todellisuudessa kierros taitaisi olla meille liikaa. Ei sitä joka pubissa jaksaisi olutta tai siideriä litkiä. Mutta tällainen citykierros samassa korttelissa kuulostaa helpommin toteutettavammalta. Ja kierroksen pointtihan voisi olla myös ruoka.



Meidän tourneemme alkoi kokoamalla poppoo kasaan Café Europassa. Kaupungin maineikkain kahvila-baari jo 20 vuoden takaa. Aikojen alussa paikka hurmasi sisustuksellaan ja olohuonemaisuudellaan ja samasta syystä poppoo viihtynee siellä edelleen. Nachot, leivät ja salaatit maistuvat siinä missä musiikkikin.



Sitten olikin uuden raflan vuoro. Akseli Herlevin luotsaama Naughty Brgr on tuttu Helsingistä, mutta pari kuukautta sitten saimme burgeripaikan Tampereellekin. Olen todennut aiemmin moneen otteeseen, etten oikein ole hampurilaislikka. Enemmän maistuu pizza ja kanansiivet. Tilanne on sen verran muuttunut, että nykyään kyllä pidän hampurilaisista, mutta yleensä entistä enemmän, mikäli jätän ranskalaiset ja muut lisukkeet väliin. Naughtyssa sitä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä mielestäni juuri lisukkeet ovat ravintolan parasta antia. Pimpatut ranskalaiset ja friteerattu mac n cheese jäi maistamatta, mutta bataattiranskalaiset ja jäävuorisalaatti pekonilla ja homejuustolla (wedge of iceberg) olivat erinomaisia. Eipä sillä, niin oli juustohampurilainenkin. Harmittaa vain, etten ottanut kasvishampurilaista niin kuin olin aivan ensimmäiseksi suunnitellut. Jäi ensi kertaan uutta maisteltavaa!







Hampurilaissetin jälkeen olo oli asteen verran tukala ja olin kauhuissani siitä, että Barmaciassakin olisi purtavaa tarjolla. Ei onneksi aivan heti sisään astuttuamme. Leon Aguilera otti meidät iloiten vastaan ja lupasi pyöräyttää kaupungin parhaimmat drinksut. Annukka oli hehkuttanut suureen ääneen chili-margaritan upeutta, joten sellaisen minäkin sitten halusin. Jäätävän ihana ja tymäkkä juoma oli paras jälkiruoka hampurilaisen jälkeen! Olen käynyt Barmaciassakin aiemminkin nauttimassa cocktailit eikä voi muuta kuin suositella. Pojat taitavat myös alkoholittomat juomat, kantsii maistaa!

Barmacia valmistaa kaikki drinkkien makusiirapit, mezcalit, nachot, kastikkeet ja muut purtavat alusta alkaen itse. Maistoimme tamaleita, mutta sen enempää en ravintolan ruokaa ole vielä päässyt maistelemaan. Anna kehui ruoan taivaisiin ja Emmi on käynyt perheineen syömässä meksikolaisen brunssin. Ja kappas, taas on yksi paikka, johon täytyisi ehtiä istumaan alas pidemmäksi aikaa ruoan ääreen.






Arto Rastaan Dining 26 on jäänyt minulta kokematta. Muistelen paikalle olleen viime jouluna pop up -jouluravintolan ja muistan oikein. Välimeren, Marokon ja Libanonin makuihin keskittyvä ravintola on avannut ovensa sitten tammikuussa ja minä astun ovesta ensimmäisen kerran sisään marraskuussa. Omituista. No, pienet maistiaiset vakuuttivat ja ravintola jätti jälkeensä makumuiston ja aion astua sisään uudemmankin kerran.

Pöytään kannettiin lämmintä parmesaani-rosmariinileipää tzatsikilla, egyptiläistä makkaraa paahdettujen kikherneiden ja tomaatti-korianterisalsan kanssa sekä uuniomena-baklavaa laventelijäätelöllä ja kardemummakinuskilla. Herkuttelin pöydässä mauilla, joita yleensä saan vain kotona. Mahtavaa, että tällainen makumaailma löytyy Tampereeltakin. Ja parasta on se, että kaikki annokset maksavat 10 euroa, joka tarkoittaa auttamatta sitä, että yhden illallisen aikana ehtii nautiskella useampiakin makuja pöytäseurueen kera. Toki valittavissa on menutkin, mutta yhtä lailla sisään voi tormata vain yhdelle annokselle ja viinilasilliselle.






Aleksanterinkadun kierros päättyi Majavaan. Helsingistä Tampereelle kotiutunut baari, jonka tilalla oli aiemmin Minibaari. Äkkiseltään en sanoisi Majavan olevan ykkösvalintani, mutta kun tarkemmin asiaa mietiskelin, totesin sen olevan huomattavasti miellyttävämpi paikka istua iltaa kavereiden kera kuin yökerhon. Rento meininki ja porukka pysyy hienosti kasassa.



Ilta oli onnistunut ja mikä tärkeintä - kenellekään ei jäänyt nälkä! Siirtymiseen ei kulunut aikaa, koska siirryimme vain ovelta seuraavalle. Juoma oli hyvää, seura parempaa ja täti-ihminen pääsi pitkästä aikaa baariin.

Kiitos kaikille ravintoloille! Kumarrus myös kaikille seuralaisille: Asikaine, Magicpoks, Mansen muijat, Savusuolaa, Emmi Nuorgam, Sivumaku, Chef Santeri, Sami Sänpäkkilä, Akseli Herlevi ja Arto Rastas!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.