Raflassa ja hotlassa - Shelter Helsinki & Radisson Blu Seaside

keskiviikko 16. marraskuuta 2016


Vietin viime viikonloppuna jo kolmansia pikkujouluja ravintola Shelterissä, kun lähdin Tampere Food Clubin kanssa ekskursiolle Helsinkiin. Marrastauti ei ollut vielä hellittänyt otettaan, mutta niin vain selvisin loistavasti muiden mukana. Pääkohteenamme oli Katajanokan rantaan elokuussa avattu Shelter, joka halusi tarjota illallisen. Otin kutsun iloiten vastaan, sillä olin seurannut mediasta ravintolan syntymistä ja odotin paikan olevan mieluinen. En ollut myöskään koskaan päässyt maistamaan köökissä hyörivän Teemu Laurellin tuotoksia, joten olin mielissäni, että kalenterissa oli tilaa.

Hämyinen ja lämmin fiilis johdattivat meitä iltaan. Teemun lisäksi ravintolan taustalla pyörivät Mia Stjerna, Antti Asujamaa ja Lennart Sukapää ovat onnistuneet luomaan tilaan mukavaa tunnelmaa. Punatiiliseen rakennukseen ja merenrantaan erinomaisesti sopiva sisustus. Alkuillasta asiakaskunta koostui vähän vanhemmista seurueista ja pariskunnista, lapsia unohtamatta. Selittynee helposti kellonajalla, sillä menimme illalliselle ennen kuutta.




Kuohuvaa nautittuamme saimme herkutella myös Shelterin leivällä ruskistetun voin kera. Erinomaista! Siinä samalla fiilistelin astioita, jotka googletin nyt keraamikko Anna Tuovisen tekemiksi. Lasissa kupli bulgarialainen 2015 Blanc de blanc, Eduardo Miroglio - Nova Zagora.

Alkuruoaksi söimme kukkoterriiniä, linnunmaksamoussea, hillottua rusinaa ja pähkinää. Pehmeää ja ripaus rouskuvuutta. Ennen kuin olin edes maistanut ruokaa, iloitsin siitä, että lautasella oli jotain sellaista, mitä en muista ravintoloista ole saanut. Samettinen makuyhdistelmä kuplien kera.


Pääruoaksi saimme Grönlannin sinipallasta, punajuurta, savustettua smetanaa ja katajanmarjalla maustetulla beurre blanc -kastiketta. Kala oli kyllä paistettu hyvin, mutta mietin vain löytyykö kala WWF:n punaiselta (vältettävien) listalta. Sinipallas olisi kaivannut ripauksen suolaa, mutta yhdessä punajuuren kanssa maku tasapainottui sopivasti. Myöhemmin Teemu sanoi, ettei kyseessä ole uhanalainen laji, mutta kalaoppaan mukaan se on sekä harkittavien että vältettävien listalla. Riippuen pyyntipaikasta ja -tavasta. Sinipallas maistui minulle kyllä erittäin hyvin, mutta onneksi kala ei ole menulla tällä hetkellä. Ruokajuomana vuoden 2015 Gruner Veltliner, Ebner-Ebenauer - Poysdorf, Itävallasta. 

Mansen muijien Anna ja Emmi työn touhussa. 


Jälkiruoaksi maistelimme vielä kurpitsansiemenjäätelöä, kurpitsakreemiä ja lakulla maustettua kinuskia. Sesonkiannos komppasi ihan hyvin eikä ollut liian makeaa.

Kokonaisuutena ravintola vastasi kyllä odotuksiin: tunnelma oli samaan aikaan herkkä ja rouhea. Kauniit annokset, muttei sisällöltään piiperrystä fine dining -ravintoloiden tyyliin. Selkeitä ja puhtaita makuja, mutta kuitenkin minulle uusia kokonaisuuksia. Olin odottanut ruoalta asteen verran enemmän, mutta nyt mietin vain, että olisiko lisäsuola muuttanut ruoan astetta paremmaksi. Shelterin kaltaista ravintolaa ja tunnelmaa ei Tampereella ole, mutta en saanut ravintolasta oikein otetta. Jää pukematta sanoiksi se, mikä ravintolassa koukutti, mutta haluaisin istahtaa syömään vielä uudestaankin. Pitkän menun. Juuri tällaisesta rentoudesta pidän.


Illallisen jälkeen siirryimme suoraan yläkertaan Rusty Bariin drinkeille. Loistava valinta, vaikka baari olikin melkein tyhjä kellon lyödessä niin vähän. Tunnelmaa riitti hämyisen sisustuksen ja musiikin myötä. Näistä kännykkäkuvista sitä ei ikävä kyllä huomaa. Juoma oli erinomainen ja drinkin mukaisesti on pakko todeta Lucky to be alive

Savusuolaa-blogin Janica drinkin metsästyksessä. 


Majoituimme Ruoholahdenrannassa Radisson Blu Seasiden tarjoamissa huoneissa. Hotelli on tuttu vuosien takaa, mutta viime yöpymisestä on jo aikaa. Nautimme hotellin aulabaarissa pientä purtavaa ja alkudrinkit ennen illalliselle lähtemistä. Inkiväärinen juoma oli juuri passeli flunssan kourissa kärvistelevälle porukalle. Vielä jos valaistusta saisi tunnelmallisemmaksi, voisin nähdä itseni uudestaankin aulabaarissa istumassa. 




  


Hotelli oli positiivinen yllätys paristakin syystä. Huoneessa oli mahdollisuus keittää kahvit tai kaakaot! Pieni seikka, mutta minulle niin tärkeä. Ja joka puuttuu monesta fiinistäkin hotellista. Toisekseen aamiainen oli erinomainen! Ruokailutila oli mahtavan avara eikä noutopöydissä tarvinnut muihin törmäillä. Mitään varsinaisia erikoisuuksia en tarjoilusta bongannut, mutta esillelaittoon ja palveluun oli selvästi panostettu. 

Kantoja ei kattoon näissä pikkujouluissa heitetty, mutta varsin onnistunut reissu kaiken kaikkiaan. Ruoka maittoi, juttua piisasi ja aamiaisella katsoimme toisiamme varsin väsynein silmin. Kiitos Shelter & Radisson Blu Seaside! Ensi bloggauksessa luvassa myös Helsinki-fiilistelyjä.





Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.