Haipakkaa

Ei uskoisi, että kaksi viikkoa sitten olin mieheni kanssa Italiassa. Lämpöä vaatimattomat 33 astetta. Nyt tuulee ja sataa. Mutta, mutta... minä rakastan syksyä! Voi pukea päälle villavaatteet, kääriytyä viltin alle ja lukea kirjaa. Tai katsoa leffaa ja siemailla punaviiniä. Vailla kiirettä minnekään. Paitsi että kuluva viikko on ollut erittäin kiireinen ja lomasta tuntuu olevan jo ainakin kuukausi. Laiskottelun makuun ei vielä oikein ehdi eikä pääse. Uusia tuulia puhaltaa niin töissä kuin kotonakin. Lisäksi päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palkkasin itselleni maksullista lenkkiseuraa eli personal trainerin. Huh, ensi viikolla se sitten alkaa. Toivottavasti tämä on viimeinen yritykseni päästä kiinni säännöllisestä liikkumisesta ja saan jatkossa oman mieheni mukaan lenkille.

Viime viikonlopun vietimme vanhempieni mökillä ja kesän viimeiset rippeet olivat esillä. Poimimme loput viinimarjat pensaista ja nautimme kasvimaan anneista. Lautaselle pääsi pinaattimunakas, italialainen kasviskeitto ribollita sekä punajuurilasagne. Lisäksi maistoin ensimmäistä kertaa perinteistä uuninaurista tai miksi sitä nyt sitten kutsutaankaan? Nauris pestään ja laitetaan sellaisenaan leivinuuniin kypsymään. Halkaistaan ja lusikoidaan suuhun. Niin, ja päälle voi ripotella sokeria. Hyväähän se yksinkertaisuudessaan oli.

Toiveissa oli ehtiä sienimetsään ja kyllähän niitä sieniä loppujen lopuksi löytyikin. Harmi vain, että suppilovahveroita ei vielä löytynyt. Ei siinä muuten mitään, mutta en tunne sen lisäksi kovinkaan montaa sientä. Kantarellit ja suppilot ovat siis aina kiikarissa. Mökkinaapuri toi sienikirjansa meille avuksi ja metsästä poimitut sienet saimme tunnistettua syötäviksi. Koiran iltalenkillä poimin sankoon isäni kanssa ainakin viini-, kangas- ja keltahaperoita sekä koivunpunikkitatteja. Nyt siellä sekä äiti että isä kiikaroivat sieniä silmät kiiluen.

Tämä viikonloppu ollaan tiiviisti kotona ja puretaan muuttolaatikoita. Toivottavasti ehditään nukkumaankin.