Maukas papuhampurilainen

maanantai 30. maaliskuuta 2015



Edellisen bloggauksen kurpitsasämpylät saivat sisäänstä Vege!-kirjan maukkaan papupihvin. Kirjassa sen sanotaan olevan tulinen, mutta mielestäni se oli erittäin maukas, ei tulinen. Jos siis haluat polttoa hampurilaiseesi, lisää pihvitaikinaan vielä tuoretta chiliä tai cayennea. Sinänsä papupihvin reseptin ainesmäärät olivat loistavat, harvoin kerta laakista pihvi maistuu näin hyvälle! Pihvit valmistuvat nopeasti ja sopivat loistavasti niin arki-iltaan kuin viikonlopun herkkuhetkiinkin. Mikäli et käytä kypsiä papuja, muista varata niiden kypsentämiselle oma aikansa. Käytin itse kypsiä aineksia suoraan purkista, joten papuhampurilaiset valmistuivat vauhdikkaasti.

Maistuvat papupihvit

1 tlk (400 g) kidneypapuja
1 tlk (400 g) kikherneitä
1 sipuli hienonnettuna
1 porkkana pieneksi kuutioituna
oliiviöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
1-2 tl chilijauhtta
1 tl jauhettua korianteria
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
0,5-1 tl cayennepippuria
2 tl kuivattua oreganoa
1-2 tl suolaa
mustapippuria

Huuhtelet pavut ja kikherneet veden alla ja valuta huolellisesti. Paista hienonnetut sipulit ja porkkana pannulla oliiviöljyssä. Lisää vehnäjauhot ja mausteet.

Muusaa papuja ja kikherneitä hieman kulhossa tai jos haluat sileää taikinaa, pyöräytä ne tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa. Lisää sipuliseos joukkoon ja sekoita. Maista seosta ja lisää tarvittaessa mausteita.

Muotoile taikinasta käsin pihvejä ja paista oliiviöljyssä pannulla noin 3 minuuttia molemmin puolin.

Kokoa kurpitsasämpylöistä ja papupihveistä hampurilaiset. Omiin hampurilaisiin laitoin vaihdellen mm. salaattia, kurkkurelissiä, tomaattihilloa ja Gruyere-juustoa.

Kurpitsasämpylät

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015





Pakastimen tyhjentäminen tulevan kesän satoa ajatellen on kovassa vauhdissa. Tällä kertaa leivoin pakastimen perukoilta löytyneestä kurpitsasoseesta sämpylöitä. Niistä tuli kyllä todella hyvänmakuisia ja erittäin söpöjä! Sämpylät maistuvat ihan sellaisenaan, mutta osan söimme papuhampurilaisen muodossa. Kasvishampurilainen oli kerrassaan loistava ja lupaankin blogata seuraavaksi sitten pihvin ohjeen, niin pääsette tekin testaamaan.

Olen nähnyt aiemmin upeiden kurpitsasämpylöiden kuvan Kivistössä-blogissa, mutta ne eivät sisältäneet lainkaan kurpitsaa. Niinpä päädyin valmistamaan sämpylät Beyond Kimcheen reseptin mukaisesti. Talvikurpitsoiden sesonkihan on syksyllä ja jos teillä ei ole kotona kurpitsaa, tilalle voi vaihtaa vaikkapa porkkanaa.

Kurpitsasämpylät

2 dl (¾ cup) maitoa
2,5 dl (1 cup) kurpitsasosetta
0,5 dl (⅓ cup) vaaleaa ruskeaa sokeria
0,5 dl (⅓ cup) sokeria
6 rkl voita
1 kananmuna
1 suolaa
 tuorehiivaa
10-12,5 dl (5 cup) vehnäjauhoja
pekaanipähkinöitä puoliksi halkaistuna
1 muna voiteluun

Lämmitä maito kattilassa kädenlämpöiseksi ja liota hiiva siihen. Lisää sokerit, suola ja voi joukkoon. Kun voi on sulanut joukkoon, lisää lopuksi vielä muna.

Kaada seos yleiskoneen kulhoon ja lisää vehnäjauhoja vähitellen joukkoon. (Jauhojen määrä voi vaihdella sen mukaan, mitä jauhoja käytät, joten älä käytä kaikkea heti.) Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Laita leivinliina kulhon päälle ja anna taikinan kohota tunnin ajan lämpimässä paikassa

Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja painele siitä ilmat pois. Jaa taikina sen jälkeen kahtia ja pyöritä siitä paksuhko tanko. Jaa taikina haluamasi kokoisiksi paloiksi. Pyörittele paloista pallot ja nosta leivinpaperin päälle pellille. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Kun olet tehnyt yhden pellillisen valmiiksi, paina sämpylöitä hieman littanaksi ja tee veitsellä sämpylöihin viiltoja niin, että siitä tulee kukan terälehden näköinen. Paina keskelle vielä sormella reikä. Anna sämpylöiden turvota leivinliinan alla tunnin ajan. Tänä aikana sämpylät kohoavat kauniisti muistuttamaan pieniä keltaisia talvikurpitsoja.

Jos sämpylän keskellä oleva reikä on kohonnut umpeen, paina siihen uudestaan reikä. Voitele sämpylät kananmunalla ja laita keskelle puolikas pekaanipähkinä. Pähkinän voi toki lisätä myös paistamisen jälkeen. Paista sämpylöitä 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin värisiä.

Jos haluat sämpylöihin kiiltoa, voit voidella niitä paistamisen jälkeen voilla tai hunajalla.

Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Samettikukka torjuu kaalin tuholaisia.

Samalla tavoin kuin ihmiset, myös tietyt kasvit viihtyvät paremmin toistensa seurassa ja edistävät näin hyvinvointiaan. Kumppanuuskasvi antaa toiselle kasville tuulensuojaa, toimii tuholaisten torjujana, parantaa makua tai antaa buustia kasvuun. Ei siis ole lainkaan sama, mitä kasvatat missäkin kohti puutarhaa. Lisäksi yrttien, vihannesten ja kukkien kasvattaminen rinnakkain tuo puutarhaan mukavaa eloisuutta. Istuta siis rohkeasti samaan penkkiin eri lajikkeita! Aivan vierekkäin ei kuitenkaan kannata laittaa sellaisia vihanneksia, joista toinen tarvitsee paljon vettä ja toinen ei juuri nimeksikään.

Kumppanuuskasvien hyödyntäminen puutarhassa ei ole mikään uusi juttu, mutta minusta tuntuu, että moni on vieraantunut siitä ostaessaaan syötävät torilta ja kaupasta. Tutustuin itse aiheeseen vasta viisi vuotta sitten, kun aloin kasvattamaan syötävää alusta alkaen itse. Olen keskittynyt kumppanuuskasvien valinnassa lähinnä tuholaisten ja tautien torjumiseen, mutta yhtä lailla ne voivat parantaa myös makua.

Tunnetuimpia kumppanuuskasveja ovat sipulit ja yrtit. Sipulit karkottavat tuholaisia (kaaliperhosia, porkkanakärpäsiä ja lehtikirvoja) ja yrtit parantavat vihannesten makua. Sipuli myös suojaa kasvustoja homeelta. Sipulin lisäksi myös rosmariini ja salvia karkottavat porkkanakärpäsiä, kaaliperhosia ja samettikukka porkkanakemppejä. Tilli torjuu lehtikirvoja ja kaaliperhosia, siinä missä valkosipulikin. Kukat puolestaan houkuttelevat hyönteisiä pölyttämään ja siksi niitäkin on hyvä olla hyötypuutarhassa.

Olen koonnut alle taulukon yleisimpien vihannesten ja yrttien parhaista kumppaneista. Eikä kannata hätääntyä, vaikka et viljelisikään näiden oppien mukaisesti. Jos haluat kuitenkin jostain aloittaa, suosittelen istuttamaan kasvimaalle tai sen viereen iisoppia, joka kukkii pitkään todella kauniisti ja torjuu samalla etanoita ja muita tuholaisia. Oma suosikkiyhdistelmäni on kasvilaatikko, jossa on sekaisin samettikukkaa ja lehtikaalia. Se perinteisin kumppanipari lienee sipuli ja porkkana, jotka muodostava samassa kasvilaatikossa vuororiveittäin oivan taisteluparin tuholaisia vastaan.





Kokosin kumppanuuskasvit pikaisesti yhteen, joten jos huomaat niissä jotakin ihmeellistä tai poikkeavaa, vinkkaa ihmeessä ja korjaan taulukon.

Lähteet:
Hyötykasviyhdistys
Kirsi Tuominen: Syötävän kaunis piha

* * *

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit puutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen




Kalaisat cannellonit sahramikastikkeessa

torstai 26. maaliskuuta 2015




Keväisen raikas ja herkullinen resepti viikonlopun iloksenne! Viikon kalaruoka on tällä kertaa hienostunut ja tasapainoinen mauiltaan vaan ei lainkaan vaikea valmistaa. Cannellonit sopivat erinomaisesti myös pääsiäisen juhlapöytään. Tsekkaa bloggauksen lopusta myös muita ruokalajiehdotuksia pääsiäispäiville. 

Kalaisat cannellonit sahramikastikkeessa 4 annosta

8 esikeitettyä lasagelevyä

Täyte
2 rkl voita
300 g vaaleaa kalaa (kuhaa, turskaa)
8 kampasimpukkaa
suolaa, mustapippuria
1 sitruunan mehu
300 g ricottajuustoa
1 kananmuna
tuoretta persiljaa hienonnettuna
tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
muskottipähkinää raastettuna

Kastike
1-2 rkl voita
2 salottisipulia hienonnettuna
1 valkosipuli hienonnettuna
ripaus sahramia
3 dl kermaa

Valmista ensin täyte. Sulata voi paistinpannussa ja paista kalaa ja kampasimpukoita molemmin puolin 2-3 minuutin ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunanmehulla. Nosta palat kulhoon ja ota pannulle jäänyt neste talteen. Lisää kulhoon ricotta, muna, yrtit ja mausteet. Sekoita ja maista täytettä. 

Valmista seuraavaksi kastike sulattamalla voita kattilassa. Freesaa sipulia ja valkosipulia 5 minuuttia ja lisää sahrami joukkoon. Kaada vielä kerma ja kalojen paistoliemi päälle. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja anna kastikkeen hautua 5 minuuttia, kunnes se hieman sakenee. Mausta kastike suolalla ja pippurilla. Jos haluat fiinimmän version, siivilöi kastike. 

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Asettele tuorelasagnelevyt leikkuulaudalle ja lusikoi täytettä keskelle. Kääri rullat paksuiksi putkiksi ja nosta öljyttyyn uunivuokaan. Kun olet käärinyt kaikki levyt, kaada kastike niiden päälle ja peitä vuoka foliolla. Paista canneloneja 20-30 minuuttia, kunnes ne ovat kauttaaltaan kuumenneet. Koristele yrteillä ja tarjoile heti.

VINKKI! Voit käyttää lasagnelevyjen tilalla myös valmiita cannelloniputkia, mutta muista tuolloin esikeittää ne ennen täyttämistä. 

Ideoita pääsiäispöytään:

Alkuruokia:

Pääruokia:

Jälkiruokia:

Linssi-juurisellerivuoka

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015





Kun Kivistön Liisa julkaisi kuun alkupuolella linssi-juurisellerivuoan ohjeen, innostuin saman tien. Mitä enemmän reseptiin tutustuin, sitä mielenkiintoisemmalta ruoka alkoi vaikuttaa. Tiedän toki, että juuriselleri on monen inhokki, mutta ei todellakaan minun. Veihän aiemmin kokkailemani kokonainen juuriselleri kielen mennessään!

Resepti on alkujaan Delicious-lehdestä, josta Liisa on sen napannut. Otin reseptin itselleni muistiin ja edelleen jakoon, sillä mielestäni tämä on ruoka, jonka soisi jalkautuvan useampaan keittiöön. Noudatin ohjetta harvinaisen tarkasti, mitä nyt sitruunaa lisäsin enemmän ja käytin erilaisia linssejä. Molempi parempi.

Linssi-juurisellerivuoka 4-6 hengelle

300 g de puy-linssejä (muutkin linssit käyvät)
1 kg juuriselleriä
1 sipuli hienonnettuna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu
2 prk tomaattimurskaa
kourallinen tuoretta lehtipersiljaa
2 dl kuohukermaa
2 dl parmesania raastettuna
suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä

Valitse korkealaitainen paistinpannu ja kuumenna siinä tilkka oliiviöljyä. Lisää sipuli pannulle ja kuullota pehmeäksi. Lisää vielä valkosipulinkynnet ja jatka kuullottamista. Kaada tomaattimurskat päälle ja anna kiehua hiljalleen 10 minuutin ajan.

Kuori juuriselleri, pilko se neljään osaan ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Lisää siivut pannulle tomaattimurskan sekaan ja kypsennä kannen alla 15 minuutin ajan tai kunnes selleri on pehmennyt. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kypsennä sillä välin linssit pakkauksen ohjeen mukaan. Liotetut linssit keittyivät kypsiksi noin 10 minuutissa, liottamattomissa menee noin 20 minuuttia. Valuta kypsät linssit ja mausta suolalla ja pippurilla. Silppua persilja ja sekoita se linsseihin. Sekoita linssien joukkoon vielä 3 rkl kuohukermaa.

Lisää pannulle loput kermasta, sitruunan raastettu kuori sekä mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Maista seosta ja mausta se mieleiseksesi. 

Ota iso uunivuoka (30 cm halkaisija) ja lado selleritomaattikastike ja linssit vuorotellen vuokaan niin, että lopetat sellerikerroksella. Ripottele jokaiseen kerrokseen ohut kerros parmesanraastetta ja kuorruta pinta vähän paksummalla juustokerroksella. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Tarjoile ruoka vihersalaatin kera.

Kalkkunaa tonnikalakastikkeella - muunnos vitello tonnatosta

maanantai 23. maaliskuuta 2015



Vitello tonnato on varmasti monelle tuttu ruoka. Kyseessä on italialainen ruokalaji, jossa tarjolla on keitettyä vasikanpaistia tonnikalakastikkeella. Meidän kahden hengen taloudelle paisti ei tullut tällä kertaa kysymykseen, joten vaihdoimme vasikan tilalle kalkkunaa. Näin ruoka valmistui nopeasti eikä sitä jäänyt yli. Vasikan tilalla voi käyttää myös kanaa ja possua.

Vitello tonnatossa ideana on viipaloida kypsä paisti viipaleiksi ja kaataa tonnikalakastiketta päälle. Vaihtoehtoisesti sen voi tarjoilla juhlissa esimerkiksi pienen paahdetun leivän päällä cocktailpalana. Näin kotiversiona nautimme vitello tonnaton salaattipedillä. Pääsiäisen ruokia miettiessä kannattaa pitää tämä ruoka mielessä, kokonainen paisti sopii loistavasti isommankin poppoon ruokkimiseen ja sopii niin juhlaan kuin arkeen. Niin kylmänä kuin lämpinä ruokana.

Tonnikalakastike 4 henkilön annokseen

2 keltuaista
2 rkl sitruunanmehua
1 rkl sinappia
3 dl öljyä
1 prk (200 g) MSC-merkittyä tonnikalaa öljyssä
1 rkl kapriksia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 sardellifilettä hienonnettuna (ei välttämätöntä)
suolaa, mustapippuria

Sekoita keltuaiset, sitruunanmehu, suola, pippuri ja sinappi kulhossa. Lisää öljyä tipottain sekoittaen seosta koko ajan. Kun seos alkaa paksuuntua, voit lisätä öljyä ohuena nauhana, kunnes majoneesista tulee sopivan paksua.

Valuta tonnikalasta öljy ja lisää se majoneesin joukkoon. Hienonna myös kaprikset ja sardellit joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Mikäli haluat kastikkeesta pehmeää ja sileää, soseuta tonnikalat, valkosipulit ja sardellit tehosekoittimessa ennen kuin lisäät ne majoneesiin.

VINKKI! Tonnikalakastike soveltuu erittäin myös hyvin kasvisten kanssa dipattavaksi. Viipaloi porkkanaa, varsiselleriä, kurkkua ja paprikaa ja nauti kesäisenä päivänä alkuruoaksi.




Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa

perjantai 20. maaliskuuta 2015


Kasvimaa heinäkuussa 2014

Kasvilaatikoissa viljeleminen on suositumpaa kuin koskaan ja ymmärrän sen täysin. Niiden avulla pienellä alalla voi viljellä omaan tarpeeseen sopivaa satoa. Harvalla on enää mahdollisuus tai ylipäänsä tilaa perinteiseen kasvimaahan tai kylmäkellarissa säilömiseen. Ajasta puhumattakaan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kasvimaan perustaminen laatikoihin luonnistuu aika nopeasti. 

Valintana kasvilaatikoissa viljely
Todellisuus on tarua ihmeellisempää ja yllä oleva kuva on viime kesältä. Katso kuitenkin alta kuva siirtolapuutarhaltamme vuodelta 2011. Lähtötilanne oli siis se, että pihalla kasvoi kaksi koivua, kaksi punaherukkapensasta, kirsikkapuu ja pieni pläntti kasvimaata. Päädyimme rakentamaan kasvimaan laatikoihin, koska koivut imevät niin paljon vettä, maa on erittäin savista ja sitä olisi pitänyt muokata valtavasti. Lisäksi kasvimaalla kasvoi elämänlankaa ja muita rikkaruohoja niin paljon, että olisimme saaneet kyykkiä kitkemässä koko kesän.

Kasvimaa toukokuussa 2011
Kasvilaatikon ja kasvimaan rakentaminen
Minulla oli toiveissa myös sellainen kasvimaa, johon voin hipsiä paljasjaloin ilman varpaiden mustumista. Olemme olleet todella tyytyväisiä valintaamme ja laudasta tehdyt laatikot ovat kestäneet hyvin eivätkä vaadi tässä vaiheessa minkäänlaista kunnostusta tai uusimista. Me menimme halvimman vaihtoehdon mukaan ja ostimme raakalautaa. Sivulaudat on porattu kulmista kiinni ja laatikot on vain aseteltu halutuille paikoille. Emme siis nosta laatikoita talveksi pois vaan annamme niiden patinoitua paikoillaan. Laatikot voi tietysti rakentaa kulmarautojenkin avulla niin, että ne saa nostettua talveksi säilöön. Kasvilaatikoita ei ole suojattu öljyllä tai maalattu ulkoapäin eikä sisäpuolella ole muovisuojaa. Laitoimme pohjalle kuitenkin kuitukangasta, joka läpäisee veden, mutta estää rikkaruohojen kasvamisen. Vaikka kasvulaatikot hohtivat alkuun vaaleana, ne harmaantuivat jo ensimmäisenä kesänä kauniin värisiksi. Juuri siirtolapuutarhalle sopivan luonnollisiksi.

Laatikot on aseteltu pihalle niin, että osassa väleissä mahtuu kulkemaan kottikärryillä ja kyykkimään juuri niin leveästi kuin haluaa. Laatikoiden välissä on myös katekangasta ja sen päällä pientä kiveä ja ne päästävät veden lävitseen. Toistaiseksi olen saanut pidettyä kiveyksen puhtaana lehdistä, rikkaruohoista ja mullasta. Yhtä lailla väleihin voisi laittaa esimerkiksi olkea. Värillisiä koristekatteita en kuitenkaan itse halunnut, koska en kärsisi kävellä niiden päällä avojaloin. Parilta taholta myös kuulin, että jos katetta on isolla alalla, maa jäätyy tiukasti lumen ja pakkasen myötä ja keväällä maan sulaminen on hidasta. Ehkä tällaisten laatikoiden välissä siitä ei olisi niin suurta ongelmaa. Toki välit voisi jättää nurmikoksikin, mutta sitten täytyy muistaa jättää välit niin suuriksi, että ruohonleikkuri mahtuu kulkemaan välistä. Rivitalon pihassa voisin istuttaa nämä laatikot terassilautojen lomaan.



Viime aikoina olen miettinyt myös potagerin rakentamista, mutta siihen ei ainakaan tänä keväänä ole aikaa. Sinänsä muutos olisi ihan helppo (mullan poistaminen, laatikoiden paikoiltaan nostaminen), mutta maa vaatisi jyrsimistä ja lisämultaa. Laatikot ja kiveys ovat onneksi tuhonneet rikkaruohot kasvimaan alueelta.

Vaihtoehtoja kasvilaatikoille
Jos sinulla on perinteinen kasvimaa avomaalla, siihenkin on helppo suunnitella ja rakentaa kasvulaatikot. Laudathan voi asetella jälkikäteen mataliksi reunoiksi tai korkeiksi laatikoiksi. Omalle tontillemme olen rakentanut kukkapenkkejä myös turveharkoista. Niistäkin saa helposti kyhättyä vastaavanlaisen kasvupaikan vihanneksille. Olen nähnyt myös vanhoista lekaharkoista ja tiilistä tehtyjä kasvilaatikoita, jolloin materiaalin kulumisesta ja pehmenemisestä ei tarvitse juurikaan välittää. Valutöissä käytetyt laudat ovat kuulemma myös hyviä, sillä sementti sulkenut laudan pinnan eikä se näin ollen kostu juurikaan. Vastaavan lämmön kuin kasvilaatikoihin saa rakentamalla myös kohopenkin. En ole sellaista koskaan itse perustanut, mutta periaatteena siinä on se, että mitä korkeamman penkin perustat, sitä parempi. Kohopenkki perustetaan oksista, kompostista, mullasta ja lannasta. Paras ajankohta perustaa kohopenkki on syksyllä, mutta toki se aikaisin keväälläkin onnistuu.

Kasvimaa toukokuussa 2013

Kasvimaa heinäkuussa 2013
Kasvimaa heinäkuussa 2014

Kasvilaatikon multa
Kasvulaatikossa viljeleminen mahdollistaa vihannesten kasvattamisen ja nauttimisen avomaata aiemmin, sillä multa on lämpimämpää. Nostamalla vanhat ikkunat kasvulaatikoiden päälle saat kasvihuonemaiset olosuhteet siementen itämiselle ja taimien kasvamiselle. Ikkunat voi rakentaa laatikoihin kiinteästikin paikoilleen saranoiden avulla. Alussa hankaluuksia voi aiheuttaa se, että multa kuivuu. Meidän kasvimaamme sijaitsee paahteisella paikalla ja olen kastellut kasvimaata talteen otetulla sadevedellä. Lisään multaan keväällä vaihtelevasti palanutta hevosenlantaa tai kompostia ja syksyllä puiden lehtiä. Lisäksi asettelen läpi kesän mullan pintaan leikattua nurmikkoa, joka pitää kosteuden allaan ja lannoittaa multaa. Kaikki nämä ainekset muokkaavat ja ravitsevat multaa eikä kuivumista juurikaan tapahdu. Eikä pintamullan kuivumista kannata säikähtää, multa voi olla syvemmältä silti mukavan kosteaa. Sormi vain multaan ja tarkastelemaan tilannetta.




Kasvilaatikoissa viljeleminen
Kasvulaatikkomme ovat neliönmallisia, kantiltaan noin metrin suuntaansa. Laatikon koko on helppo säädellä oman tilan suhteen. Vaikka meidän laatikot ovat pienehköjä, niissä pystyy kasvattamaan juuri niin monta lajiketta kuin haluaa. Tarpeet huomioiden tietysti. Mikäli sinulla ei ole kylmäkellaria, jossa voit säilyttää vaikkapa porkkanoita, niitä ei kannata kasvattaa yhtä laatikkoa enempää kahden hengen taloudessa. Vähempikin riittää, jos ei halua popsia niitä pitkin kesää. Se, mitä kannattaa kasvattaa samassa laatikossa, vaatii oman bloggauksensa.

Aiemmin olen kasvattanut 1-3 lajiketta yhdessä laatikossa, mutta viime kesänä innostuin vuoroviljelystä siinä määrin, että lajikkeiden määrä kasvoi aika suureksi. Alla olevassa laatikossa olen kasvattanut useampaa yrtti-ja salaattilajiketta jakamalla laatikon nurmikon reunamuovin avulla. Jos sinulla on vain pari laatikkoa, kannattaa muodostaa vaikka rimoista niiden päälle ruudukko ja kylvää yhteen laatikkoon useampaa lajiketta. Tässä siemenet on jaettu pieniin lokeroihinsa sikin sokin. Siemenien kylvösuuntaa kannattaa vaihdella laatikoittain, niin kasvimaa saa enemmän ilmettä. Eli jossa yhdessä laatikossa yrtit kasvavat terassilta katsottuna vaakasuunnassa, viereisessä laatikossa ne voivat kasvaa pystysuunnassa ja kolmannessa laatikossa vaikka vinottain nurkasta nurkkaan. Vain mielikuvitus on rajana!




Kukat kasvimaalla
Pidän erittäin paljon siitä, että syötävien kasvien joukossa kasvaa myös kukkia. Osa on siellä puhtaasti ulkonäkönsä vuoksi, osa torjumassa tuholaisia. Lisäksi haluan, että kasvimaalla on myös korkeusvaihtelua. Niinpä olenkin istuttanut kasvimaalle rungollisen rosmariinin ja mustaherukan rikkomaan kokonaisuutta. Heinäseipäitä pitkin kasvavat hajuherneet ja pavut nostavat katseen maan pinnasta ylemmäksi. Ruukuilla puolestaan on helppo muovata kasvimaan fiilistä ja siirrellä niitä paikasta toiseen. Ruukkuja voi myös nostaa kasvulaatikoiden tyhjiin kohtiin.





Viljelyn suunnitteleminen
Kun viljelet hyötypuutarhaa, maltti on valttia. Ettei kävisi niin kuin alla olevassa kuvassa. Salaatti kasvaa kyllä upeasti, mutta sitä on kahden ihmisen tarpeisiin aivan liian paljon. Neuvonkin kylvämään siemeniä useammassa erässä, jolloin saat tuoretta satoa läpi kesän etkä huku ylitarjontaan niin helposti. Esimerkiksi viime kesänä kylvin salaatteja ja yrttejä heti toukokuussa ja seuraavan kerran taas juhannuksena ja sain nauttia sadosta pitkälle syksyyn. Pinaatti, rucola ja mizuna kestävät kylmyyttä ja kasvavat nopeasti, joten niitä voi kasvattaa vielä loppukesästäkin.

Siementen nimet kannattaa myös kirjata johonkin vihkoon tai koneelle ylös. Tarvitset tietoa seuraavana vuonna, jos kasvatat vihanneksia vuoroviljelyn omaisesti vaihtaen kasvupaikkaa vuosittain.


Tuholaiset kasvilaatikossa
Mikäli kasvilaatikkoon muuttaa tuholaisia, niistä voi olla hankala päästä eroon. Omaan puutarhaan muuttaneet muurahaiset sain onneksi karkoitettua kanelilla. Kaalikärpäset ja -toukat viihtyvät kasvilaatikoissa yhtä hyvin kuin avomaallakin, mutta niiltä voi yrittää suojautua peittämällä kylvökset ja pienet taimet harsolla. Kirvoista puolestaan pääsee eroon suihkuttamalla niihin vettä, mäntysuopaliuosta (itse en suosi tätä lainkaan) tai poistamalla lehdet kokonaan. Aiheesta lisää erillisessä bloggauksessa.



 Kasvilaatikoissa ja lavakauluksissa viljelemisen plussat:
- kasvimaan voi perustaa melkein mihin tahansa
- viljelmän voi tarvittaessa siirtää
- siemenet voi kylvää aiemmin kuin avomaalle
- vanhoista ikkunoista ja harsosta saa muodostettua helposti lämmön-, tuulen- ja ötökänsuojan
- laatikoissa kasvaa erittäin vähän rikkaruohoja, jos ostat hyvää ja puhdasta multaa (jotain lentää aina tuulen mukana)
- kasvimaa pysyy siistinä (multa pysyy siellä minne sen on lapioinutkin) eikä kasvipenkkien reunat kuiva samalla tavoin kuin avomaalla
- kitkeminen on helpompaa, kun multa ja kitkettävät ovat korkeammalla
- yhteen laatikkoon voi kylvää useampaa lajiketta haluamaansa muotoon
- etanat pysyvät loitolla

Kasvilaatikoiden miinukset:
- mullan kuivuminen
- laatikoiden uusiminen (kestää kuitenkin useita vuosia)
- laatikoiden välit syövät viljelyalaa
- jos jokin täystuholainen valtaa laatikkosi, siitä voi olla vaikea päästä eroon (ei omakohtaista kokemusta)
- lyöt jalkasi vähintään kerran päivässä laatikon reunaan, koska iloitset oman puutarhan sadosta tanssahdellen siellä täällä

Toivottavasti sait tästä tekstistä joitakin vinkkejä omaan hyötypuutarhaasi. Lukisin itse myös mielelläni teidän vinkkejänne kasvimaan ylläpitämisessä ja muutenkin puutarhanhoidossa. En todellakaan ole alan ammattilainen ja kaikki neuvot ovat tarpeen. Viides kesä siirtolapuutarhalla starttaa pian enkä maltttaisi millään odottaa!

Sormet multaan -sarja jatkuu ainakin toukokuun puoleen väliin saakka aina perjantaisin. Luvassa on vielä juttua erilaisista kasvatusastioista, kumppanuuskasveista, vuoro- ja peräkkäinviljelystä, lannoittamisesta, perhoskasveista, syötävistä kukista, pavuista, tomaatista jne. Puutarhaan liittyvät postaustoiveet ovat tervetulleita! Erinomaisia ideoita omaan hyötypuutarhaan kannattaa katsella Strömsön puutarhasta.

P.S. Tällaisissa fiiliksissä siirtolapuutarhalla oltiin vuonna 2013.

* * *

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit puutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen

Kalaa tomaattikastikkeessa

torstai 19. maaliskuuta 2015



Mitä  enemmän aurinko on kurkkinut pilvien takaa, sitä enemmän on alkanut tehdä mieli kesäisiä ruokia. Vai pitäisikö sanoa italialaisia? Olen selaillut tomaatin kuvia kameran muistikortilta ja haaveillut aurinkoisista kesäpäivistä. Tomaattien sesonkia saadaan vielä odotella kuukausia, mutta onneksi säilötyt tomaatit ajavat asiansa tässä ruoassa. Kesällä kastike valmistetaan tietysti tuoreista, punaisista pullukoista. Valmistin kalaperjantain nimissä simppelisti turskaa tomaattikastikkeessa. Muita lisukkeita ruoka ei oikeastaan tarvitsekaan, mutta varaa hyvää leipää, jolla saat kaavittua kastikkeen niin omalta lautaselta kuin pannustakin.

Turskaa tomaattikastikkeessa 2 henkilölle

2 turskaseläkettä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
oliiviöljyä
loraus valkoviiniä
1 tlk kokonaisia säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa (kesällä tuoreita)
oliiveja tai kapriksia
suolaa, mustapippuria
basilikaa
sitruunaa

Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipulit joukkoon. Kuullota hetken aikaa ja lisää valkoviiniä, anna porista hetken aikaa.

Kaada tomaatit joukkoon ja mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta ja lisää vielä oliivit mukaan. Tarkista kastikkeen maku.

Nosta kala joukkoon ja anna hautua kypsäksi liedellä tai uunissa. (Kalan voi toki kypsentää toisella pannulla erikseen.)

Revi basilikanlehtiä pinnalle ja tarjoile kala sitruunanlohkojen ja leivän kera.

Inkivääri-lehtikaalivohvelit

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015





Riikka Sukulan ja Alex Niemisen Vege!-kirja ilmestyi juuri ja kotiin tuli arvostelukappale. Selasin kirjan siltä istumalta läpi ja merkkailin ruokia, joita haluan kokkailla. Pidän kirjasta mm. siksi, ettei ruoissa ole käytetty mitään superfoodeja tai muita erikoisia raaka-aineita. Kokkaan harvoin täysin vegaanisia ruokia, joten olen ilahtunut myös siitä, että maitotuotteita on resepteissä mukana. Kirjan reseptit ovat sanansa mukaisesti kasvisruokaa sen kummemmin asiaa alleviivaamatta.

Mies testasi ensimmäisenä kirjasta focaccian, jonka leipominen poikkesi huomattavasti aiemmista leipäresepteistä. Positiivisesti tietenkin! En ole kovinkaan leivän perään (sillä olen erittäin nirso ja vaadin tuoretta), mutta kirjan focaccia oli erittäin hyvää ja toimi vielä seuraavanakin päivänä paahdettuna. Itse halusin valmistaa ensimmäisenä pinaatti-inkiväärivohveleita lounaaksi tai illalliseksi. Tiesin tosin heti vaihtavani pinaatin lehtikaaliin, koska viime kesän satoa löytyy vielä pakastimesta valmiina käytettäväksi. Koska lehtikaalini on esikeitettyä, surautin sen vain tehosekoittimessa hienoksi. Vohveli on sijoitettu teoksessa brunssiosioon, mutta mielestäni se on oiva arkiruoka yksinkertaisuutensa ja nopean valmistamisen vuoksi. 

Seuraavana listalla onkin sitten oliiviöljyssä haudutettua purjoa, pizzaa (punajuuri-gorgonzola & kukkakaali-taleggio), papuhampurilaista, punajuuricurrya, herkkusienilasagnea, taginea ja savustettua sipuli-tomaattisalaattia. Ja vaikken makean perään olekaan yhtään, saatan leipoa banaani-rommi- tai hasselpähkinäkakkua. Eikös kuulosta ihanalle? Ei tarvitse vähään aikaa miettiä, mitä tänään syötäisiin. Peukku tälle kirjalle.

Inkivääri-lehtikaalivohvelit 4 vohvelia

2 dl pakastettua lehtikaalia tai pinaattia (tuoretta pinaattia 500 g)
1 valkosipulinkynsi
2 dl maitoa tai kasvislientä
2 kananmunaa
loraus vichyvettä
2,5-3 dl vehnäjauhoja
3-4 rkl raastettua inkivääriä
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria

Hienonna lehtikaali ja valkosipuli maidon kanssa tehosekoittimessa. Lisää loput aineet ja anna taikinan turvota sen aikaa, kun valmistelet vohveleille täytettä. Jos käytät tuoretta lehtikaalia tai pinaattia, ryöppää se nopeasti kiehuvassa vedessä valkosipulin kanssa ja hienonna vasta sen jälkeen tehosekoittimessa.

Paista vohvelit kauniin ruskeiksi ja nauti välittömästi haluamasi täytteen kera. Täytteeksi sopii esim. paistettu parsakaali, tomaatti- tai kaalisalaatti.

VINKKI! Saat vohveleista gluteenittomia vaihtamalla vehnäjauhot hienoksi jauhettuihin polentajauhoihin. 


Nopeasti paistettu parsakaalitäyte

1 parsakaali hienonnettuna
1 punainen chili hienonnettuna
0,5-1 fenkoli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
suolaa, mustapippuria
sitruunanmehua  
öljyä paistamiseen

Lämmitä öljy paistinpannulla ja lisää kaikki ainekset pannuun. Paista kasviksia, kunnes ne ovat lämmenneet ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunanmehulla. 

Voit käyttää fenkolin tilalla myös paprikaa, kukkakaalia tai porkkanaa. Mitä nyt vain jääkaapistasi sattuu löytymään. 


Parmesanperunat

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015



Rakastan perunoita, mutta syön niitä silti harvakseltaan. Ehkä pelkona on niihin kyllästyminen, lapsuudessahan perunoita syötiin päivittäin. Jos ruoan ideointi jää täysin minulle, mies tietää lautaseltaan löytyvän perunoita. Muodossa jos toisessa. Mikäli keitän perunoita, kypsennän niitä aina reilun satsin, jotta seuraavalle päivällekin riittää. Tähteeksi jääneet keitetyt perunat on helppo paistaa pannulla tai lisätä salaattiin, mutta tällä kertaa heitin ne uuniin hetkeksi.

Nyt mietinnässä on sekin, että kasvatammeko siirtolapuutarhalla tänä vuonna perunaa. Ehkäpä, sillä viime vuosi jäi väliin ja pari kertaa se kadutti. Jos istuttaisi vain pienen pätkän ja ostaisi ensimmäiset uudet perunat torikauppiaalta.

Parmensanperunat valmistuvat helposti:

- viipaloi perunat paksuihkoiksi paloiksi (perunoita ei tarvitse kuoria)
- nosta perunat uunivuokaan ja lorauta päälle hieman öljyä
- mausta perunat suolalla ja pippurilla (valkosipulilla/yrteillä)
- raasta päälle parmesania ja paista uunissa 200 asteessa, kunnes perunat ovat juusto on sulanut ja perunat ovat saaneet hieman väriä pintaansa

VINKKI! Parmesanperunat voi valmistaa myös raaoista perunoista. Viipaloi perunat tuolloin erittäin ohuiksi viipaleiksi ja levitä leivinpaperin päälle uunipellille.

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen

perjantai 13. maaliskuuta 2015


On jälleen aika kylvää siemeniä, mikäli haluat kasvattaa chilit, tomaatit ja muut pitkän kasvatusajan vaativat kasvikset siemenestä asti itse. Jos taimien kasvatukseen ei ole kiinnostusta, voit toki ostaa reheviä ja terveitä taimia kesän kynnyksellä puutarhojen lisäksi toreilta. Ja onneksi kaikkia puutarhan syötäviä ei tarvitse esikasvattaa, vaan ne voi keväämmällä laittaa suoraan maahan itämään. Tällaisia ovat esimerkiksi pinaatti, retiisi, tilli, porkkana jne. Jos et ole vielä kylvänyt mitään siemeniä, mutta mieli tekisi, ehdit hyvin mukaan multasormien jokavuotiseen juhlaan. Valoa on jo niin paljon, että esimerkiksi krassi, herneenversot ja rucolat kasvavat nopeasti nautittavaksi. Suurimman osan ehtii laittaa itämään vielä huhtikuun puolellakin, lajittele siis siemenpussit ajankohdan mukaan, niin pääset paremmin kartalle istutusjärjestyksestä.

Luonto on arvaamaton
Olemme nyt joitakin vuosia kasvattaneet taimia itse sekä hyvällä että huonolla menestyksellä. Esimerkiksi viime vuonna sain mielestäni kasvatettua oikein hyvät latva-artisokan taimet, mutta alkukesän kylmä ilma tappoi ne saman tien. Samoin kuin tiikeri- ja avomaankurkkuni. Onnekseni tomaatit sentään säilyivät hengissä, vaikka meillä ei ole kasvihuonetta. Roudasimme niitä vuoron perään sisälle ja ulos ja kauhistuneena katselimme, miten raekuuro rei'itti kasvulaatikkoon istutettujen tomaattien lehdet. Tänä vuonna yritys on jälleen kova, mutta tällä kertaa toivon meidän panostavan laatuun määrän sijaan. Viime vuonna miehen chili-innostus lähti hieman käsistä eikä kaikille taimille ollut tarvetta eikä tilaa. Osan veimmekin näin ollen äitini upeaan kasvihuoneeseen.

Kaikille siemenille ei kerta kaikkiaan ole tilaa kotona eikä mökillä, joten jotain ostamme aina valmiina. Torilta kassiin pujahtaa usein erilaiset kurpitsalajikkeet, maissit, avomaankurkut ja osa yrteistä. Idätettävää riittää ilman niitäkin yllin kyllin. Kurpitsat ja avomaankurkut saat helposti kasvatettua itsekin, joten jos ikkunalautoja riittää, tee toisin kuin minä.

Älä ahnehdi
Ennen kuin kylvät mitään siemeniä multaan, mieti mitä salaatteja, yrttejä ja kasviksia oikeasti käytät. Älä ryntää ensimmäisenä kasvattamaan kaikkea uutta, vaan lähde liikkeelle vanhoista tutuista ja kokeile itsellesi uusia lajikkeita vain yksi tai kaksi kerrallaan. Huomioi myös se, että siemenilläkin on viimeiset käyttöpäivät. Jos siemenet eivät idä, todennäköisin syy siihen on vanha siemen tai liian kuiva multa. Ja jos kasvatusalaa ei ole paljon, kannattaa jakaa siemenpusseja naapurin tai ystävän kanssa. Näin siemenet eivät pääse vanhenemaan vaan voit aloittaa uuden kauden tuoreilla ja terveillä siemenillä.

Alkuun pääsee helpolla
Siemenien kylväminen on helppoa ja nopeaa aloittaa, sillä alkuun pääsee ilman erikoisia idätysastioita ja -välineitä. Ennen kuin asettelet astioihin multaa, leikkaa ensin purkkien kulmiin tai pohjaan reikiä, jotta liika vesi pääsee astiasta pois eikä mädännytä siemeniä. Ellet siis käytä idättämiseen tarkoitettuja ruukkuja.

Siemenet itävät hyvin huoneenlämmössä tai lämpimämmässä pannu- tai kylpyhuoneessa, mutta myöhemmin taimet viihtyvät hieman viileämmässä. Kun siemenet ovat itäneet, kylvöastiat tulee asettaa valooon ikkunalaudalle. Jos huoneessa on liian lämmintä, taimista tulee hentoja ja honteloita. Honteloista voi kuitenkin kasvaa täydelliset taimet, joten ei kannata masentua, jos niin käy. Parasta olisi, jos asunnossa olevan ikkunalaudan alta voisi sulkea patterin kokonaan.


Taimien kasvattamista varten tarvitset:
- siemeniä (lue kylvöohjeet pussista, näin tiedät, mitkä vaativat esikasvatuksen ja mitkä eivät)
- kylvö- tai kaktusmultaa 
- erilaisia rasioita: vanhoja mehupurkkeja, muovisia jauheliha- tai viinirypälepakkauksia, tölkkejä, wc-paperirullia ja rasioiden kansia
- sakset
- nimikylttejä ja kynän tai maalarinteippiä
- vettä suihkupullossa
- tarjottimia tai muita alustoja purkkien säilytystä varten

Kylvä siemenet näin:
- leikkaa kylvöastioihin rei'ät
- täytä kylvöastiat kylvö- tai kaktusmullalla (2-5 cm on riittävä) ja tiivistä kevyesti
- kastele multa ja kylvä siemenet harvakseltaan
- peitä siemenet tarvittaessa mullalla ja tiivistä jälleen (lue siemenpussista istutussyvyys)
- kastele multa vielä kerran
- merkitse purkkiin lajikkeen nimi ja halutessasi kylvöpäivä. Nimitikku on kuitenkin kätevin, sillä sen voi helposti siirtää koulimisvaiheessa uuteen astiaan.
- peitä kylvös muovikannella, jossa on tuuletusreikiä, näin kylvös pysyy helpommin tasaisen kosteana
- nosta kylvökset lämpimään paikkaan
- kun siemenet ovat itäneet, nosta taimenet aurinkoiselle ikkunalle
- kun taimiin ilmestyy toinen lehtipari, kouli taimenet eli siirrä ne omiin astioihinsa

Jos haluat panostaa taimien istuttamiseen asteen verran enemmän, suosittelen kokeilemaan näitä turvepellettejä. Pääpiirteissään pelletit tulee ensin kastella, jolloin ne turpoavat noin 5 cm korkeiksi. Tämän jälkeen pintaa hieman möyhitään ja kylvetään siemenet. Lopuksi pinnalle voi hieman ripotella kylvömultaa, mikäli siementä ei tarvitse laittaa aivan pinnalle. Turvepelletti nostetaan sen jälkeen jonkin alustan päälle tai minikasvihuoneeseen.

Turvepelletit soveltuvat erityisen hyvin chilien kasvattamiseen, sillä sen jälkeen kun siemen on itänyt tarpeeksi suureksi taimeksi ja tarvitsee suuremman astian, taimea ei tarvitse irrottaa pelletistä vaan upottaa sellaisenaan sopivan kokoiseen ruukkuun kasvatusmullan päälle.


Nykyisin on saatavilla myös erilaisia minikasvihuoneita, jotka eivät vie alkuvaiheessa niin paljon tilaa. Esimerkiksi tässä alla olevassa versiossa on kohtuullisen suuri tila juurille kasvaa ja pohjalla on tila vedelle, jolloin lokeroiden välistä pujoteltu nauha imee vettä pohjasta käsin ja luovuttaa sitä sitten multaan. Kun taimet ovat kasvaneet sopivan kokoisiksi, ne on helppo siirtää näistä lokerikoista pois uuteen kasvuastiaan.




Puutarhassa häärääminen on minulle puhtaasti harrastus enkä ole alan ammattilainen millään muotoa. Välillä onnistun kasvattamaan vaikeimpiakin lajikkeita, välillä taas mikään ei tunnu onnistuvan. Sydämestäni voin kuitenkin sanoa, että puutarhanhoito ja kasvun seuraaminen on upeaa! Vaikkei kasvisten ja kukkien kasvattaminen onnistuisikaan ensimmäisellä kertaa, seuraavalla kerralla jo varmastikin. Eikä tarvitse harmitella sitä, ettei ole omaa puutarhaa. Vuosien kokemuksella voin kertoa, että yrttien ja kukkien kasvattaminen onnistuu myös parvekkeella. Tärkein neuvo aivan aloittelijoille lienee se, että pidä huoli siitä, että kylvös pysyy tasaisen kosteana. Mikäli olet lähdössä reissuun ensi viikolla, kylvä siemenet vasta reissun jälkeen. Tai palkkaa kastelija poissaolosi ajalle.

Nyt sitten vain odotellaan, että siemenet kasvavat uljaiksi taimiksi ja jatketaan koulimisen parissa. Luvassa bloggauksia myös kasvulaatikoissa kasvattamisesta, kumppanuuskasveista, vuoroviljelystä jne. Kerro ihmeessä, jos sinulla on hyviä vinkkejä taimien kasvatukseen tai koulimiseen!

* * *

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit puutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen

Lindströminpihvit lähi-itämaisittain

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015




Mitä enemmän ruokalautaselta löytyy väriä, sitä iloisempi olen. Väriä ruokapöytään tulee pelkästään astioista, mehusta ja smoothieista, mutta pyrin muutenkin syömään päivittäin värikästä ruokaa. Kasviksista, hedelmistä ja marjoista ne tulevat itsestään ilman suurempia yrittämisiä. Periaatteena siis kaunista silmälle ja terveellistä kropalle!

Helmikuussa minun teki mieli lindströminpihvejä ja kypsensin saman tien pussillisen punajuuria. Niitä syötiin sitten useammassa eri ruokalajissa: paistetun kalan lisukkeena, lindströminpihveissä, couscousissa ja makaronilaatikossa. Innostus punajuurten kanssa lähti ehkä hieman käsistä, mutta ruoan valmistaminen helpottuu huomattavasti, kun valmistelee raaka-aineita kerralla kunnon satsin. Päätin tehdä lindströminpihvien oheen vielä punajuuricouscousin. Mies paistoi maistuvat pihvit ja väritulitus oli kirjaimellista. Jos liha ei maistu, löydät täältä kasvisversion punajuuripyöryköistä.

Nämä pihvit valmistettiin siis tuoreista punajuurista, mutta toki ne voi tehdä etikkapunajuuristakin. Suosittelen kuitenkin tuoreita, sillä olen kuullut monen välttelevän punajuurta juuri etikkaisuuden takia. Tuore punajuuri on niin paljon parempaa.

Lindströminpihvit Lähi-idän mausteilla

3-4 tuoretta punajuurta
1 sipuli hienonnettuna
öljyä ja voita paistamiseen
500 g sika-nautajauhelihaa
1 dl korppujauhoja
1 dl vettä/kermaa/maitoa
2 kananmunaa
1-2 rkl kapriksia pilkottuna
1-2 tl fenkolinsiemeniä
1-2 tl korianterinsiemeniä
1-2 tl juustokuminaa
fetaa murusteltuna
(suolaa, mustapippuria)
tuoretta minttua

Pese punajuuret ja keitä ne kuorineen.  Kuori keitetyt punajuuret ja raasta ne.

Kuullota sipuli öljyssä paistinpannulla. Sipulin kypsentäminen ei ole välttämätöntä, mutta pihvit säilyvät paremmin ja sipulin inhoajat eivät niin helposti huomaa sipulia pihvissä.

Laita korppujauhot ja vesi kulhoon ja anna turvota hetki. Lisää jauheliha ja mausteet ja sekoita taikina käsin tasaiseksi massaksi. Koska taikinaan tulee kapriksia ja fetaa, suolaa ei välttämättä tarvitse.  Paista taikinasta koepulla ja tarkista maku. Tee koepulla aina, sillä on ikävää todeta jälkikäteen, että pihvissä ei ollut tarpeeksi mausteita.

Taputtele taikinasta pihvejä. Paista pihvit voi-öljysekoituksessa paistinpannulla tai uunipellin päällä 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Revi pihvien päälle vielä mintunlehtiä ja tarjoa punajuuricouscousin kanssa.

Punajuuricouscous

couscousia pakkauksen mukaan valmistettuna
kypsää punajuurta hienonnettuna
suolaa, mustapippuria
sitruunanmehua
tuoretta minttua
pähkinöitä hienonnettuna

Siirtolapuutarha maaliskuussa









Tänäkään vuonna talvea ei Tampereella ole varsinaisesti ollut laisinkaan. Onneksi lunta kuitenkin satoi sen verran, että puutarha peittyi kauttaaltaan valkeaksi. Pensaat ja perennapenkkien kuivat törröttäjät ovat mielestäni kauniita lunta vasten enkä poista niitä vielä syksyllä. Toinen syy siihen on se, että kukat talvehtivat paremmin, jos vanhoja kukkavarsia ei poista. Arvatenkin toinen koulukunta on asiasta eri mieltä ja siistii kukkapenkit jo syksyllä.

Aurinko ja vesisade vuoron perään sulattavat lumet vauhdilla pois ja nyt pitäisi malttaa olla koskematta mihinkään. Antaa maan sulaa kaikessa rauhassa ja keskittyä suunnittelemaan tulevan kesän kuvioita ja idättämään chilin ja tomaatin taimia. Osan kukistakin yritän kasvattaa siemenestä alkaen.

Melkein väritön puutarha on kuitenkin omalla tavallaan kaunis. Seuraan innolla, millaiselta puutarha näyttää seuraavan kuukauden alussa.

Kepeät kesäkurpitsakääryleet

tiistai 10. maaliskuuta 2015



Tämä pieni kesäkurpitsakääryle tuo kesän juuri sopivasti huulille ja saa perhoset lentämään mielessä. Ajatukset siirtyvät aurinkoisiin päiviin, kukkiin, lämpimiin kesäöihin ja lomaan.

Paistetut kesäkurpitsakääryleet

2-3 kesäkurpitsaa pitkittäin noin 5 mm:n paksuisiksi leikattuna
suolaa
100 g gorgonzolaa
tuoreita basilikanlehtiä
muutamia aurinkokuivattuja tomaatteja

Marinadi:
4 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
mustapippuria

Yhdistä marinadin ainekset lasissa ja siirrä syrjään.

Asettele kesäkurpitsaviipaleet leikkuulaudalle tai lautaselle ja ripottele niiden päälle suolaa. Anna kesäkurpitsoiden itkettyä 40 minuutin ajan, jotta niistä poistuu ylimääräinen neste.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen ja kuivaa seuraavaksi kesäkurpitsaviipaleet talouspaperilla tai pyyhkeellä.

Nosta viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja sivele marinadilla. Paista niitä uunissa, kunnes kesäkurpitsat pehmenevät ja muuttuvat kullankeltaisiksi. Käännä viipaleet ympäri, sivele marinadilla ja paista vielä joitakin minuutteja. Ota pois uunista ja anna jäähtyä hetken aikaa.

Asettele viipaleiden päälle gorgonzolaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, basilikan lehtiä ja kääri rullalle. Nosta kesäkurpitsakääryleet tarjoilulautaselle ja koristele basilikanlehdillä.






Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.