Pionit

 

Takana neljä päivää seinien sisälllä kevätflunssaa potien ja ulos lähtiessä heti mielessä kukat. Kotiin tuomisina pioneja, ruukkuleinikkejä, orvokkeja ja yrttien siemeniä.

Haricots verts

Papuja on monenlaisia ja nämä vihreät pavut eivät olleet niitä lemppareita pienenä tyttönä. Onneksi en lakannut syömästä niitä, sillä tänä päivänä pidän niistä entistä enemmän. Onneksi myös mieheni pitää ja syömme niitä aina aika ajoin. Pääsiäisenä pääsin nauttimaan niistä päivittäin ja kevään kunniaksi aion valmistaa niitä viikonloppuna. Tai pyytää miestäni tekemään niitä.

Nautin papuja Pariisissa sekä kanan että kalan kanssa. Kanan kanssa pavut oli maustettu sitruunalla ja kalan kanssa valkosipulilla ja tomaatilla. Tomaattinen versio olisi maistunut paremmalta lihan kera, mutta hyvä näinkin. Miksei Suomessa voi valita lisäkettä itse? Minulle maistuisi ranskalaisten perunoiden tai muusin sijaan paremmin paistetut kasvikset tai nämä vihreät pavut.

Vihreät pavut sopivat jokseenkin jokaisen liharuoan kanssa ja ne voi syödä sellaisenaankin kasvisruokana. Näin ollen suosittelen teitä kaikkia kokeilemaan papuja pihvin kylkeen tänä viikonloppuna. 

Vihreät pavut voin, sitruunamehun ja persiljan kanssa 6-8 hengelle

Pane noin 1 ½ kg puhdistettuja ja huuhdottuja vihreitä papuja kiehuvaan veteen ja keitä papuja hiljaa 10-15 minuuttia ilman kantta. Kokeile pavun kypsyyttä maistamalla. Kypsän pavun tulee olla pehmeä, mutta hieman narskuva. Kaada vesi pois ja anna lopun veden haihtua pois lämpimän levyn päällä kattilassa. 

Lisää suolaa, pippuria ja voita. Ravistele kattilaa ja lisää sitruunamehua. Tarkista maku ja sirottele päälle persiljaa.

Jauhoton suklaakakku

Bongasin taannoin Ranskatteren ruokavuodesta jauhottoman suklaakakun ja taikinanhimossani päätin testata kyseisen herkun. Kirjoittajan mukaan kakku on parempaa valmistamista seuraavana päivänä eikä sitä kuulemma tarvitse säilyttää jääkaapissa.

Herkuttelijan suklaakakku

225 g tummaa suklaata
250 g huoneenlämpöistä suolatonta voita ja vähän vuoan voitelemiseen
4 isoa munaa
2 ½ dl sokeria
1 dl appelsiininmakuista likööriä (tai mitä kaapista sattuu löytymään)
6 rkl maissitärkkelystä

Kuumenna uuni 175 asteiseksi ja voitele vuoka.
Paloittele suklaa ja sulata vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Anna jäähtyä. Vaahdota voi sillä aikaa vaahdoksi.
Kaada jäähtynyt suklaa voin sekaan ja vatkaa pari minuuttia. Seoksen pitäisi olla sakeaa.

Vaahdota munat toisessa kulhossa. Lisää sokeri vähitellen joukkoon ja vatkaa, kunnes seos on sakeaa ja vaaleaa. Muna-sokerivaahdon ja suklaa-voiseoksen pitäisi olla yhtä sakeita.

Sekoita seokset keskenään ja lisää likööri. Vatkaa vielä minuutti ja siivilöi maissitärkkelys joukkoon varovasti nostelemalla. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Täytä vuoka piripintaan ja peitä leivinpaperilla. Nosta vuoka uunivuokaan ja täytä se lähes kiehuvalla vedellä melkein kakkuvuoan reunaa myöten. Laita kakku uuniin 45-50 minuutiksi. Anna jäähtyä ja kumoa tarjoiluvadille. Poista vuoka vasta puolen tunnin kuluttua. Tarjoa kakkua kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Kevään odotusta

En muista pääsiäistä, jonka olisin viettänyt omassa kodissani. Niin ei ole käynyt ainakaan 2000-luvulla. Vuodesta toiseen olen viettänyt pääsiäisen joko vanhempieni luona tai reissun päällä. Useimmiten pääsiäinen on kulunut Lapissa hiihtohetkistä nauttien ja kotiin palatessa on saanut nauttia putsatuista kaduista ja aurinkoisista terasseista.

Vaikka pääsiäistä en kotona viettänyt tänäkään vuonna, pääsiäisruohoa ja narsisseja en voinut ohittaa. Hyvissä ajoin ennen pääsiäistä ostin kotiin perunanarsisseja sekä perinteisiä keltaisia versioita. Mies puolestaan vei talvitakit ullakolle odottamaan ensi talvea ja toi kevättakit ja -kengät tullessaan. Samaan aikaan minä laitoin yrttien siemeniä itämään ja jo ennen pääsiäistä ihastelin taimenten alkuja (kirveli, kirsikkatomaatti ja basilika).

Tänä vuonna vietin pääsiäisloman mieheni kanssa Pariisissa. Kuvittelin jo etukäteen miten kaupunki kylpee kukkaloistossaan, mutta toisin kävi. Puut ja kukat olivat nupussaan, mutta ikävä kyllä eivät olleet ehtineet vielä aueta. Minulle kevät oli sanalla sanoen myöhässä enkä päässyt ihastelemaan puistojen kukkia niin suuressa määrin kuin odotin. Puistojen upeutta ei silti käynyt kieltäminen.

Paluu pääsiäisen vietosta ja keväisestä Pariisista ei ollut lähellekään niin aurinkoinen kuin olin toivonut. Heräsin kaatosateeseen ja flunssaan. Onneksi yrtit sentään olivat selvinneet hengissä poissaolomme ajan.

Odotan kevättä siis edelleen. Kaivan kellarista esille lisää mustaherukkamehua ja siellä talvehtineet pelargoniat.