Kukat ruoanlaitossa

tiistai 15. toukokuuta 2018



Juttelin tovi sitten ravintola C:n ravintoloitsijan, Ilkka Isotalon, kanssa villiyrteistä ja kukista sekä niiden käyttämisestä ravintolakeittiössä saadakseni lisää vinkkejä niiden hyödyntämiseen omassa keittiössä. Kuulin keskustelumme aikana itselleni niin monta uutta villiyrttiä ja kukkaa, etten millään ehdi kaikkea testailemaan tänä kesänä. Ajan puutteen lisäksi toinen ongelma on se, etten tunnista kaikkia eteen tulevia kukkia ja kasveja. Näin ollen niitä ei pidä myöskään suuhunsa laittaa, jollei ole varma mitä kädestään löytää. Onneksi nykyään löytyy lukuisia villiyrttikirjoja ja yhtä lailla läpi Suomen järjestetään monenlaisia hortoilukursseja, joissa oppii tunnistamaan erilaisia kasveja ja samalla löytämään itselleen mielenkiintoisimmat maut.

Itselleni esimerkiksi nokkoset, vuohenputket, sipuleiden kukat, orvokit, kehäkukat, krassi, mustaherukan lehdet, pihlajanmarjat ovat jo tulleet tutuiksi ruoan laittamisessa, mutta vielä on paljon kokeiltavaa. Stressiä en aiheesta aio ottaa, sillä joitakin maisteltavia löytyy jo omalta pieneltä siirtolapuutarhatontilta. Monia ihania makuja olen saanut maistella ravintoloissa ja osittain juuri sen vuoksi olen entistä kiinnostuneempi villiyrttien ja -kukkien käyttämisessä ruoanlaitossa enemmänkin kuin koristeen roolissa.

Ilkan mukaan ravintola C:ssä villiyrtit astuivat kuvioon jo kymmenisen vuotta sitten samoin sävelin kuin itselläni. Aluksi erilaisia villikukkia käytettiin ennen kaikkea koristeena, mutta nopeasti niitä ruvettiin käyttämään myös ruoan maustamiseen, kun huomattiin kukkien maistuvan myös hyvältä. Ensin orvokkeja, sametti- ja kehäkukkia ostettiin pientilallisilta, mutta hiljalleen villiyrttitietämyksen lisääntyessä keittiössä niitä ruvettiin keräämään itse. Vaikka kerääminen vie aikaa, villiyrttien etu on onneksi se, että ne säilyvät hyvinä parikin viikkoa. Lisäksi Ilkka säilöö joitakin kukkia syksyn varalle etikan, suolan ja sokerin avulla. Esimerkiksi etikkaan hän säilöö samettikukkien varsia, jolloin niistä saa tehtyä öljyä ja siitä puolestaan jäätelöä. Talvikautena tyydytään siihen mitä varastoista löytyy eikä Ilkka osta kasvatettuja kukkia annoksia varten.

Sain Ilkalta lukuisia vinkkejä erilaisten kukkien ja villiyrttien käyttämiseen. Nostan esiin nyt pari kullanarvoista vinkkiä ilman, että tarvitsee erikseen metsään lähteä samoilemaan. Luulenpa, että aloitan näillä uudet makukokeiluni ennen kuin lähden etsimään ja tunnistamaan uusia kasveja kirja kädessä. Naputtelen tänne toki myöhemmin lisää, mikäli ehdin niitä kokeilemaan ja maistelemaan.

Mustaherukanlehtiä voi käyttää monella tavalla. Usealle meistä tuttua on se, että niistä tehdään mehua, sorbettia tai käytetään maustekurkkujen säilömiseen. Puoliso on tarjoillut revittyä lihaa mustaherukanlehdelle lusikoituna. Mustaherukanlehdistä voi valmistaa myös siirappia, jäätelöä, vinegrettiä, öljyä tai suolaa kalan graavaukseen. Lisäksi tuoreita lehtiä voi säilöä sokeriliemeen ja sen jälkeen paahtaa uunissa. Näin niistä valmistuu jonkin sortin keksejä. Hmm. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta niin ravintolakeittiömäiseltä hifistelyltä.

Olen tähän asti katkaissut raparperin kukkavarren ja kukan kunnosta riippuen heittänyt sen kompostiin tai nostanut maljakkoon. Tänä vuonna täytyy tehdä toisin, sillä Ilkan mukaan raparperin kukka on jäätävän hyvää!

Yhtä lailla kirsikan ja omenan kukka sopii erinomaisesti koristeluun, mutta miten ihmeessä se ei ole tullut itselle mieleen! Lisäksi omenan kukka kuulemma maistuu ihanan parfyymiselle. Koiranputken ja vuohenputken kukista nyt puhumattakaan. Vuohenputki ei omalla pihalla pääse niin isoksi kasvamaan, että siihen ehtisi kukka kehittyä, mutta Ilkan mukaan kukkamykerö on hyvän makuinen ja siinä sivussa myös hyvännäköinenkin.

Kurttu- ja juhannusruususta puolestaan voi tehdä sokeria, siirappia, suolaa ja säilöä sitä etikkaan tai öljyyn tai pakastaa.



Jos olet yhtään kiinnostunut lisäämään oman kasvimaan ja puutarhan kukkia ruokaan, helpoin tapa on  mielestäni maustaa esimerkiksi salaatteja sipulin tai ruohosipulin kukilla. Yksittäisessä pienessä kukinnossa on todella voimakas maku eikä salaatti kaipaa rinnalleen välttämättä enää muuta sipulia. Ruohosipulin kukilla voi myös maustaa etikkaa ja tehdä erilaisia makusuoloja. Lisäksi korianterin ja mäkimeiramin (oreganon) kukat ovat erinomaisia niin maun kuin ulkonäönkin puolesta.

Tomaattia ja sipulinkukkia



Ruohosipulin kukilla maustettua suolaa

Olen Ilkan ja Santerin Säilö ja kokkaa -kirjan reseptiä mukaillen myös valmistanut "kapriksia" pihlajanmarjoista ja ne antavat ruokaan sopivasti uutta makua. Pidän ihan tavallisista kapriksista älyttömästi, mutta pihlajanmarjoissa on pientä eksotiikkaa. Satoon on vielä aikaa, mutta nostan tämän esiin nyt, sillä Ilkka kertoi raaoista punaherukoista myös tulevan mahtavia kapriksia. Aah, ajatuskin kuulostaa jo ihanalta, että lienee pakko säilöä niitäkin herkuteltavaksi.

Edessä on upea kukkaiskesä niin puutarhassa kuin keittiössä!
Itsetehdyt kaprikset pihlajanmarjoista


Lue lisää syötävistä kukista ja kokkaa yrteistä ja kukista:

SYÖTÄVÄT KUKAT PUUTARHASSA
Iisopilla täytetty nieriä
Jäätee mustaherukan lehdistä ja sitruunasta
Laventelikeksit
Mehua syreenin kukista
Mustaherukkasorbetti lehdistä ja marjoista
Nokkospesto
Paistetut persikat ja iisoppisiirappi
Salviasokeri

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.