Valloittava Venetsia / Kipparin morsian

Venetsia on rakennettu pienten saarien päälle ja niitä yhdistävät toisiinsa sadat sillat. Paikasta toiseen siirtyminen tapahtuu kävellen, veneellä tai vaporettolla eli vesibussilla. Tämän tiesin, kun astuin junasta kaupunkiin, mutta yllätyin silti. Kulma kulman jälkeen eteen tulee aina vain silta ja tunnelma on suorastaan maaginen. Luin ennen matkaa Donna Leonin dekkareita, jotka sijoittuvat Venetsiaan. Olin siis jo ehtinyt ottaa monta askelta komisario Guido Brunettin kanssa kaupungissa. Rupesin lukemaan kirjoja sarjan alusta alkaen juuri tämän matkan takia enkä malttanut lopettaa lukemista kesken, vaikken dekkareita noin muuten oikeastaan luekaan. Tulin huomanneeksi samalla sen, että moni matkustaa Brunettin jalanjälkiä pitkin. Leonin sivuilla nimetään tarinoissa esiintyvät paikat ja moni lukija suunnittelee Venetsian matkansa niiden mukaan. Itse en siitä innostunut, mutta kirjoja lukiessa tuli usein päätettyä päivän ruokakin siinä samalla. Vesi herahtaa kielelle, kun Guidon Paola-vaimo kokkailee toinen toistaan upeampia ruokia. Dekkareista onkin koottu Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan, jossa yhdistetään kirjojen tekstejä ja Guidon vaimon kokkaamien ruokien reseptejä.

Olin saanut kirjoista jonkinlaisen käsityksen Venetsian vanhasta kaupungista, mutta en arvannut, miten paljon siihen paikan päällä rakastuisin. Ainutlaatuisen kaunis kaupunki on hurmannut matkailijoita jo liiaksi asti ja kaupunki kärsii massaturismista. Olimme myös katsoneet Venetsiaan liittyviä ohjelmia ennen matkaamme sinne ja tiesimme siellä olevan turisteja pahimmillaan haitaksi asti. Halusimme kuitenkin käydä Venetsiassa nyt, kun se vielä on mahdollista. Valitsimme matkan ajankohdaksi kevään, jolloin tungosta ei olisi niin paljon. Ihmisiä toki oli paljon, mutta saimme nauttia myös tyhjistä kaduista ja kujista paikallisten keskuudessa. Aloitetaan katsaus Venetsiaan kanaalikuvien kautta.