Kun nyt on matkustettu Italiassa, lienee sopiva aika puhu pizzoista. Toisille lätty edustaa yhtä suurimmista herkuista, toisille viikottaista tähderuokaa, toiset syövät sitä ainoastaan pahimmassa kiireessä. Itsehän pidän pizzasta tilanteessa kuin tilanteessa ja voineekin sanoa, että olen pizzapimu. Siis jos nyt joku on hampurilaisten rakastaja, niin ei ole pizzan voittanutta! Piste.
Pizzoja on monenlaisia, monen muotoisia, monen makuisia. Itse pidän ehkä eniten perinteisestä pyöreästä ohuehkolla pohjalla ja maltillisella määrällä täytteitä. Sopiva suhde löytyy, kun kolmionmuotoisen pizzapalan ottaa käteen. Jos pizza lörpähtää alaspäin, pohja on liian ohut ja täytteitä on liikaa omaan makuuni. Toki tämän sallin, jos kyseessä on iki-ihana Quattro formaggi eli pizza neljällä juustolla. Pidän siis enemmän roomalaistyyppisestä pizzasta, jonka pohja ei ole liian paksu. Italiassa sen sijaan maistuu myös pizzapala, joka nautitaan kadun kulmalla hiukopalaksi. Reissun päällä on tullut nautittua pizzoja aikoinaan liikaakin, mutta se johtui vain siitä, ettei Tampereella ollut loistavia pizzoja tarjolla. Onneksi mies on vuosien varrella kehittynyt huimasti ja saan erittäin hyvää pizzaa nykyään kotonakin. Parasta pizzaa olen kuitenkin syönyt Napolissa. Ei tainnut yllättää. Täytteistä painavaa pizzaa, joka ei pysynyt muodossa. Mutta jestas sentään, että oli makua!
Iloksemme tilanne myös Tampereella on nykyään toinen ja manselaisetkin pääsevät jo aidon italialaisen pizzan makuun - kiitos Sitkon ja Pizzariumin! Yhtä ainoaa oikeaa mallia pizzaan ei ole ja on mahtavaa, että nämä kaksi pizzeriaa ovat oikeastaan toistensa vastakohtia. Sitko tarjoilee nimensä mukaisesti sitkoista pizzaa yksinkertaisilla täytteillä ja Pizzarium puolestaan paksuhkoja palapizzoja. Molempi parempi aina fiiliksen mukaan. Nyt Pizzarium on ruvennut tarjoamaan myös pyöreää pizzaa, joka heidän omien sanojensa mukaan sopii paremmin suuhun silloin, kun on aikaa nauttia siitä ajan kanssa. Palapizzan paras puoli lieneekin, että sen voi syödä suoraan kädestä kiireessä tai lämmittää myöhemmin kotona. Pääsin maistelemaan sekä näitä Pizzariumin uusia pyöreitä pizzoja että vegaanisia pizzoja ja arancineja pari viikkoa sitten.
Kaikki maistamani pizzat olivat herkullisia, vaikkakin tällä kertaa pidin eniten vegaanisista palapizzoista. Sopivasti makua ja rapeutta. Pyöreissä pizzoissa oli makuuni liian paljon täytteitä, mutta se ei haitanne juuri ketään muuta. Pääasia, että ruoka maistuu! Ehkä parasta kuitenkin koko illassa oli nähdä samassa seurueessa olevien lasten riemu, kun he saivat säveltää keskenään omiaan ja nauttia illallisesta aikuisten kesken yhdessä. Syödä pizzaa arki-iltana sen iänikuisen makaronilaatikon sijaan. (Hei, älä kuvittele liikoja - mä rakastan makaronilaatikkoa!) Silloin kun minä olin pieni, emme juurikaan käyneet ulkona syömässä vaan teimme ruokaa yhdessä kotona. Kokkaamisessa on lapsille sama viehätys edelleenkin, suurin osa lapsista rakastaa laittaa ruokaa. Kummilasten kanssa leivotuista pizzoista ja ravintolakäynneistä puhutaan vieläkin. Jos minun lapsuuteni parhaimmat muistot liittyvät ruokaan, miksei ne voisi liittyä muillakin? Eli ensi kerralla sitten, kun mietit pientä hiukopalaa, avaa Pizzariumin ovi ja nauti yksi pizzapala. Yksin tai lasten kanssa. Taatusti parempaa kuin kakkupala.
Mikäli haluat tehdä pizzaa kotona, tsekkaa Sivumaulta reseptejä pizzapohjiin ja erilaisiin pizzoihin. Pizzaopin syövereihin pääset parhaiten ostamalla Pizze-kirjan, joka on Saku Tuomisen ja Pizzariumin Luca Platanian käsialaa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.