Osa 10: Tuholaisten torjuminen

Puutarhasarja jatkuu jälleen ja kovasti näyttää siltä, että aiemmin kaavailemani 10 bloggauksen sarja jatkuu ja paisuu paisumistaan, sillä monta aihetta on vielä käsittelemättä. Positiivinen yllätys on ollut se, miten moni lukija on aiheesta innostunut ja saanut ideoita ja oppia omalle puutarhalleen. Sehän tietysti oli tarkoituskin, mutta pääsi yllättämään. Tällä kertaa keskityn luonnonmukaiseen tuholaisten torjumiseen yleisellä tasolla, en niinkään kaikkien yksityiskohtaiseen läpikäymiseen. Kaikista puutarhan hyönteisistä ja eläimistä ei ole haittaa ja siksi en käytä myrkkyjä tuholaisten torjuntaan. Jos myrkytän tuholaisia, tapan samalla myös puutarhalliset hyödylliset ötökät. Haluan, että niin mehiläiset, leppäkertut kuin linnutkin viihtyvät puutarhallamme syöden tuholaisia.

Lehtikotilot

Kun siemeniä on kasvateltu taimeksi ja kylvetty suoraan maahan, on aika katsastaa tiluksia ja ruukkuja tuholaisten varalta. Meidän pihan suurin murheen aiheuttaja on ollut kotilo, joka ei selvästikään kuole sukupuuttoon. Hyvää on kuitenkin se, ettei niitä ole enää juuri lainkaan. Elleivät ole tehneet äkillistä hyökkäystä poissaollessamme. Olen kerännyt niitä kymmenittäin tämän kuukauden aikana, mutta se on vähäistä satojen ja tuhansien kotiloiden sijaan. Meidän tilanne taisi olla juurikin sellainen neljä, viisi vuotta sitten.

Nämä kuvan lehtikotilot ovat periaatteessa vaarattomia, mutta ikävä kyllä ne jyrsivät ilmestyessään mm. nauhusten, salaattien ja kaalien lehtiä eli niistä on pakko päästä eroon. Olen ostanut tontillemme yhden etana-ansan, jonka upotin multaan niin, että sisässä oleva olut houkutteli niitä apajille ja ne putosivat purkkiin. Joitakin sinne eksyi, mutta ei toiminut. 

Etanoiden torjuntaan on olemassa myös jotain jauhetta, mutta en halua puutarhaani minkäänlaisia myrkkyjä. Niin ihanaa kuin etanoista onkin päästä eroon, niiden kuoleminen myrkkyyn tarkoittaa sitä, että muukin hyönteis- ja eläinkanta kärsii siitä syödessään kuolleita etanoita. Käytännössä se myrkky, mikä tappaa etanat, tappaa myös puutarhurin ystävät eli kastemadot. Parhaaksi keinoksi olemme miehen kanssa todenneet kotiloiden käsin keräämisen. Keräämme ne muovipulloon tai -astiaan ja viemme tontilta pois. Toisin sanoen tukahdetumamme ne.

Toinen vaihtoehto olisi kaataa niiden niskaan kiehuvaa vettä tai upottaa ne etikkaliemeen. Mukavan raadollista touhua siis. Ja jos satut sateisena päivänä astumaan niiden päälle, poimi se siltikin pois, sillä kuolleet yksilöt houkuttelevat uusia paikalle, koska kotilot syövät kuolleita omiaan. Linnuistakin on ollut jonkin verran hyötyä pienellä pihallamme, sillä ne käyvät nappaamassa märältä nurmelta kotiloita nokkaansa. Kotiloiden kasvimaalle tulemista voi yrittää estää upottamalla maahan metallireunan tai ripottelemalla tuhkaa maahan. Mielestäni paras keino on kotiloiden kerääminen maasta ja jotta työstä olisi jotain hyötyäkin, ympärillä olevien naapureidenkin tulee osallistua jahtiin. Jos vain yksi puutarhuri pitää kotilot loitolla, se ei ikävä kyllä riitä. 

Tuhoeläimet

Pihalla asustelee jos jonkinlaista kaalikoita, porkkanakärpästä ja liljakukkoa, mutta niistä kaikista pääsee kyllä eroon sinnikkyydellä. Kaalikärpäsiä ja -toukkia voi torjua laittamalla kaalien taimien ympärille jonkinlaisen kauluksen. Alla olevassa kuvassa olen sulkenut toukkien reitit muoviselle ruukulla, mutta sen sijaan voi käyttää esimerkiksi talouspaperirullaa. Helpoiten toukista pääsee esiin poimimalla ne lehdistä pois. Aivan alkukeväästä ja -kesästä tuholaisilta on helppo suojautua harsolla, vaikkei se silmää hivelekään. Näin kasvit saavat hyvän alun kasvulleen.

Liljakukko asustelee nimensä mukaisesti liljoissa, syö niiden lehtiä ja munii lehdet mustiksi. Punainen kukko kannattaa ottaa kiinni heti, kun sen näkee ja murskata se kuoliaaksi. En ole koskaan nähnyt sen syövän esimerkiksi salaatteja, mutta koska liljat asustelevat kasvimaallani, tarkkailen tilannetta koko kesän. Jos liljan lehdillä on mustaa mönjää, kyseessä ovat juuri liljakukon munat ja lehdet tulee poistaa kokonaisuudessaan. 

Kasvien lehdillä asustavista kirvoista voi hyvällä tuurilla päästä eroon vain suihkuttamalla niiden päälle vettä tai poistamalla kyseiset lehdet. Järeimpiä otteita kaipaavien kannattaa tehdä liuos astianpesuaineesta tai mäntysuovasta ja vedestä. Luonnonmukaisempi vaihtoehto on keittää raparperin tai nokkosen lehtiä ja häivyttää kirvat suihkuttelemalla liuosta ongelmakohtiin. Helppoja liuosohjeita löytyy esimerkiksi Marttojen sivuilta. 

Puutarhakaupoissa on muurahaisongelman varalle jos jonkinlaista karkoitetta, mutta itse olen toistaiseksi päässyt niistä eroon kanelilla. Suola ja etikkakin kuulemma toimivat niiden karkoittajana.

Muistathan, että yrteillä ja kukillakin voi houkutella ja torjua tuholaisia. Tsekkaa kuva ja käy lukemassa kumppanuuskasveista lisää.

Kasvitaudit
Erilaisia kasvitauteja vastaan voi taistella pesemällä puutarhavälineet ajoittain, käyttämällä puhdasta multaa ja istuttamalla kasvit niille tyypillisille paikoille. Jos kasvien lehtiin alkaa kuitenkin tulla ylimääräisiä laikkuja tai viiruja jne., kyseessä voi olla sienen tai bakteerin aiheuttama tauti. Kasvitaudeista minulla ei ole kokemusta, mutta huonot osat tai kasvi tulee tietenkin poistaa, ettei tauti leviä muualle puutarhaan.

Ja jos jälleen jolla kulla on luonnonmukaisia vinkkejä tuholaisten torjuntaan, vinkkaathan niistä kommenttina!

*

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit hyötypuutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen