Kuulin vasta viime kesänä ensimmäisenä kerran, että Oulujärvellä seilaa kesäisin höyrylaiva. Tuolloin myöhästyimme, sillä risteilykausi oli jo päättynyt emmekä ehtineet mukaan. Kerroin tästä risteilymahdollisuudesta ääneen mahdollisimman monelle, ehkä vain varmistaakseni, ettei asia pääsisi unohtumaan. Sisävesilaivoilla on paikka sydämessäni ja luulen sen johtuvan lapsuuteni kesäreissuista ristiin rastiin Suomea ja nostalgian kaipuustakin siinä samalla. Tallessa on myös valokuvia, jotka todistavat minun kirmailleen laivalla jo varsin pienenä. Aika oli taasen heinäkuussa otollinen ja ostimme liput maisemaristeilylle Oulujärvelle. Mietimme vaihtoehtoja iltaristeilylle ja Ärjänsaareen, mutta päätimme aloittaa lyhyimmästä reitistä. Ensimmäiseksi kerraksi oiva valinta, kun kukaan meistä ei oikein tiennyt mitä odottaa.
Höyrylaiva S/S Kouta vislaa merkiksi, että lähtöön on hetki aikaa. Liikkeelle päästyäänkin torvi huutaa niin, että säikähdys on joka kerralla taattu. Melkein satavuotias laiva puksuttaa eteenpäin mukavan rauhallisesti ja höyrylaivan keula halkoo tyyntä Kajaaninjokea. Moottorin sätkätyksen lomassa saamme kuulla historiallisista kohteista ja paikoista molemmin puolin jokea. Laivan baari pelastaa janoiset kylmillä juomilla ja tuoreilla pullilla. Paluumatkalla nuori mies soittaa haitarilla Suomi-iskelmää ja aikamatka laivalla on taattu!
Maisemia ja veden liikkeitä seuratessa sekä mieli että keho höllentyy, onkohan se kesän syy?
Höyrylaiva tekee myös tilausristeilyjä ja suuntaa pidemmällekin kuin Kajaaninjoelle. Päivä tai pikemminkin muutama tunti Ärjänsaaressa hellepäivänä kuulostaa hyvältä, mutta sinne emme lyhyellä lomavisiitillä malttaneet lähteä. Kyseisenä aamuna Kouta oli ollut ilmeisesti täynnä, sillä joku somessa valitteli, ettei päässyt mukaan. Eli jos siis ensi kesänä mielit Ärjänsaareen, suosittelen ostamaan liput hyvissä ajoin. Toki saarelle pääsee edelleen tilaamalla erillisen venekuljetuksen, jos omaa venettä ei alle löydy.
Ärjänsaari on asumaton ja entinen UPM:n työntekijöiden kesäpaikka, mutta nykyisin se on perusteilla oleva luonnonsuojelualue upeine hiekkarantoineen ja mäntymetsineen. Näin jälkikäteen olen lueskellut, että Ärjää kehitetään luontokohteena entisestään ja tällä hetkellä siellä asustaa ainoastaan lampaat paimenineen. Saaren vanhoja mökkejä kunnostetaan vuokrakäyttöön, mutta vielä ne eivät ole valmiita. Ärjänsaareen voi siis mennä retkeilemään, marjastamaan, geokätköilemään, telttailemaan tai ihan vain piipahtamaan. Saarella voi tehdä jopa pienen vaelluksen, sillä saarta kiertää noin 10 km mittainen polku. Rannalla on kioski, josta voi ostaa ainakin juotavaa ja jäätelöä ja lisäksi retkeilijöille on järjestetty puhelimen latauspiste keittokatokselle. Saaren ainoa kaivo on juuri kunnostettu ja vesi juotavaksi tarkistettu.
Vaikkemme itse tällä kertaa Ärjänsaarelle asti matkanneet, paikka kuulostaa sen verran hienolta kohteelta, että toivottavasti vielä jonain päivänä onnistaa!
* * *
Lue lisää:
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.