Manteli-pistaasi-minttupestopasta

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019



Suurin osa valmistamistamme pastoista valmistuu suoraan selkärangasta, ulkomuistista ja ilman reseptejä. Ehkä juuri siksi täällä blogissakaan ei ole kovin monta ohjetta arkisiin pastaruokiin. Mutta voi pojat, nyt löysin jumalaisen pastareseptin! Sain kustantajalta arvostelukappaleen Naisten vuoro -kirjasta, joka esittelee suomalaisia naiskokkeja ja sieltä nappasin Pipsa Hurmerinnan manteli-pistaasi-minttupestopastan. Ihan vain siksi, että rakastan pistaasipähkinöitä ja melkein kaikki pastan ainekset löytyivät kotoa. Onneksi valitsin, sillä tämä pasta hurmasi minut yksinkertaisuudellaan ja täydellisellä makukokonaisuudellaan. Saattaa olla, että kastiketta oli enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta parempi niin. Pähkinät tarrautuivat laadukkaaseen pastaan ja imivät kaiken maun itseensä. Minttu raikasti koko homman ja ruoka maistui vielä seuraavanakin päivänä raikkaalle ja maukkaalle! Aion tehdä tätä jatkossakin ja varata kunnon satsit itselleni. Poimin Pipsalta myös idean burrataan säilötyillä sitruunoilla ja tähän yhdistelmään olin törmännytkin aiemmin, sillä Pipsa on nostanut saman annoksen Sikke's-ravintolan listalle myös mukaan. Jos siis tällainen simppeli ruoka kiinnostaa, kannattaa suunnata Helsinkiin makumatkalle.


Manteli-pistaasi-minttupestopasta 4 henkilölle

kourallinen tuoretta minttua
kourallinen tuoretta basilikaa
kourallinen manteleita, pistaasipähkinöitä ja manteleita yhteensä
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 dl oliiviöljyä
(3 rkl tryffeliöljyä - tämä jäi pois, koska sitä ei ollut kotona)
1 dl parmesania raastettuna
suolaa, mustapippuria
400 g tagliatelle-pastaa
*
parmesanlastuja tarjoiluun

Murskaa kaikki ainekset morttelissa tai tehosekoittimessa. Mikäli kumpaakaan ei löydy, hienonna ainekset veitsellä. Keitä pasta kypsäksi, valuta vesi ja sekoita pähkinämassa joukkoon. Maista ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Annostele pasta lautasille ja vuole parmesania pinnalle.


Naisten vuoro -keittokirja on kumarrus suomalaisille, eturivin naiskokeille. Kirja nostaa esiin eri-ikäiset ja erilaisissa työympäristössä työskentelevät naiskokit ja heidän kokkaamisensa kulmakivet. Tiedän, että naiset jäävät ravintola-alalla miesten varjoon, mutta totta puhuen tällainen kirja suomalaisista mieskokeistakin olisi toivottava! Mutta tottahan on se, että naisten keittiöosaaminen jää yleisöltä pimentoon. Toisaalta kukaan ei koskaan kerro, miksi näin on. Eivätkö naiset halua lähteä mukaan kokkiohjelmiin, lehtijuttuihin ja kirjaprojekteihin vai eikö heitä vain kysytä niihin mukaan? Ilahduttavaa, että reipas tusina naiskokkia pääsi esille edes nyt. Mukavaa oli myös se, että kirja nosti esille naisia, joista en itsekään ollut kuullut aikaisemmin sanaakaan. Todennäköisesti heidät tunnetaan kyllä ravintola-alan piireissä, mutta näin Helsingin ulkopuolella asuvana ei ihme, ettei kasvot olleet etukäteen tuttuja.

Pidän kirjan ideasta nostaa esille alan huippunimiä, avata heidän ruokafilosofiaansa ja jakaa reseptejä koko kansan kokkailtavaksi. Kepeät tarinat ja kokkiesittelyt kulkevat soljuvasti ohjeiden mukana ja lukaisin kirjan alusta loppuun välittömästi. Poimin itseäni eniten innostavat reseptit heti ylös ja nyt olen ne kaikki jo kokkaillutkin ja nauttinut joka suupalasta. Reseptiikka tarjoaa uusia makuelämyksiä ja innostaa kaikkia meitä kotikokkeja hemmottelemaan itseämme ja läheisiämme yksinkertaisten, mutta maukkaiden ruoan parissa.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.