Siirtolapuutarhalla huhtikuussa

On aika elvyttää muutaman vuoden tauon jälkeen kuukausittainen puutarhaseuranta. En ole aivan varma, kiinnostaako se ketään muuta kuin itseäni, mutta tästä se alkaa. Näiden kuvien lisäksihän kirjaan päivittäin myös sään ylös, jotta voin palata siihen myöhemmin. Todella mummomaista toimintaa. 

Tämä kevät on jo nyt näyttänyt karun totuuden - pihamme näyttää paikoitellen aivan hirveältä! Yhdestä kasvilaatikosta on lauta repsallaan jo toista kesää, viinimarjapensaat näyttävät turhan tuuheilta, useampi kukkapenkki huutaa jo nyt kanttausta tai kivien uudelleen asettelemista, terassia pitäisi hioa ja öljytä jälleen kerran jne. Kaiken tämän rumuuden olemme kuitenkin kestäneet hyvin, sillä puutarhanhoidon lisäksi nautimme myös monista muista asioista elämässä. Toisaalta millin tarkasti jyrsitty ja ajeltu nurmipiha ei ole meidän juttumme ja viikonloppuna mies sen sanoikin taas ilmoille. Että ihan parasta olisi, jos pihallamme ei olisi yhtään nurmea. En usko, että pääsemme siihen vielä tänä kesänä, mutta eiköhän me saada taas pieni pläntti vihreää poistettua. 

Muutamia suunnitelmia sekä mökille että pihalle on tehty, mutta maan ollessa vielä umpijäässä, toiminta saa vielä odottaa. Sen verran pääsimme viikonloppuna kuitenkin vauhtiin, että katkoimme vanhoja perennoja kukkapenkeistä pois ja ostimme ensimmäisen satsin multaa ja hevosen lantaa. Viinimarjapensaitakin oli pakko hieman karsia, sillä ne kasvavat vuosittain niin hirvittävällä vauhdilla. Vuodevaatteet ja matot on pesty, joten seuraavaksi täytynee paneutua mökin siivoamiseen. 

Ennen kuin maahan satoi taas lumi, ehdimme ihastella mm. krookusten, tulppaanien, esikoiden, keltatyräkin ja maksaruohon alkavaa kasvua. Pitäisi vain vielä pitää mielessä, että syksyllä muistaisi tulppaanien lisäksi kaivaa maahan muitakin alkukevään kukkijoita. Yleensä olen vain loppusyksystä kurkkuani myöten täynnä puutarhahommia ja siinä ei paljon kukkasipulit jaksa kiinnostaa. Parastahan olisi, jos puutarhasta saisi nauttia läpi vuoden, mutta kyllä tällainen kausittainenkin puutarhurin elämä on ihan jees. Luvassa on viisi kuukautta siirtolapuutarhaelämää ensi kuusta alkaen, kun vedet  jälleen avataan. Sitten laitetaankin jo isompaa vaihdetta silmään!