Alkuvuosi on ollut bloggaamisen osalta rauhallinen, mutta en ole jaksanut aiheesta sen kummemmin huolestua tai ilmoitella. Arki kuluu yhtä nopeasti kuin aina ennenkin ja tapahtumia lienee tavallistakin enemmän. Kodin oleminen paketissa julkisivuremontin tiimoilta ei ainakaan lisää intoa kokkailla ja ottaa valokuvia pimeässä asunnossa. Olemmekin yrittäneet kehitellä tavallista enemmän tekemistä kodin ulkopuolella, ettei remontti pääsisi liikaa masentamaan. Itse asiassa yritystä on tainnut olla joka vuosi ja kevät. Kun auringonsäteet saavuttavat jälleen Suomen, ei malta jäädä kotiin eikä etenkään koneen eteen istumaan.
Viimeisten vuosien hittituote perheessämme on ollut museokortti. Sitä on tullut vingutettua siellä sun täällä eikä tahti näytä minkäänlaista hiljentymisen mahdollisuutta. Päinvastoin. Kaikkien tuttujen museoiden lisäksi on tullut vierailtua monessa uudessa paikassa ja lyhyellekin reissulle lähdettäessä, tsekkaan usein matkan varrella olevat museot. Viimeksi kävimme kuitenkin katsastamassa Tampereen tarjontaa uusien näyttelyiden myötä.
Sara Hildénin museossa on upea Jarmo Mäkilän näyttely. Vaikka Mäkilä on yksi Suomen arvostetuimmista taiteilijoista, ei hänen tuotantonsa ole meille kovin tuttua. Näin päätimme ajoittaa käyntimme yleisöopastuksen yhteyteen ja saimmekin kuulla mielenkiintoisen koosteen monipuolisesta taiteilijasta. Mikäli museot eivät ole sitä ominta aluetta, niihin kannattaakin tutustua joko yleisöopastuksen tai erillisen äänioppaan avustuksella. Näyttelyn anti on tuolloin aivan toista kuin yksin rakennuksissa hiihtäen.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.