Siirtolapuutarhalla kesäkuussa

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016


Puutarhakausi alkoi tänä vuonna mielettömällä rytinällä eikä kaikkea kasvua ehtinyt ihailla samaan malliin kuin aiemmin. Nurmi kasvoi hillitöntä vauhtia (onneksi nyt laantui viileän ilman myötä), kukat puhkesivat kukkaan ja kadottivat kukintansa tavallista nopeammin. Osa varmoista kukkijoista ei noussut maasta laisinkaan. Pihaltani on esimerkiksi kadonnut melkein kokonaan kaunokainen. Toisaalta myös kangasajuruoho on kuollut, kun toisella puolella pihaa se kukoistaa entiseen malliin. Samoin on tapahtunut nauhukselle. Alppiruusut näyttivät sanalla sanoen surkeilta, mutta muutamia kukkia on onneksi avautunut. Kärhökin kituu eikä ole lähtenyt kasvuun juuri lainkaan. Lienee helppo ymmärtää,  miksi toivon lumista talvea vuosittain. 




Kuunliljat ja keijunkukat ovat hyvässä kasvuvauhdissa, mutta muuten samassa penkissä on käynyt pientä katoa. Monta kesää upeana kukkineet kurjenpolvet ovat nostaneet päätään vain yhdestä kohtaa ja muuten kasvusto näyttää kuolleen. Täytynee hankkia uusia taimia piakkoin.


Keltamaksaruoho on lentänyt tuulen mukana sinne tänne, mutta joissakin paikoissa saa kasvaa aivan rauhassa.


Kotkansiipi kasvoi aurinkoisella pihan puolella muutamaan päivään monta kymmentä senttiä, varjon puolella kasvu on huomattavasti hillitympää. Kukka tuntuu kuitenkin viihtyvän kaikenlaisessa valossa.


Tänä vuonna kuunlilja lähti todella upeaan kasvuun myös ruukussa. Viime vuonna ruukkuversio jäi kitukasvuiseksi.


Malva on räjähtänyt jo alkukesästä ja sen pieniä taimia tuntuu löytyvän sieltä sun täältä. Ihana vaaleanpunainen kukka saa puolestani hurmata useammassa paikassa.


Keltaisen kurjenmiekan kasvua olen hillinnyt kaivamalla sitä melkoisia määriä pois, mutta sini-violetin saksankurjenmiekan upeaa kukintoa ei rupea karsimaan yhtään. Päinvastoin - ihanat kukat!


Akileijoista punainen ja violetti ovat täydessä vauhdissa, vaaleansininen antaa vielä odotuttaa itseään.



Tulikellukkakin kukki jo ja nyt pitäisi kiireesti näyttää saksia vanhoille kukinnoille, jotta kasvi jaksaisi kukkia vielä uudestaan tämän kesän aikana.


Mehikasvi leviää auringossa kukkapenkin laidassa herkeämättä.



Mirrinminttu ei myöskään ole kärsinyt kuivasta talvesta vaan leviää kukkapenkistä toiseen.


Patjarikko hurmaa vuosi vuodelta enemmän.


Pionin nuput ovat upeat ja mikäli sää lämpenee jälleen, kukat puhkeavat loistoonsa tavallista aikaisemmin.


Unikon uljaat nuput.


Poimulehti seisoo vantterana pionin kanssa samassa penkissä, mutta parista muusta penkistä se on kuollut kokonaan tai kasvaa muuten vain todella hitaasti. Onneksi pihalla riittää kuitenkin leikattavaa maljakkoon ja poimulehden kukkien tuoksu täyttää keittiön.


Syyskaunosilmä hurmaa kepeydellään ihan ilman kukkiakin.



Alliumit ja tulppaanit ovat aiheuttaneet niin suurta surua kuin iloakin. Toisaalla molemmat kukat kukkivat upeasti, toisaalla ovat sen sijaan kasvattaneet vain ohuet varret ja kukkia ei laisinkaan. Vielä viime vuonna upeasti kukkineet punaiset tulppaanit eivät loista puutarhassa tänä vuonna lainkaan. Kyseinen kukkapenkki kaipaisi nyt siis uudistusta ja puutarhurin lempeää käsittelyä. Ideoita ja inspiraatiota odotellessa.


Parina viime vuonna olen kasvattanut latva-artisokkaa siemenistä alkaen ja aina multaan päästyä on kuollut. Tällä kertaa päätimme ottaa varman päälle ja ostimme taimen ilahduttamaan laatikkoa, jossa kasvaa pelkästään syötäviä kukkia. Ehkä uudella yrityksellä taas ensi vuonna.


Sain naapurilta pari haisusamettikukan taimea ja nyt odottelen innolla niiden kasvua. Hyötykasviyhdistyksen mukaan kukka on eksoottisen näköinen, torjuu juurikirvoja ja rikkaruohojen kasvua ja kasvaa parimetriseksi. Mielenkiintoinen tuttavuus.


Kasvimaa odottelee myös jo uutta kylvöä, sillä osa siemenistä ei ole lähtenyt kasvamaan laisinkaan ja osa sadosta on tullut jo melkein syötyä pois. Osaan kasvilaatikoista olen jo nostanut ruohosilppua lannoittamaan maata sekä sitomaan kosteutta maahan. 

Vaikka kylmä sää ei houkuttelekaan, olen iloinen siitä, että kukkien ja nurmen kasvu on hidastunut hieman. Jos sitä ehtisi taas paremmin pitämään huolta puutarhasta, kun ei tarvitse ryntäillä joka puolelle sammuttelemaan tulipaloja. Haaveissa parin viikon mittainen puutarhaloma, joka ei tule toteutumaan tänä vuonna. Onneksi ylipäänsä on puutarha, jossa voi viettää yhtä aikaa antoisia ja työläitä hetkiä.

Lue myös:
* siirtolapuutarhalla toukokuussa

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.