Samettinen kurpitsapasta

Ulkonäöstään huolimatta tämä kurpitsapasta ihastutti ensimmäisestä haarukallisesta alkaen. Ja miten nyt voisikaan mennä pieleen, kun yhdistää myskikurpitsaa, salviaa ja juustoa! Samoista raaka-aineista on tullut aiemminkin kokkailtua, mutta koostumusta on helppo muuttaa suuntaan jos toiseen pelkästään kurpitsan käsittelyllä. Tähän pastaan vain raastoin myskikurpitsan, mutta yhtä hyvin sen voisi myös paahtaa uunissa paloina, kuten olen tehnyt tässä kurpitsa-lehtikaalipastassa.  Mutta sanonpahan vaan, että raastetuista tai soseutetuista kasviksista saa näppärän nopeasti valmistettua niin pastan kuin risoton. Ja mikä parasta, tämä pasta onnistuu yhtä hyvin porkkanasta, punajuuresta tai palsternakastakin. Väriä saa halutessaan nopeasti lisää, kun heittää kastikkeeseen mukaan herneitä, lehtikaalia tai pinaattia. 


Samettinen kurpitsapasta 4 annosta

300 g pastaa
1/2 myskikurpitsa siemenet poistettuna ja raastettuna
öljyä paistamiseen
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2-1 tl chilihiutaleita
1/2-1 tl fenkolinsiemeniä
loraus valkoviiniä
2 dl kermaa
parmesania raastettuna
tuoreita salvian lehtiä
suolaa, mustapippuria

Keitä pasta isossa kattilassa runsaasti suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Samalla kun pasta kypsyy, valmista kastike.

Kuullota valkosipuleita öljyssä, mutta varo polttamasta niitä. Lisää chilit ja fenkolinsiemenet joukkoon ja paista hetken aikaa. Lisää raastettu myskikurpitsa joukkoon ja paista, kunnes ne pehmenevät.

Kaada viini joukkoon ja anna sen haihtua pois. Kaada kerma mukaan ja mausta kastike salvianlehdillä ja parmesanilla. Anna kastikkeen porista hetki ja tarkista sekä maku että koostumus. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä, jos haluat kastikkeesta ohuempaa.

Amsterdamin ravintolatarjonta

Viime keväisen Amsterdamin loman terävin kärki alkaa hälvetä muistista, joten on aika napata luonnosteksti työn alle ja julkaista se viimeinkin. Luvassa on pieni katsaus Amsterdamin ravintolatarjontaan. Vaikka kaikki ruoka ei hurmannutkaan, nämä ruokapaikat ovat sellaisia, joihin voisin helposti mennä uudestaankin. 

Reissun ensimmäinen rafla Seafood Bar Spui oli vähän hätäisesti valittu kaupungilla laukkujen kanssa pyöriessä, mutta onneksemme valinta ei olisi voinut olla paljoa parempi lounaalle. Iloitsimme kaloihin ja äyriäisiin keskittyvästä ravintolasta ja ihastelimme tiskin valikoimaa ja sen tuoreutta. Myöhemmin huomasimme, että Seafood Bareja on useampikin, joten jos eteen osuu, astu sisään vain. Paikallisten bisneslounastajien lisäksi ravintolassa oli huomattavan paljon aasialaisia turisteja edessään valtavat äyriäisvadit. Onneksi järki puhui tässä kohtaa, emmekä tehneet samaa valintaa. Valitsimme sen sijaan pienemmän lautasen kahdelle, jossa oli kahdenlaista kylmäsavulohta, savustettua taimenta, merirapua, rapusalaattia, katkarapuja, jättikatkarapuja ja lumirapua. Koko setti maksoi 44,50 euroa ja saimme syödäksemme.

The Seafood Bar (Spui 15)

Illalliselle suuntasimme reissun fiinimmälle ja pisimmälle menulle ravintola C Amsterdamiin. Meille Tampereella asuville ravintola C on entuudestaan tuttu, joten saman niminen paikka jossain muualla sai heti kiinnostumaan ravintolasta. C sijaitsee keskustan ulkopuolella ja vaikutti varmasti siihen, ettei ravintola parveillut turisteja täynnä. Amsterdamin paikka saa nimensä celsius-asteesta ja ruoat on jaoteltu valmistus- tai tarjoilulämpötilan mukaan. Hauska idea, mutta ei toiminut loppuun saakka. Ruoat  olivat hyviä ja maukkaita, mutta niiden tulemista sai odottaa turhan pitkään, vaikkei ravintola ollutkaan täynnä. Parhaiten maistui makrilli ja harissainen munakoisoannos. Ei ollut kympin ilta, mutta voisin mennä uudestaankin.

C, Amsterdam (Wibaustraat 125)

Entiseen ratavarikkoon rakennettu ruokahalli, Foodhallen, on helpoin valinta ravintolaa mietittäessä. Jos et tiedä mihin suuntaisi ja jos aikakin on kortilla, suuntaa Foodhalleniin. Saman katon alta löydät useamman maan ruokakulttuurit ja annoksia voi maistella niin monesta raflasta kuin napa vetää! Mikäli pidät aasialaisista mauista, Foodhallen on sinun paikkasi. Me maistelimme mm. japanilaisia dumplingeja, jotka olivat juuri niin maistuvia kuin odotimmekin. Meksikolaiset tacot olivat myös ihan jees, mutta totta puhuen mies on tehnyt kotona monta kertaa paljon herkullisempia kokonaisuuksia. Vietnamilaisilta kevätrullilta odotin paljon, mutta niissä olisi saanut olla paljon enemmän makua. Söimme myös hampurilaiset, mutta ne eivät mitään uusia elämyksiä tarjonneet. 

Vaikka kaipasin moneen suupalaan enemmän makua, suosittelen Foodhallenia kaikille! Suomesta tällaiset konseptit puuttuvat tyystin, mutta erityisesti eri-ikäisten ja kokoisten seurueiden kesken ruokahalli on oiva valinta, sillä valinnanvaraa on runsaasti. Gin tonicin ystäviä hellii asialle omistautunut baari ja vierestä saa ostettua vadillisen ostereita pieneksi palanpainikkeeksi. 

Foodhallen (Bellamyplein 51) 

Eräänä päivänä istuimme alas lounaalle Pulitzer-hotellin Jansziin. Upea sisääntulo hurmasi saman tien ja vanhahtavan kotoisa sisustus huokui ylellisyyttä. Ravintolassa oli erittäin mukava tunnelma ja seuranamme oli jälleen paikallisia lounastajia syöden suurimmaksi osaksi hampurilaisia. Me päädyimme kevyempään vaihtoehtoon ja lounastimme tartaria, kylmäsavulohileipiä ja ranskalaisia. Lounaslista ei ollut ihan sitä, mitä odotimme, mutta koska emme halunneet syödä joka päivä samoja ruokia, vaihtoehtoja ei jäänyt kovin montaa.

Jansz (Reestraat 8)

Yhdeksi museopäiväksi olimme varanneet pöydän aivan kulmilta, sillä vietimme päivän museokorttelissa emmekä halunneet seikkailla umpimähkään mihinkään. Momon bento boxit olivat juuri loistavan makuiset ja kokoiset lounaalle.

Momo (Hobbemastraat 1)

Olimme varanneet pöydän jo ennen matkalle lähtemistä vegaanisesta ravintolasta, jotta saisimme jonkinlaista tuntumaa Amsterdamin tarjonnasta. Mr. & Mrs. Watson ei päässyt yllättämään muutoin kuin erinomaisilla juustoillaan ja oli makujen puolesta varsin keskinkertainen. Nostan sen listalle kuitenkin juuri sen vuoksi, sillä aina ei tarvitse syödä sitä kaupungin fiineintä. Sen minkä ruokien maussa menetti, sai tunnelmassa takaisin.

Mr. & Mrs. Watson (Linnaeuskade 3h)

Mutta se mitä Amsterdamissa ei kannata jättää väliin, on indonesialainen ruoka. Surinamilaistakin ruokaa söimme, mutta en innostunut siitä niin paljon kuin indonesialaisesta makeuden takia. Indonesialaisia ravintoloita on useita, mutta kannattaa tutustua hieman etukäteen niihin, sillä ruoan laadussa tuntuu olevan paljonkin eroja. Mutta onneksemme majoituksemme kulmilla sijaitseva Tempo Doeloe oli järisyttävän mahtava! Pieni ravintola oli täpöten täynnä eikä sisään ole mitään asiaa ilman pöytävarausta. Melkein jokaisessa pöydässä hehkui kuumat levyt täynnä pieniä astioita mausteisia ruokia. Jotta indonesialaisesta ruoasta saa parhaan mahdollisimman käsityksen, kannattaa valita rijsttaffel eli "riisipöytä". Pöytään tuli kolme eri lautasta täynnä pikkuruokia eri tulisuuden asteilla. Ja voin kertoa, että tulinen on sitten todella tulinen, suorastaan räjähtävä. Moninaisista herkutteluhetkistä parhaiten jäi mieleen juuri tämä ravintola. Amsterdamissa riittää tarjontaa ja toivonkin, että maltan vielä joskus suunnata sinne uudestaan ruoan ja taiteen pariin!

Tempo Doeloe (Utrechtsestraat 75)

Lue myös Kevätloma Amsterdamissa.

Kanakorma pistaasipähkinällä

Tämä kanakorma on pehmeän täyteläistä currykastiketta, jonka vihreään väriin kiinnittää ensimmäisenä huomion. Omaleimaisen värin antaa pistaasipähkinä, vihreä chili ja ripaus kurkumaa. Täyteläisen maun viimeistelee vihreä, jauhettu kardemumma.

Niin paljon kuin pidänkin intialaisesta ruoasta ja niin monesti kuin olen kokannut sitä, olen ymmärtänyt jo kauan sitten, etten tiedä siitä oikeastaan mitään. Jokaisella kerralla tuntuu löytyvän jotain uutta, mikä on ihan luonnollista, sillä onhan Intiassa suuret maantieteelliset erot. Toisilla alueilla viljellään riisiä, toisilla vehnää ja rannikoilla syödään enemmän kalaa. Näin ollen myös keittokirjoissa ja netin ohjeissa löytyy eroja suuntaan jos toiseen.

Parasta intialaista ruokaa kokkaillessa onkin juuri tämä moninaisuus ja mausteiden muodostama mieletön tuoksu! Tulisuuden tasoa voi säädellä oman maun mukaan, mutta muistuttaisin kuitenkin, että kaikki intialainen ruoka ei todellakaan ole tulista, pikemminkin mausteista. Esimerkiksi tämä pistaasikanakorma on varsin lempeää, mutta lisäämällä loppuvaiheessa chiliä, saa kaivattua pippurisuutta hyvinkin nopeasti. Korma on lähtökohtaisesti hyvinkin kermaista, mutta tässä kermaa on vain loraus. Pehmeys syntyy pähkinöiden kautta. Kokeile ihmeessä! Mikäli aikaa ja viitseliäisyyttä riittää, tee oheen myös jumalaiset naanleivät pannulla.


Pistaasikanakorma 4 annosta

400-600 g luomubroileria paloina
100 g pistaasipähkinöitä
8 vihreää chiliä
3 rkl kermaa
rypsiöljyä paistamiseen
2 sipulia hienonnettuna
2-3 cm:n pituinen pätkä inkivääriä
6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl garam masalaa
ripaus kurkumaa
ripaus valkopippuria
1-2 tl fenkolinsiemeniä
2 laakerinlehteä
5 rkl paksua, maustamatonta jogurttia
3-5 dl kanalientä tai vettä
suolaa, mustapippuria
*
tarjoiluun jauhettua vihreää kardemummaa ja tuoretta korianteria


Hienonna kuoritut pistaasit ja puolet chileistä eli 4 tehosekoittimessa kerman kanssa tahnaksi.

Kuullota sipulit öljyssä pehmeiksi ja lisää mausteet joukkoon. Paista muutama minuutin ajan ja lisää sitten pistaasiseos mukaan. Jatka paistamista toiset pari minuuttia.

Lisää broilerit mukaan ja paista hetken aikaa. Lisää jogurtti, kanaliemi, loput 4 chiliä hienonnettuna ja ripaus suolaa. Kypsennä broileria 15-30 minuuttia, kunnes se on kypsää.

Keitä kanakorman lisukkeeksi basmatiriisiä ja paista naanleipää. Kun kanakorma on valmis, annostele se lautaselle ja ripottele päälle vielä vihreää kardemummaa ja tuoretta korianteria.

Aamiaisleivällä porkkanahummusta

Olen jo pitkään halunnut tehdä porkkanahummusta leivän levitteeksi, mutta vasta nyt innostuin toteuttaakseni idean. Siihen nähden, miten paljon pidän erilaisista tahnoista ja levitteistä, teen niitä varsin harvoin. Rakastan esimerkiksi punajuurihummuksen väriä ja sen monimuotoisuutta. Saman tahnan voi levittää niin leivälle kuin dippailla siihen kasviksia, levittää kasvisbowlin pohjalle tai hampurilaisen väliin sekä maustaa hummuksen tähteillä pastan tai keiton. Itse taidan pitää eniten hummuksesta aamiaisleivällä dukkahin kera, paistetulla kananmunalla saa taas nopeasti täyttävämmän version. Alun perin hummus on valmistettu kikherneistä ja tahinista mausteiden kera, mutta kasviksia lisäämällä saa mukavaa vaihtelua ruokavalioon.


Porkkanahummus

3 porkkanaa kypsennettynä
1 prk kypsiä kikherneitä
2-3 rkl tahinia
1/2 dl öljyä
1 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
vettä tarpeen mukaan
(1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna, 1 tl jauhettua jeeraa)

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Lisää vettä, mikäli haluat tahnasta löysempää. Maista hummusta ja lisää tarvittaessa mausteita.

Nautimme ennen kaikkea suolaisesta aamiaisesta, mutta toisinaan tekee mieli testata myös jotain makeaakin. Paahtoleipä ricotalla, hunajalla ja pähkinöillä toimii varsin hyvin hillon korvikkeena. 

Ranskalainen sipuli-pastavuoka

Kun katsoin tammikuun satokausikalenteria ja bongasin siitä sipulin, tiesin heti mitä söisimme pitkän viikonlopun aikana. Lisäsin kauppalistalle sipulit, jotta saisimme hauduteltua kattilallisen ranskalaista sipulikeittoa. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin lennosta, kun alkoi tehdä mieli pastaa ja muistin nähneeni kuvan sipulisesta pastavuoasta. Yhdistelmä vaikutti tuolloin kovinkin ainutkertaiselta, mutta nettiä selaillessa totesin olevani väärässä. Sipulipastoja ja -pastavuokia on tehty jo vuosia sitten. Näin sipulikeiton rakastajana en voinut vastustaa kiusausta ja kokkailin viimeiseksi vapaapäiväksi juustoista sipuli-pastavuokaa. Kodin neliöt täyttyivät melkoisilla tuoksuilla, kun karamellisoin sipulit ja viimeistelin ruoan hyvillä, mutta erittäin haisevilla juustonkannikoilla. 

Tämä ruoka on täydellistä pakkaspäivän ruokaa, jolle kannattaa varata aikaa. Paras lopputulos syntyy, kun sipulit karamellisoi ajan kanssa. Hätäisimmät valmistavat ruoan pohjaksi sipulikeiton suoraan pussista, mutta koska en ole koskaan valmistanut, saati sitten syönyt valmista sipulikeittoa, en lähde sitä myöskään suosittelemaan. Parempi antaa sipulille se sija, mikä sille kuuluu. Voit käyttää ruokaan joko puna- tai valkoviiniä tai vaikka sherryä, mitä nyt sattuu kaapista löytymään. Koska lisäsin ruokaan myös kuivattuja sieniä jauhettuna umamista makua lisätäkseni, päädyin käyttämään valkoviiniä raikkaamman maun toivossa. Sitä se olisikin ollut, jos olisin käyttänyt vuokaan miedompia juustoja. Sen sijaan käytin jääkaapin voimakkaimmat juustot, joten ruoka oli todella rustiikkisen ja syvän makuinen. Valitse juustoksi gruyereä, emmentalia, valkohomejuustoa tai mistä nyt satut pitämään, kunhan vain pasta kastikkeineen on tarpeeksi kermaista ja kosteaa mennessään uuniin. Pastan voisi keittää myös erikseen, mutta halusin sipulikeiton ainesten imeytyvän myös pastaan mahdollisimman runsaasti ja kypsensin pastan lyhyenlännässä sipulikeitossa. 

Sipuli-pastavuoka on sekä oiva sunnuntairuoka että myös upea alkuruoka annosvuokiin tehtynä. Ja mikä parasta, ruoassa yhdistyy sipulikeitto ja mac and cheese! Mikäli seuraavasta sipulikeitosta jää tähteeksi, kannattaa hyödyntää se kokeilemalla tätä täyttävämpää pastavuokaa. Me ihastuimme tähän ruokaan jo ensi puraisulla ja toivon nauttivani ruoasta jatkossa vuosittain. 

Ranskalainen sipuli-pastavuoka 4 annosta

3 sipulia ohueksi viipaloituna
2 rkl voita paistamiseen
2 rkl hunajaa tai sokeria
3 valkosipulia hienonnettuna
2 dl valko- tai punaviiniä
tuoretta tai kuivattua timjamia
2 laakerinlehteä
0,5- 1 dl kuivattuja sieniä jauhettuna (tai tuoreita sieniä pilkottuna)
5-6 dl kanalientä
2 rkl Worcestershirea
250 g pastaa
2-4 dl gruyerejuustoa raastettuna
2 dl kermaa tai maitoa
ripaus cayennea
suolaa, mustapippuria

Kuullota sipuleita voissa hunajan kanssa vähintään puolen tunnin ajan. Sipuleiden tulee olla kauniin kuultavia ja pehmeitä. Lisää valkosipulit ja jatka paistamista vielä hetken aikaa.

Lisää valkoviini ja anna sen imeytyä sipuleihin. Kaada vielä kanaliemi mukaan sekä lisää timjami, laakerinlehdet ja jauhetut sienet. (Kuivatut sienet voi laittaa mukaan toki kokonaisina, mutta halusin itse ne vain mausteena mukaan.) Jos sinulla on aikaa, anna sipulikeiton hautua rauhassa. Mikäli ei, lisää pasta mukaan ja anna sen hautua al denteksi.

Mausta pastaseos Worcestershirella ja lisää puolet juustosta mukaan. Kaada myös kermaa mukaan, jotta saat pastasta sopivan kosteaa. Maista ruokaa ja lisää tarpeen mukaan cayennea, suolaa tai mustapippuria.

Jos paistinpannuasi ei voi laittaa uuniin, kaada pastavuoka uuninkestävään vuokaan. Ripottele päälle vielä juustoa ja paista 200 asteessa 20 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Tarjoa vihreän salaatin kera.

Naanleivät pannulla

Itsetehty naanleipä on niin käsittämättömän helppo valmistaa, etten ymmärrä, miksen ole tehnyt sitä aiemmin ja useammin. Puoliso kyllä on leiponut naanleipää, mutta itse en ole jaksanut nähdä vaivaa. (Ei kun olenpas, mutta todella erilaisella ohjeella.) Tästä lähtien jaksan, sillä lämmin, pehmeä leipä on niin paljon parempaa kuin kaupasta vakuumissa ostettu valmis lätty. Taikina kohoaa nopeimmillaan tunnissa ja kun omassa uunissa on kohotustoiminto, niin en näe kovin montaa syytä olla leipomatta hätäisemmälläkään aikataululla.

Etsin reseptejä sieltä sun täällä, mutta päädyin valmistamaan taikinan Viimeistä murua myöten -blogin Saaran ohjetta mukaillen. Yksinkertaisempiakin reseptejä toki tuli vastaan, mutta vakuutuin siitä, että paras tulos syntyy useampaa kohotusainetta käyttäen ja kypsentämällä naanleivät pannulla paistaen. Alun perin naanleivät on paistettu tandooriuunin seinämillä, mutta ilman sitä näin talvikautena kuiva pannu ajaa asian parhaiten. Kesällä leivät voi puolestaan paistaa grillissä. Kuivakaapista löytyneet nigellansiemenet viimeistelivät maun juuri sellaiseksi, mihin olin tottunut. Ilmankin toki onnistuu, mutta kannattaa poiketa etniseen kauppaan ja ostaa purkki tulevia leipomishetkiä ajatellen. Naanleipiä voi halutessaan keventää käyttämällä loppuvoiteluun rypsiöljyä tai ne voi syödä sellaisenaan suoraan uunista tulleena. Itse voitelin naanleivät blinien paistamiseen tarkoitetusta, tähteeksi jääneestä kirkastetusta voista.

Upeasti kohonnutta taikinaa ei kannata tuhota kaulitsemalla leipiä vaan taputtelemalla tai ilmassa muotoillen. Tämän viimeisimmän tavan totesin itselleni sopivammaksi. Näin sain leivistä mukavan ohuita ja taikina alkoi kuplia kuumalla, kuivalla pannulla upeasti. Toiselta puolen paistoin leipää huomattavasti vähemmän aikaa kuin ensimmäiseltä puolelta, sillä halusin varjella leipien pehmeyttä ja ilmavuutta.

Muotoilin taikinasta kahdeksan leipää, mutta siitä riittää kyllä useampaankin, mikäli haluat tehdä asteen verran pienempiä leipiä. Ensimmäiset leivät söimme hotkien tulikuumina sellaisenaan ja pistaasikanakorman kera. Tähteeksi jääneet naanleivät kuumensin seuraavana aamuna turkkilaisten munien kylkeen aamiaispöytään. Yhtä hyvin niistä olisi valmistunut upea lounas levittämällä leivän päälle esimerkiksi hummusta, kirsikkatomaatteja, oliivia ja marinoitua sipulia.

Naanleivät 8-10 kpl

2,5 dl vettä (kädenlämpöinen vesi lyhyeen kohotusaikaan, kylmä pidempään)
1 rkl sokeria
1 tl kuivahiivaa
2,5 dl maustamatonta jogurttia
9-10 dl vehnäjauhoja (osa voi olla spelttijauhoja)
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 rkl nigellansiemeniä
1-1,5 tl suolaa
voiteluun sulaa voita tai rypsiöljyä

Sekoita vesi, hiiva ja sokeri keskenään kulhossa, anna tekeytyä joitakin minuutteja. Lisää jogurtti,  puolet jauhoista, leivinjauhe, sooda ja nigellansiemenet.

Vaivaa taikinaa käsin tai koneessa ja lisää jauhoja vähitellen. Vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa. Varo kuitenkin tekemästä liian jäykkää taikinaa, taikina saa jäädä hieman tarttuvaksi.

Kohota taikinaa huoneenlämmössä 2-4 tuntia tai yön yli jääkaapissa. Taikina saa kohota kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina noin kahdeksaan osaan. Venytä taikinapalaa ilmassa ohuemmaksi reunasta pitäen koko ajan pyörittäen tai taputtele pöytätasolla noin puolen sentin paksuiseksi.

Kuumenna paistinpannu tai valurautapannu kuumaksi ja paista leivät yksitellen kuivalla pannulla kypsiksi. Anna ensimmäisen puolen paistua niin kauan, että pintaan muodostuu kuplia ja alapuoli saa kunnolla väriä. Käännä leipä ja jatka paistamista, kunnes toinenkin puoli on saanut väriä pintaan. Voitele kypsät leivät voilla ja nauti saman tien.