Uunissa paistettua rapeaa kanaa

torstai 31. tammikuuta 2019



Paistettu kana on lähellä sydäntä ja maanantain iloksi päätin valmistaa lohturuokaa. Tiedän monen inhoavan koko lohturuoka-käsitettä, mutta itselleni se kertoo kyllä kaiken. Kun näin Instagramissa kuvan näistä maissihiutaleilla kuorrutetuista kanapaloista, näin kriteerien täyttyvän. Pehmeää kanaa rapealla kuorrutteella ja tulisen suloista kastiketta - nam! Ja mikä parasta, ruoka valmistuu uunissa eikä kanapaloja tarvitse paistaa runsaassa öljyssä ja käryyttää kotia karrelle. Rakastan toki paistettua ja friteerattua kanaa, mutta öljyn haju ei hivele mieltä. Vaikka lautaselle ilmestyi mättöruoan kaltainen annos, kokonaisuus oli kuitenkin ihanan raikas ja kepeä. Paistoin kanojen kanssa yhtä aikaa uunissa bataattia ja lisukkeeksi tein veriappelsiinisalaattia. Näitä hunajaisia ja tulisia kanapaloja aion valmistaa uudelleenkin ja helliä rakkaita ihmisiä! 

Kun päätin naputella reseptin tänne blogiin ylös, huomasin samalla, että olen kirjoittanut tänne vain kerran aiemmin tänä vuonna. Tämä ei itseäni haittaa yhtään, sillä blogi syntyi alun perin reseptivihkoksi. Olen toki kirjoittanut tänne puutarhaan, matkoihin ja ravintoloihin liittyviä juttuja, mutta sen enempää tuskin on luvassa tänäkään vuonna. Välillä olen miettinyt blogin sulkemista kokonaan tai uuden blogin perustamista eri teemalle, mutta motivaatiota ei ole ollut tarpeeksi. Videoitakaan en ole innostunut tekemään, sillä en kaipaa yhtään enempää ääntä elämääni. Ja tarkoitan siis todella fyysistä äänimaailmaa, joka saa aikaan jäätäviä päänsärkyjä. Jatkan siis reseptien ja uusien elämysten kerryttämistä, mutta en edes tiedä tulenko kirjoittamaan niistä kaikista blogiin. Tuskin. Arjen pienet hetket näkyvät hetken Instagramin tarinoissa, henkilökohtaiset elämänkuvat eivät missään. Makoisat ruoat tallentuvat blogin sivuille entiseen tyyliin, jos sikseen on. 

Herkullisia hetkiä tällekin vuodelle!


Uunissa paistettua rapeaa kanaa 3-4 henkilölle
resepti Half baked harvest -blogista

500 g maustamatonta, luutonta broileria/kanaa paloiteltuna
1,5 dl piimää
1 tl suolaa
3-5 dl maissihiutaleita hienonnettuna
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl kuivattua timjamia
oliiviöljyä

Laita kanapalat kulhoon tai pussiin, ripottele suola joukkoon ja kaada piimä päälle. Anna kanan mehevöityä ja mureutua jääkaapissa 20 minuuttia tai yön yli.

Laita uunipelti valmiiksi ja uuni lämpiämään 210 asteeseen.

Sekoita maissihiutaleet, jauhot, timjami ja ripaus suolaa kulhossa sekaisin. Nosta kanapalat vuoron perään piimästä ja pyöräytä kauttaaltaan muroseoksessa. Nosta palat leivinpaperin päälle pellille ja pirskottele lopuksi hieman öljyä päälle. Paista kanoja 15-20 minuuttia ja käännä ne sen jälkeen ylösalaisin, paista vielä 10 minuuttia. Huomaa, että paistoaika voi olla lyhyempi tai pidempi riippuen kanapalojen koosta.

Hunajakastike
6 rkl voita
2 rkl hunajaa
vajaa 1 tl cayennepippuria
1,5 tl chilijauhetta
1,5 tl savupaprikajauhetta
1,5 tl valkosipulijauhetta
suolaa

Kun kanat ovat uunissa, sulata sillä välin pienessä kasarissa voista ja hunajasta kanoille mausteineen kastike. Maista kastiketta ja lisää tarvittaessa mausteita. Huomaa, että savupaprikajauheita on erilaisia. Jos käytössäsi on tulinen versio, cayennea ei tarvitse enempää. Jos taas savupaprikasi on makeaa, tulisuutta tarvitsee lisätä. Mikäli tykkäät löträtä kastikkeiden kanssa, valmista heti tupla-annos kanapaloja varten. 

Kaksi yötä talvisessa Tallinnassa

torstai 10. tammikuuta 2019


Kahden yön Tallinnan-reissu aloitti vuotemme 2019 varsin iloisissa merkeissä. Ennen matkaa jännitimme kuinka tuulet vaikuttaisivat laivamatkaamme, mutta laivan sijaan jouduimmekin loppujen lopuksi jännittämään sitä, ehdimmekö rautatieasemalta satamaan ajoissa. Olin onneksi ostanut liput aiempaan junaan, joten junan reipas myöhästyminen ei päässyt pilaamaan loman aloitustamme.  Tunnelma oli asteen verran sähköisempi, sillä mukanamme matkusti nuori kummipoika. Ehdimme laivaan eikä alla olevat aallot meitä häirinneet mitenkään. Myrskystä ei siis ollut tietoakaan. Yllätys odotti kuitenkin Viron päässä, sillä ulkona oli mieletön lumimyrsky. En aivan heti muista kokeneeni vastaavanlaista. 

Lyhyistä välimatkoista huolimatta taksille oli tilausta useampaan otteeseen ja illalliselle suuntasimme jo kesällä tutuksi tulleeseen Väike Rataskaevuun. Ravintola on Rataskaevu 16:n sisarravintola, jonne saimme tehtyä pöytävarauksen asianomaisen ravintolan ollessa täyteen buukattu. Tämä sopi hyvin, sillä ainoastaan minä olin käynyt täällä aiemmin. Vaikka harvoin käynkin samoissa ravintoloissa reissussa ollessa, Väike Rataskaevuun voin suunnata edelleen. Raflan tunnelma on rento ja mutkaton ja sama pätee myös ruokaan. Nuorukainen arpoi varsinaisen listan ja lasten listan välillä, mutta päätyi ottamaan lasten listalta kanaa. Varsin tuttu annos, mutta erittäin maistuva. Perinteistä Coca Colaakaan ei listalla ollut, mutta Fentimansin Cola kelpasi erinomaisesti. Varsinaiseen ilotulitukseen pääsimme nuoren saadessa eteensä lämpimän suklaakakun vadelmakastikkeella ja jäätelöllä. Sipaisin itsekin annoksesta pienen maistiaisen suuhuni enkä ihmetellyt yhtään jälkiruoan hehkuttamista. Itse valitsin alkuruoaksi graavilohta sinappikastikkeella ja pääruoaksi mustajuuri-savujuustovuokaa. Miehen ruoista voit lukea lisää hänen blogistaan.

Väike Rataskaevu 16
Niguliste 6, Tallinn








Ensimmäisen aamun Tallinnassa aloitimme aamiaisen jälkeen kylpylästä, sillä olimme valinneet hotelliksi Tallink Spa & Conferencen. Tämä oli oiva valinta tälle reissulle, sillä pikkujäbä on melkoinen vesipeto. Ajankohta tuntui itsestä vähän oudolle mennä pulikoimaan, mutta illalla hotellihuoneesta tsekattuna väkeä oli niin paljon, ettemme nähneet muuta vaihtoehtoa. Eikä siinä, kroppa sai loistavan startin päivään. Kaksistaan en tähän hotelliin olisi tullut menneeksi, mutta näin lapsen näkökulmasta uskallan suositella lapsiperheille. Hotellihuoneen hinnalla voi lillua altaassa useammankin kerran tai vaikka koko päivän.

Lounaalle suuntasimme venäläiseen ravintola Mooniin. Ravintola on käynyt aiemminkin monta kertaa mielessä, mutta ei vain ole ollut oikeaa hetkeä mennä syömään. Nyt tärppäsi, sillä olimme suunnitelleet jatkavamme siitä sitten iltapäiväksi Lentosatamaan. Ja voi, miten ilahduttava lounasvisiitti olikaan! Lämpöinen tunnelma otti heti vastaan tuulen tuivertamat ja lapsi huomioitiin heti sisään tullessa. Täälläkin lapsille oli tarjolla kunnon ruokaa eikä nakista ja ranskalaisista ollut pelkoakaan. Tietty pikkumies valitsi täältäkin kanaa ruoaksi, mutta sai kuitenkin aivan eri tavalla valmistetun ruoan eteensä ja pisti sen itsekin merkille. Tuoreet pinaatinlehdet katosivat heti suuhun kastikkeeseen dipaten. Alkuun valitut venäläiset piirakat maistuivat meille kaikille, joten lounas sai loistavan alun. Otimme alkuun myös zakuska-lautasen, joka oli erittäin maistuva. Vegaaninen munakoisolasagne viimeistään vakuutti minut ja vanhaa levyä pyörittäen on todettava, että haluan mennä uudestaan Mooniin! Nuoren miehen vaniljainen ranskankermajäätelö marengilla ja passionhedelmillä oli mielestäni koko reissun herkuista paras. Onneksi sain luvan maistaa kaikkia makupaloja, sillä en halunnut tilata omia annoksia.

Restoran Moon 
Vorgu 3, Tallinn








Meremuuseum Lennusadamassa tuli tutuksi viime talvena, mutta halusimme mennä sinne uudestaan ajan kanssa. Olikin loistavaa, että matkassa oli 10-vuotias ja erilaiset simulaattorit ja kauko-ohjattavat laivat tulivat tutummaksi. Kaksistaan emme olisi jaksaneet jonotella, vaikka kuinka leikkimielellä olisimmekin olleet matkalla. Sukellusveneeseenkin odotimme vuoroamme tovin, mutta siellä emme viihtyneet kauaa huonon ilman vuoksi. Merimuseo on kuitenkin niin upea visuaalisesti, että siellä viihtyy helposti kaikenikäiset. Nuoresta seuralaisesta onkin kuoriutunut vuosien varrella ensiluokkainen museovierailija, sillä hän kiinnittää usein huomiota aivan eri asioihin kuin me itse. 

Eesti Meremuuseum
Vesilennuki 6, Tallinn



Mikäli kävelet vanhassa kaupungissa ja suuntaat Toompealle ihailemaan Tallinnaa yläilmoista, kannattaa pistäytyä myös Viron juomakulttuurimuseossa. Kaverimme Peke Eloranta pyörittää paikkaa ja järjestää tilauksesta myös tastingeja. Kaiken lisäksi hän vielä kasvattaa viiniköynnöksiä Muhun saarella valmistaen itse viiniä. 

Luscher & Matiesen
Toom-Rüütli 10, Toompea, Tallinn





Kauppoihin emme tällä kertaa nähneet syytä suunnata, mutta kummipojan halutessa ostaa tuliaiseksi itselleen pelin, kävimme parissa kauppakeskuksessa pikaisesti pyörähtämässä. Pelin löysimme Solariksesta ja bongatessani tutun nimen käytävän seinältä, päätimme käydä vielä kahvilla Komeetissa. Kahvila on tullut monen matkasuosituksissa eteen, mutta näin vain kävimme tässä suositussa kahvilassa vasta nyt. Nuorukaisen silmät kiilsivät taas onnesta kakkuvitriinin edessä ja melkoisen kakkupalan sieltä sitten valitsikin. Päätös oli hyvä, sillä Geisha-kakku oli todella hyvää eikä lainkaan niin makeaa, mitä ulkokuori antaa odottaa. 

Kohvik Komeet
Solaris-keskus 4. kerros / Estonia pst. 9


Viimeinen aamu aloitettiin aamiaisen jälkeen tuttuun tapaan kylpylän puolelta. Vesipeto olisi viihtynyt altaassa pidempäänkin, mutta tavarat oli vielä ehdittävä pakata. Hotellilta suuntasimmekin suoraan satamaan ja Nautican pieneen kauppakeskukseen kahville. Reissun viimeinen makea osoittautuikin kummilapsen ykkössuosikiksi eikä suklaisen vohvelin syömisessä kauaa kestänyt. 

Ahtri 9, Tallinna

Kaiken kaikkiaan miniloma Tallinnaan oli meille kaikille ikimuistoinen, olihan se ensimmäinen yhteinen Viron-matkamme. Pari päivää kului liiankin nopeasti ja olisimme halunneet nähdä ja kokea vielä vaikka mitä! Kaikki saivat kokea jotain uutta ja itselleen mieluisaa. Näin jälkikäteen huomasimme, että isomman lapsen kanssa matkustaessa versus se, että matkustaisimme kaksistaan, eroksi muodostuu vain päivän alkamisen ja päättymisen kellonaika. Kyllä, olimme kotiin saapuessamme väsyneitä, mutta onnellisia. 




* * *
Lue myös:
Kaksi päivää ja kaksi yötä Tallinnassa
Superpäivä Tallinnassa
Tallinna I - Manna La Roosa ja taidemuseo Kumu
Tallinna III - ravintola, hotelli ja laivabuffa
Makujen matkassa - Tallinna

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.