Potattomatti puutarhassa

torstai 24. elokuuta 2017


Laitoin keväällä multaan paria erilaista tomaatin siementä. Lopputulema on se, että ainoastaan yksi lajike teki satoa. Ei mitenkään yllätys huomioon ottaen, että taimet kuolivat keskusta-asunnossamme valon puutteeseen julkisivuremontin takia. Onneksi olin antanut siemeniä myös äidille, jonka valoisalla ikkunalla tomaateista kehittyi supertaimia. Haasteellista oli vain se, että taimet sijaitsivat Pohjois-Savossa ja ne piti saada luokseni Tampereelle. Käly huolehti niitä välillä Keski-Suomessa ja hissukseen taimet saatiin siirtolapuutarhallemme kasvamaan. Tämän kesän suosikkilajike on siis "potattomatti", jota sain Kivistön tytöiltä. Kyseessä on vanhaa maatiaiskantaa oleva lajike, joka sopii kasvatettavaksi avomaallakin. Ja juuri tämän vuoksi kiinnostuin tästä lajikkeesta! Meillä ei ole kasvihuonetta enkä usko sellaista tulevankaan, koska siirtolapuutarhan säännöt sallivat vain pienen kasvihuoneen. Lämpimän tilan puutteesta huolimatta olemme joka vuosi kasvattaneet onnistuneesti tomaatteja avoterassillamme. Vaikka kesä oli tänä vuonna todella kylmä, potattotomatti osoittautui kylmän kestäväksi ja tomaatit kypsyivät upeasti. Enpä ole tainnut koskaan vielä saada satoa näin aikaisin kuin tänä vuonna. Ja satoa tulee koko ajan lisääkin. Maultaan potattotomatti ei ole kovin makea, mutta voittaa monet kaupan tomaatit mennen tullen.

Jos sinulla ei ole kasvihuonetta tai haluat kokeilla vanhaa lajiketta, Potattomatti Solanum lycopersicum on erittäin suositeltava vaihtoehto. Kunhan tomaattia muistaa vain lannoittaa ja kastella säännöllisesti, satoa riittää koko kesäksi. Koska liikuttelemme tomaatteja, olemme käyttäneet keppejä tukilankojen sijaan varsien tukina. Kuten kuvista näkyy, tomaatit eivät ole saaneet huomiotamme juurikaan, mutta tekevät siitä huolimatta upeita hedelmiä. Nyt pitäisi vain muistaa ottaa talteen siemeniä ensi kesää varten.






Etikkaiset valkosipulikurkut

keskiviikko 23. elokuuta 2017


Jestas sentään, miten nämä valkosipuliset suolakurkut hurmaavat vuodesta toiseen! Löysin tämän loistavan reseptin avomaankurkkujen säilömiseen neljä vuotta sitten Kulinaarimuruja-blogista. Kurkkuja tulille pistäessä en osannut odottaa näin hyvää lopputulosta, mutta ei voi mitään. Menetin sydämeni näille maukkaille kurkuille. Ensimmäisen purkin söin aikoinaan sellaisenaan ja maku on hurmannut vuosi toisensa perään. Sen jälkeen en ole juuri muulla tavoin kurkkuja säilönytkään.

Joinakin kertoina osa valkosipuleista on muuttunut sinisiksi, mutta se ei ole mitenkään vaarallista. Jonkinlainen kemiallinen reaktio syntyy valkosipulin ja etikan kohdatessa. Valmistusastiallakin tuntuu olevan asiaan vaikutusta. Kiinassa sinisiä valkosipuleja valmistetaan jopa tarkoituksella, lue aiheesta lisää Ruokaverstaasta.

Etikka ja puhtaat purkit pitävät huolen siitä, että kurkut säilyvät useamman kuukauden hyvänä. Ongelma syntyykin ainoastaan siitä, että useimmiten kurkut eivät ehdi kovin pitkään kaapissa oleilemaan, koska ovat niin törkeän hyviä!

Etikkaiset valkosipulikurkut

2 kg avomaankurkkuja
1 l kivennäisvettä
4 dl väkiviinaetikkaa
4 dl sokeria
½ dl suolaa
2 rkl sinapinsiemeniä
nippu tilliä hienonnettuna
1-2 kokonaista valkosipulia eli noin 10-20 valkosipulinkynttä

Huuhtele ja viipaloi kurkut.

Sekoita muut ainekset astiassa (kattilassa, ämpärissä tms.). Jos käytät kynnellisiä valkosipuleita, puolita kuoritut kynnet. Yksikyntiset voit leikata neljään osaan.

Lisää kurkkuviipaleet liemeen ja sekoita hyvin. Tässä vaiheessa voi tuntua, että lientä ei ole tarpeeksi peittämään viipaleita. Kurkuista kuitenkin irtoaa sen verran reippaasti nestettä, että pian viipaleet lilluvat väljässä liemessä.

Aseta astian kansi paikoilleen ja anna kurkkujen muhia liemessä kolmen päivän ajan. Sekoita satsia välillä.

Lusikoi kurkut liemineen desinfioituihin lasipurkkeihin ja säilytä niitä jääkaapissa tai kellarissa. Tästä määrästä riittää tavaraa neljään keskikokoiseen purkkiin.

Itsetehdyt kaprikset eli pihlajanmarjat suolassa

sunnuntai 20. elokuuta 2017






Valmistin viime vuonna ensimmäisen kerran kapriksista pihlajanmarjoja ja koska niistä tuli tänään puolison kummien kanssa puhetta, nostetaan resepti vielä uudestaan esille omana bloggauksenaan. 

Kaprikset ovat suurta herkkuani, mutta halusin testata niiden tekemistä vihdoinkin itse Säilö & kokkaa -kirjan opein. Kotitekoiset kaprikset voi valmistaa joko raaoista tai kypsistä marjoista. Voikukan aukeamattomat nuput keväisin ajavat hienosti myös saman asian. Laitoin ensimmäisen satsin tulille pihlajanmarjoista. Reseptin mukaan marjat ovat ensin viikon suolassa ja sitten vielä kuukauden etikkaliemessä. Minä pidin pihlajanmarjoja suolassa useamman viikon ja mielestäni se teki niille terää. Tein toisen satsin myös puolukoista, mutta pihlajanmarjoista tuli mielestäni parempia. Kirjassa kapriksiin oli kuulemma käytetty kotimaisia viinirypäleitä. 

Itsetehdyt kaprikset eli pihlajanmarjat suolassa

Peitä lasiastian pohja hienolla merisuolalla ja asettele päälle marjat, jotka haluat suolata. Peitä marjat suolalla ja levitä uusi kerros suolaa päälle. Voit latoa marjoja niin monta kerrosta kuin haluat. Anna marjojen olla suolassa viikon (tai useammankin) ajan.

Jos suolattavat marjat ovat kovin nestepitoisia, niistä on hyvä valuttaa vesi pois päivittäin lävikössä ja tarvittaessa lisätä uutta kuivaa suolaa.

Viikon suolakuivaamisen jälkeen huuhtele marjoista liika suola pois siivilässä juoksevan kylmän veden alla. Valuta huolellisesti ja laita lasipurkkiin. Kaada purkki täyteen 123-lientä (1 osa väkiviinietikkaa, 2 osaa sokeria ja 3 osaa vettä) ja säilö kapriksia vähintään kuukausi. Siinä ajassa suolan ja nesteen tasapaino ehtii tasaantua.


Espressopalat ja Mokkapala-kirjan arvonta

lauantai 19. elokuuta 2017





Prisca Leclercin keväällä ilmestynyt Mokkapala-kirja oli luvussa jo aikaisemmin, mutta vasta nyt kesän loppupuolella innostuin kokeilemaan sen reseptejä. Koska mökillä ei ole kiinteää uunia ja koska kesällä ei leipominen juuri muutenkaan kiinnosta, avasin kirjan uudestaan asettuessamme jälleen kaupunkiin ja kotiin. Nimensä mukaisesti Mokkapala-kirja on oodi mokkapaloille. Mokkapalat ovat olleet discojen, lastenkutsujen ja myyjäisten vakitarjottavaa  jo vuosikymmeniä ja on jo aikakin, että joku on vihdoin päättänyt päivittää herkut tähän päivään. Muistan itsekin leiponeeni mokkapaloja kymmeniä kertoja erilaisiin tilaisuuksiin ja olen siis syönyt kiintiöni täyteen jo ajat päivät sitten. Uskaltauduin leipomaan pitkästä aikaa pellillisen. Valitsin kirjasta tummat espressopalat, joissa maistuu mukavasti appelsiini. Rehellisesti sanottuna täytyy kyllä sanoa, että ne olivat erittäin hyviä! Söimme muutamat pikkuruudut ja loput nostin pakastimeen odottamaan seuraavia mielitekoja.

Espressopalat (1 uunipellillinen)

Pohja:
1 appelsiinin kuori
100 g tummaa (70%) suklaata
275 g voita
2,5 dl espressoa tai tummapaahtoista vahvaa kahvia
5 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
5 tl leivinjauhetta
5 kananmunaa
3 dl sokeria

Kuorrute:
6 dl tomusokeria
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
100 g voita
0,5 dl espressoa tai tummapaahtoista vahvaa kahvia

Valmista espresso ja jätä se jäähtymään.

Pese appelsiini huolella ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. (Alkuperäisessä reseptissä appelsiinin kuorta käytettiin vain puolen appelsiinin verran, mutta mielestäni appelsiini saa maistua kunnolla.)

Leikkaa suklaa veitsellä muruiksi. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita jauhot, kaakao ja leivinjauhe keskenään. Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen.

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhoseos, espresso ja voi vuorotellen joukkoon koko ajan vatkaten. Sekoita lopuksi vielä appelsiiniraaste ja suklaa joukkoon.

Kaada taikina leivinpaperin päälle syvälle uunipellille, tasoita ja paista 20 minuutin ajan. Ota pelti uunista ja jätä se jäähtymään kuorrutteen valmistamisen ajaksi.

Sekoita tomusokeri ja kaakao keskenään. Sulata voi kattilassa ja kaada tomusokeriseosta voin joukkoon vispilällä sekoittaen. Lisää välillä kahvia joukkoon. Kuorrute on valmista, kun sokeri on sulanut joukkoon ja kuorrute on kiiltävää ja paksuhkoa. Mikäli kuorrute on liian paksua, lisää loraus kahvia joukkoon.

Kaada kuorrute jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita nopeasti. Koristele pinta pistaasipähkinöillä tai kookoslastuilla yms.


Mikäli perheessä on lapsia, tämän kirjan hankkiminen on pelkästään jo kaikenlaisten kissanristiäisten vuoksi järkevää. Niin hyviä kuin perinteiset mokkapalat ovatkin, kirja antaa sopivasti vaihtelua niin synttäripöytien tarjontaan kuin myyjäisiin. Reseptihakemistosta löytyvät vadelma-täytekeksipalat, tiikeripalat, omena-kinuskipalat, lakritsimokkapalat jne. Parasta mielestäni kuitenkin se, että makeiden lisäksi kirjassa on myös suolaisten osuus. Ohjeet ovat yksinkertaisia ja helppo laittaa käytäntöön lastenkin kanssa.

OSALLISTU ARVONTAAN! Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa tämä kirja omaksesi. Osallistu kommentoimalla mitä tahansa tämän tekstin kommenttiboksiin. Osallistumisaika päättyy torstaina 24.8.2017 klo 19.00. Arvon kirjan torstai-iltana ja ilmoitan tiedon voittajalle sähköpostitse.

EDIT: arvonta on suoritettu ja Mokkapala-kirja lähtee Sikurinalle - onnea!


Heinäkuun kuulumisia

keskiviikko 2. elokuuta 2017


Heinäkuusta muodostui blogin lomakuukausi, vaikka itse en varsinaisesti lomaillutkaan. Säästä en valittanut silloin enkä nyt, mutta totean samaa niin kuin moni muukin. Heinäkuu meni heittämällä ohi! Jokainen kesä tuntuu kuluvan niin, että kesäkuussa odottaa vain lämpimiä päiviä ja kasvun pyrähdystä puutarhassa. Heinäkuussa puutarha villiintyy täysin eikä päivien tunnit riitä mihinkään. Ja se sää nyt vaihtelee niin kuin on aina tehnyt. Niin pitääkin. Sitten onkin elokuu ja sitä miettii kuinka pitkään kesästä ehtii vielä nauttia.

Kesäkuussa ihastelimme tyhjiä kalenteriamme ja viikonloppujen vapautta. Totutusti tiesimme tilanteen muuttuvan ja näin kävi. Mies on viime kuun valittanut, että olemme koko ajan jossain menossa jossain ja hän vain haluaisi oleskella mökillä. Itsehän olisin halunnut mennä sinne tänne melkeinpä päivittäin, joten päädyimme jonkinlaiseen välimuotoon.



Kuluneesta heinäkuusta voi sanoa ainakin sen verran, että olemme nauttineet aamiaisen terassilla kiitettävän usein. Illallinen on syöty ehkä tavallista useammin sisällä, sillä emme halua värjötellä ulkona toppavaatteet kylmän ruoan edessä vain siksi, että on kesä. Mökin uusi hiiligrilli on välillä huudattanut taivaille kirosanoja, mutta hyvin siellä ovat paistuneet niin kalat kuin lihatkin. Oman puutarhan kasvit ovat helpottaneet ruoan laittamista välillä kovastikin ja lautaselle on päätynyt helpot pasta- tai risottoannokset. Täysin uusia ruokia on tullut kokattua tavallista vähemmän, mutta kiireisenä heinäkuuna se ei haittaa yhtään. Täytyyhän tilaa jäädä sitruunalla ja valkoviinillä maustetulle vihanneskeitolle, frittikasviksille sekä perunoille & sillille!




Aikaa on järjestetty myös jokavuotisille pyrähdyksille lähiseudun ravintoloihin. Jo useampana kesänä olemme ajaneet Mänttään ihastelemaan Pekilon kuvataideviikkoja ja Serlachius museoiden antia, mutta onneksemme olemme nyt parina vuonna päässeet sinne myös syömäänkin. Kerran jäimme lounasta vaille ja vahingosta viisastuneena teimme Gösta-ravintolaan pöytävarauksen. Viime vuonna herkuttelimme näin. Ruoka oli taattua laatua tänäkin vuonna enkä olisi voinut enempää pyytää. Alkuun grillattua purjoa, mozzarellaa ja tomaattivinegrettiä. Pääruoaksi rakuunalla maustettua kauraa, korvasieniä, paahdettuja porkkanoita sekä parmesanvanukas. Loppuun vielä lakritsiparfait raparperilla ja lakritsikakulla.  Saman päivän aikana kurvasimme ensimmäistä kertaa myös Oriveden taidekeskus Purnuun. Ensimmäistä kertaa kävimme loppukuusta myös Lapinlahden Taidemuseo Eemilissä. Monta kertaa olemme ajaneet siitä ohi, mutta vasta nyt maltoimme pysähtyä uudelle museolle.

Asteen verran lähempää löytyy toinen kesäkohteemme - Kangasalan Paakari. Tällä kertaa nautin lounaaksi caesarsalaatin haukimurekkeella ja paistetut muikut. En voinut vastustaa muikkuja, sillä en saa niitä kotona. Ravintolassa on yleensä myös maksaa tarjolla ja jos yhtään maksasta pitää, se on varma valinta. Ja päivän kala. Mikä tahansa siis loppupeleissä. Käynnin Kangasalla kruunaa ravintolan alakerrassa sijaitseva leipomo, josta voi ostaa herkut mukaan.

Heinäkuussa pääsin viimein myös maistelemaan ensimmäisen kerran Baba`s Kitchenin falafelit. Paikkaa on hehkutettu monesta suusta eikä suotta! Kannattaa suunnata Tullintorille, kotiin näitä herkkuja ei vielä kukaan tuo.

Enemmän kuin pari kertaa pääsin myös pizzan makuun. Mies väänsi pizzoja parillakin mökillä, mutta Pizzeria Lucan makuihinkin ehdittiin uppoutua. Ihanaa, että Sitkon lisäksi Tampereella on toinenkin hyvä pizzarafla.

Heinäkuun päiviin on mahtunut myös pyöräilyä, terassijuomia, Arboretumin ihailua, mansikoiden ja yrttien pakastusta, puutarhatöitä, leffailtoja,  kirjojen lukemista ja sukulaisten syntymäpäiviä pitkin Suomea. Kun tähän lisää vielä kaikki muut pakolliset menot, työt ja opiskelut, en ihmettele yhtään heinäkuun katoamista kartalta. Tietynlainen arkeen palautuminen on ollut tervetullutta. Toisaalta on ihanaa, kun tietää, ettei kesä loppunut tähän ja lomaakin on vielä edessä.


Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.