Samppanjaristeilyllä Pyhäjärvellä

maanantai 18. syyskuuta 2017




Siitä on jo yli kuukausi, kun pääsimme Tampere Food Clubin bloggaajien kanssa samppanjaristeilylle Hopealinjojen piikkiin. Kutsun kuultuani olin innoissani, sillä edellisestä visiitistä sisävesipaatille oli ehtinyt jo kulua aikaa. Myöntävän vastauksen antaminen oli helppoa, sillä aina on sopiva aika nauttia samppanjaa. Kilistellä voi pienemmästäkin syystä ja ilman syytäkin. Pelkästä maistamisen ilosta. Ja ehkä siitä, että itse Essi Avellan runoili meille samppanjoista tarkemmin. Ilahduin myös siitä, että risteilyyn kuului tapashenkinen illallinen.

Hopealinjat on uudistanut ravintolatoimenjohtaja Anette Mellinin luotsaamana ruoan seuraavalle tasolle enkä muista syöneeni yhtiön laivoilla aiemmin näin hyvää ruokaa. Tapaksien lisäksi nautimme Ahlmannin juustoja ja kantarellirisottoa. Vaikka en saapunutkaan risteilylle nälissäni, olisin voinut syödä huomattavasti enemmän juuri näitä ihanaisia pieniä suolapaloja. 




Ravunpyrstöjä siianmädin kanssa. 



Kylmäsavukuhaa tillimajoneesin ja kurkun kera


Savusärkeä ja tryffelikreemiä ruissipsillä


 
Prosciutto-parmesan-mansikkaleipiä


Istuimme uudehkolla M/S Silver Skylla kolme tuntia enemmän tai vähemmän kuunnellen Essin kuvailua juomista. Itse taisin keskittyä enemmän juoman lipittelyyn ja rantaviivan ihailuun. Nostalgian havinaakin koettiin, kun puoliso kertoili lapsuusmaisemistaan kerrankin näin järven puolelta ihailtuna. Laiva lipui Laukontorilta Nokian Edeniin kääntyen takaisin kohti kaupunkia. 

Vaikka kesä on ohi eikä lämmöstä ole tietoakaan, Silver Sky jatkaa matkaamistaan jäiden tuloon saakka. Jos kaipaat vaihtelua viikonloppuihin tai haluat vaihtelua tavanomaisiin ravintolapöytiin, vielä ehdit nautiskelemaan loistavasta ruoasta juomien kera. Sen lisäksi, että Hopealinjat järjestää lukuisia päivä- ja iltaristeilyjä tulevista pikkujouluristeilyistä puhumattakaan, ensi kuussa on mahdollisuus tutustua myös oluiden ja viinin maailmoihin ruoan äärellä. 

Syksyn ohjelmassa luvassa mm.:
6.-7.10.2017 Oktober-risteily Laukontorilta
27.10.2017 Wine & dine -risteily Laukontorilta

Risteilylle voi toki lähteä ilman ruokailujakin, mutta oman kokemukseni perusteella voin kertoa, että sitä ei kannata tehdä. Anette taikoo tylsemmästäkin päivästä herkullisen henkilökuntansa kanssa. 





Wienin kahvilat ja aamiaiset

lauantai 9. syyskuuta 2017




Kun lennämme puolison kanssa Suomen rajojen ulkopuolelle, syömme harvoin aamiaista hotellissa. Useimmissa paikoissa hotellin aamiaiset ovat ennalta arvattavia ja ehkä hieman tylsiä, toisissa aavistaa saavansa vain valikoiman makeaa, joka ei itselle maistu lainkaan. Erityisesti silloin, kun tietää matkustavansa kahviloiden ja aamiaisten paratiisikohteisiin, on helppo suunnata askeleet vieraisiin pöytiin. Viimeisimpänä pääsimme nauttimaan Wienin loistavasta tarjonnasta. Vaikka aloitimme päivämme tutuilla tuotteilla, saimme päivittäin erilaisen aloituksen ja kaivattua vaihtelua totuttuun. Ja mikä parasta, inspiraatiota kotiin omiin viikonloppuaamiaisiin!

Ensimmäisen päivän aamuna suuntasimme Naschmarktille, joka pursuaa ruokatarjontaa ja perinteistä torimeininkiä. Monelta tiskiltä olisi saanut nopeasti paikallisia piiraita ja sämpylöitä maisteltavaksi, mutta me päädyimme tutkailemaan melkein koko ravintolatarjonnan läpi ennen kuin saimme aamiaisen eteemme. Kun kävelimme israelilaisia ja itämaisia makuja tarjoavan Nenin kohdalle ja näimme paikallisten herkulliset aamiaispöydät, valinta oli tehty. Shakshouka, hummus ovat entuudestaan tuttuja, mutta useimmiten syön niitä muulloin kuin aamuisin. Jospa tämän kokemuksen innoittamana kokoaisin itsekin paputahnat, pitaleivät, salsat, oliivit jne. aamiaispöytään illallisen sijaan. Asteen verran jäi harmittamaan se, että Neni tarjoilee herkkuja pitkin päivää enkä nyt aamiaista enempää päässyt herkuttelemaan. Mikäli suuntaat Naschmarktille, varaa aikaa, sillä kilometrin mittaisella torilla riittää katseltavaa ja maisteltavaa.

Naschmarkt
Wienzeile, 1060 Wien
avoinna ma-pe 6-19.30, la 6-18

Neni
Naschmarkt 150
avoinna ma-la 8-23





Myös Cafe 7sternin listalla oli ihan tuttuja aamiaisherkuja, mutta ihaninta oli se, että mieliteot oli koottu samaan aamiaislautaseen. Toki yksittäisiä annoksia saa tilattua, mutta tällä kertaa aamiaisplatter oli juuri sitä mitä olin kaivannut. Uunissa paahdettua greippiä, smoothieta, munakokkelia, leipää, jogurttia myslillä ja tietysti kahvia. Tätä tahdon joskus kotonakin! Yleensä en jaksa näin monia syötäviä kahdelle tehdä, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin tehdä poiketa normaalista linjasta.

Cafe 7stern
Siebersterbgasse 31
avoinna päivittäin 9-02







Vaikka pidän leivästä aamiaisella, leipäännyn siihen todella helposti. Syynä on usein se, että leipä ei ole koskaan uunituoretta tai että täytteet eivät miellytä. Tanskalaiset smörrebrödit ovat vieneet sydämeni jo vuosia sitten ja kävelykadulla vastaan tullut Duran herätti mielenkiinnon välittömästi. Leivät näyttivät hyviltä ja valikoimaa katsastaessa kävi myös selväksi se, että paikalliset hakevat leipiä runsain määrin mukaan. Valitsemani leivät olivat hyviä ja vielä parempia ne olisivat olleet, jos itse leipä olisi ollut maukkaampaa ja täyttävämpää. Höttö ei jaksanut kantaa makunautintoa loppuun saakka. Mutta kyllä, kävisin täällä uudestaan, mikäli Wieniin vielä eksyisin. Voileipäbaareja on useampia, mutta tämä sijaitsee ostoskadulla Mariahilferstrassella.

Duran Sandwishes
Mariahilferstrasse 91






Cafe Drechsler puolestaan edustaa ehkä eniten sitä wieniläistyyppistä kahvilaa, johon odotin kaupungissa törmääväni. Tai ehkä pikemminkin tarkoituksella suuntaavani. Tällaista vähän karun oloista, mutta maanläheistä ja kotoisen oloista fiilistä ehdin yleensä kaivata, mikäli edellisestä ulkomaanmatkasta on kulunut aikaa. Me valitsimme täälläkin listalta munakokkelia, sämpylää, croissanttia ja hilloa, sillä niitä teki taas eniten mieli. Kahvila ei ole niin upea kuin legendaarinen Café Central, mutta pidin Drechslerin tunnelmasta kuitenkin enemmän. Syykin on aika lailla itsestäänselvä. Central oli turisteja täynnä eikä apfelstrudelkaan maistunut niin hyvältä kuin odotin.

Wieniläiset kahvilat ovat maailmankuuluja ennen kaikkea kuuluisien, jo edesmenneiden kävijöidensä vuoksi. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät henkilöt (Sigmund Freud, Peter Altenberg, Leon Trotsky, Stefan Sweig) ovat istuneet niissä nauttien kahvit ja sikarit. Kahvilat ovat maineikkaita myös upeiden leivostensa ansiosta, mutta niihin minulla ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa. Café Sacher ohitettiin, sillä sitä ainoa oikeaa sacherkakkua olemme saaneet tuliaisena syödäksemme eikä turistijono kahvilan edessä saanut mieltäni muuttumaan.




Pistäydyimme kahvilla myös Café Leopold Hawelkassa, mutta sen tunnelmaan emme pikavisiitillä ehtineet päästä kiinni. Aurinkoinen terassi ei ole siihen omiaan, sillä tunnelma löytyy hämyisestä sisätilasta. Fiinimpää tunnelmaa kaipaavien kannattaa suunnata Wienin taidehistorialliseen museoon. Paikka on muutenkin visiitin arvoinen paikka! Ehdimme avata myös oven Aidaan, joka on perustettu 1950-luvulla vanhojen ja kalliiden kahviloiden vaihtoehdoksi. Retrohenkinen ja vaaleanpunainen kahvila näytti olevan paikallisten mieleen edelleen.

Sanomattakin on selvää, että Wien on ihana kaupunki. Ja kahvi oli mielestäni juuri niin hyvää kuin saattaakin! Wieniläisissä kahviloissa on laajat kahvivalikoimat, mutta pääasialliset joimme espressoa ja cappuccinoa, joka paikoitellen oli juuri paikallista melangea. Hinnat olivat jotain 2,50-4,00 euron välillä ja laadun huomioon ottaen se oli ihan ok. Olen kehittänyt itselleni jumalattoman cappuccinohimon viimeisen kahden vuoden aikana ja sain tyydytettyä sen hienosti reissun aikana.

Kahviloissa olisi voinut käydä enemmänkin, mutta tällä kertaa emme ehtineet enempää. Viisi päivää Wienissä oli aivan liian vähän, mikä tuli vähän yllätyksenä itselle. Olin etukäteen ajatellut kaupungin olevan sellainen pitkä viikonloppu -kohde, mutta kuinka väärässä olinkaan. Haluaisin sanoa, että tänne haluan uudestaan, mutta itseni tuntien niin ei tule käymään pitkään aikaa. Maailmassa riittää täysin uusia ja tuntemattomia kohteita koluttavaksi ja uusi kaupunki ajaa melkein aina tutun kaupungin ohitse valintaa tehdessä.






Lue myös:
Wien & Schönbrunn
Wien & Belvedere

Tampereen parasta aamiaista Kauppahallissa

perjantai 8. syyskuuta 2017




Jumalille kiitos tästä Tampereen helmestä! Kaikkihan jo tietävät kaupungin ihanan kauppahallin ja 4 Vuodenaikaa-ravintolan. Hämmästykseni oli suuri, kun minulle selvisi, etteivät kaikki vielä tiedä ravintolan tarjoavan aamiaistakin. Ja millaista aamiaista! Tuorepuristettua mehua, croissant hillolla, Egg Benedict/Royale/Vege ja kahvia - yhteensä 10 euroa.

Jumalille kiitos myös näistä kännykkäkuvista, jotka eivät anna aamiaisesta parasta mahdollista kuvaa. Mutta jonkinlaisen käsityksen toivoakseni saatte. Kun ruisleipä ei enää maistu ja tekisi mieli astua valmiiseen pöytään, suosittelen lämpimästi suuntaamaan Kauppahalliin. Tätä herkkua tarjoillaan ma-la klo 8-11.



Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.