Amsterdamin ravintolatarjonta

Viime keväisen Amsterdamin loman terävin kärki alkaa hälvetä muistista, joten on aika napata luonnosteksti työn alle ja julkaista se viimeinkin. Luvassa on pieni katsaus Amsterdamin ravintolatarjontaan. Vaikka kaikki ruoka ei hurmannutkaan, nämä ruokapaikat ovat sellaisia, joihin voisin helposti mennä uudestaankin. 

Reissun ensimmäinen rafla Seafood Bar Spui oli vähän hätäisesti valittu kaupungilla laukkujen kanssa pyöriessä, mutta onneksemme valinta ei olisi voinut olla paljoa parempi lounaalle. Iloitsimme kaloihin ja äyriäisiin keskittyvästä ravintolasta ja ihastelimme tiskin valikoimaa ja sen tuoreutta. Myöhemmin huomasimme, että Seafood Bareja on useampikin, joten jos eteen osuu, astu sisään vain. Paikallisten bisneslounastajien lisäksi ravintolassa oli huomattavan paljon aasialaisia turisteja edessään valtavat äyriäisvadit. Onneksi järki puhui tässä kohtaa, emmekä tehneet samaa valintaa. Valitsimme sen sijaan pienemmän lautasen kahdelle, jossa oli kahdenlaista kylmäsavulohta, savustettua taimenta, merirapua, rapusalaattia, katkarapuja, jättikatkarapuja ja lumirapua. Koko setti maksoi 44,50 euroa ja saimme syödäksemme.

The Seafood Bar (Spui 15)

Illalliselle suuntasimme reissun fiinimmälle ja pisimmälle menulle ravintola C Amsterdamiin. Meille Tampereella asuville ravintola C on entuudestaan tuttu, joten saman niminen paikka jossain muualla sai heti kiinnostumaan ravintolasta. C sijaitsee keskustan ulkopuolella ja vaikutti varmasti siihen, ettei ravintola parveillut turisteja täynnä. Amsterdamin paikka saa nimensä celsius-asteesta ja ruoat on jaoteltu valmistus- tai tarjoilulämpötilan mukaan. Hauska idea, mutta ei toiminut loppuun saakka. Ruoat  olivat hyviä ja maukkaita, mutta niiden tulemista sai odottaa turhan pitkään, vaikkei ravintola ollutkaan täynnä. Parhaiten maistui makrilli ja harissainen munakoisoannos. Ei ollut kympin ilta, mutta voisin mennä uudestaankin.

C, Amsterdam (Wibaustraat 125)

Entiseen ratavarikkoon rakennettu ruokahalli, Foodhallen, on helpoin valinta ravintolaa mietittäessä. Jos et tiedä mihin suuntaisi ja jos aikakin on kortilla, suuntaa Foodhalleniin. Saman katon alta löydät useamman maan ruokakulttuurit ja annoksia voi maistella niin monesta raflasta kuin napa vetää! Mikäli pidät aasialaisista mauista, Foodhallen on sinun paikkasi. Me maistelimme mm. japanilaisia dumplingeja, jotka olivat juuri niin maistuvia kuin odotimmekin. Meksikolaiset tacot olivat myös ihan jees, mutta totta puhuen mies on tehnyt kotona monta kertaa paljon herkullisempia kokonaisuuksia. Vietnamilaisilta kevätrullilta odotin paljon, mutta niissä olisi saanut olla paljon enemmän makua. Söimme myös hampurilaiset, mutta ne eivät mitään uusia elämyksiä tarjonneet. 

Vaikka kaipasin moneen suupalaan enemmän makua, suosittelen Foodhallenia kaikille! Suomesta tällaiset konseptit puuttuvat tyystin, mutta erityisesti eri-ikäisten ja kokoisten seurueiden kesken ruokahalli on oiva valinta, sillä valinnanvaraa on runsaasti. Gin tonicin ystäviä hellii asialle omistautunut baari ja vierestä saa ostettua vadillisen ostereita pieneksi palanpainikkeeksi. 

Foodhallen (Bellamyplein 51) 

Eräänä päivänä istuimme alas lounaalle Pulitzer-hotellin Jansziin. Upea sisääntulo hurmasi saman tien ja vanhahtavan kotoisa sisustus huokui ylellisyyttä. Ravintolassa oli erittäin mukava tunnelma ja seuranamme oli jälleen paikallisia lounastajia syöden suurimmaksi osaksi hampurilaisia. Me päädyimme kevyempään vaihtoehtoon ja lounastimme tartaria, kylmäsavulohileipiä ja ranskalaisia. Lounaslista ei ollut ihan sitä, mitä odotimme, mutta koska emme halunneet syödä joka päivä samoja ruokia, vaihtoehtoja ei jäänyt kovin montaa.

Jansz (Reestraat 8)

Yhdeksi museopäiväksi olimme varanneet pöydän aivan kulmilta, sillä vietimme päivän museokorttelissa emmekä halunneet seikkailla umpimähkään mihinkään. Momon bento boxit olivat juuri loistavan makuiset ja kokoiset lounaalle.

Momo (Hobbemastraat 1)

Olimme varanneet pöydän jo ennen matkalle lähtemistä vegaanisesta ravintolasta, jotta saisimme jonkinlaista tuntumaa Amsterdamin tarjonnasta. Mr. & Mrs. Watson ei päässyt yllättämään muutoin kuin erinomaisilla juustoillaan ja oli makujen puolesta varsin keskinkertainen. Nostan sen listalle kuitenkin juuri sen vuoksi, sillä aina ei tarvitse syödä sitä kaupungin fiineintä. Sen minkä ruokien maussa menetti, sai tunnelmassa takaisin.

Mr. & Mrs. Watson (Linnaeuskade 3h)

Mutta se mitä Amsterdamissa ei kannata jättää väliin, on indonesialainen ruoka. Surinamilaistakin ruokaa söimme, mutta en innostunut siitä niin paljon kuin indonesialaisesta makeuden takia. Indonesialaisia ravintoloita on useita, mutta kannattaa tutustua hieman etukäteen niihin, sillä ruoan laadussa tuntuu olevan paljonkin eroja. Mutta onneksemme majoituksemme kulmilla sijaitseva Tempo Doeloe oli järisyttävän mahtava! Pieni ravintola oli täpöten täynnä eikä sisään ole mitään asiaa ilman pöytävarausta. Melkein jokaisessa pöydässä hehkui kuumat levyt täynnä pieniä astioita mausteisia ruokia. Jotta indonesialaisesta ruoasta saa parhaan mahdollisimman käsityksen, kannattaa valita rijsttaffel eli "riisipöytä". Pöytään tuli kolme eri lautasta täynnä pikkuruokia eri tulisuuden asteilla. Ja voin kertoa, että tulinen on sitten todella tulinen, suorastaan räjähtävä. Moninaisista herkutteluhetkistä parhaiten jäi mieleen juuri tämä ravintola. Amsterdamissa riittää tarjontaa ja toivonkin, että maltan vielä joskus suunnata sinne uudestaan ruoan ja taiteen pariin!

Tempo Doeloe (Utrechtsestraat 75)

Lue myös Kevätloma Amsterdamissa.