Kokonaisena paahdettu kukkakaali ja pikkelöidyt kukkakaalinlehdet

perjantai 10. marraskuuta 2017


Uunissa paistettu kokonainen kukkakaali on jumalaisen ihanaa! Niin juurevan, syvän, mutta pehmeän makuista. Valmistaminen on helppoa, mutta silti kukkakaalia tulee valmistettua kokonaisena aika harvoin. Tiedän, että monelle kukkakaali on suoranainen yökötyksen kohde, mutta tiedän syynkin siihen. Kukkakaalia on kypsennetty liian pitkään. Lötkö, melkein muusiksi kypsennetty kukkakaali ei herätä minussakaan suuria intohimon tunteita. Eri asia sitten se, jos on tarkoitus oikeasti valmistaa kukkakaalimuusia tai samettista keittoa. Tällä kertaa valmistin kokonaisen kukkakaalin hyvin yksinkertaisesti, mutta halutessaan sen voi maustaa sinapilla, harissalla, currylla, raastetulla sitruunankuorella tai vaikkapa juustolla.

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

1 kukkakaali
25-50 g voita
suolaa, pippuria
tuoretta tai kuivattua timjamia tai rosmariinia

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
Poista kukkakaalista lehdet ja siirrä ne syrjään, mutta älä heitä roskiin. Leikkaa kantaa hieman pois, jotta kukkakaali pysyy pystyssä. Hiero kukkakaalin pintaan niin paljon voita kuin kehtaat. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.

Paista kukkakaalia 45-60 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja kypsyys on al dente. Lusikoi pintaan välillä sulanutta voita.



Mikäli kukkakaalissa on hyvännäköiset lehdet, valmista myös ne lisukkeeksi. Lehdetkin voisi paistaa, mutta halusin maistaa niitä pikkelöitynä Kemikaalicocktailin Ossin ohjeen mukaan. Isomman määrän voi myös kuivata ja jauhaa viherjauheeksi. Loistava idea!

Pikkelöidyt kukkakaalinlehdet

3 kukkakaalin lehdet
1/2 dl omenaviinietikkaa
1 dl sokeria
1 1/2 dl vettä

Leikkaa lehdet noin sentin levyisiksi paloiksi.
Kiehauta vesi, omenaviinietikka ja sokeri kattilassa. Anna liemen jäähtyä hetken aikaa ja lisää kukkakaalinlehdet joukkoon. Anna lehtien marinoitua vähintään 30 minuutin ajan.
Nauti lehdet sellaisenaan, paahdetun kukkakaalin kera tai salaatissa.



Kokeile myös uunissa paistettua kokonaista mukulaselleriä sienikastikkeella!

Tampereen uudet ravintolatuulet

torstai 2. marraskuuta 2017


Lokakuu on ollut melkoista hulinaa ravintolarintamalla. Tampereelle on avautunut useita uusia paikkoja ja jo olemassaolevat raflat ovat uusineet ilmettään tai tarjontaansa. Haluankin vinkata joistakin paikoista, jotka ovat ehdottomasti käymisen arvoisia. Nimet kannattaa pitää mielessä, olitpa sitten suuntaamassa lounaalle, lasilliselle tai illalliselle. 

* **

Ahlmannin opisto ja tilapuoti uudistuksineen ovat tuttuja jo vuosien takaa, mutta panoksia on nostettu entisestään avaamalla opetusravintola Anna.  Pääsimme maistelemaan cocktailpalojen muodossa ruokia, jotka ovat olleet tarjolla lounaalla. Mielettömän ihania makukokonaisuuksia! Parasta tietysti on se, että raaka-aineet ovat peräisin joko omasta puutarhasta, navetasta tai lähituottajilta. Viereisestä tilapuodista saa mukaan ostettua itsekin oman leipomon tuotteita tai muita herkkuja, upeista kukkakimpuista puhumattakaan. 

Ravintola Anna  sijaitsee pienen matkan päässä keskustasta ja suosittelenkin varaamaan pöydän etukäteen. Reilun viikon päästä lauauntaina 11.11.2017 vietetään toripäivää ja tuolloin on mahdollista herkutella isänpäivän kunniaksi hieman etukäteen. Tsekkaa lisätietoja Facebookista. 








Myös Armas Kuppila Tuomiokirkonkadulta seisoo edelleen samalla paikallaan ja on tullut useimmille tamperelaisille tutuksi ennen kaikkea lounaan tiimoilta. Pari vuotta sitten kuppila keskittyi iltaisin street foodiin, nyt paikan on vallannut Christina Suominen natural-viineineen. Viiniä voi nauttia laseittain tai pullottain ja oheen myydään halutessa myös hyvänmakuisia pikkusuolaisia. 



Kauppahallissa sijaitsevat Ohana Lei'pomo & Grille ovat hurmanneet avaamisestaan alkaen maittavilla hampurilaisillaan ja leipomotuotteillaan. Samoin on käynyt samojen omistajien tunnelmallisella Cafe Pispalalla. Pispalan ravintola vaihtaa listaansa viikottain ja siellä on päässyt maistamaan monen ruokakulttuurin parhaita helmiä. Viikonlopun brunssi ja hallin hampurilaiset ovat nojautuneet amerikkalaiseen menoon, mutta ensi viikolla luvassa on jotain uutta. Ohana kauppahallissa alkaa myydä myös aitoja meksikolaisia tacoja. Näistä saimme osamme tämän viikon maistiaisillassa. Osaan tuotteisiin olisin kaivannut lisää makua ja mehevyyttä, mutta uskon tuotteen paranevan juoksussa. Maut ovat puhtaita eikä tacoilla ole mitään tekemistä suomalaisille tutun texmex-ruoan kanssa. 



Kuun alkupuolella kävimme nauttimassa pitkästä aikaa illallisen ravintola Piemontessa. Rafla tuli aikoinaan hyvinkin tutuksi, mutta kotiosoitteen vaihduttua italialaiselle ruoalle omistautuva ruokapaikka sanalla sanoen unohtui. Ja kun Tampereelle on avautunut ravintoloita kuin sieniä sateeella, Piemonte livahti mielestä pitkäksi aikaa. Jospa tilanne nyt hieman korjaantuisi ja italialainen ruoka kutsuisi luokseen uudemmankin kerran. Ruoka on maistuvaa ja menu vaihtuu kuukausittain sesongin mukaan. Vaikka ruoka on italialaista, suomalaiset raaka-aineet määrittävät kuinka syvällä kulttuurissa milloinkin ollaan.  





Ville Haapasalon luotsaaman Purpurin virallisia avajaisia vietettiin eilen, mutta ravintola ehti avata ovensa jo viime viikon puolella The Grillin paikalle Frenckellinaukiolle. Georgialainen keittiö on itselle täysin vieras, mutta ensimmäiset makupalat lupailevat hyvää. Maistoin mm. georgialaista vihreää salaattia, jota on kuulemma aina pöydässä. Makua antavat korianteri, persilja, sipuli ja pähkinät. Purpurin alkulistalta löytyvät satsivi eli kanaa pähkinäkastikkeessa sekä lobio (chilinen papupata) maistuivat erinomaisesti. Hatsapuri eli rasvainen juustoleipä oli myös heti ensipuraisulta erinomainen. Avajaisten buffetin perusteella ruoka vaikutti suomalaiseen makuun hyvinkin sopivalta tuoden kuitenkin jotain uutta mukanaan. Täytynee käydä syömässä Purpurissa pidemmänkin kaavan mukaan. 



Tamperelaiset ovat päässeet nauttimaan myös Rosson tilalle avatusta Puistosta ja Aleksis Kiven kadun Gurusta, mutta itse en ole vielä ehtinyt ravintoloiden ovea avata. Uusien kahviloiden ja ravintoloiden syntymisen tahti on huikea, mutta hykertelen tyytyväisenä sille, että valinnanvaraa riittää. Mahtavaa Tampere!

Raflassa - Ravintola Penny Helsingissä

lauantai 28. lokakuuta 2017






Helsinkiin mennessä on edessä aina sama ongelma, mikäli siellä viettää aikaa enemmän kuin muutaman tunnin. Positiivinen ongelma, joka tuottaa välillä harmaita hiuksia. Eli minne mennä syömään? Lounaalle tai illalliselle ja kuinka raflat ovat auki minäkin päivänä? Tähän tilanteeseen ei tulisi koskaan päädyttyä, jos pitäytyisi vanhoissa tutuissa ja hyvissä. Luonteeni vain sattuu olemaan sellainen, että kaipaan ja haluan vaihtelua säännöllisesti kaikessa.

BasBas ja sen Staff Wine Bar ovat ehdottomia Helsinki-suosikkejani edelleen. Olen käynyt rafloissa kolme kertaa enkä vieläkään kestä sitä, että muutamat tutut asuvat naapurustossa eivätkä ole käyneet siellä koskaan tai vain kerran. Kävimme viime viikolla nuoren syyslomalaisen kanssa Helsingissä ja suunnitellut menot rajoittivat jossain määrin ravintolan valintaa. Onneksi mieleen muistui Uudenmaankadun Penny, josta olen kuullut monesta suunnasta ylistystä jo ravintolan avaamisesta alkaen. Hullaannuin paikkaan täysin ja haluan huutaa sen ääneen kaikille! Varatkaa pöytä ja menkää syömään sinne, ihanan tunnelmallinen paikka! Ruoka on loistavaa ja pulloistakin löytyy lasiin kunnon tavaraa.

Mies valitsi listalta viiriäistä, jonka suupala maistui koululaisellekin. Itse valitsin hieman yllättäen Reuben Sandwichin, joka oli järkälemäinen herkku. Vähempikin liha olisi riittänyt leivän väliin, mutta kokonaisuus juuston, hapankaalin ja suolakurkun kera oli niin loistava, että saattaisin höyrypäissäni valita sen listalta uudestaan. Valinta ei kuitenkaan ole helppo, sillä kompaktilta lounaslistalta löytyi meidän siellä ollessamme myös sahramirisottoa simpukoilla sekä tagliatellea sienillä ja pinaatilla. Pannukakkuihin ei oma vatsa venynyt alkuunkaan. Jos mä olisin sä ja olisin viikonloppuna tai viikolla Helsingissä, varaisin pöydän viipymättä.

Peruna-fenkolivuoka

perjantai 27. lokakuuta 2017




Kun kesän on kokkaillut mökillä terassilla, pimeinä vuodenaikoina pitkään uunissa hautunut ruoka houkuttelee enemmän kuin koskaan. Syksyn viimassa ja lunta odotellessa liedeltä tai uunista huokuva lämmin tuoksu ja tunnelma on tervetullutta. Suurena perunan rakastajana halusin valmistaa Jamie Oliverin uusimmasta kirjasta 5 ainekset ateriat peruna-artisokkavuokaa. Vuoka on myös oiva tapa maistatuttaa fenkolia niille, jotka eivät ole sen suurimpia faneja. Minun valmistamastani vuoasta muodostuikin peruna-fenkolivuoka, sillä fenkolia oli enemmän kuin ohjeessa. Parmesan kruunaa yksinkertaisen perunaruoan.

Jamie Oliver villitsee ihmisiä ympäri maailman edelleen, mutta itse en ole jaksanut miehestä enää kovinkaan innostua. Ehkä olen katsonut aikoinaan liian monta ohjelmaa, jonka päätähtenä on ollut Jamie. Viimeisimmästä kirjasta innostuin siksi, että siinä nimensä mukaisesti kuhunkin ruokaan käytetään vain viittä raaka-ainetta. Toki ruokiin tarvitsee mausteita, mutta oliiviöljyllä, punaviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla pärjää kaikkien reseptien kanssa. Aivan loistavaa! Mitä yksinkertaisemmin valmistuva ruoka, sitä todennäköisemmin tulen kokkaamaan sitä. Pätee varmaan moneen muuhunkin. Kirjan ruoat valmistuvat joko puolessa tunnissa tai sitten niiden esivalmisteluun menee vartti. Sen jälkeen ruoan vain annetaan kypsyä liedellä tai uunissa.

Oman opukseni lainasin kirjastosta ja monen monta reseptiä haluan siitä vielä kokeilla. Sitä en tiedä, päädynkö ostamaan kirjan omaksikin, mutta uskaltaisin suositella tätä moneen kotiin esimerkiksi joululahjaksi.


Peruna-fenkolivuoka 6 annosta
resepti Jamie Oliverin kirjasta 5 ainekset ateriat

800 g perunoita
1-2 kokonaista fenkolia
1 prk artisokansydämiä öljyssä
50 g parmesania raastettuna
1 dl kermaa

Kuori ja puolita perunat. Lohko myös fenkolit pienempiin paloihin. Laita ainekset uunivuokaan ja lisää artisokan puolikkaat joukkoon. Lisää artisokansydämien öljyä 2 rkl ja rouhi mustapippuria joukkoon. (Lisäsin myös hieman suolaa, vaikka sitä ei reseptissä mainittu. Myöhemmin lisättävä parmesan tuo ruokaan oman suolansa.) Sekoita ja kaada 3 dl vettä joukkoon. Peitä vuoka foliolla ja paista vuokaa tunnin ajan 200 asteessa.

Sekoita puolet parmesanraasteesta ja kerma, ohenna tarvittaessa vedellä. Ota vuoka uunista tunnin paistamisen jälkeen, poista folio ja sekoita juusto-kermaseos joukkoon. Ripottele loput juustot perunavuoan pinnalle ja jatka paistamista vielä noin 20 minuutin tai kunnes perunat ovat kauttaaltaan kypsiä.

Nauti sellaisenaan salaatin kera tai paista kylkeen kasvispihvit tai kanaa.




Wien & Belvedere

lauantai 7. lokakuuta 2017





Jos tiesin haluavani käydä Schönbrunnissa Wieniin päästessäni, halusin ehdottomasti nähdä myös Gustav Klimtin Suudelman Belvederessä. Teos oli tullut aikoinaan eteen taidehistorian tunnilla diakuvana ja halusin päästä katsomaan sen paikan päälle. Olimme siis suuntaamassa Belvedereen yläosaan taiteen perässä, mutta enpä arvannut kuinka upea itse rakennuskin olisi! Sanalla sanoen hengästyttävä. Aikamoinen kesäasunto on prinssi Eugenella aikoinaan ollut! Nykyään Belvedere toimii kokonaisuudessaan näyttelytiloina. Barokkipalatsin yläosa sijaitsee alueen korkeimmalla kohdalla, joten sinne kannattaa suunnata ensimmäisenä ihailemaan myös ympärille avautuvia maisemia. Koska olin lukenut, ettei alaosa ole niin loistokas kuin yläpuoli, päätimme jättää sen väliin säästääksemme voimiamme. 







Franz Xaver Messerschmidtin upeat Päät!
Ja jos taide ei kiinnosta yhtään, Belvedereen kannattaa suunnata ihastelemaan pelkästään jo puutarhaa. Ylhäältä näkee hienosti puutarhan suurenmoisen kokonaisuuden, joka on toki viimeisen päälle mietitty, mutta samaan aikaan niin villi ja boheemi. Yksittäiset kukkapenkit kutsuivat tutkimaan lajeja lähempää ja ihastelemaan rehevän kukoistavaa kukkaloistoa! Ihanan sekavaa ja tyrmäävää katseltavaa. Rakastan sitä, että kukkien väreillä ja muodoilla korkeuseroilla leikitellään. 

Belvedere hurmasi minut täysin. Nyt valokuvia katsellessa täytynee myöntää, että jollain tapaa pidin Belvederestä kuitenkin enemmän kuin Schönbrunnista. Osa puutarhasta oli kärsinyt selvästi kovista helteistä ja auringonpoltteesta, mutta kokonaisuus oli vielä elokuun lopussakin hurmaava. 








Lue myös:
Wienin kahvilat ja aamiaiset
Wien & Schönbrunn


Wien & Schönbrunn



Siinä vaiheessa, kun tiesin meidän matkaavan Wieniin, olin innoissani ajankohdasta. Olihan kesä ja tiesin puutarhojen olevan vielä täydessä loistossaan. Toisin kuin meidän oman siirtolapuutarhan. Keisariperheen kesäpalatsissa eli Schönnbrunnissa oli siis päästävä käymään, sillä olin nähnyt upeita kuvia sen puutarhasta. Toki itse palatsikin on upea ja kävimme sisällä huokailemassa, mutta olin etukäteen kiinnostunut ennen kaikkea muotopuutarhoista ja palmuhuoneesta. Voit lukea lisää historian havinaa palatsin omilta sivuilta, en rupea satuilemaan niitä tähän erikseen. Schönbrunnissa on niin paljon katseltavaa, että alueella voisi helposti viettää koko päivän, mutta me tyydyimme vähempään ja moni paikka jäi kurkkaamatta. Harmittamaan jäi ainoastaan se, että Vienna passit eivät toimineet Orangeryn ovella eikä apua ollut lähettyvillä. Ja tietysti meillä oli juuri silloin liput palatsiin. Niin, palatsiin ei siis pääse suoraan lipunmyynnistä vaan jos kävijöitä on enemmän, sisään pääsee helposti vasta tunnin tai useamman päästä (aika tulostuu automaattisesti lippuun).

Vienna Passeista voisin myös sanoa sen verran, että meidän matkallamme ne olivat järkevä ostos. Tiesimme käyvämme palatseissa, puutarhoissa ja museoissa ja sisäänpääsymaksut ovat Wienissä paikoitellen aika suolaisia. Päädyimme näin ollen ostamaan 3 vrk liput/ 99€ / hlö. Passit saa ostettua lyhyemmällekin ajalle. Jos nähtävyydet eivät niinkään kiinnosta, passeja ei kannata ostaa.

Mutta hei katsokaa näitä kuvia! Rakastuin palatsin vasemmalla puolella sijaitsevaan Privy Gardeniin. Palatsin mittakaavaan suhteutettuna puutarha oli toki pieni, mutta oikeastihan piha oli valtava. Ja niin ihana! Sulassa sovussa sitruunapuut, villit kukkaistutukset ja puutarhaa kiertävä pergola, johon on mukava piiloutua auringolta. 








Palatsin toiselta puolelta avautuu oikeastaan itse Schönbrunnin alue suihkulähteineen, patsaineen, labyrintteineen, eläintarhoineen, maauimaloineen ja kahviloineen. Puutarha on valtavan kokoinen ja siellä voi ihan oikeasti viettää koko päivän. Vaikka paikka kuhisee turisteja, paikalliset pitävät alueesta yhtä lailla ja tulevat sinne nauttimaan piknikiä perheen kera tai hölkkäämään puistokujia ristiin rastiin. 

Privary Gardenin ja itse palatsin jälkeen suuntasimme Euroopan suurimpaan palmutaloon. Upea ikkunaruutuinen kasvihuone on todella vaikuttava niin ulkoa kuin sisältä. Mäen päällä olevan Glorietten upeine maisemineen jätimme väliin, sillä emme kerta kaikkiaan jaksaneet kävellä enempää auringon paahtaessa taivaan täydeltä. Eläinpuistojakin olemme nähneet niin monta, että päätimme suunnata hyvillä mielin lounaalle.

Schönbrunnin palatsi puutarhoineen  on Unescon perintökohde ja todella visiitin arvoinen paikka niin kesällä kuin talvella. Jos minulla olisi aikaa käydä vain yhdessä puutarhassa, suuntaisin varmaankin tänne tai lähempänä keskustaa olevaan Belvedereen.





















Lue myös:
Wienin kahvilat ja aamiaiset
Wien & Belvedere
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.