Tuusulanjärven taiteilijakodit

torstai 16. toukokuuta 2019

Suviranta

Jos jossain, niin Tuusulanjärvellä on tehty erittäin helpoksi nauttia lähimatkailusta ja suomalaisesta kulttuurihistoriasta. Päivässä tai kahdessa ehtii tutustua niin Tuusulanjärven entisiin taiteilijayhteisöihin kuin nauttia taiteesta Järvenpään taidemuseossa. Kierroksen voi edetä omaan tahtiin polkupyörällä tai autolla tai hypätä bussin kyytiin valmiille teemareitille.  Henkisen ravinnon lisäksi voi helliä itseään poimimalla piknikeväät Citymarketin sushipisteestä tai istua valmiiseen pöytään Citymarketin kyljessä sijaitsevaan ravintola Sesonkiin. Tämän kaiken koimme itse viime kesän lopulla ja suosittelen visiittiä niin lähellä asuville kuin muillekin lomailijoille! Ja suurin osa järven taiteilijakodeista ja museoista kuuluu museokortin piiriin, joten Tuusulanjärven kohteisiin tutustuminen on todella mutkatonta. Jos siis pidät taiteesta, tarinoista, tunnelmallisista vanhoista taloista, suomalaisesta järvimaisemasta, ota suunnaksi Tuusulanjärvi!

Olimme aiemmin käyneet pariin otteeseen Halosenniemessä, mutta vaikka taiteilijayhteisöstä oli kuultu ja luettu runsain määrin, Tuusulanjärven muut taiteilijakodit olivat jääneet käymättä. En osannut etukäteen aavistaa, että kahden päivän matka hurmaisi minut perusteellisesti, mutta näin pääsi käymään! Yöpyminen Järvenpään keskustahotellissa ei nyt ehkä ollut sitä lumoavinta, mutta kokonaisuutena täyden kympin viikonloppu. Idyllisempiä majoituskohteita toki on saatavilla, mutta kannattaa toimia ajoissa, jos mielit sellaiseen kohtuuhintaan.


Ahola
Ahola on paikka, josta Tuusulanjärven taideyhteisö sai alkunsa. Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt muuttivat vuonna 1897 Vårbackan huvilaan, joka sai myöhemmin nimekseen Ahola. Virikkeellinen maalaismaisema alkoi kiinnostaa muitakin taiteilijoita ja Tuusulanjärven miljööseen muuttivat myöhemmin Aino ja Jean Sibelius, Eero ja Saimi Järnefelt, Pekka ja Maija Halonen sekä J.H.Erkko. Nykyisin taitelijakoti toimii museona ja siellä esitellään heidän molempien töitä ja taiteilijaelämää. Mutta kuten esimerkiksi Ainolassa, täällä ei ole alkuperäistä sisustusta, joten vanhan ajan tunnelmaa ei ole enää jäljellä.




Ainola
Lars Sonckin suunnittelema Ainola on Aino ja Jean Sibeliuksen upea koti ja avautui yleisölle museona vuonna 1974. Täällä Sibelius pystyi kuulemma paremmin keskittymään säveltämiseen ja ystävätkin asuivat sopivasti lähettyvillä. Aino ja Jean Sibeliuksen hirsihuvila ei juuri olisi voinut olla upeampi. Tuon ajan tunnelma on edelleen aistittavissa ja pelargoniat ikkunalaudalla kruunaavat kokonaisuuden. Vihreä takka, vanha astiakokokoelma ja lukuisat muut yksityiskohdat vievät 1900-luvun alkuun. Ainon itsensä istuttama puutarha hehkuu värikkäänä vielä tänäkin päivänä ja saa haaveilemaan isommasta puutarhasta.

Puutarhaan on tulevana kesänä opastuksiakin, joten kiinnostuneiden kannattaa tarkistaa ajankohdat. Itse rakennukseen on myös mahdollista tehdä opastusvaraus etukäteen ja pääsimmekin onnekkaasti sellaiselle mukaan yhden ryhmän astuessa sisään kanssamme samaan aikaan.











Ainolaan saavuttaessa aivan parkkialueen kupeessa sijaitsee upea kahvila Aulis, jossa voi hengähtää upeassa miljöössä ja nauttia pienestä suolaisesta.


Villa Cooper
Seuraavaksi siirryimme Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolan sisareen, Villa Cooperiin Järvenpään keskustaan. Huvilaa rakennettiin samaan aikaan Ainolan kanssa vuonna 1904, mutta tuolloin sitä kutsuttiin Villa Enckelliksi omistajiensa mukaan. Rakennus sijaitsi järven rannalla, mutta 1918 se siirrettiin Bjarne Westermarckin myötä Myllytielle eli nykyiselle sijainnilleen. 1930-luvulla huvila sai nimensä mattotehtailija Edward Cooperin mukaan ja hänen puolisonsa asui siinä aina vuoteen 2004 asti. Järvenpään kaupunki sai kiinteistön testamenttilahjoituksena ja nykyisin Villa Cooper on paikallisten käsityöläisten myyntinäyttelytila. 

Kokonaisuutena Villa Cooper ei ole niin valloittava kuin Ainola, mutta rakennushistoriallisesti toki merkittävä. Cooper ei ole museo, mutta siellä on erillinen pieni työhuone ja museonurkkaus. Puutarha on suuri ja aikoinaan se on varmasti ollut sanoinkuvaamattoman upea. 




Tässä kohti päätimme lähteä lounaalle ja haimme Järvenpään Citymarketista sushit. Vastaavanlaisia sushipisteitä löytyy jo muistakin marketeista, mutta nämä totesimme vallan laadukkaiksi ja erittäin hyvin helteiseen kesäpäivään sopiviksi. Jos siis mietit ruokakohdetta, ota suunta markettiin, josta sushiraflan lisäksi löytyy aito pizzauunikin.

Järvenpään taidemuseo
Päätimme päivän taiteen osalta taidemuseoon, joka esittelee Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeldtin teosten lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Parhaillaan museossa on esillä meteorologi Seija Paasosen kirjaan perustuva näyttely Sadejuovia ja pilvisäteitä - taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin. Tämän kokoelman haluaisin nähdä, mutta näinköhän siihen on kesällä aikaa!


Ensimmäinen taidepäivä päätettiin illalliseen jälleen Citymarketilla, mutta tällä kertaa ravintola Sesonkiin. Matti Jämsenin sesonkeihin perustuva ruoka oli ensiluokkaista ja tuolloin nautin alla olevat kala-annokset. Söin asteen verran liikaa, mutta kerrankos sitä nyt Järvenpäähän pääsee! Lämmin suositus raflalle, halusitpa sitten nauttia simppelin lounaan, fiinin ilallisen tai sunnuntaibrunssin.


Silliä Sesongin tapaan, kananmunaa, perunaa ja marinoitua sipulia


Lohitartaria, herneitä ja piparjuurella maustettua kermaviiliä

Miedosti savustettua lohta, kantarellimuhennosta, perunaa ja mummonkurkkua


Suviranta
Niin upea kuin koko Tuusulanjärven ympäristö onkin, varsinainen helmi löytyi Suvirannasta! Eero ja Saimi Järnefeltin taiteilijakoti on ollut aina viime vuoteen saakka yksityiskäytössä ja sitä se on vieläkin, mutta Järvenpään kaupungin nykyään omistaessa talon, se avattiin pienessä määrin yleisölle. Tämä tarkoittaa sitä, että Suvirantaan pääsee ainoastaan ryhmät ennakkovarauksella ja sunnuntaisin yksittäiset kävijät, mutta hekin vain varauksen kautta. Koska Suvirannassa asuu edelleen Järnefeltien perikuntaa, opastus keskittyy ainoastaan alakertaan ja puutarhaan. Mutta jopas onkin sitten mieletön paikka!

Kun astumme oppaan kanssa pihapiiriin,  huomaan heti, että Suvirannassa on aikojen alusta alkaen asunut puutarhan rakastaja. Valtaisan kokoinen tontti hurmaa portilta lähtien ja kulman takaa löytyy aina jotain uutta ihasteltavaa. Keittiöpuutarha on tänäkin päivänä valtaisa ja rehevä upeassa kasvussaan.

Ensimmäisen kerroksen valtaisa työhuone tekee myös melkoisen vaikutuksen. Taideteokset toki hurmaavat, mutta oppaan kertomat lukuisat tarinat saavat rakastumaan taloon entistä enemmän. Suviranta on ollut koti yli 100 vuoden ajan ja se todella näkyy kerroksellisuutena ja mielenkiintoisina yksityiskohtina. Tämä on kohde, jota ei kannata sivuuttaa etukäteisvarauksen vuoksi.








Halosenniemi
Maija ja Pekka Halosen taiteilijakoti oli kierroksen ainoa entuudestaan tuttu kohde, mutta päätimme mennä verestämään aiempia mielikuviamme. Kotimuseoon ja taiteeseen voi tutustua ilman opastusta, mutta ajoituksemme oli täälläkin täydellinen (samoin kävi Ainolassa), sillä yleisöpastus alkoi heti sisään astuttuamme.

Halosen erämaa-ateljee muistuttaa tyyliltään Emil Wikströmin kotia, Visavuorta, erilaisuudestaan huolimatta. Jos et ole siellä vielä käynyt, ota suunnaksi myös Valkeakoski. Molemmissa paikoissa vain huvittaa kerta toisensa jälkeen tämä "erämaa-ateljee" -nimitys, sillä nykyisin erämaa on niin kaukana näistä kansallisromanttisista rakennusmiljöistä. Aikoinaan sijainti on toki ollut jotain muuta kuin nyt teiden kurvatessa aivan vierestä. Taidemuseo on edelleen vertaansa vailla ja mielelläni kävisin näissä kohteissa vaikka joka vuosi, jos vain aikaa olisi.



Erkkola
Runoilija J.H. Erkko halusi asua aivan Aleksis Kiven kuolinmökin lähettyvillä, sillä Kivi oli hänen ihailunsa kohde. Tämäkin rakennus edustaa kansallisromanttista tyyliä, mutta tunnelmaltaan Erkkola on huomattavasti suoraviivaisempi kuin Halosenniemi. Pekka Halonen toimi suunnittelijana ja rakentajatkin olivat samat kuin hänellä itsellään.

Tuusulanjärven taiteilijakodit muodostavat uskomattoman mielenkiintoisen taide- ja museokokonaisuuden ja kahteen päivään emme olisi enää jaksaneetkaan enempää. Lähinurkillahan on Kellokosken sairaalamuseo, lottamuseo ja ilmatorjuntamuseo, mutta ne saivat jäädä seuraavaan kertaan. Kohteet ovat niin henkeäsalpaavan upeita, että Tuusulanjärvi kutsuu varmasti vielä monta kertaa uudestaan!





Riesling- ja Spätburgunder -viikot Tampereella 2019

tiistai 14. toukokuuta 2019

Jo perinteeksi muodostuneet Riesling- ja Spätburgunder -viikot alkoivat juuri, mutta me pääsimme Saksan viinien kutsumina kiertämään ravintoloissa ja maistelemaan viinejä jo viime viikolla. Tampereelta mukana on 13 ravintolaa, joista itse kävin Finlaysonin Palatsilla, Gastropub Tuulensuussa, Winebridgessä, Ravinteli Berthassa ja Periscopessa. Mukana on 56 ravintola ympäri Suomen, joten tsekkaa mistä löydät lähimmät Riesling-viikoille osallistuvat ravintolat ja käy ihmeessä maistelemassa! Valinnan varaa on vaikka kuinka, tässä omat suosikkini Tampereelta. 




Kortteliravintolassamme Gastropub Tuulensuussa herkutellaan omatuontiviineillä ja melkoisia herkkupulloja saimmekin eteemme! Paikka on tunnettu laajasta olut- ja viinivalikoimastaan (eikä unohdeta pastista) ja siitä, että huippupulloja on aina saatavilla. Älä siis epäröi kysyä, vaikka tarvetta olisi vain parille lasilliselle!

Aloitimme maistelun lasillisella hieman kypsyneellä Raumland Blanc et Noir Brut Nature 2005. Herkät kuplat ja pieni pyöreys takasi lempeän aloituksen.  Seuraavaan lasiin saimme kukkaisen raikasta ja hapokasta Veegmüller Scheurebe Trockenia 2017. Sitten maistoimme Von Winning Herrgottsacker Riesling 2016, joka oli asteen verran hillitymmästä mausta huolimatta hyvinkin tasapainoinen ja pitkämakuinen sopien hyvin monelle ruoalle. Pääsimme maistamaan myös Spätburgundereista Dautel Spätburgunder 2016 sekä Mohr Höllenberg Spätburgunder Trocken Alte Reben. Ruoassa Tuulensuu luottaa rentoon bistrotyyliin. Söimme paistettua parsaa perunoilla kahdella eri tapaa: belgialaisittain parmankinkun ja leivänmurujen kera sekä runsaan voin ja parmesanin kera.







Tuulensuun jälkeen oli aika suunnata Hallituskadun viinibaariin. Winebridgessä olen käynyt lasillisella aiemminkin, mutta ruokalistaan en ole ehtinyt tutustua illallisen tiimoilta. Pääsimme kuitenkin maistelemaan saksalaisia herkkuja mitä parhaimmalla tavalla, sillä Riesling-viikkojen aikana on tarjolla myös pieniä saksalaisia makupaloja vitosen hintaan. Maistelimme ihanan etikkaista perunasalaattia, bratwurstia ja omenastruudelia. Ja nämä pienet annokset ovat juuri sitä, mitä toivoisin enenevässä määrin lisää viiniviikkojen yhteyteen! Tiedän kyllä, että ravintoloihin voi mennä yhdelle lasilliselle milloin vain, mutta moni mieltää edelleen Riesling-viikkojen tarkoittavan myös ravintolassa suosittelumenun nauttimista. Toki se sitä parhaimmillaan voi tarkoittaakin, mutta matalan kynnyksen paikoille olisi enemmänkin kysyntää.

Winebridgessä, jos missä on oiva tilaisuus tutustua saksalaisiin viineihin tarkemmin, sillä viinejä voi maistella myös tasting-paketteina. Lisäksi Winebridge järjestää viineihin tutustumista tulevana viikonloppuna Viinikoulua vitosella-teemalla Monipuolinen Hallituskatu -tapahtumassa.





Alkuun maistelimme nuorempaa ja vanhempaa Rieslingia Frank John Buntsandstein Riesling Trocken 2016 Pfalz. S.A.Prüm Wehlener Sonneuhr Riesling Kabinet Trocken 2009 ihastutti koko joukon tyylikkyydellään ja hienostuneisuudellaan. Makeaa versiota edustivat Urziger Wurzgarten Riesling Trockenbeerenauslese 2007 ja 2010 ja jos olet makean ystävä, näitä kannattaa suunnata maistelemaan.




Ravinteli Berthassa en ole käynyt pitkään aikaan syömässä, mutta syytän siitä Tampereen kasvanutta ravintolamaailmaa. Uusia ravintoloita syntyy niin hurjalla tahdilla, ettei kaikissa ehdi nautiskelemaan ja vanhat suosikit pääsevät unohtumaan. Olikin onni, että Bertha valikoitui yhdeksi Riesling-kierroksen rafloista! 

Viinit nojautuivat omaan maahantuontiin, J.B.Beckerin valikoimaan niin kuin viime vuonnakin, mutta tällä kertaa maistelimme vuosien 1992 ja 2012 Riesling Spätlesejä sekä Schloss Lieserin Riesling Auslesea vuodelta 2016. 


Alkuruoat ovat aina olleet Berthassa jäätävän hyviä eikä pettyä tarvinnut tälläkään kertaa.  Ensimmäiseksi alkuruoaksi saimme valkoista parsaa kasaankeitetyllä kermalla ja pinnalle oli raastettu kuivattua ja savustettua turskaa. Skrei-turska näyttelee ravintolan menulla isoa osaa kuulemma aina vuodenvaihteen jälkeen, kun turskaa alkaa saada Lofooteilta, mutta itse maistoin turskaa tässä muodossa ensimmäistä kertaa. Taivaallista! 

Toiselta lautaselta löytyi miedosti savustettua taimenta, purjoa, retiisiä, ituja ja hernemisolla maustettua voikastiketta. Kolmas makupala nosti riman vielä korkeammalle ja lihaisa kuningasosterivinokas hiivakastikkeella veti kyllä maton alta! 

Beckerin kuivat Rieslingit maistuivat erinomaisesti alkuruokien kanssa, mutta Schloss Lieserin makeakin viini komppasi yllättävän hyvin suolaisten kanssa yhteen. Maistoimme myös paria Beckerin Spätburgunderia, mutta tamminen ja tuhti punaviini ei ollut niin mieleeni. Kaikkea kannattaa toki aina maistaaa ja rikkoa omia ennakko-oletuksiaan. 





Riesling- ja Spätburgunder -viikot jatkuvat aina 26.5.2019 asti eli vielä ehdit hyvin tekemään täsmäiskun omaan lempiravintolaasi tai kiertelemään useamman makuelämyksen parissa. Lue lisää edellisten vuosien bloggauksista!


Siirtolapuutarhalla toukokuussa

maanantai 13. toukokuuta 2019





Siirtolapuutarhalla vihertää! Kuukaudessa ehtii puutarhassa tapahtua paljon, vaikka piha vielä näyttääkin karulta. Kukkapenkkien reunat ja kanttaukset saavat vielä odottaa tovin ennen kuin niiden kimppuun päästään. Tehtäviä töitä on tullut listattua ahkerasti ylös, mutta toteutus onnistuu sitten, kun aika ja resurssit osuvat kohdalleen. Puutarhan hoitamisessa saakin venyttää kärsivällisyyttään äärimmilleen odottaessaan suosikkikukkiensa kasvua ja projektien etenemistä haluttuun tulokseen. Kaikkea ei millään voi saada kerralla valmiiksi ja meidän prioriteetit saattavat olla hyvinkin erilaisia. Mutta tässä kaikessa juuri piileekin minun mielestäni puutarhanhoidon mahtavuus! Joitakin asioita voi vain ryhtyä tekemään, toisia täytyy miettiä ja suunnitella vuodesta toiseen, kun mieleistä ratkaisua ei löydy. Ja vasta nyt tajusin senkin, että emme ole puutarhureita, jotka suunnittelevat pihaa vuosikymmeniä kestäväksi vaan haluamme tehdä muutoksia muutaman vuoden välein. Kaikki ideat eivät kanna pidemmälle ja toisaalta vaihtelunhalu leimaa tekemisiämme melkeinpä kaikessa, joten miksei sitten puutarhassakin!

Viikonlopun aikana ehdimme nähdä kuinka luumupuumme Sinikka puhkesi kukkaan, yhtäkkiä jo kirsikkakin availi ensimmäisiä nuppujaan. Molempia puita täytyy leikata, mutta sen täytyy nyt odottaa loppukesään. 



Herukoita ehdimme leikata jo aiemmin keväällä reippaasti, mutta karviaisten karsinta jäi tekemättä ja nyt niissä on jo melkoiset lehdet. Haaveilin siirtäväni karviaispuskat toiseen paikkaan, mutta koska muutama suunnitelma on vielä vaiheessa, siirtäminen täytyy tehdä myöhemmin. Marjapensaat ovat saaneet hevosenlantaa juurilleen ja näyttävät kasvavan tänäkin vuonna kohisten. 


Rinteessä sijaitsevan kukkapenkin olemme kitkeneet rikkaruohoista aiemmin, mutta uudistaminen on vielä kesken. Syksyllä siirsimme penkkiin mm. kultatyräkkiä, mutta pari kukkaa täytyisi vielä siirtää. Hakuro-paju näyttää myös aivan kuolleelta, joten sen tilalle täytyisi ostaa jokin yhtä ihana kukka tai vartettu pensas. Kukkapenkin kanttaus on suunnitelmissa ja siinä samalla asetellaan sitten noppakiviä uusille paikoille.


Pienen mökkipihan etuosa on alusta alkaen ollut haasteellinen kuivan ja kovan maan vuoksi. Tein talon viereen äitini kanssa turveharkoista kukkapenkin heti ensimmäisenä kesänä, kun ostimme mökin. Alkoi olla uudistuksen aika ja teimme miehen kanssa tilalle suuremman kukkapenkin tällä kertaa laudoista. Laatikko kestää joitakin vuosia peruslaudasta tehtynä ja tämä sopii meille oikein hyvin. Etupiha on edelleen ongelmallinen emmekä tiedä mitä siihen oikein haluaisimme. Täytetään se siis kukilla ja annetaan ideoiden lennellä. Muurikivillä reunustetut kukkapenkit (ja aita!) vaativat myös huomiotamme ja kesän tehtävälista kasvaa kasvamistaan.

Uuteen kukkalaatikkoon saimme upotettua monta kottikärryllistä kompostia ja nyt saamme muokattua muutkin kompostit valmiiksi kesäkukille. Tai kurpitsoiden kasvatukseen. Tilasta on aina puutetta ja lämpimän kompostin päällä on kasvaneet niin peruna, lehtikaali kuin yrtitkin menestyksekkäästi. Varsinaisiin kasvilaatikoihin kylvettiin siemeniä ja korkeille kukille ja pavuille soviteltiin heinäseipäistä tukia paikoilleen. 

Kesäkausi on avattu vauhdikkaasti ja viikonloppu väännetty hommia niin sisällä kuin ulkona. Eikä kauaakaan, kun muutamme jälleen kesäksi mökille. Kunhan nyt päästään muista kiireistä eroon ja sää hieman lämpenee. 




Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.