Turkkilaiset yrttirullat

tiistai 30. kesäkuuta 2015




Kun pinaatti hallitsee kasvimaan satoa, nautimme sitä päivittäin muodossa jos toisessa. Kesäisin pinaattia tuleekin syötyä huomattavasti enemmän kuin talvella. Miksipä ei, kun se on tuoretta ja helpottaa ruoan valmistamista kovasti, kun ei tarvitse kaupassa ravata.

Tällä kertaa pinaatti pääsi filotaikinan täytteeksi ja jälleen kerran ihmettelimme miehen kanssa, miksi käytämme filotaikinaa niin harvoin. Siitä on erittäin helppo valmistaa niin suolaisia kuin makeita piirakoita, kunhan vain muistaa ottaa taikinan sulamaan. Ja tässä reseptissä taikinalevyjä ei edes tarvitse voidella voisulalla. Kokeile ihmeessä!

Turkkilaiset yrttirullat 6 rullaa

150 g fetaa murusteltun
tuoreita yrttejä hienonnettuna (persiljaa, basilikaa, minttua, ruohosipulia, tilliä, korianteria, oreganoa)
0,5 tl chilihiutaleita
1 kananmuna
2 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
***
4 filotaikinalevyä
oliiviöljyä paistamiseen

Sekoita feta ja mausteet kulhossa sekaisin. Maista seosta ja lisää tarvittaessa lisää yrttejä. Sekoita vielä muna ja oliiviöljy joukkoon.

Aseta filotaikinalevy tasaiselle alustalle. Pidä loput levyt kostean liinan alla, jotta ne eivät kuivu. Leikkaa filotaikinalevy leveyssuunnassa kahteen osaan. Levitä täytettä levyn päälle, mutta jätä reunoihin noin 1-2 cm:n tyhjäksi, jotta saat taitettua taikinan rullalle. Taita ensin päät sisään ja kääri sen jälkeen alareunasta ylöspäin, jolloin taikinasta muodostuu sikarin tapainen rulla. Voit tasoitella täytettä kääriessäsi rullaa. Kääri taikinasta niin monta rullaa kuin täytettä riittää.

Kuumenna oliiviöljyä paistinpannulla ja paista rullia 4-5 minuuttia välillä käännellen tai kunnes ne ovat kauniin värisiä. Nosta rullat talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu pois. Nauti välittömästi.

Meksikolainen katkarapucocktail

maanantai 29. kesäkuuta 2015






Simppelit reseptit ovat suosikkejani enkä kovinkaan usein viitsi kokkailla tuntikausia. Ellei ruoka sitten kypsy uunissa yön yli tai tekeydy jääkaapissa. Tämä pieni kipakka annos alkupalaksi aloittaa ruokailun lennokkaasti. 1980-luvun katkarapucocktail päivittyy tähän päivään pienin liikkein ja maistuu loistavasti aurinkoisena kesäpäivänä.

Meksikolainen katkarapucocktail 2-4 henkilölle

100 g MSC-merkittyjä katkarapuja
5-10 cm:n pätkä kurkkua pieneksi paloiteltuna
1 puna- tai salottisipuli hienonnettuna
pari oksaa korianteria hienonnettuna
loraus ketsuppia
1-2 limetin mehu
5 tippaa Worcestershire-kastiketta
5 tippaa tabascoa
ripaus suolaa ja mustapippuria

Sekoita ainekset keskenään ja maista cocktailia. Lisää mausteita oman maun mukaan.

Jaa seos neljään lasiin tai pieneen kulhoon ja koristele korianterilla. Tarjoile sellaisenaan tai tortillalastujen kanssa.

Pinaatti-kananmunapannu

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015



Brunssipöydän kuningatar shakshuka sai tänään suomalaisen kilpailijan rinnalleen - pinaatti-kananmunapannun. Herkullista syötävää niin aamiaiselle kuin lounaallekin. Ja parasta on tietysti se, että näin siirtolapuutarhan asukkina ainekset saa omalta pihalta kananmunia lukuunottamatta. Tähän versioon pääsi mukaan myös pieni nykerö pekonia, mutta käytännössä pannuun voi käyttää mitä vain.

Pinaatti-kananmunapannu 2 henkilölle

öljyä tai voita
1 sipuli varsineen hienonnettuna
2-3 kourallista pinaatinlehtiä
tuoretta persiljaa hienonnettuna
rucolaa hienonnettuna
hieman pekonia tai fetaa murusteltuna
suolaa, pippuria
2 kananmunaa

Lämmitä öljy paistinpannussa ja freesaa sipuleita pehmeämmäksi (lisää sipulinvarret myöhemmin). Jos haluat käyttää pekonia, paista ne ensin rapeiksi.

Lisää pinaatit ja paista kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää sipulin varret, persilja ja rucola. Mausta pippurilla ja suolalla, maista.

Tee pinaattien keskelle kolot kananmunilla, mausta suolalla ja pippurilla ja anna niiden hyytyä, kunnes ne ovat mieleisesi kypsät. Murustele fetaa päälle. Nosta pannu pöytään ja nauti heti.


Pikantit lohivartaat chilillä ja limellä

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015



Juhannukseksi ennustettiin kylmän koleaa säätä, mutta puolen tunnin siirtyminen Tampereelta pois osoitti toisin. Aurinko helli ja ehdimme nauttia miehen kanssa kesäisistä fiiliksistä useaan otteeseen. Perjantain parhaat hetket vietimme nautiskellen kuplajuomasta ja näistä tulisista lohivartaista ennen päiväsaunaa. Melonin, lohen, chilin ja limen makuyhdistelmä on aurinkoisen päivän ehdoton herkku. Vartaita syödessä tajusin, että vastaavilla mausteilla voisi valmistaa lämpimätkin vartaat vaikkapa kanan, possun tai naudan lihasta. Yksinkertaisten reseptien parhautta on juuri niiden monikäyttöisyys.

Pikantit lohivartaat chilillä ja limellä 4-6 henkilölle alkuruoaksi

200 g graavilohta palana
pieni meloni (hunaja-, verkko- tai cantaloupemeloni)
chilihiutaleita oman maun mukaan
tuoretta persiljaa hienonnettuna
varrastikkuja

Limekastike

1 limen mehu
2 dl maustamatonta jogurttia
0,5-1 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa, mustapippuria

Leikkaa lohi ja meloni samankokoisiksi paloiksi. Pujota palat varrastikkuihin ja ripottele päälle chilihiutaleita ja persiljaa.

Raasta limen kuori ja purista mehu kulhoon. Sekoita jogurtti ja mausteet joukkoon. Tarkista maku ja tarjoile kalavartaiden kanssa.

Harissalohta säilötyillä sitruunoilla

lauantai 20. kesäkuuta 2015


Kun haluan valmistaa ruokaa kohtuullisen nopeasti, paistan useimmiten kalaa lautaselle. Tällä kertaa sivelin lohen pintaan harissaa, pilkoin hieman säilöttyä sitruunaa päälle ja heitin loppuvaiheessa mukaan vielä tomaatit ja parsat. Todella yksinkertaista ja helppoa valmistaa niin grillissä kuin uunissakin. Mökkiversiota voi viritellä fiinimpään ja mausteisempaan menoon Hannan sopan quinoaversiolla tai Truly Kiran erilaisella uunilohella, jota olen vienyt milloin mihinkin suuntaan.

Harissa on tulisen chilinen maustetahna, jota voi valmistaa toki itsekin, mutta tähän asti olen ostanut sen kaupasta. Jos et pidä tulisesta ruoasta, sivele harissaa vain hieman pintaan. Säilötyn sitruunan sijaan voit raastaa kalan pintaan sitruunan kuorta. Se ei aja samaa asiaa, mutta tuo ruokaan kuitenkin kaivattua raikkautta. Olen ostanut harissaa ja säilöttyä sitruunaa Punnitse & säästä -kaupasta, etnisistä putiikeista ja suurimmista kaupoista, joten niiden pitäisi olla helposti saatavilla.

Harissalohta säilötyillä sitruunoilla 2 henkilölle

400-500 g nahallista lohifileetä
1 rkl harissaa
1/4 säilöttyä sitruunaa hienonnettuna
suolaa
ripaus sokeria
***
lisukkeeksi parsaa, tomaattia ja rucolaa tai korianteria

Aseta lohifile folion päälle tai uunivuokaan. Mausta suolalla ja sokerilla ja levitä harissatahna pinnalle. Ripottele säilötyt sitruunapalat pinnalle.

Paista lohta grillissä tai uunissa 220 asteessa yhteensä noin 15-20 minuutin ajan. Kypsymisaika riippuu kalan paksuudesta, mutta varo paistamasta lohta ylikypsäksi. Kala on parhaimmillaan, kun se punertaa hieman ja lohkeaa kauniisti.

Kun lohi on ollut grillissä tai uunissa 10 minuuttia, lisää parsat ja tomaatit päälle paahtumaan tai paista ne erikseen.

Nosta pinnalle hieman rucolaa tai korianteria ja nauti saman tien.

Pinaattirisottoa retiiseillä

tiistai 16. kesäkuuta 2015




Korkkasimme puutarhamme satokauden eilen valmistamalla myöhäiseksi illalliseksi pinaattirisottoa retiiseillä. Fiilikseni nousivat kattoon, kun tajusin, että tästä hetkestä lähtien monet raaka-aineet löytyvät omalta mökkipihalta eikä kaupasta tarvitse enää ostaa salaatteja ja yrttejä.  Voin vain noukkia niitä tarpeen mukaan ja kylvää lisää siemeniä sitä mukaa kuin sato vähenee. Nyt alkaakin olla hyvä tsekata taimitilanne ja mikäli kaikki eivät ole säilyneet hengissä, kipaista torille ostoksille. Tyhjiin kohtiin aion kylvää ainakin pinaattia, salaatteja ja satsin persiljaa ja tilliä.


Kylmän tuulen kourissa tämä risotto lämmittää mukavasti ja vie ajatukset aurinkoisiin kesäpäiviin. Kokeile sinäkin!


Pinaattirisotto


1 rkl öljyä
1 salottisipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 varsisellerinvarsi ohueksi viipaloituna
2 dl risottoriisiä
8-10 dl kana- tai kasvislientä tai vettä

1 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl raastettua parmesaania
suolaa, mustapippuria tarpeen mukaan
reilu nokare voita
***
pari-kolme kourallista tuoreita pinaatinlehtiä
retiisejä koristeeksi ja extramakua antamaan
ruohosipulia hienonnettuna sekä ruohosipulin nuput tai kukat

Freesaa sipuleita öljyssä kattilassa, mutta älä ruskista niitä.

Lisää seuraavaksi varsiselleri ja riisi joukkoon ja freesaa niitäkin muutama minuutti, kunnes riisi kuultaa eli kiiltelee kauniisti.

Lisää valkoviini ja anna sen haihtua pois. Lisää lientä tai vettä joukkoon pienissä erissä ja keitä riisiä hämmentäen miedolla lämmöllä.

Maista välillä riisin kypsyyttä, kaikkea lientä et välttämättä tarvitse (ohjeesta huolimatta risotosta tulee joka kerta erilainen).

Paista pinaatti öljyssä paistinpannulla, kunnes se kutistuu kasaan ja lisää risoton joukkoon juuri ennen kuin risotto on valmista. Sekoita vielä parmesan joukkoon ja tarkista risoton maku.

Sekoita ruohosipulia ja retiisejä lohkottuina joukkoon ja koristeeksi.





Kesäinen menu viime viikonlopulta

maanantai 8. kesäkuuta 2015







Viime viikonloppuna teimme pitkästä aikaa ruokia suuremmalle poppoolle heittäessämme kehiin miehen synttärijuhlat hieman etupeltoon. Ruokajuhlien järjestäminen on mukavaa, mutta tällä kertaa haastetta kehiin toi erittäin kiireinen arki ja pienet tilat siirtolapuutarhalla. Hengissä selvittiin, ruoka onnistui kohtuullisen hyvin ja sukulaisiakin tuli siinä samalla taas pienen tauon jälkeen tavattua. Sää suosi juhlijoita ja ensimmäiset sadepisarat lensivät päälle juhlien päättyessä. Puutarhan kukatkin ottivat vieraat hienosti vastaan.

Lauantain menu koostui tutuista ruokalajeista, mutta onneksi tuli valmistettua myös oma suosikkini särkiparfait Chef Santerin reseptillä. Ohjetta ei ole vielä missään julkistettu, joten kerrottakoon sitä saatavan Gastrolaivalta Tampereen Ratinasta. Laivalta saa myös herkullista haukiburgeria.
Menun ruoat sopivat loistavasti mökkioloihin ja niinpä uskallankin suositella sitä varauksetta juhannuksen viettoon suuremmallekin poppoolle. Omia juhannuskokkailuja en ole ehtinyt miettimään laisinkaan, mutta varmaa on se, että silloin minäkin valmistan keittiössä jotain uutta ja jaan uusia reseptejä teillekin kokeiltavaksi. Siihen asti blogin puolella mennään matalalennolla muun elämän jyrätessä eteenpäin.

Aurinkoisia päiviä!

Kerroskurkkuleivät (kylmäsavulohi sopii täytteeksi vielä paremmin)
Särkiparfait
Nieriäsashimia ja paahdettua munakoisoa
Uudet perunat

Feta-melonisalaatti
Pikainen paprikasalaatti
Lihapullat
Raparperiglaseerattu pulled pork mustaherukan lehdillä

Grillattu raparperi kerma-rahkavaahdolla
Marengit
Sitruunabiscotit
Taivaallinen tiramisu
Karviaislimonadi




Osa 11: Lannoittaminen

perjantai 5. kesäkuuta 2015



Kasvimaan lannoittaminen kirvoittaa minussa ristiriitaisia ajatuksia. Ensimmäiseksi ajattelen vihreitä pulloja myrkkyä, joilla valitettavan moni poistaa puutarhastaan rikkaruohoja. Ei siis mitään tekemistä lannoituksen kanssa, mutta mieleni on tällainen. Toiseksi mietin sitä, että luonnonmukainen puutarhani ei kaipaa lannoitteita.  No, metsään menee sekin ajatus, sillä kasvun ja sateiden myötä ravintoaineet häviävät puutarhamullasta. Siltikään en haluaisi lannoittaa. Siksi olenkin ruvennut parantelemaan multaa ruohosilpulla ja puiden lehdillä. Sekoitan niitä syksyisin mullan joukkoon maatumaan. Lisäksi lannoitan mm. tomaatteja ja kukkia luonnonmukaisilla lannoitteilla. Kukkapenkit, omenapuut ja marjapuskat saavat kasvun tueksi myös hevosenlantaa tai kanankakkaa. Pyrin kuitenkin käyttämään lannoitteita mahdollisimman hillitysti. Käytännössä kasvit, kukat ja puut tarvitsevat lannoituksen niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin. Kevätlannoituksen aika on jo ohi, mutta kesälannoitus alkaa olla pian ajankohtaista. Lannoitus parantaa kukintaa, vahvistaa juuristoa ja mukuloiden kasvamista ja lisää satoa. Syksyn lannoituksen on tarkoitus hidasta kasvua ja valmistella kasvit talveen. Itse käännän yleensä vain kompostin ainesta sekaan ja jään odottelemaan seuraavaa kevättä. Tänä vuonna pitäisi muistaa omenan ja luumun lannoitus, jotta ensi vuonna olisi taas entistä upeampi kukinta ja sato tiedossa.

Ruohosilppu
Kirjoitin aiemmassa bloggauksessa, että ripottelen kasvien väliin ruohosilppua estämään kosteuden haihtumisen. Ruoholla on toinenkin tarkoitus, se nimittäin lannoittaa multaa. Ruohosilppua tulisi laittaa mullan päälle noin 5 cm paksu kerros. Ruoho kuivuu auringossa ja samalla rikkaruohot kuivuvat pois. Kun ruoho on hajonnut, lisätään uutta silppua päälle. Kun sato on syksyllä nostettu maasta, ruoho pyöräytetään mullan joukkoon maatumaan ja parantamaan maata. Ainakaan tähän mennessä ruohon mukana ei ole ruvennut kasvamaan rikkaruohoja. Jos käytät lannoitukseen ruohosilppua, muuta lannoitusta ei tarvita. Monivuotisille kasveille riittää yksi kattamiskerta.

Olen käyttänyt ruohosilppua peittämään myös multaa, jotta esimerkiksi avomaankurkut eivät kosketa suoraan multaa vaan lepäävät ruohon päällä. 




Nokkosvesi
Tiedän monen puutarhurin käyttävän nokkosvettä sekä lannoittamiseen että tuholaisten torjuntaan, mutta itselläni ei siitä ole kokemusta. Tähän asti olen kaikki eteeni tulevat nokkoset poiminut syötäväksi. Voisinkin ottaa aiheesta kopin ja käydä anopin mökkimailla nokkosjahdissa lannoitteita hakemassa.

Nokkosveden valmistaminen on helppoa:
- pane tuoreita nokkosenlehtiä veteen ämpäriin tai tynnyriin
- sekoita välillä
- siivilöi lehdet parin päivän kuluttua pois ja laimenna vahvan teen väriseksi

Virtsavesi
Mitä upeampi kukkaloisto, sitä varmemmin puutarhurina on mummo, joka käyttää virtsaa lannoitukseen. Ajatuksena ehkä hieman puistattava, mutta minä annan mielelläni kummilasten ruikkia kukkapenkkeihini. Mutta oikeasti virtsa tulee laimentaa:
- yksi osa virtsaa
- 8-9 osaa vettä
Virtsavettä voi siis käyttää syötäville kasveillekin, mutta vesi kaadetaan riviväleihin, ei kasvin päälle. Vihanneksia voi syödä parin viikon kuluttua lannoituksesta. Toimii!




Kananlantavesi
Kanankakka on varmasti monelle tuttu tuote, mutta sen käyttäminen ei ehkä niinkään. Ainakin sen perusteella, että joiden pihamaa haisee aivan kammottavalle. Arvatenkin siksi, että kanankakkaa on tullut laitettua liian paljon. Säkin tai purkin kyljestä löytyy ohje, mutta pääpiirteittäin se valmistetaan näin:
- isoon vesikannuun pannaan kourallinen tai kaksi kanankakkaa, vesi päälle ja sekoitetaan
- vuorokauden kuluttua neste laimennetaan vahvan teen väriseksi ja se on valmista käytettäväksi
- kanankakkaa voi myös laittaan suoraan mullan päälle, mutta se tulee peittää multakerroksella ja kastella, jottei synny hajuhaittoja

Viher- eli vihantalannoitus
Oma suosikkini lannoituksessa on kuitenkin viher- eli vihantalannoitus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että maahan kylvetään maata lannoittavia kasveja. Niitä ei korjata pois vaan sekoitetaan syksyllä mullan joukkoon.  Itse olen toteuttanut parina vuonna niin, että olen kasvattanut laatikoissa krassia, kehäkukkaa ja papuja. Kun kukinta on ohi ja sato korjattu pois, käännän kasvit mullan joukkoon. Näin mullan rakenne paranee ja samalla rikkaruohojen määräkin vähenee. Myös lehtikaalin ympärillä kasvavat samettikukat ajavat saman asian torjuen samalla myös tuholaisia.

Olen siis tullut toimeen aika perinteisin menetelmin ja vaikka olen kaupassa nähnyt mm. luu- ja verijauhetta lannoitusta varten, ostopäätöstä ei ole vielä syntynyt. Kerro ihmeessä, jos olet kyseisiä aineita käyttänyt ja jaa muutenkin omat lannoitusvinkkisi niin hyötypuutarhaan kuin kukkapenkkeihinkin.


*

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit hyötypuutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen

Siirtolapuutarha kesäkuussa

maanantai 1. kesäkuuta 2015









Näin kuun alussa on aika katsoa puutarhaa taas uusin silmin. Viime kuun kuvia katsellessa huomaa kuinka puutarha on suorastaan räjähtänyt ja kaikkialla vihertää. Tulppaanit hehkuvat penkeissään eri väreissä ja minä niitä ihastelen päivästä toiseen. Toukokuun loppu ja kesäkuun alku on tulppaanien juhlaa!








Ensimmäinen alppiruusukin on avannut upeat kukkansa, mutta ei ole vielä täydessä loistossaan kumppaninsa ollessa vielä nupulla. Valkoinen ja vaaleanpunainen/violetti saavat mukavaa tukea toisistaan.


Kanadanatsalean kukat alkavat kehittyä vasta nyt, mutta pian ne jo loistavat kirkkaana. Kasvi tekee ensin kukat ja kukinnon ollessa ohi kasvattaa lehdet.


Patjarikko näyttää upealta rinnepenkissä kivien välisillä alueilla ja mullasta näyttää nousevat kahta eri väriä. Ja jotain rikkaruohoa. Tätä kaunokaista voisin siirtää muuallekin kasvamaan.


Saksankurjenmiekan siniset kukat näyttävät kauniilta violeteilta, mutta pian sininen kukka hohkaa sammalleimun edessä.



Rentoakankaali on yksi monista saaduista taimistani ja se leviää näemmä kohtuullisen nopeasti. Loistavaa!




Rinteessä olevassa kukkapenkissä on väriä joka lähtöön eikä keltaisen sekoittaminen violetin, sinisen ja punaisen kanssa häiritse minua yhtään. En siis ainakaan tässä vaiheessa ole vielä puutarhuri, joka haluaa muodostaa kukkapenkit värikokonaisuuksittain. Pikemminkin haluan kasvattaa eri muotoisia kukkia keskenään ja muodostaa niistä hyvännäköisiä pareja. Sitä en tosin ole näemmä hirveästi miettinyt, miten nämä väriparit sopivat yhteen. Siinä vaiheessa, kun värit rupeavat sokaisemaan omia silmiä, otan lapion esiin ja kaivan kukat uuteen paikkaan.



Auringon lailla loistavan keltatyräkin sain naapurustossa olevalta naiselta, joka opetti minulle, ettei saaduista kukista ja niiden taimista saa kiittää. En edelleenkään tiedä miksi ja kiitänkin kaikista kukista aina vuolaasti. Keltatyräkistä iloitsen niin etu- kuin takapihallakin.




Tulikellukasta en alkuun niin kovasti pitänyt, mutta nyt sekin on tietysti yksi lemmikeistäni! Kukkii upeasti koko kesän ajan, kun vain muistaa nyppiä kuivat kukat ja kukkavarret pois.



Poimulehti ja kuunlilja ovat kevään ensimmäisiä loistajia vihreydellään.

Kasvimaalla kylvetyt siemenetkin ovat lähteneet hyvin kasvuun, vaikka onkin ollut melko viileää. Koulin laatikoista jo punajuuria, retiisiä ja rukolaa ja söimme ne kuhaburritojen täytteenä. Kun siis koulinta on ajankohtaista, ota ylimääräiset talteen ja syö salaatin joukossa tai koristele ruoka-annokset näillä kaunottarilla. Nyt on myös hyvä hetki tehdä uusintakylvöjä, jos aiemmin itämään laitetut siemenet eivät näytä elonmerkkejä. 

Lämpimät kesäpäivät ovat vielä edessäpäin, mutta jo nyt näyttää lupaavalle. Kukkien kesä, minä odotan!




Seuraa puutarhan muuttumista:
Siirtolapuutarha maaliskuussa
Siirtolapuutarha huhtkikuussa
Siirtolapuutarha toukokuussa

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.